Jälleen yksi herkku tahnojen ystäville: balkanilainen ajvar eli paahdettu paprika-munakoisotahna!

Taannoisessa Kroatian-reissupostauksessa mainitsin paikallisesta herkusta ajvarista. Tämä paahdettu paprika-munakoisotahna on balkaninen erikoisuus, jota Kroatiassa myytiin ihan pienissäkin ruokakaupoissa säilykkeenä. Suomessa ajvarin saatavuus on aika heikonlainen, mutta onneksi sitä voi tehdä myös itse!

Googlettelin hieman reseptejä, ja ilmeisesti ajvar oikeaoppisesti valmistetaan niin, että aluksi paprika ja munakoiso paahdetaan uunissa, kuoritaan ja sen jälkeen laitetaan vielä pataan hautumaan. Hauduttelu tekee valmistuksesta aika työlästä, joten päätin oikaista ja jättää sen vaiheen kokonaan väliin. Pelkkä paahtaminenkin jo tekee parikoista ja munakoisoista ihanan makeita ja saa maut tiivistymään. Tällä mutkat suoriksi -menetelmällä ajvar luonnollisesti jää koostumukseltaan löysemmäksi, koska hauduttamisen aikana siitä haihtuu nestettä. Se ei kuitenkaan minua haittaa, koska en todellakaan kuulu niihin, jotka jaksaisivat käyttää tuntikausia yhden tahnan valmistukseen. Sori nyt vaan niille, jotka ovat ajvar-eksperttejä, ja näkevät punaista, kun kehtaan ehdottaakaan tällaista. :)

Ajvar, kuten moni muukin tahna, sopii ihanasti leivän kanssa. Kuvittelehan tuore rapeakuorinen leipä kastettuna ajvariin! Sitä voi käyttää myös pastoihin, burgereihin tai grilliruokien kastikkeena. Eli melkeinpä mihin vaan!





Ajvar eli paprika-munakoisotahna
(n. 4 dl valmista tahnaa)

3 (750 g) punaista paprikaa
1 (400 g) munakoiso
1-2 valkosipulinkynttä
3-4 rkl oliiviöljyä
chiliä maun mukaan
2 rkl valkoista balsamicoa
n. 1/2 tl suolaa


1. Halkaise paprikat ja munakoiso pitkittäin. Poista paprikoista kanta ja siemenet. Lado kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta alaspäin. Pistele kasvikset haarukalla. Paahda kasviksia 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunne ne kasvikset ovat täysin pehmeitä ja kuori on saanut väriä.
2. Laita paahtuneet paprikat suljettuun muovipussiin jäähtymään, kunnes ne eivät enää polta. (Tämä vaihe helpottaa kuorien irrottamista.) Irrota sen jälkeen niistä kuoret. Ei haittaa, vaikka osa kuorista jää kiinni. Hienonna valkosipuli.
3. Lusikoi munakoison sisus kuorista kulhoon. Lisää loput aineet ja soseuta sauvasekoittimella. Anna jäähtyä täysin. Tarjoa hyvän leivän kanssa, pastoissa, burgereissa tai kastikkeena grilliruokien kanssa.

Nyt toukokuun puolivälissä matkasin miehen kanssa viikon lomalle Kroatiaan. Sen johdosta haluan antaa muutaman vinkin erityisesti kasvisruokamatkaajan näkökulmasta! Loman pari ensimmäistä päivää vietimme Hvarin saarella ja loput Splitissä. Tarkoitus oli yhdistää kaupunki- ja rantalomaa, ottaa rennosti mutta toisaalta myös sisällyttää lomailuun pientä urheiluaktiviteettiakin.

Reissumme ajoittui off-seasoniin, jolloin turisteja on huomattavasti vähemmän kuin vilkkaimpaan sesonkiaikaan heinä-elokuussa, ja myös hinnat ovat huokemmat. Sen puolesta toukokuun loppupuoli on erinomainen ajankohta matkustaa Kroatiaan. Tosin jotkin jutut Hvarilla olivat vielä talviteloillaan, ja lisäksi säiden kanssa on otettava pienoinen riski. Meille sattui aika sopivasti aurinkoisia päiviä niin, että pilvisille päiville keksittiin hyvin muuta tekemistä kuin auringossa lekottelua.

