Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri


Kiusaukset ovat näppäriä ruokia, sillä ennakkovalmistelu sujuu sutjakasti ja sen jälkeen uuni hoitelee loput. En käytännössä ikinä kuori ja pilko perunasuikaleita kiusaukseen, sillä pakastealtaan perunasuikaleet ja peruna-sipulisekoitukset ovat niin käteviä, hyviä ja edullisia. Peruna on mahtava mutta välillä työlääksi koettu raaka-aine, joten sen käyttöä helpottavat ratkaisut ovat tervetulleita! Samassa yhteydessä suositus myös valmiiksi pilkotulle pakastesipulille - siis niin näppärää. Ainakin Pirkalta löytyy suomalaista pakastesipulia.

Kermaiset kiusaukset ovat yleisimpiä, mutta mukavaa vaihtelua tuo maukas texmex-kiusaus, johon tulee tomaattinen nyhtökaura-papukastike. Nyhtökauran sijaan voi hyvin käyttää myös esimerkiksi härkistä. Maustamisessa voi oikaista käyttämällä valmista tacomausteseosta, mutta yhtä hyvin voit maustaa kastikkeen myös esimerkiksi juustokuminalla ja savupaprikalla. Kiusauksen päälle tulee kaurakermasta ja ravintohiivahiutaleista tehty seos ikään kuin kuorrutukseksi. Vegaaniset juustot eivät oikein ole makuuni, niin kaurakermaseos toimii juuston tilalla erinomaisesti.

Texmex-kiusaukseni on saanut inspiraationsa kollegani tekemästä K-Ruoan reseptistä.



Texmex-kiusaus

(6 annosta)

1 (120 g) sipuli TAI 100 g pakastesipulia
1 (250 g) punainen paprika
1 rkl öljyä
1 rs (240 g) Nyhtökauraa, tomaatti (myös Härkis sopii mainiosti!) 
1 prk (380 g/230 g) mustapapuja
1 ps (28 g) tacomaustetta (TAI maun mukaan savupaprikaa, juustokuminaa, suolaa, valkosipulia)
1 prk (500 g) tomaattimurskaa
1 dl vettä
1 kg perunasuikaleita (pakaste) TAI peruna-sipulisekoitusta, jolloin voit halutessasi jättää sipulin pois kastikkeesta
n. 1/4 tl suolaa

Pinnalle
1 prk (2 dl) kaurakermaa (esim. Pirkka, Planti ja Elovena ovat sopivan paksuja)
1/4 tl suolaa
ripaus valkosipulijauhetta (1/4 tl)
3 rkl ravintohiivahiutaleita

  1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja hienonna sipuli. Paloittele paprika.
  2. Kuumenna paistokasarissa öljy ja kuullota sipuli pehmeäksi. Lisää paprikat ja kuullota vielä hetki.
  3. Lisää kasariin nyhtökaura sekä valutetut ja huuhdellut mustapavut. Sekoita joukkoon tacomauste.
  4. Lisää tomaattimurska. Huuhtaiste tölkki 1 dl:lla vettä ja lisää sekin joukkoon. Kuumenna.
  5. Levitä ison uunivuoan pohjalle puolet perunasuikaleista. Ripottele päälle suola (1/4 tl). Levitä päälle kastike ja sen päälle loput perunasuikaleet.
  6. Sekoita keskenään pinnalle tulevan kaurakermaseoksen ainekset. Lusikoi se tasaisesti kiusauksen pinnalle. Kypennä texmex-kiusausta 200-asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Tarjoa salaatin kanssa.
joulukuuta 26, 2021 No kommenttia


Joulun ajan klassikkojälkkäri: luumurahka! Ja se luonnollisesti onnistuu myös vegaanisena. Halutessaan rahkan voi maustaa raastamalla joukkoon hiukan klementiinin- tai appelsiininkuorta. Myös tujaus rommia sopii joukkoon mainiosti. Pinnalle ripotellut puolukat tuovat kivaa pientä raikkautta ja piparkakkumurut rouskuvaa rakennetta. 






Vegaaninen luumurahka

(6-8 annosta)

1 prk (250 ml) kasvipohjaista vispiä
1 prk (400 g) maustamatonta "soijarahkaa" eli Alpro Greek Styleä (No Sugars, Plain ja Vanilla sopivat kaikki, Vanillalla tulee hieman makeampaa)
1 prk (300 g) luumumarmeladia
(sokeria)

Jos haluat:
klementiinin- tai appelsiinikuorta raastettuna
loraus rommia
piparkakkuja
puolukoita

  1. Vaahdota vispi. Vähennä vatkaimen teho minimiin ja sekoita joukkoon soijarahka ja sitten luumumarmeladi. 
  2. Jos haluat, mausta luumurahka raastetulla klementiinin- tai appelsiininkuorella tai tujauksella rommia. Lisää ripsaus sokeria, jos kaipaat makeutta. Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.
  3. Koristele luumurahka juuri ennen tarjoilua ripottelemalla pinnalle esimerkiksi puolukoita ja piparkakkumurua.




joulukuuta 19, 2021 No kommenttia


Jälleen yksi jäätelöresepti lisää vanhojen jatkoksi! Mutta minkäs teet, kun jätski on niin herkullinen ja helppo herkku. Tällä kertaa vuorossa on rommirusinajäätelö, joka on lapsuuteni lempimaku. 😀 Luulen kuitenkin, ettei kaupan rommirusinajäätelössä käytännössä ollut juurikaan rommia, kun sain sitä syödä. Niin tai näin, rommirusina kiilaa edelleen jätskimakujen kärkikastiin! Ja tässä versiossa on sitä rommiakin. 

Yksinkertaisesti sanottuna jäätelö syntyy näin: Leikkaa rusinoita halutessasi pienemmiksi paloiksi. Anna rusinoiden tai rusinasilpun kylpeä rommissa yön yli ja sekoita sitten helpon jäätelöpohjan joukkoon. Yön yli pakastuksen jälkeen saat ihanaa herkkua. Tujaus rommia tekee myös sen, että jäätelön rakenne on erityisen hyvä: helppo kauhottava ja lusikoitava. Tämä johtuu siitä, että alkoholi laskee jäätelön jäätymispistettä.

Jäätelöä tulee tällä ohjeella lähemmäs 1,5 litraa, eli aika reilu annos. Jos et halua koko määrästä rommirusinajäätelöä, on jäätelömassa hyvin helppoa jakaa kahtia ennen maustamista ja tehdä samalla kahta eri makua. Valmistele tällöin eri makuaineita (rommirusinoita, puolukkaa - tai mitä sitten käytätkään) tietysti vain puolikkaaseen annokseen. Jäätelön maustamisvinkkejä voit katsoa täältä. 





Rommirusinajäätelö

(noin 1,5 l)

2 dl rusinoita
3/4 dl tummaa rommia
1 prk (2,5 dl) kasvipohjaista vispiä (esim. Valio Oddlygood, Alpro Soya, Fazer Aito kauravispi)
1 prk (2-2,5 dl) vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta (esim. Fazer Aito tai Oatly)
1 tlk (320 g) kondensoitua kookosmaitoa (Spice Up)

  1. Jos haluat, hienonna rusinoita hieman. Näin ne eivät jää niin isoiksi sattumiksi jäätelöön. Laita rusinat ja rommi tiiviiseen purkkiin ja jätä maustumaan yön yli. Välillä voit vähän kallistella ja ravistella purkkia.
  2. Kaada kulhoon jääkaappikylmä soija- tai kauravispi ja vaniljakastike. Vaahdota kuohkeaksi. Vähennä vatkaimen tehoa reilusti ja sekoita vaahdon joukkoon jääkaappikylmä kondensoitu kookosmaito. Sekoita joukkoon myös rommirusinat kaikkine liemineen. Laita jäätelömassa laakeaan pakastuksen kestävään astiaan (1-2 kpl). Anna jäätyä yön yli.




joulukuuta 13, 2021 No kommenttia


Olen julkaissut Instagramissa useita kuvia retkiltä, joissa meillä on mukana ruokatermokset. Joka kerta saan kysymyksiä: Minkä merkkisen termoksen omistan? Miten sitä käytän? Siksi päätin koostaa ruokatermosvinkkini yhteen postaukseen.

Ostin Thermos-merkkiset ruokatermokset itselleni ja miehelleni viime vuonna joululahjaksi. Ensisijaisesti haaveilin lusikoivani termoksesta lämmittävää linssikeittoa hiihtoretken lomassa. Ostopäätöstä edelsi tutkimustyö eri merkkisistä termoksista. Thermos-merkin puolesta puhuttiin useammassa nettikeskustelussa, ja myös eri merkkien vertailussa se oli pärjännyt hyvin. Thermos ei missään nimessä ole halvin valinta, mutta mielelläni sijoitan laadukkaaseen tuotteeseen vähän enemmän ja käytän sitäkin pidempään. Olisihan aika ikävää syödä pakkaskelillä ihan jäähtynyttä ruokaa siksi, ettei termos ole toiminut kunnolla!

Päädyin siis hankkimaan meille kummallekin omat 470 ml:n Thermos ruokatermokset. Tähän malliin mahtuu mukavasti yhden hengen ateria. (Jos kuitenkin tiedät olevasi isoruokaisempaa sorttia, kannattaa ehkä valita isompi malli.) Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut hankkia vain yksi isompi, mutta omat termarit kummallekin ovat toimineet juuri täydellisesti. Etenkin talvella on kiva saada syötyä oma ruoka oikeasti kuumana suoraan termoksesta, eikä kaataa sitä turhaan jäähtymään erilliselle lautaselle. Kahden termoksen etu on myös se, että halutessaan voi ottaa vaikka kummallekin omat eri ruoat mukaan.

Termokset ovat myös siitä kivat, että eväät voi pysähtyä syömään missä tahansa. Kun lähden luontoon retkelle, en ihan ehdoin tahdoin halua hakeutua ihmisruuhkaan jonottamaan makkaranpaistovuoroani. Termosten kanssa taas voi istahtaa mieluisaan paikkaan kauniiden maisemien äärelle ja nauttia rauhasta ruokailun lomassa.


Lämmittävä linssikeittolounas hiihtoretkellä.

Riisipuuroa joulukuisella päiväretkellä.


Ruokatermos päiväretkillä

Eniten olemme käyttäneet ruokatermoksia päiväretkillä. Talvella tai muulloinkin viileällä säällä on kiva istahtaa lounastauolle luskoimaan lämmittävää ruokaa, jonka voimalla jaksaa mukavasti kulkea viimeisenkin etapin.

Olen todennut, että termokseen sopivat parhaiten "tiiviit" ja hautumista sietävät ruoat. Tiiviit ruoat saa pakattua oikeasti kuumina ja jotka ovat sitten syömishetkelläkin höyryävän kuumia. Kerran pakkasin evääksi pennepastasta tehdyn pestopastan, mutta tällainen "ilmava" ruoka ei ole mielestäni kaikkein optimaalisin termokseen, koska ei syödessä tuntunut niin lämpimältä, eikä pastan lämpösäilytys muutenkaan varsinaisesti parantanut makukokemusta.

Erilaiset keitot ovat loistavia termosruokia: linssikeitot (kuten thai-linssikeitto), kasvissosekeitot tai ihan vaan tölkkihernekeitto (sellaisenaan tai tuunattuna). Myös riisi ja lämmittävä curry tai perunamuusi ja kastike toimivat kivasti. Joulun aikaan ollaan otettu evääksi myös riisipuuroa. Silloin tietysti kannattaa muistaa pakata mukaan kaneli ja sokeri. 

Vaikka ruokatermos on ennen kaikkea kätevä lämpimälle ruoalle, pitää se yhtä lailla kylmän kylmänä. Jos kuumana kesäpäivänä maistuu mieluummin kylmä ruoka, voi termokseen pakata vaikka pasta- tai perunasalaattia (ehkä sen nuotiomakkaran kaveriksi?), gazpachoa, tuorepuuroa tai vaikka lusikoitavan smoothien.

Maailmani koki pienoisen mullistuksen, kun luin, että termokseen voisi pakata jäätelöä. Siis ihan tosi! En ole testannut maksimikestoa, mutta kun eräänä kesäpäivänä pakkasin jäätelöä termokseen (ja sitten viilensin avonaisen termoksen vielä pakastimessa), jäätelö säilyi kovana ja yhtään sulamatta yli 2 tuntia. Ulkolämpötila oli tuolloin 20 astetta. Eli jäätelö olisi varmasti kestänyt hyvänä vielä parikin tuntia lisää. Vähänkö luksusta herkutella kesäisellä päiväretkellä raparperipiirakkaa tai mutakakkua vaniljajäätelön kanssa! 🤩 Tällä jos jollain saat ystävien leuat loksahtamaan, kun kaivat termarijätskit esiin evästauolla. Somesta bongasin myös vinkin pakata mehujää kahvitermariin vaikka uimarannalle. Tätä kikkaa testaan ensi kesänä!


Kahvihetki loppukesäisellä retkellä. Eväänä palat kauden ensimmäistä omenapiirakkaa ja jäätelöä.


Ruokatermos vaelluksella

Useamman päivän vaelluksilla termaria voi käyttää muutamallakin eri tavalla - riippuen valmitsemastasi ruoasta.

Termos on kätevä kuvattujen ruoka-aineiden ennallistamiseen. Eli toisin sanoen: kuivat ruoka-aineet termariin ja kuumaa vettä päälle. Kun ruoka-aineet saavat näin liota seuraavaan ateriaan asti, on niiden kypsennysaika huomattavasti lyhyempi kuin ilman liottamista. Sen lisäksi, että ruoka on nopeammin valmista, sinulta säästyy myös keittimen polttoainetta. Kun esimerkiksi linssikeiton ainekset (kuivatut punaiset linssit, kuivatut kasvikset ja mausteet) laittaa likoamaan, soppa keittyy sukkelasti kypsäksi. Välillä ennallistan myös pelkkää nyhtökauraa (+ mausteita, koska ennallistuessaan nyhtis imaisee hyvin makuja itseensä), jos vaikkapa haluan laittaa sitä seuraavalla aterialla pestopastan joukkoon. Nyhtökaura nimittäin jää helposti keskeltä kovaksi ilman etukäteen ennallistamista.

Jos ruoka vaatii vain kuuman veden lisäyksen valmistuakseen voi sen laittaa tekeytymään termokseen. Näin saat aikanaan valmiin aterian. Esimerkiksi pussinuudelit kuivatuilla kasviksilla ja soijarouheella tuunattuna toimivat näin. Voit tietysti myös keitellä lounaan valmiiksi jo aamutoimien yhteydessä ja laittaa termokseen odottamaan ruoka-aikaa. Näiden metodien etu on tietysti se, ettei seuraavalla aterialla tarvitse kaivaa retkikeitintä lainkaan esiin. Itse en kuitenkaan ole näitä kahta viimeistä metodia juuri käyttänyt, sillä on ollut yleensä ihan mukavaa pitää kunnon lepotauko lounaalla ja ehkä keitellä ruoan lisäksi myös kahvit tai teet. Mutta kukin tapansa mukaan!


Nyhtökaurakäristystä ja perunamuusia alkukesän ilta-auringossa. Käristyksen nyhtökaurat ja sipulit saivat ennallistua ruokatermoksessa yhdessä mausteiden kanssa.

Termoksen lämmittäminen ja viilentäminen

Luonnollisestikin ruoka pysyy termoksessa pidempään kuumana, kun lämmität myös itse termarin. Ainakin kotona tämän yleensä teen, koska se käy helposti. Vaelluksella todennäköisimmin jätän väliin. Minulla on tapana kaataa vedenkeittimestä kiehuvaa vettä termokseen ja antaa seistä muutaman minuutin ajan. Sitten kaadan veden pois, laitan tilalle kuuman ruoan ja suljen kannen.

Vastaavasti jos pakkaat termariin vaikka kylmän pastasalaatin, on termos hyvä viilentää ensin jääkaapissa.

Jäätelön kanssa olen yleensä tehnyt niin, että pakkaan jätskin termokseen ja laitan sen ilman kantta pakastimeen joksikin aikaa. Siten kansi kiinni ja retkelle!

Mitkä ovat omat suosikkiruokasi ruokatermokseen? Jaa ihmeessä vinkkisi alla!
joulukuuta 11, 2021 3 kommenttia


Kurpitsainnostukseni vallassa leivoin jo tovi sitten vuokapullaa, joka maistuu kurpitsapiirakalta. Innoittajana toimi myös korvapuustipäivä lokakuun alussa. Tarkemman reseptin jakaminen vähän lykkääntyi, mutta jaanpa se nyt kuitenkin, koska marraskuussa jos joskus on Suuri Tarve pullalle! Leivoin pullat pariinkin otteeseen, jotta lopputulos oli juuri sitä, mitä halusin. 

Kurpitsasose tuo pullataikinaan hauskan oranssihtavan sävyn ja mehevöittää rakennetta. Taikinassa kurpitsa ei kuitenkaan varsinaisesti maistu. Täytteessä kurpitsan sen sijaan maistaa. Ja koska täytteessä on myös piparkakkumaustetta, on tämän leivonnaisen kanssa kiva fiilistellä lähestyvää jouluakin.

Kurpitsasosetta kannattaa saman tien keittää isompikin satsi ja tehdä siitä ainakin tuorepuuroa, johon julkaisin reseptin vähän aikaa sitten.