Kroatiassa meri on upean turkoosi.

Matkaillessa yksi suuri mielenkiinnon kohde on tietysti ruoka. Jos haluaa suosia vegaanista ruokaa, Kroatia ei ehkä ole paras matkakohde - mutta kokemukseni perusteella ei kyllä varmasti huonoinkaan! Itse en ole kokonaan vegaani, mutta suosin mielelläni vegaanista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Seuraavassa muutama yleisvinkki Kroatian kasviruokatarjonnasta:

• Kroatialaisissa ravintoloissa tarjotaan paljon kalaa ja muita mereneläviä, lihaa sekä italialaistyylisiä ruokia, kuten pizzaa, pastaa ja risottoja. Näistä lakto-ovovegetaristin tai pescovegetaristin on helppo löytää syötävää, mutta vegaanille tilanne on vähän kinkkisempi. Kaikkien ravintoloiden listalta ei löydy valmiiksi vegaanista syötävää, mutta usein pastat tomaattipohjaisella kasviskastikkeella sekä kasvistäytteiset pizzat ilman juustoa sopivat, jos ei muuta ole tarjolla. Paikalliset puhuvat yllättävän hyvää englantia esimerkiksi italialaisiin verrattuna, joten yleisesti ottaen ravintolossa asioidessa on suhteellisen helppo tiedustella vegaanisistakin vaihtoehdoista.

• Ennen matkaa kannattaa tutustua Happy Cow- ja TripAdvisor-sivustojen kautta paikallisiin kasvisruokaa tarjoaviin ravintoloihin. Ennalta tehty työ kannattaa, sillä nytkin melkeinpä kaikki testaamamme kivat ravintolat löytyivät ennakkoon netistä.

• Ruokakauppojen vegaanituotetarjonta on huomattavasti suppeampi kuin Suomessa. Esimerkiksi soijajogurttia ei tavallisesta kaupasta löytynyt ollenkaan, ja kasvimaitojakin varsin niukasti. Suosittelen siis ottamaan Suomesta mukaan jotain proteiinipitoista, lämpimässä säilyvää välipalaa. Ravintolaruuan lisäksi söin paljon hedelmiä ja leipää ajvarin kanssa. Ajvar eli paprika-munakoisotahna on paikallinen erikoisuus. Se sopii leivän lisäksi esimerkiksi pastoihin. Suomesta ajvaria saa varsin heikosti, joten kannattaa ostaa purkki myös matkalaukkuun mukaan!

Pizzaa voi tilata vegaanisena, ilman juustoa. Tosin kannattaa olla viisaampi kuin minä ja pyytäähenkilökuntaa laittamaan tavallista enemmän tomaattikastiketta, jotta lopputulos olisi mehevämpi.

Hvar

Hvar on suosittu lomapaikka, jonka samanniminen suurin kaupunki on yleensä pääkohde. Sielläkin on vain muutama tuhat asukasta. Hvarissa ei yhtä linnoitusta lukuun ottamatta ole kummempia nähtävyyksiä, mutta kauniita rantoja, vuoristomaisemia ja viiniviljelmiä kelpaa ihastella. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät, joilla ajoimme 10 km:n päässä sijaitsevalle Dubovica-rannalle. Pyöräily todella kävi työstä, koska maasto on todella mäkistä! Dubovicalla saimme todella nauttia off-seasonin eduista, sillä pari ensimmäistä tuntia olimme rannan ainoat ihmiset.

Dubovica.

Hvarilta löytyi ravintola nimeltä Fig Cafe Bar, jonka ruokalistalta löytyi yksi vegaaninen annos hummusta ja uunijuureksia. Tosin annos sisälsi hunajaa, joten ihan vegaaninen annos ei kyllä ollut.

Fig Cafe Barin hunajapaahdettuja juureksia ja hummusta.

Split

Split on vajaan parin sadan tuhannen asukkaan kaupunki. Se yhdistää mukavasti kaupunki- ja rantalomaa. Tosin Split on sen verran pieni, että jos haluaa tehdä muutakin kuin maata rannalla, en suosittele viipymään kaupungissa koko viikkoa. Splitistä kannattaa lähteä tutustumaan Kroatian upeaan luontoon esimerkiksi päiväretkellä Krkan luonnonpuistoon. Krka lumoaa mielettömillä vesiputouksillaan. Se on hyvä kohde myös siksi, että se sijaitsee hyvinkin kohtuullisen matkan päässä Splitistä toisin kuin vaikka toinen tunnettu luonnonpuisto Plitvice.