Kurpitsapullat

12 kpl

1 3/4 dl kauramaitoa
1 dl kurpitsasosetta*
1 ps (11 g) kuivahiivaa
1 dl sokeria
2 tl jauhettua kardemummaa
½ tl suolaa
7-8 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia

Täyte
2 dl kurpitsasosetta* 
50 g margariinia
3/4 dl fariinisokeria
2 tl piparkakkumaustetta
100 g (2 dl) pekaanipähkinöitä

Voiteluun
kaurakermaa (voitelu ei ole pakollinen)

Kuorrutus
1 1/2 dl tomusokeria
2 rkl margariinia
1-2 rkl vaahterasiirappia


  1. Valmista taikina: Mittaa kattilaan kauramaito ja kurpitsasose. Lämmitä seos kädenlämpöiseksi ja kaada leivontakulhoon. Liuota nesteeseen kuivahiiva. Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja osa vehnäjauhoista. Lisää loput jauhoista vähitellen samalla vaivaten ja loppuvaiheessa myös pehmeä margariini. Lisää taikinaan loput vehnäjauhot ja vaivaa hyvin. Kohota taikinaa liinalla peitettynä noin 20 minuuttia. (Itse tykkään laittaa isompaan kulhoon selvästi lämmintä vettä ja laittaa taikinakulhon kellumaan veteen liinalla peitettynä.)
  2. Sulata täytettä varten margariini. Sekoita joukkoon kurpitsasose, fariinisokeri ja piparkakkumauste. Rouhi pähkinät käsiin tai veitsen avulla karkeaksi rouheeksi ja paahda kuivalla pannulla.
  3. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi, noin 30 cm x 50 cm. Levitä taikinalevylle kurpitsatäyte. Ripottele päälle pähkinät. Rullaa levy tiukaksi rullaksi niin, että sauma jää alaspäin. Leikkaa rulla 12:een palaan. Lado pullat margariinilla voideltuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan (noin 30 cm x 23 cm). Pullien väliin kuuluu jäädä tilaa, jotta ne kohottuaan mahtuvat olemaan vuoassa nätisti. Kohota lämpimässä paikassa liinan alla 20-30 minuuttia.
  4. Voitele kohonneet pullat halutessasi. Paista pullia 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä.
  5. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja valuta jäähtyneen mutta vielä hiukan lämpimän vuokapullan pinnalle. Jos haluat kuorrutuksen oikein siististi, voit laittaa kuorrutuksen muovipussiin ja pursottaa. Itse luotin tällä kertaa huolettomaan lopputulokseen. 

*Valmista kurpitsasose näin: Halkaise myskikurpitsa, poista lusikalla siemenet ja siementen ympärillä olevat rihmat. Kuori ja paloittele kurpitsa ja keitä vähässä vedessä pehmeäksi. Valuta keitinvesi pois ja seoseuta kurpitsat sileäksi sauvasekoittimella. Sose säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

marraskuuta 05, 2021 No kommenttia


Idean kurpitsapiirakan makuiseen tuorepuuron taisin saada jostain jenkkiläisestä Instagram-tilistä. Tarkka lähde on jo unohtumut, mutta joka tapauksessa siitä inspiroituneena päätin kokeilla maustaa perus tuorepuuropohjan kurpitsasoseella ja piparkakkumausteella. Kokeilu olikin tosi onnistunut ja kivaa vaihtelua marjoilla tai hedelmillä maustetuille tuorepuuroilleni. Pumpkin pie -tuorepuuron päälle kannattaa vielä juuri ennen syömistä ripotella pekaanipähkinöitä joko paahdettuna tai sellaisenaan. 

Kun muuten ryhdyt kurpitsasosetta keittelemään, kannattaa saman tien keittää vähän isompikin annos! Osan voit käyttää pumpkin pie -jäätelöön tai muhkeisiin kurpitsapulliin, joiden reseptin lupaan jakaa pian.

Tuorepuuro on yksi lempparievääni mukaan otettavaksi aamu- tai välipalaksi, ja nappaankin sellaisen usein esimerkiksi töihin - monestakin eri syystä:

  • Tuorepuuro on näppärä, koska sen voi (ja pitääkin) valmistaa jo etukäteen tekeytymään. Helpottaa etenkin arkiaamuja, jolloin ei yleensä ole ylimääräistä aikaa kokkailuun.
  • Se kulkee helposti mukana tiiviissä rasiassa ja syöminen onnistuu siististi lusikalla.
  • Mikäli tuorepuuroa täytyy säilytellä laukussa tai repussa piempään, kannattaa puuro laittaa ruokatermokseen tai pakata puurorasia minikokoiseen kylmälaukkuun kylmäkallen kanssa. Hyvä viilennystapa on myös sekoittaa jäiset marjat puuron joukkoon. Kätevää!
  • Tuorepuurosta saa terveellisen ja täyttävän aterian, joka pitää nälän loitolla hyvän aikaa.
  • Tuorepuuroon saa helposti vaihtelua! Kurpitsaa, mustikoita, omenaraastetta, banaania, päärynä, valmiita hedelmäsoseita.... Vain mielikuvitus on rajana.




Pumpkin pie -tuorepuuro

(1 annos)

1 dl soijajogurttia (Planti Luomu on suosikkini)
1 dl kauramaitoa
1 dl kaurahiutaleita
3/4 dl myskikurpitsasosetta*
2 tl chiansiemeniä
1/3 tl piparkakkumaustetta
1 rkl vaahterasiirappia

Pinnalle
pekaanipähkinöitä

Sekoita annoskulhossa kaikki ainekset pekaanipähkinöitä lukuun ottamatta. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Ripottele puuron pinnalle pekaanipähkinöitä (pähkinät voit halutessasi paahtaa paistinpannulla tai uunissa) juuri ennen syömistä. Nauti aamu- tai välipalana.


* Valmista sose näin: Halkaise myskikurpitsa, poista lusikalla siemenet ja siementen ympärillä olevat rihmat. Kuori ja paloittele kurpitsa ja keitä vähässä vedessä pehmeäksi. Valuta keitinvesi pois ja seoseuta kurpitsat sileäksi sauvasekoittimella. Sose säilyy jääkaapissa muutaman päivän.
lokakuuta 11, 2021 No kommenttia


Tänä syksynä olen innostunut tekemään myskikurpitsasta kaikenlaista, yhtenä niistä salaattia. Tykkään aika usein tehdä ruokaisia salaatteja, joissa on pohjana keitetyt kauranjyvät ja paahdetut kasvikset. Joukkoon lisään yleensä myös jotain proteiinia (kuten papuja, linssejä tai tofua), jotain tuoretta sekä maukkaan kastikkeen. Samalla kaavalla syntyi tämä paahdettu kurpitsasalaatti. Jos vielä kaipaat lisää ruokaisuutta, lämmitä salaatin kaveriksi vaikka jotain kasvipohjaisia pyöryköitä.

Tiesitkö muuten, että myskikurpitsaa ei ole pakko kuoria? Uunissa paahtuneet kurpitsapalat maistuvat salaatin joukossa mainiosti myös kuorineen. Näin poistuu yksi ylimääräinen työvaihekin!



Paahdettu kurpitsasalaatti

(3 annosta)

1 (650 g) myskikurpitsa
1 1/2 dl kauranjyviä (esim. Myllärin kaura-ateriajyvä tai Fazer ruokakaura)
1 prk (380 g/230 g) kikherneitä
1 dl cashewpähkinöitä
1/2 d kuivattuja karpaloita
1 ps (65 g) babypinaattia
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria 
suolaa
mustapippuria

  1. Halkaise kurpitsa pitkittäin. Kaavi lusikalla pois siemenet ja niiden ympärillä oleva rihma. Paloittele kurpitsa sopiviksi suupaloiksi. Levitä palat pellille leivinpaperin päälle. Huiskauta päälle vähän öljyä ja suolaa. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes kurpitsa on sopivan kypsää. Anna jäähtyä haaleaksi.
  2. Keitä kauranjyvät pakkauksen ohjeen mukaan kevyesti suolatussa vedessä. Valuta ylimääräinen keitinvesi pois. Anna jäähtyä haaleaksi.
  3. Valuta kikherneet liemestään. Paahda cashewpähkinät kuivalla pannulla ilman rasvaa. Varo polttamasta.
  4. Yhdistä isossa laakeassa kulhossa kaura, kurpitsa, kikherneet, pähkinät ja karpalot. Lisää öljy, etikka, suola ja pippuri. Nostele sekaisin. Lisää huuhdeltu ja babypinaatti ja nostele vielä salaatti sekaisin.



lokakuuta 08, 2021 No kommenttia

Purkkihernekeitto on mielestäni oikein kelpo arkiruoka niihin hetkiin, kun en ole ehtinyt tai jaksanut kokata. Hernaripurkki lähtee usein mukaan myös retkelle tai mökille. Täydellinen, mukavan proteiinipitoinen valmisruoka! Lempparituotteeni on lihaton Pirkka Luomu hernekeitto, joka sisältää vain hernettä ja suolaa. Jostain syystä en ole niin innostunut mm. porkkanapaloista hernekeiton joukossa, mistä syystä juuri tämä tuote on mieleeni. 

Vähän vahingossa keksin, että aina hernaria ei aina tarvitse syödä sellaisenaan, vaan sen voi tuunata! Meirami ja loraus (kaura)kermaa ovat toki tuttu juttu, mutta mausteilla keittoon saa halutessaan myös ihan erilaisen makumaailman. Tässä versiossa on intialaisia mausteita ja kookosmaitoa. Tuloksena tuttu soppa kivalla uudella twistillä! Ja syödäänhän Intiassakin vähän saman tapaisia keittoja linsseistä tehtynä. Olisi toki voinut lisätä kuivamausteiden lisäksi myös tuoretta inkivääriä tai valkosipulia, mutta halusin mennä mahdollisimman helpolla kaavalla. Kuivamausteiden sijaan myös currytahna toimisi kivasti. Ensi kerralla kokeilen jotain muuta makumaailmaa ja ehkäpä täydennän tätä postausta sen myötä!


Intialainen hernekeitto purkkihernarista

(2 pienehköä tai 1 iso annos)

1 tlk (435 g) lihatonta hernekeittoa (Pirkka Luomu on suosikkini!)
1 dl kookosmaitoa tai kaurakermaa 
1-1 1/2 dl vettä
3/4 tl juustokuminaa
pari ripausta kurkumaa
3/4 tl garam masalaa
chilihiutaleita

Lusikoi kattilaan hernekeitto ja huuhtaise tölkki vedellä. Lisää kookosmaito ja mausteet. Sekoita, kiehauta ja tarjoa. 



syyskuuta 20, 2021 2 kommenttia


Kunnia tämän reseptin oivaltamisesta menee äidilleni. Parikin kertaa vanhempien luona käydessä äiti on leiponut puolukkapiirakkaa blogini arkistosta löytyvän raparperipiirakan reseptillä. Resepti on varsin helppo, ja tarvitset siihen tosi tavallisia raaka-aineita. Silti tuloksena on komean muhkea ja mehevä piirakka. Täydellinen matalan kynnyksen leivottava!

Pienenä twistinä vanhaan ohjeeseen verrattuna laitoin muruseokseen kookoshiutaleita ja fariinisokeria, kaurahiutaleiden ja sokerin sijaan. En totta puhuen ole varma, oliko äidin versiossa niin, mutta ihanaa se joka tapauksessa on! Karamellisoitunut ja kivasti kookoksinen kerros toimii tosi hyvin kirpeän happamien puolukoiden päällä. Puolukkapiirakka on tietysti parhaimmillaan, kun tarjoat kaverina vaniljajäätelöä tai -kastiketta.





Vegaaninen puolukkapiirakka

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
50 g vegaanista margariinia
2 1/2 dl kauramaitoa
4 dl puolukoita (tuore tai pakaste)

Muruseos
75 g vegaanista margariinia
1 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kookoshiutaleita

  1. Sulata margariini pohjataikinaa varten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon margariini ja kauramaito, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele pinnalle puolukat.
  2. Sekoita muruseosta varten pehmeä margariini, fariinisokeri ja kookoshiutaleet. Ripottele seos piirakan päälle.
  3. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Huom! Piirakasta tulee tosi muhkea. Piirakkavuokasi koosta riippuen on mahdollista, että muruseosta saattaa tipahtaa vuoan reunojen yli. Siksi on hyvä laittaa varuiksi uunin alatasolle pelti, ettei uuni sotkeennu. Tarjoa haalean tai jäähtyneen piirakan kanssa vaniljajäätelöä tai -kastiketta.


syyskuuta 07, 2021 No kommenttia

Elämme jo neljättä kesäämme vaellusharrastuksen parissa, ja retki retkeltä innostus vaan kasvaa. Jokaisella reissulla oppii edelleen uutta, mutta toisaalta kokemusta on karttunut jo sen verran, että tänä kesänä uskaltauduimme ensimmäistä kertaa retkeilemään merkittyjen reittien ulkopuolelle. 

Vaelluskohteeksi valikoitui Urho Kekkosen kansallispuisto (tuttavallisemmin UKK-puisto) ja siellä Luirojärven kierros. Lukemamme perusteella hieno reitti ja sopiva ensimmäiseksi vaellukseksi ei-merkityillä reiteillä. Olimme varanneet autojunaliput Helsinki-Rovaniemi-Helsinki jo hyvissä ajoin niin, että aikaa pohjoisessa olisi kaksi viikkoa: viikon verran vaellukselle ja toinen viikko Norjassa seikkailemiseen. Ikävä kyllä koronatilanne huonontui kesän aikana niin, ettei Norjaan lopulta päästykään. Niinpä olimme vähän epävarmoja, mitä tarkalleen tekisimme toisen viikon ajan. Lopulta päädyimme lähtemään vielä toiselle vaellukselle, joka suuntautui UKK-puistoon sekin. Niinpä teimme kaksi erillistä vaellusta vähän eri puolille kansallispuistoa, yhteensä 11 päivää maastossa. Päätös oli ehdottomasti oikea, eikä lopulta jäänyt harmittamaan, että tänä kesänä Norjan-reissu jäi väliin. Jos mielit vaeltamaan samalla suunnalle tai vielä keräät rohkeutta siirtyä päiväretkeilijästä vaeltajaksi, tästä postauksesta on toivottavasti hyötyä!

Avaan tässä postauksessa vaellusten päivämatkat, kohokohdat, mitä opittiin ja mitä on hyvä huomioida. Päivämatkat saattavat vähän erota virallisten lähteiden tiedoista, sillä joiltain osin ilmoitetut välimatkat vaikuttivat huomattavasti lyhyemmiltä kuin mitä toteutunut kävelymatka meillä oli.



Mitkä reitit vaelsimme?

6 päivän (5 yötä) vaellus - Luirojärven kierros

1. päivä: Kiilopää - Suomunruoktu 14 km
2. päivä: Suomunruoktu - Tuiskukuru 13 km
3. päivä: Tuiskukuru - Luirojärvi 8 km (+ Sokostin huiputus 12 km)
4. päivä: Lepopäivä Luirojärvellä + käynti Raappanan kammilla 5 km
5. päivä: Luirojärvi - Kotaköngäs 20 km
6. päivä: Kotaköngäs - Rautulampi - Kiilopää 20 km


Kohokohdat reitillä


Sokostin, Itä-Lapin korkeimman tunturin huiputus oli Luirojärven vaelluksen ehdottomia kohokohtia. Huippua lähetessä ei ollut ihan helppoa kiivetä kivistä rinnettä ylös, mutta käynti on ihan ehdottomasti vaivan arvoinen, mikäli sää vaan on suopea. Meillä kävi onneksi tuuri! Seuraava päivä olikin sitten lähes pelkkää sadetta, jolloin maisemat olisivat jääneet piiloon.

Luirojärvi itsessään oli yksi retken huipennus. Näkymä tunturien ympäröivälle järvelle on todella kaunis. Luirojärvellä retkeilijää hemmotellaan myös saunalla, josta maksetaan ennen tai jälkeen vaellusta saunamaksu. Saunomisen lomassa voi pulahtaa uimaan järveen.

Raappanan kammilla voi poiketa Sokostilla käynnin yhteydessä, sillä suunta on sama. Me kävimme erikseen lepopäivän aikana sateen tauotessa hetkeksi. Kammi on vuonna 1949 rakennettu ja siinä voi aistia menneiden vuosikymmenten hiukan karumman retkeilyfiiliksen. :)

Luirojärven-Kotaköngäs -välin voi kulkea pariakin eri reittiä. Me valitsimme reitin, jossa suunnataan Luirojärven länsirantaa kohti pohjoista ja sitten Vasanlyömäpäiden ja Joukhaispäiden välissä kulkevaa polkua luoteeseen. Alkumatkasta tarvottiin ensin soisella osuudella, jossa saatiin aika riittävästi väistellä märimpiä kohtia. Sen jälkeen nautiskeltiin ihastuttavista lammista ja puroista, joita oli etenkin Livikonlammien osuudella. Ennen Palovanganjoen ja Suomujoen kohtasimme hienon könkään, jota ei karttaankaan oltu nimetty tai erityisemmin merkitty. Meidän oli alun perin tarkoitus jatkaa tästä Lankojärvelle yöksi, mutta vedet olivat sateen jälkeen nousseet, emmekä pienen harhailun jälkeen keksineet, miten pääsemme järkevästi Palovanganjoesta yli. Niinpä päätimme muuttaa suunnitelmaa ja suunnata Kotakönkään laavulle yöksi ja sieltä seuraavana päivänä kohti Rautulampea. Toimiva valinta tämäkin!