Splitissä vierailevan kannattaa testata Makrovega, joka on kaupungin tunnetuin kasvisruokaravintola. Ilmeisesti saman yrittäjän putiikki on myös UPcafe, joka jäi meiltä kokematta. Makrovega oli omaan makuuni vähän liian hippi, koska luomu- ja raakaruoka (joihin ravintola on jossain määrin on erikoistunut) eivät ole meikäläiselle juuri ne jutut, jotka erityisesti inspiroivat vegaanisessa ruuassa. Minulle tärkeämpää on ruuan maku ja tietysti terveellisyyskin. Mutta herkullista ruokaa saimme kyllä mm. seitanin muodossa. Wieninleikkeen tyylinen leivitetty seitanpihvi maistui tosi hyvin meille kummallekin - ehkä elämäni parasta seitania!

Makrovegan seitanleike ja lisäkkeitä päivän lounasmenun mukaisesti. Seitan oli todella hyvää ja muistutti hämmentävän paljon lihaa.

Ehkä suosikkini kasvisuokapaikoista oli Galerija Food, jossa söimme kahteenkin otteeseen. Illallisella tarjottu meze plate oli superhyvä, ohraton tyylinen pääruokakin ok. Harmi vaan, että tarjoilijan ja kokin välisen kommunikaatiokatkoksen vuoksi ruuassa ei ollut tofua, vaikka olin sitä tilannut. Lounaalla syömäni hamppupasta-annos oli tosi hyvää. Suosittelen!

Galerija Foodin hamppupastaa, romescoa, cahewkermaa, rucolaa ja kikherneitä. Nam!

Viimeisenä iltana söimme illallista Konoba Matoni -nimisessä ravintolassa, jonka ruokalistan vegaaniset annokset oli merkitty todella selkeästi - erityispointsit siitä! Olin aika tyytyväinen ruokaan ja sen hinta-laatusuhteeseen, paitsi että pääruokana olleet coucous-täytteiset paprikat olivat aika proteiiniköyhää kamaa. Sisätiloissa ottamistani ruokakuvista tuli valaistuksen vuoksi niin huonolaatuisia, etten niitä tänne viitsi laittaa. :)

Kaiken kaikkiaan Kroatiaa voi suositella, ja onhan se nykyisin aika suosittukin matkakohde. Jos nyt suunnittelisin reissua, olisin ehkä yhdistänyt siihen vielä jonkin saariretken tai käynnin Dubrovnikissa.

Splitissä ja Hvarilla liikkui suloisia kissoja.

**************************

English summary: Split and Hvar in Croatia - some tips for vegan travellers

• Many restaurants have much fish and seafood, meat and Italian food (pizza, pasta, risotto) on their menu. So, for pescetarians and lacto-ovo vegetarians it's easy to find food but for vegans it's a bit more complicated. In case a restaurant doesn't serve any special vegan options, they might have pasta dishes with tomato-based vegetable sauce and pizzas. To have vegan pizza you can just ask them to make your pizza without cheese. (In this case it can be a good idea to ask them to add some more tomato sauce on pizza to prevent it from turning too dry.) Locals speak surprisingly fluent English, so it's pretty easy to ask vegan options in restaurants.

• Before your trip it's good to check Happy Cow and TripAdvisor websites to find information of local vegan friendly restaurants. It's really worth the effort because usually the best places you'll find on the internet.

• Unfortunataly, the selection of vegan food in grocery stores were not very good compared to Finland, for example. No soyyoughurt and not much non-dairy milks. I recommend to try ajvar, Balkanic pepper and eggplant paste, which is very good with bread and pastas and which is available almost in every grocery store.

• Hvar: Hvar island is a popular place to spend vacation. Like many others, we headed to Hvar Town. Via TripAdvisor I managed to find Fig Cafe Bar restaurant which had a vegan option on the menu. Roasted root vegetables and hummus were very tasty. The dish contained honey, so to be strict, it actually was'n completely vegan.

• Split: 
• If you travel to Split, I recommend to try Makrovega which is the best known vegan and vegetarian restaurant in Split. To my taste, Makrovega was a little too ”hippie” with organic and raw food. But their seitan schnitzel was so great – probably the best seitan I have ever had. The same owner (?) has also another place UpCafe, but I didn't try that.
• My favourite in Split was Galereija Food. They had more than one vegan options on the menu. I loved their meze plate and hemp seed pasta dish. I highly recommend!
• In the last night we had dinner at Konoba Matoni restaurant. They had vegan options on the menu and they were marked very clearly – special points for that! I was pretty satisfied with the food and its quality-price ratio. I still have to say my main dish, peppers with couscous stuffing, was very protein-poor. I would have added some chickpeas and lentils to it. I still recommend to try this vegan friendly restaurant!

I hope these little tips will help vegan travellers in Croatia. If you try vegan friendly restaurants don't forget to rate them and write some feedback on TripAdvisor, so the other vegans after you will also find the best places!

Tässä kakussa kirpeä raparperi saa kaverikseen marjoja sekä pehmeästi kinuskilta maistuvan kuorrutteen.

Viime kesänä tuli taas hamstrattua pakastimeen raparperiä. Yleensä suurimman ilon näistä pakastetuista raparpereista saan seuraavana keväänä, kun suomalaista raparperia ei ihan vielä saa, mutta sesonki alkaa olla lähellä ja raparperileivonnaiset jo houkuttavat leivontapuuhiin.

Hapan raparperi sopii loistavasti yhteen kinuskin kanssa. Kamomillan konditoriasta bongasin idean kinuskinmakuiseen vaahtoon. Siinä soijavispi kuumennetaan fariinisokerin kanssa ja vaahdotetaan kylmänä. Noudatin ohjetta muuten, mutta vähensin vähän sokerin määrää. Jos seos ei jostain syystä meinaa vaahtoutua, voit kokeilla Kamomillan konditorian vinkkiä ja viilentää seosta hetken vielä pakastimessa. Minulla tällaista ongelmaa ei kyllä ilmennyt.

Tuoreet mansikat viimeistelevät kakun. Minulla ei nyt ollut niitä ollut saatavilla, joten hyödynsin pakastimen antimia. Leivoin tätä kakkua myös äitienpäivänä, jolloin lisäsin päälle keon pakastettuja viime kesän vattuja.




Kinuskinen raparperikakku

Pohja:
150 g margariinia
2 dl maustamatonta soijajogurttia
1 1/2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Raparperitäyte:
500 g raparperia
2 rkl perunajauhoja
1/2 dl sokeria

Kinuskivaahto:
1 prk (250 ml) Alpro soijavispiä
2 dl fariinisokeria

Pinnalle:
tuoreita mansikoita tai muita marjoja

1. Aloita kakun valmistus kuorrutuksesta. Mittaa kattilaan soijavispi ja fariinisokeri. Kuumenna seosta, kunnes fariinisokeri on kokonaan liuennut soijavispiin. Ota kattila liedeltä ja jäähdytä se täysin kylmäksi ensin vesihauteessa ja sitten jääkaapissa.
2. Sulata pohjataikinaa varten margariini ja anna sen hieman jäähtyä. Yhdistä pohjataikinan kuivat ainekset keskenään. Sekoita joukkoon margariini ja soijajogurtti. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (halkaisija 24-26 cm).
3. Pilko raparperi ja sekoita sen joukkoon perunajauho ja sokeri. Levitä seos pohjataikinan päälle. Voit hieman painella raparpereja, jotta ne uppoavat osittain taikinaan. Paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia. (Paistoaika on noin-arvio, koska itse käytin pakastettua raparperia. Jos teet samoin, käytä raparperipalat jäisenä. Silloin myös paistoaika pitenee huomattavasti. Minulla kakku taisi olla uunissa jopa 80 minuuttia.)
4. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta. Vaahdota kylmä kuorrutusseos sähkövatkaimella. Levitä vaahto kakun pinnalle. Lisää päälle vielä tuoreita mansikoita tai muita marjoja.

Vatsaystävällinen ja herkullinen Pajalan puuro maistuu kiireettöminä viikonloppuaamuina. Kun puuroa tekee reilumman satsin, sitä riittää lämmitettäväksi arkiaamuihinkin.