Myös Rautulampi on todella kaunis paikka. Juuri tänä kesänä Rautulammelle on rakentumassa komeat ja modernimpaa arkkitehtuuria edustavat fasiliteetit palaneen tuvan tilalle. Seuraavalla reissulla sitten niitä ihastelemaan!


Näkymät Sokostilta olivat upeat!

Komea köngäs Palovanganjoessa ennen sen yhtymistä Suomujokeen.

Auringonlasku Luirojärvellä.


5 päivän (4 yötä) vaellus: Rengasreitti Aittajärveltä Muorravaarakkaan, Anterinmukkaan ja takaisin

1. päivä: Aittajärvi - Sarvioja 14 km
2. päivä: Sarvioja - Muorravaarakanruoktu 13 km
3. päivä: Muorravaarakanruoktu - Anterinmukka - Muorravaarakanruoktu (päiväretki) 19 km
4. päivä: Muorravaarakanruoktu - Jyrkkävaara 17 km
5. päivä: Jyrkkävaara - Aittajärvi 13 km


Kohokohdat reitillä

Sarvioja - Muorravaarakanruoktu -välille osuva Paratiisikuru on aivan upea paikka. Vehreä kuru upeine puroineen ja putouksineen sai aivan liikutuksen valtaan - miten etuoikeutettua onkaan olla juuri täällä ja nyt! Paratiisikurusta nousimme ylös Ukselmapään rinteelle ja jatkoimme matkaa Pirunportin läpi. Pirunportin karuus ja kivikko muodostivat puhuttelevan vastakohdan vehreälle Paratiisikurulle. 

Matkalla Sarviojalta Paratiisikuruun harhauduimme vahingossa ensin Paratiisikurun länsipuolella sijaitsevaan kuruun, joka oli ihastuttava sekin. Toisin sanoen onnekas harhautuminen! Noilla seuduilla olisi varmasti ollut ihasteltavaa ja ihmeteltävää enemmänkin, ja esimerkiksi Lumikuru jäi meiltä tällä kerralla väliin. Päiväretki ilman rinkkaa Muorravaarakanruoktusta käsin olisi varmasti hyvä idea. Voisi rauhassa pysähtyä ihastelemaan ja nauttia vaikka pitkän lounaan kauniissa paikassa.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta oli Anterinmukan sauna. Anterinmukka ei ensin meinannut mahtua reittisuunnitelmaamme, kun aika oli loppua kesken. Onneksi hoksasimme, että sinnehän voi tehdä päiväretkenkin. Anterinmukan tupa eli "Keskon kämppä" sijaitsee ihastuttavassa paikassa Anterijoen mutkassa. Aivan erityisen Anterinmukasta tekee sen sauna. Lempeät löylyt nokisessa erämaasaunassa ja pulahdus hyisevän kylmänä virtaavaan Anterinjokeen olivat aivan mieletön elämys ja elämämme mieleenpainuvin saunomiskokemus! Myös reitti Muorravaarakasta Anterinmukkaan oli oikein kaunis, ja vaaran laelta avautuivat hienot näkymät tuntureille. Sanon vielä kerran: Jos vaan mahdollista, Anterimukka kannattaa ehdottomasti sisällyttää reittisuunnitelmaan!

Muorravaarakka - Jyrkkävaara -välin odotimme olevan tylsähkö, mutta tuollekin välille sattui tosi kaunista maastoa: puroja, lampia ja kauniita soita. Melko paljon piti rämpiä soisilla poluillakin, mutta suolta bongasimme myös kypsiä hilloja. Osa poimittiin saman tien suuhun ja osan keräsin tyhjään pestopurkkiin talteen aamupuuroa varten. UKK-puiston syrjävyöhykkeellä saa leiriytyä vapaasti (pois lukien mm. Paratiisikuru, tarkemmat ohjeet luontoon.fi-sivustolta), ja tälle välille sattuikin ihan tosi kauniita paikkoja, joihin olisi voinut leirin pystyttää.

Lepotauko Muorravaarakan Purnuvaaran laella, matkalla Anterinmukan saunalle.

Näkymä Anterinmukkaan saavuttaessa. Rannalla näkyy Anterinmukan sauna, joka oli yksi retken ehdottomista kohokohdista.

Upea Paratiisikuru.

Paratiisikurun tunnelmallinen vesiputous ja lampi.

Laskeutuminen jylhästä ja karusta Pirunportista.


Lepotauko jossain Muorravaarakanruoktun ja Jyrkkävaaran välillä.


Valmistautuminen

Osaathan suunnistaa?

Tärkeä huomio on, että suurimmaksi osaksi UKK-puiston reitit eivät ole merkittyjä. Siksi kartta, kompassi ja suunnistustaito ovat välttämättömät. Kulkemamme reitit ovat kuitenkin sopivia ensimmäiselle vaellukselle merkittyjen reittien ulkopuolella, sillä suurelta osin polut ovat paljon kuljettuja. Täysin polutonta maastoa ei meidän reiteillä ollut. Retkeilijän pitää kuitenkin osata valita oikeat polut ja suunta. Lisähaastetta tuo, että kaikkia maastossa kulkevia polkuja ei karttoihin ole merkitty.

Minua hiukan jännitti etukäteen, miten kartan ja kompassin kanssa sujuu, sillä en oikeastaan ole pitänyt itseäni kummoisena suunnistajana. Mutta lopulta suunnan ottaminen kartan ja kompassin avulla on melko suoraviivaista. Opimme myös, että ilman reittimerkintöjä ympäristöään ja sen maamerkkejä tulee tarkkailtua ihan toisella tavalla. Nykyajan retkeilijälle apua tuovat karttasovellukset, jotka toimivat kännykän ollessa lentokonetilassa. Maastokartat-sovelluksesta olikin apua paikantamiseen. Maksullisen lisäominaisuuden avulla voi ladata haluamansa alueen kartan puhelimen muistiin ennakkoon. GPS-paikannus toimii myös puhelimen ollessa lentokonetilassa ja mobiiliverkon ulottumattomissa. Tämä luonnollisesti lisää myös turvallisuutta.


Reitin suunnittelu

Kartan avulla kannattaa tietysti käydä reitti läpi ja suunnitella sopivat päiväetapit. Yleensä auttaa kovasti, että lukee muiden kuvauksia reitistä ja sen haastavammista kohdista. Facebookin Vaellus-ryhmä on yksi hyvä, samoin blogikirjoitukset. Erityisen lämpimästi kuitenkin suosittelen Jouni Laaksosen kirjaan Pohjois-Suomen vaellusreitit. Tuon kirjan olen ostanut meille ihan omaksi, sillä kirjassa on loistavat reittiselostukset parhaista vaellusreiteistä ja käytännönläheisiä vinkkejä kokeneelta vaeltajalta. Kirjassa on myös kerrottu ylipäätään vaellusharrastamisen perusteet: vaatteet, varusteet, retkiruoka jne. Eli jos vielä haaveilet siirtyvästi päiväretkeilijästä vaeltajaksi, on kirja ehdottomasti hyvä sijoitus. Laaksosen kirjassa oli hyvä kuvaus Luirojärven kierroksesta ja jonkin verran asiaa UKK-puiston muistakin osista.


Mitä kannattaa erityisesti huomioida?

Mikäli olet retkeillyt lähinnä suosituilla merkityillä reiteillä, olet ehkä välttänyt jokien ja purojen yli kahlaamiset. UKK:ssa sillat ovat aika harvassa, eli kahluujalkineet pitää kaivaa esiin useita kertoja. Crocsien tyyppiset kahluukengät (ja samalla tietysti leirikengät) ovat tarpeen. Suosittelen lämpimästi myös vaellussauvoja, jotka auttavat hurjasti ylityksissä. Voimakkaammin virtaavien vesistöjen ylityspaikoilla on usein muiden jättämiä puukeppejä, mutta omat sauvat ovat aina toimivat. Joidenkin purojen yli pääsee kiveltä toiselle astumalla, ja silloinkin sauvat auttavat pitämään tasapainon. Reitillä riitti myös soisia osuuksia, joissa ei juuri pitkospuita ollut. Märimpiä kohtia vältellessä sauvat olivat kyllä ihan korvaamattomat. Tykkään kyllä muutenkin ihan tosi paljon vaeltaa sauvojen kanssa. Ne tekevät etenemisestä ergonomisempaa ja kevyempää, auttavat jakamaan rasitusta tasaisemmin sekä estävät hartioiden jumeja ja sormien turpoamista.