Pajalan puuro on toisille tuttuakin tutumpi, toisille täysin tuntematon. Käsittääkseni Pajalan puuro kuuluu melko vakituisesti erilaisten laitosten, esimerkiksi vanhainkotien ruokalistoille. Osasyynsä on varmasti sillä, että luumuja, pellavaa ja muita terveellisiä aineksia sisältävän puuro laittaa vatsan toimimaan. Tämän lisäksi Pajalan puuro on todellinen herkkupuuro, jota ei pidä lokeroida vain laitosruokaosastoon. Siksi haluan jakaa reseptin teillekin.

 Nytpä siis kattilat kehiin, ja keittelemään ihanan pehmeä puuro viikonloppuaamiaiselle!







Pajalan puuro
(4-5 annosta)

1 litra vettä
2 rkl pellavansiemeniä
10 kuivattua luumua
10 kuivattua aprikoosia
½ dl leseitä (laitoin ruis- ja kauraleseitä)
2 ½ dl neljän viljan hiutaleita
(1/2 tl suolaa)

1. Paloittele luumut ja aprikoosit. Mittaa vesi kattilaan. Laita hedelmät ja pellavansiemenet likoamaan veteen yön yli (8-10 tuntia).
2. Kuumenna vesi-hedelmäseos kiehuvaksi. Lisää hiutaleet ja leseet, ja hauduta puuroa noin 15 minuuttia. Mausta lopuksi suolalla. Puuron kanssa maistuu kylmä soija- tai kauramaito.

Raikkaan sitruunaiset pavut maistuvat salaatissa ihanilta. Salaattipohjaa voi vaihdella fiiliksen ja jääkaapin sisällön mukaan.

Rakastan erilaisia papuja! Erityisen ihania pavut mielestäni ovat, kun ne maustaa sitruunaisella marinadilla. Marinadi on tosi simppeli, mutta sitäkin maukkaampi. Se on myös siitä kätevä, että pavuista saa hyvän marinadin avulla nopeasti maukasta ja terveellistä ruokaa salaatin kaveriksi.
Ruuasta saa kivannäköisen, kun sekoittaa paria erilaista papulaatua keskenään. Kaupassa on myös tarjolla valmiita papusekoituksia.

Marinoitujen papujen kanssa salaatissa maistuu toinen ihanuus, mantelifeta. Jos et vielä sitä ole kokeillut, niin suosittelen lämpimästi. Mantelifeta ei mitään varsinaista pikaruokaa ole, mutta olen tehnyt sitä välillä pakastimeenkin valmiiksi. Rakenne ehkä hieman kärsii pakastuksesta, mutta se ei menoa haittaa! Salaattipohjaan voi valita raaka-aineita oman fiiliksen mukaan.







Papu-mantelifetasalaatti
(2 annosta)

Sitruunamarinoidut pavut:
2 prk (à n. 380 g/230 g) kaksia erilaisia papuja (esim. Pirkka ruskeita papuja ja isoja valkoisia papuja)
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi salaattiin:
jääsalaattia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
n. 1/2 mantelifeta
avokadoa (minulta tämä unohtui, mutta suosittelen laittamaan!)
tuoretta korianteria hienonnettuna

1. Valuta ja huuhdo pavut siivilässä. Sekoita kulhossa pavut ja marinadiainekset. Voit käyttää pavut heti tai jättää jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.
2. Pilko kasvikset salaattia varten. Lisää pavut, ja murenna päälle mantelifetaa. Lisää vielä hienonnettua korianteria. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Muhevaksi uunissa hautunut munakoiso yhdistettynä tomaattiseen kastikkeeseen - nam! Italialaistyylisen munakoisovuoan viimeistelee tuore basilika.

Munakoisot ovat viime aikoina olleet kohtuuhintaisia, joten kokkasin niistä herkullista munakoisovuokaa. Jonkinlainen tomaattinen munakoisovuoka on yleensä muutenkin vakkariruokani, kun munakoisot ovat tarjouksessa. Mitään pikaruokaa munakoisovuoka ei ole, mutta vaivansa väärti se on, kun kokkaamiselle vaan liikenee aikaa.

Tämän tyyppisiin munakoisovuokiin munakoisoviipaleet usein paistetaan öljyssä. Tämä työvaihe on aika työläs ja saa aikaan melkoiset paistokäryt, mistä syystä tykkään paistaa munakoisoviipaleet mieluummin uunissa. Samalla ruuan saa tehtyä vähän kevyemmin, koska pannulla paistettaessa munakoiso imee itseensä öljyä kuin pesusieni.

Lisäsin munakoisovuokaan proteiiniksi soijarouhetta. Tomaattipohjainen kastike saa makua erityisesti punaviinistä ja selleristä, joten en lisännyt joukkoon liemikuutiota. Kuorrutuksen tein kaurakermasta ja ravintohiivahiutaleista, joista saa hieman juustomaista makua.








Munakoisovuoka
(4 annosta)

3 (900 g) munakoisoa
3 + 1 rkl oliiviöljyä (munakoisoille ja paistamiseen)
2 (300 g) reilun kokoista sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
2 dl soijarouhetta
1/2 tl kanelia
1 tl oreganoa
1 1/2 tl timjamia
mustapippuria myllystä
n. 3/4 - 1 tl suolaa
1 1/2 dl punaviiniä
n. 2 dl vettä
1 prk (500 g) tomaattimurskaa
2 rkl tomaattisosetta
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna

Kuorrutus
1 prk (2 dl) kaurakermaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa


1. Viipaloi munakoisot reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado ne uunipellille leivinpaperin päälle vieri viereen ja sivele kevyesti oliiviöljyllä (sitä kuluu noin 3 rkl). Ripottele päällä hieman suolaa. Paista viipaleita 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
2. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna paistokasarissa 1 rkl oliiviöljyä ja kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeäksi. Lisää soijarouhe ja perään kaneli, oregano, timjami, pippuri ja suola. Lisää punaviini ja vesi parissa erässä ja anna imeytyä soijarouheeseen. Lisää tomaattimurska ja tomaattisose. Anna kastikkeen hautua hiljalleen noin 20 minuuttia. Lisää lopuksi vielä tuore basilika.
3. Levitä uunivuoan pohjalle ohut kerros soijarouhekastiketta. Lado päälle kerros munakoisoviipaleita. Jatka näin, kunnes kaikki ainekset on käytetty. (Minulla päällimmäisen kastikekerroksen päälle riitti vain muutama munakoisoviipale, eli ihan eivät menneet ainekset tasan. Se ei kuitenkaan haittaa.)
4. Sekoita kuorrutuskastikkeen ainekset keskenään ja levitä se päällimmäisen kerroksen pinnalle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Anna vetäytyä hetken aikaa ennen syömistä. Munakoisovuoan kanssa maistuu leipä ja raikas salaatti.

Maapähkinävoikeksit
(noin 24 kpl)

1/2 tl ruokasoodaa

Klassinen sitruuna-marenkipiirakka maistuu ihanan raikkaalta. Vegaaninen marenki syntyy säilykekikherneiden liemestä.


Viime keväänä vegaanipiireissä kohistiin vegaanisista marengeista, jotka valmistetaan korvaamalla kananmunan valkuainen kikherneiden tai muiden säilykepapujen liemellä. Testasin jo tuolloin näitä ihmemarenkeja - ja hämmästyttävää kyllä, ne toimivat! Tavallisten marenkien jälkeen aquafabaa eli papulientä on keksitty käyttää mm. muihin marenkipohjaisiin leivonnaisiin sekä majoneesiin. Facebookissa on jopa aiheeseen liittyviä ryhmiä, esim. Aquafaba Meringue Hits and Misses, jossa ihmiset esittelevät toinen toistaan hienompia aikaansaannoksiaan.

Testasin jo viime pääsiäiseksi vegaanista sitruuna-marenkipiirakkaa. Tuolloin marenki kuitenkin jäi alapinnaltaan vetiseksi. Loputulemana oli, että marenki vaatii jonkin kiinteyttävän komponentin. Googlettelun tuloksena löysin idean lisätä marenkivaahdon joukkoon ksantaania, jota yleisimmin käytetään gluteenittomassa leivonnassa parantamaan leivonnaisten rakennetta. Ksantaanin vaikutus marengin koostumuksen oli merkittävä; rakenteesta tuli jämäkkä ja pysyvä. Uunista ottamisen jälkeen marenki hieman laski jäähtymisen aikana, mutta säilyi silti kuohkeana useamman päivän säilytyksenkin ajan. Väitän vahvasti, etteivät syöjät arvaa kyse olevan vegaanisesta piirakasta.