Muuten maasto oli vaativuudeltaan aika perustasoa. Tietysti jonkin verran oli kapuamista rinteitä ylös ja alas, puiden juuria ja kiviä mutta paljon myös helppokulkuisia polkuja. Minusta on kivointa edetä maltillista tahtia, jolloin jaksaa paremmin, ehtii ihailla ympäristöään ja riskit haavereihin vähenevät. Ja kun on vaeltamaan lähtenyt, miksi kiirehtiä pois?

Vesitilanne luonnollisesti vaihtelee sen mukaan, minkä verran on satanut ja miten pitkä aika lumien sulamisesta on. Nyt heinäkuun loppupuolella vaeltaessamme puroja, jokia ja lampia riitti, eikä vedestä ollut pulaa. Kartasta näkee vähänkään isommat vesistöt, ja veden ottamista kannattaa suunnitella sen mukaan. Jotkut juovat luonnon vesistä suoraan, mutta aina varmempaa on keittää tai puhdistaa vesi. Hyvän muistutuksen tästä saimme, kun ensimmäistä kertaa törmäsimme poron raatoon joen rannan läheisyydessä. Ruokaa laittaessa keitämme vettä 5 minuuttia ja juomaveteen käytämme vedenpuhdistustabletteja, jotka ovat osoittautuneet käteviksi.

Urho Kekkosen kansallispuistossa netti ja puhelinyhteys toimivat vain korkeimmilla paikoilla ja sielläkin aika huonosti. Käytännössä kannattaakin varautua vaeltamaan ilman yhteyttä muuhun maailmaan. Oman turvallisuuden kannalta on hyvä kertoa jollekin läheiselle oma reittisuunnitelma ja aikataulu, milloin on palaamassa reitiltä. 


Purojen ja jokien ylityksiä on UKK-puistossa useita.


Mitä muuta opittiin?

Luirojärven kierros oli tähän mennessä pisin vaelluksemme, 5 yötä. Pidempiä reissuja varten pitää erityisen tarkasti miettiä, mitä tarvitsee mukaan, paljonko ruokaa kuluu ja mihin kaikkeen varautua. Nämä asiat on pidemmällä vaelluksella ja monilta osin muutenkin hyviä oppeja:

  • Aina voi olla kylmä. Kun kotona pakkasimme kamoja, elimme pitkään jatkunutta hellejaksoa ja trooppisia öitä. Tuntuikin hullulta pakata rinkkaan lämmin fleece, pipo, hanskat ja villasukat. Mutta nämä kaikki tulivat tarpeeseen, kun jo vajaan viikon kuluttua päivän ylimmät lämpötilat tipahtivat lähelle 10 astetta ja yöllä noin 4 asteeseen. Seuraavalle reissulle hankintalistalla ovat vielä lämpimät housut, jotka pukea ylle nukkumaan mennessä ja mahdollisesti leirissä.
  • Aina voi sataa. Tähänastiset vaellukset ovat opettaneet, että vaikka sääennuste olisi luvannut selkeää koko yöksi, aina voi sadekuuro yllättää. Niin kävi nytkin. Lisähaasteen toi se, että ilman nettiyhteyttä emme juuri sääennusteistakaan tienneet. Siksi vedenpitävät varusteet ovat tärkeät ja yöksi pitää ottaa suojaan kaikki sellainen, mikä ei saa kastua.
  • Pakkauslista esim. Google Drivessä on superkätevä. Olen tehnyt Google Sheetsiin meille taulukkomuotoisen pakkauslistan. Miehen kanssa kumpikin merkkaamme omaan sarakkeeseen, että onko kaikki varmasti pakattu mukaan. Listaa voi kätevästi täydentää, kun keksii jotain uutta kätevää mukaan otettavaa.
  • Vaellusruoka. Ruoille minulla on Google Sheetsissä oma välilehti. Se helpottaa suunnittelemaan, montako lämmintä ateriaa ja aamupalaa tarvitaan ja minkä verran välipaloja pitää lisäksi varata. Pohjana voi käyttää aiempien vaellusten menu-suunnitelmia. Jotkut ruoat on kätevä laittaa ennallistumaan edellisen aterian yhteydessä. Ruokatermos osoittautui tähän tarkoitukseen aika käteväksi. Vaellusruoista blogissani onkin aiempi kattava postaus. Pidemmällä reissulla on tavallistakin tärkeämpää varata ylimääräistä ruokaa mukaan, sillä yllätyksiä voi aina sattua. Meillä oli yhden päivän ekstraruoat mukana.
  • Kaasupoltin voi tehdä ikävän yllärin. Luirojärven kierroksella kaasukäyttöinen Trangiamme alkoi temppuilla, kun poltin alkoi "yskiä" muutaman minuutin kuumennuksen jälkeen. Reissussa oli spriipoltin kaiken varalta mukana, ja se otettiinkin marinolin kanssa matkaan jälkimmäiselle vaellukselle. Nyt pohdimme, onko kaasu kaikkine epävarmuuksineen mutta muuten parempine käyttöominaisuuksineen meidän juttu vai tuntuisiko paremmalta vaihtaa vanhaan kunnon spriihin, jossa tekniikka ei petä.
  • Ei se matka tapa, vaan vauhti. Reissut ovat opettaneet, että maltillinen vauhti on järkevää monesta syystä ja että lähemmäs viikon vaelluksella lepopäiväkin tekee hyvää. Maltillisella tahdilla ehtii nautiskella enemmän, eikä kroppa ala niin helposti krempata rasituksen vuoksi. Myös loukkaantumisen riski pienenee, kun ei väsyneenä paahda eteenpäin. Tällä reissulla säästyttiikin isommilta krempoilta pientä hartiajumia lukuun ottamatta.
  • Kirja mukaan. Kirjasta on iloa ainakin lepopäivänä. Meillä lepopäivälle sattui monen tunnin rankkasade, joten silloin oli kiva kaivaa pokkari esiin rinkasta ja uppoutua tarinan vietäväksi sateen ropistessa teltan kattoa vasten. Jos päiväetappi on lyhyt eikä vie koko päivää, on myös kiva rauhoittua hetki kirjan parissa ennen nukkumaan menoa. 
  • Yönjuna on hintansa väärti, ainakin jos asut pääkaupunkiseudulla. Ensimmäistä kertaa meillä oli autojunaliput kumpaankin suuntaan Helsinki-Rovaniemi-Helsinki. Ihan mahtava palvelu. Koko matka tuntui uskomattoman helpolta, kun ei tarvinnut ajaa kuin Rovaniemeltä Saariselälle ja takaisin. Junalla mennään varmasti jatkossakin, eikä vähiten sen vuoksi, että se on myös ekologisempi valinta.
  • Riittävästi karkkia! Viimeisin mutta ei suinkaan merkityksettömin huomio. Pidemmälle reissulle kannattaa tajuta ottaa riittävästi välipaloja ja herkkuja mukaan. Helposti tulee aliarvioitua niiden tarve, kun ei hahmota, miten pitkään maastossa oikeastaan ollaankaan. Vaikka normaalioloissa syön vähänlaisesti karkkia, vaelluksella vetelen sitä senkin edestä. Rinkan kanssa kulkeminen kuluttaa niin paljon energiaa, että karkin hiilarit ovat oikeasti tarpeen. Ja mikä on ärsyttävämpää kuin joutua säännöstelemään karkkeja siinä tilanteessa!


Mikä fiilis jäi?

Huh, miten hieno reissu! Ennen kaikkea olo on kiitollinen, että oma keho pystyy kuljettamaan noin upeisiin paikkoihin luonnon äärelle. 11 päivää käytännössä ilman puhelinta teki superhyvää mielelle. Reissu antoi itseluottamusta ja varmuutta merkittyjen reittien ulkopuolella vaeltamiseen sekä pitkiin vaelluksiin. Lisäksi saatiin hieno läpileikkaus Urho Kekkosen kansallispuistosta. Nyt haaveilemaan ja suunnittelemaan tulevia retkiä! 




elokuuta 07, 2021 No kommenttia


Jos pitäisi valita vain yksi lempikasvis, valitsisin ehdottomasti laadukkaat tomaatit. Painotan sanaa laadukkaat, sillä tomaateissa on ihan hurjan paljon eroa. Jotkut ovat hailakoita ja mauttomia, jotkut mehukkaita, makeita ja maukkaita. Erityisesti talvella tomaatit ovat usein ensin mainitun kaltaisia, ja silloin jätän tomaatit mieluusti vallan ostamatta - etenkin kun kilohintakin lähentelee viittä euroa. 

Mutta kesällä asia on toisin, kun suomalaisissa tomaateissa on makua ja hintakin edullisempi. Omasta lähikaupastani Sellon K-Citymarketista saa aivan loistavia Jannen Tomaatteja Kirkkonummelta. Ne ovat hiukan kalliimpia kuin "tavalliset" tomaatit, mutta todellakin hintansa väärti. Aivan. Mielettömän. Hyviä. Ostan niitä jokaisella kauppareissulla ja koko kesän vetelen niitä mielin määrin: sellaisenaan, salaateissa ja leivän päällä (suosikkini Tofu Moon savutofun kanssa ja dijonsinapin kanssa). 

Herkulliset tomaatit pääsevät oikeuksiinsa ihanassa panzanellassa, toscanalaisessa tomaatti-leipäsalaatissa. Se on loistava sijoituskohde sekä maukkaille tomaateille että vähän kuivahtaneelle leivälle. Sinänsä resepti on helppo, mutta tässä muutama huomio: 


Tomaatit

Panzanellaan voi kivasti sekoittaa eri kokoisia ja eri värisiäkin tomaatteja niin halutessaan. Itse laitoin nyt vain niitä ihania Jannen Tomaatteja. Myös kirsikka- ja miniluumutomaateissa on usein aika hyvin makua, jos muita maukkaita tomaatteja ei ole saatavilla. Olennaista kuitenkin on, että tomaatit ovat oikeasti hyviä. Jos saatavilla on vain mauttomia ja värittömiä tomaatteja, jätä panzanellan teko odottamaan parempaa hetkeä - tai siis parempia tomaatteja.


Leipä

Panzanellassa olennaista ovat oliiviöljyn kanssa paahdetut ronskit leipäpalat, jotka ihanasti imaisevat öljy-punaviinietikkakastiketta itseensä. Tässä versiossa käytin itse tekemääni juurileipää, jossa oli aika paljon spelttijauhoja. Mutta melkeinpä mikä tahansa muukin vaalea tai vaaleahko leipä käy: ciabatta, maalaisleipä, patonki... you name it. Leipä voi olla hyvin olla päivän tai kaksi vanhaa, eli panzanella on erinomainen kohde vähän kuivahtaneelle leivälle. Pakastettukin leipä käy, sillä uunissa leipä paahtuu jälleen ihanan rapsakaksi. Leivän määrä ei ole niin justiinsa - sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Ja hei, vaalean leivän sijaan panzanellaan kävisi ihan tosi mainiosti myös ruisleipä, jos haluat suomalaisemman version!


Mitä tarjota panzanellan kanssa?

Panzanella on kiva kesäinen alkuruoka. Siitä saa myös itsessään kelpo aterian, kun lisäksi tarjoaa jotain proteiinia. Voit vaikka grillata vegemakkaraa, pihvejä tai pyöryköitä. Toki nämä voi paistaa ihan pannulla tai uunissakin, kun leivän paahtamista varten kuitenkin uuni lämmitetään. Paistettu tofu toimii myös, esim. Jalotofu Marinoitu on hyvää sellaisenaan. 




Panzanella

(3 annosta tai 4 pienempää annosta lisäkkeenä)

4 viipaletta maalaisleipää tai muuta vaaleaa leipää+ n. 1 rkl oliiviöljyä 
1 pieni kesäsipuli varsineen (sesongin ulkopuolella salottisipuli tai punasipuli toimii)
1 rkl punaviinietikkaa
2-3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
ripaus suolaa
1/2 tl sokeria
400 g tomaatteja (maukkaita tavallisia tai kirsikkatomaatteja tai näiden sekoitusta) 
10 kalamataoliivia
1 rkl pieniä kapriksia
reilusti tuoretta basilikaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Revi leipä ronskeiksi paloiksi pellille leivinpaperin päälle. Huiski päälle oliiviöljyä, nostele sekaisin ja levitä leipäpalat tasaisesti pellille. Paahda uunissa noin 10 minuuttia.
  2. Hienonna sipuli ja laita se kulhoon. Lisää etikka, öljy, pippuri, suola ja sokeri. Sekoita. Paloittele tomaatit sopiviksi suupaloiksi. Lisää tomaatit, oliivit ja kaprikset kulhoon sipulien joukkoon. Nostele sekaisin.
  3. Lisää kulhoon vielä basilikat ja leipäpalat. Nostele sekaisin ja siirrä halutessasi laakeampaan tarjoilukulhoon. Lisää vielä basilikanlehtiä koristeeksi. Tarjoa alkuruokana tai lisäkkeenä.

elokuuta 03, 2021 No kommenttia


Onko käsillä hetki, kun puutarhasi puskee hulluja määriä kesäkurpitsaa? Tai onko sesonki muuten vaan kiivaimmillaan ja saat kesäkurpitsaa kaupasta tosi edullisesti? Silloin tarvitaan reseptejä, joihin kesäkurpitsaa uppoaa PALJON. Tämä resepti on juuri sellainen!

Inspiraation simppelihin kesäkurpitsapihveihin olen tainnut alun perin saada Linssinööri-blogista. Kesäkurpitsa on näissä pihveissä pääraaka-aine, etkä tarvitse sen lisäksi pari ainesosaa. Kuinka kätevää! Proteiinipitoiset kikhernejauhot antavat pihveihin rakennetta ja tekevät niistä täyttävämpiä. Kikhernejauhoja löytyy nykyään isommista ruokakaupoista, mutta tosi edullisesti niitä saa myös aasialaiskaupoista. Suosikkikäyttäkohteeni kikhernejauhoille (näiden pihvien lisäksi) ovat vegaaniset proteiinipannarit ja tomaattinen kasvispannari. 

Mausteena kesäkurpitsapihveissä on currya, johon olen vuosien tauon jälkeen ihastunut uudelleen. Pihvien kaveriksi sopii kylmä raikas kurkkukastike soijajogurtista tai kaurakermaviilistä. Jos sinulla on tuoretta minttua, se sopii mausteeksi erinomaisesti. 






Vegaaniset kesäkurpitsapihvit

10-16 kpl koosta riippuen (2-3 annosta)

500 g kesäkurpitsaa (= 1 reilun kokoinen kesäkurpitsa)
2 dl kikhernejauhoja
3/4 tl suolaa
3 1/2 tl curryjauhetta
öljyä (paistamiseen)

Kurkkukastike
2 dl soijajogurttia tai kaurakermaviiliä/kaurafraichea tai näiden sekoitusta
150 g kurkkua
1 pieni valkosipulinkynsi
ripaus suolaa
1/2 tl sokeria
n. 1 1/2 rkl sitruunamehua
1 tl sitruunakuorta raastettuna
1 rkl tuoretta vahvaa minttua hienonnettuna (tai noin 1/2 tl kuivattua)

  1. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Sekoita yhteen raaste, kikhernejauho ja mausteet. Seos tuntuu aluksi kuivalta, mutta älä turhaan ihmettele. Koostumus muuttuu kyllä lusikoitavaksi, kun kesäkurpitsasta irtoaa nestettä. Jätä seos odottamaan kastikkeen valmistamisen ajaksi. 
  2. Valmista kurkkukastike: Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Purista ylimääräistä nestettä pois niin halutessasi. Hienonna valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja laita kastike jääkaappiin maustumaan pihvien paistamisen ajaksi.
  3. Kuumenna tavallinen paistinpannu tai pikkulettupannu kohtalaisella lämmöllä (4 on hyvä asteikolla 1-6). Lisää pannulle hiukan öljyä ja lusikoi taikinaa pannulle pihveiksi. Paista pihvit kypsäksi molemmin puolin. Kikhernejauho jää raakana pistävän makuiseksi, joten pihvit kannattaa paistaa ihan kypsäksi.
  4. Tarjoa kesäkurpitsapihvit kurkkukastikkeen kanssa.

heinäkuuta 12, 2021 2 kommenttia


Sovelsin jälleen luotto-ohjettani vegaaniseen jäätelöön, joka onnistuu tosi helposti ilman jäätelökonetta. Pohjana on tuttuun tapaan kaura- tai soijavispi, kauravaniljakastike ja kondensoitu kookosmaito. Tällä kertaa maustoin jäätelömassan raparperihillokkeella ja valutin vielä kinuskia jäätelökerrosten väleihin. Tuloksena ihanaa jäätelöä, jossa kirpeä raparperi ja makea kinuski sopivasti tasapainottavat toisiaan. Jätskiannosten pinnalle sopisi tosi kivasti vielä vaikka kaurakeksit tai digestivekeksit murusteltua, jotta kokonaisuudessa on vähän erilaisia rakenteita. Loppukeväällä-alkukesällä kukkivat villiorvokit ovat superkauniita syötäviä kukkia. Myös mm. syreenit, lemmikit ja apilat ovat syötäviä - puhtaalta paikalta kerättynä tietysti.

Tsekkaa myös tästä blogipostauksesta muut helpot jäätelöideat! Jäätelömassaa nimittäin voi maustaa ihan oman mielikuvituksensa mukaan.