Yleensä sitruunatäytteeseen käytetään keltuaisia. Itse lisäsin siihen nesteeksi kookosmaitoa tuomaan makuun täyteläisyyttä ja pehmeyttä. Kookos ei tässä kuitenkaan varsinaisesti maistu, joten uskon piirakan uppoavan myös niihin, jotka eivät ole kookoksen ylimpiä ystäviä.

Itse kikherneet ovat monipuolinen raaka-aine. Jos et kuitenkaan leivontainspiraation iskiessä keksi tai jaksa kokkailla niistä sen kummempaa, tee niistä vaikka paahdettuja kikherneitä samalla uuninlämmityksellä. Paahdetut kikherneet sopivat sellaisenaan naposteltavaksi tai vaikka keiton kaveriksi.



Vegaaninen sitruuna-marenkipiirakka
(n. 8 annosta)

Pohja:
100 g margariinia

Juustokakku onnistuu myös täysin kasvipohjaisista aineista. Täyteessä maistuu raikas sitruuna, ja pinnan viimeistelee mustikkamarmorointi.

Nämä soijarouhepihvit ovat maukkaita ja vieläpä vieläpä helppoja valmistaa. Seurana maistuu ruokaisa ohrasalaatti, jossa on reilusti tuoreita kasviksia.

Äitini innoittamana lainasin kirjastosta Jere Niemisen Vegaanin kotiruokakirjan. Siinä on ohjeita perusruokiin perusraaka-aineista. Äiti suositteli kirjasta erityisesti tomaattisia soijarouhepihvejä - ja nam, nämä ovatkin kyllä tosi hyviä! Pieniä muutoksia tein ohjeeseen (esim. tykkään yleensä kuullottaa sipulin ennen taikinaan lisäämistä, jotta se varmasti kypsyy pehmeän makuiseksi), mutta muuten kunnia ohjeesta kuuluu Jerelle. Helppoa ja hyvää perusruokaa vaikka perunamuusin kanssa. Kannattaa testata!

Tällä kertaa tein pihvien kaveriksi ruokaisan ohrasalaatin, jossa saa viljaisan lisäkkeen ja kasvisannoksen samassa paketissa. Salaattia voi muunnella lisäämällä siihen erilaisia kasviksia tavallisen kurkun ja tomaatin lisäksi/sijaan: paprikaa, pakasteherneitä, pian seosongissa olevaa parsaa... Jos haluaa syödä ohrasalaatin pääruokana, siihen voi lisätä myös papuja tai paistaa pinnalle kuutioitua tofua.





Tomaattiset soijarouhepihvit
(n. 10 kpl eli 3-4 annosta)

1 pienehkö (80 g) peruna (yleis- tai kiinteämaltoinen peruna)
2 dl soijarouhetta (suosittelen Vege Sun -merkkiä)
2 dl vettä
1 1/2 dl korppujauhoja (myös kaurajauhoja olen käyttänyt)
1 prk (70 g) tai n. 3 1/2 rkl tomaattisosetta
2 rkl soijakastiketta
1 tl rosmariinia tai timjamia
1 tl (savu)paprikajauhetta
mustapippuria myllystä
chiliä
2+1 rkl rypsiöljyä
1 (100 g) sipuli
1 valkosipulinkynsi

1. Kuori ja raasta peruna raastimen hienoimmalla terällä. Sekoita kulhossa perunaraaste, soijarouhe, vesi, korppujauhot, tomaattisose, mausteet sekä 2 rkl öljyä. Jätä taikina turpoamaan.
2. Taikinan turvotessa kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannussa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli pehmeäksi. Sekoita taikinan joukkoon. (Sipulien kuullottaminen ei ole välttämätöntä, vaikka kuullottamalla sipulin saakin varmasti pehmeäksi. Jos haluat oikaista, sipulin, valkosipulin ja öljyn voit lisätä taikinaan myös sellaisenaan.)
3. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pihvejä ja paista ne öljyssä pannulla kypsiksi kummaltakin puolelta.