Vegaaninen kinuski-raparperijäätelö

(noin 1,5 litraa)

Raparperihilloke
400 g raparperia
3/4 dl sokeria
1-2 rkl vettä

Kinuski
2 dl fariinisokeria
2 dl kaurakermaa (esim. Pirkka toimii hyvin)

Jäätelömassa
1 prk (2,5 dl) kauravispiä tai soijavispiä 
1 prk (2,5 dl) vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta (esim. Oatly tai Fazer Aito)
1 tlk (320 g) kondensoitua kookosmaitoa (Spice Up)

  1. Valmista raparperihilloke: Mittaa raparperihillokkeen ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoitellen ja keitä ilman kantta noin 10 minuuttia (edelleen samalla välillä sekoittaen), kunnes rapaperi on täysin pehmennyt ja muhjuuntunut. Jäähdytä kylmäksi.
  2. Valmista kinuski: Mittaa paksupohjaiseen kattilaan kinuskin ainekset. Kuumenna kiehuvaksi. Vähennä lieden tehoa ja keitä noin 10 minuuttia, kunnes kinuski on sopivasti sakeutunut. Ei kannata keittää liian kauan, koska tällöin kinuski menee liian tönköksi jäähtyessään. Jäähdytä.
  3. Valmista jäätelömassa: Kaada kulhoon kaura-/soijavispi ja vaniljakastike. Vaahdota kuohkeaksi pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu kookosmaito ja sekoita se vaahdon joukkoon vatkaimen pienimmällä teholla ja nuolijalla käännellen. Sekoita massaan lopuksi raparperihilloke. Voit sekoittaa huolettomasti niin, ettei raparperi sekoitu massaan aivan tasaisesti.
  4. Kaada jäätelömassaa 1-2 pakastuksen kestävään astiaan esim. kolmeen kerrokseen niin, että valutat aina kerrosten väliin kinuskia. Valuta kinuskia myös päällimmäisen jäätelömassakerroksen päälle. Pyöräytä haarukkaa tai veistä muutaman kerran sinne tänne jäätelömassan joukossa niin, että kinuski hieman sekoittuu raidoiksi ja jäätelön pinnasta tulee nätin marmoroitunut. Pakasta yön yli. 


kesäkuuta 17, 2021 1 kommenttia

Jos minulla joskus on puutarha, siellä tulee satavarmasti kasvamaan lipstikkaa! Olen aivan rakastunut tuohon supermaukkaaseen perinteikkääseen yrttiin. Veikkaan, että monen pihalla lipstikka on jäänyt vähän unholaan, eikä sitä ole osattu käyttää. Kuitenkin viimeisten parin vuoden aikana ja etenkin tänä keväänä olen bongannut lipstikkaa monelta sometililtä. Voidaan ehkä jopa puhua sen uudesta tulemisesta - ja senhän lipstikka todellakin ansaitsee!

Blogistani löytyy jo aiempi ohje lipstikkapestoon, joka on aivan ihanaa! Jo aikaisin tänä keväänä keksin, että jos vaan pääsen lipstikoiden äärelle, aion aivan ensimmäisenä tehdä niistä risoton. Suunnittelin jo mielessäni taktiikan, että surauttelen lipstikkaöljyn, jonka sekoitan valmiiseen risottopohjaan. Ja voi miten taivaallista siitä tuli! Vain toinen ruokaihminen voi ymmärtää, kun sanon, että melkein kyyneleet nousivat silmiin haarukoidessani tuota täyteläistä vihreää risottoa.

Itse reseptistä pari sanaa: Suosittelen lämpimästi tekemään lisptikkaöljyä suoraan tuplasatsin. Vähän isompi määrä on vaan paljon helpompi saada surauteltua sauvasekoittimella. Toisen puolen voit vaikka pakastaa ja tehdä myöhemmin toisen risoton tai maustaa vaikka uusia pottuja. (En ole kokeillut pottujen kanssa, mutta voin jo maistaa kielelläni varhaisperunat ja lipstikkaöljyn yhdessä!) Ravintohiivahiutaleet korvaavat vegaanisessa risotossa parmesaanin, mutta nekään eivät ole pakolliset. Lipstikka on niin maukasta jo itsessään.



Lipstikkarisotto

(3-4 annosta - riippuen siitäkin, tarjoatko pääruokana vai lisäkkeenä)

Lipstikkaöljy
50 g lipstikkaa
3/4 dl oliivi- tai rypsiöljyä
1/4 tl suolaa

Risotto
1 pieni (75 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
n. 1/2 tl suolaa
mustapippuria
(3 rkl ravintohiivahiutaleita)

  1. Valmista ensin lipstikkaöljy. (Huom! Suosittelen, että teet sitä saman tien tupla- tai jopa triplasatsin, josta osan voit pakastaa myöhempää käyttöä varten. Yksinkertainen satsi on sen verran pieni, että sitä voi olla vähän hankala soseuttaa. ) Huuhtele lipstikat ja kuivaa keittiöpyyhkeellä tai salaattilingossa. Voit käyttää lehtien lisäksi pehmeämmät oksat. Hienonna ne veitsellä (helpompi homma sauvasekoittimelle) ja laita ne sauvasekoittimen korkeareunaiseen kapeaan kulhoon. Lisää öljy ja suola. Surauta sauvasekoittimella sekaisin. Oma Bamixini ei hienonna lehtiä aivan soseeksi, mutta se ei haittaa.
  2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljy paistokasarissa tai laakeassa kattilassa ja kuullota siitä sipuli ja valkosipuli. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja anna sen haihtua.
  3. Mausta suolalla. Hulauta sitten kasariin pari desiä kasvislientä. Sekoita rivakoin otteen, jotta riisistä alkaa irrota tärkkelystä ja risotosta tulee rakenteeltaan kermamaista. Lisää loppu neste muutamassa erässä ja sekoita aina välissä muutaman kerran. Riisin kypsyminen vie 25-30 minuuttia. Maistamalle tunnet, milloin riisi on purtavan kypsää, al dente. 
  4. Sekoita risoton joukkoon ravintohiivahiutaleet sekä lipstikkaöljy. Tarkista maku. Tarjoa välittömästi, koska risotto ei odota syöjiä, vaan syöjät risottoa. Jos risotto kuitenkin uhkaa kuivua, lisää hiukan kuumaa vettä.


kesäkuuta 10, 2021 No kommenttia
Newer Posts
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka inspiroituu erityisesti sesongin raaka-aineista. Ruokakonttuurissa kokkailen ja leivon kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Toivottavasti innostut kokeilemaan reseptejä ja poikkeat toistekin. 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

  • Vietnamilaiset kesärullat + maapähkinäkastike ja soija-limekastike
    Vietnamilaiset kesärullat ovat jo vuosia olleet yksi lempiherkkuni, joten on korkea aika julkaista täällä niihin resepti! Maapähkinäka...
  • Vegaaniset nokkosletut
    Jos et ole vielä perehtynyt villiyrttien käyttöön, aloita paistamalla nokkoslettuja! Nokkosesta on helppo lähteä liikkeelle monestakin...
  • Sushisalaatti
    Sushisalaatti - miksen aiemmin ole sitä keksinyt!? Törmäsin somessa erääseen hauskan näköiseen sushisalaattiin, josta välittömästi p...
  • Puolukkapullat
    Tuore pulla jotain uskomattoman hyvää. Kaiken lisäksi se on superhelppoa muuntaa vegaaniseksi. Kananmunaa pullataikina ei tarvitse ollenkaan...
  • Yösämpylät
    Rapeakuoriset ja sisältä pehmeät yösämpylät ovat ihanaa hemmottelua viikonloppuaamuun! Viikonloppuaamujen todellista luksusta ovat hita...

Arkisto

  • ►  2023 (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ▼  2021 (22)
    • ▼  joulukuuta (4)
      • Texmex-kiusaus - helppo vegaaninen vuokaruoka
      • Vegaaninen luumurahka - joulun helpoin jälkkäri
      • Vegaaninen rommirusinajäätelö - helppo resepti ja ...
      • Ruokatermos on retkeilijän luottoystävä - niin päi...
    • ►  marraskuuta (1)
      • Kurpitsapullat - pumpkin pie vuokapullan muodossa
    • ►  lokakuuta (2)
      • Pumpkin pie -tuorepuuro + 5 syytä, miksi tuorepuur...
      • Paahdettu kurpitsasalaatti - kauranjyvät ja paahde...
    • ►  syyskuuta (2)
      • Tuunattu purkkihernekeitto - näin saat vaihtelua t...
      • Vegaaninen puolukkapiirakka - helppo resepti ja ta...
    • ►  elokuuta (2)
      • Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa - 11 päiv...
      • Panzanella eli toscanalainen tomaatti-leipäsalaatti
    • ►  heinäkuuta (1)
      • Vegaaniset kesäkurpitsapihvit - helppo resepti vai...
    • ►  kesäkuuta (2)
      • Vegaaninen kinuski-raparperijäätelö - ihastuttava ...
      • Lipstikkarisotto - ehkä paras sijoituskohde puutar...
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (53)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates