Herkullinen saaristolaisleipä on juhlapöydän klassikkoleipä.



Leivon saaristolaisleipää usein jouluksi ja juhannukseksi. Se on tosi hyvää, mutta sen verran makeaa, että arkileipänä suosin mieluummin jotain vähäsokerisempaa leipää. Toisaalta juhlavan leivän hohto ehkä katoaisi, jos sitä söisi liian usein? Saaristolaisleivän valmistus on varsin helppoa ja vaivatonta, sillä taikina vain sekoitetaan, kohotetaan suoraan vuoissa ja paistetaan. Vaivaamisvaihetta ei ole lainkaan, eikä leivinpöytääkään tarvitse liata. Niin sanotusti hollilla olemiseen menee kuitenkin useampi tunti, sillä kohotus ja paisto vievät aikaa. Mutta samalla voi tosiaan kätevästi puuhailla jotain muuta!

Useimmiten saaristolaisleivän taikinanesteenä käytetään piimää, mutta vegaaninen ja maidoton versio syntyy helposti omena- tai appelsiinitäysmehusta. Halutessaan taikinaan voi lisätä myös auringonkukansiemeniä, vaikka perinteisimpään versioon ne eivät taida kuulua. Saaristolaisleipä sopii erinomaisesti pakastettavaksi, sillä tuoreena se ei oikeastaan edes ole parhaimmillaan, vaan mielellään sen kannattaa antaa vetäytyä vähintään seuraavaan päivään. Jos siis suunnittelet saaristolaisleipää joulupöytään, sen voi erittäin hyvin tehdä jo muutaman viikon etukäteen.

Litran taikinasta tulee kolme leipää, ja fiksuahan se onkin kerralla paistaa useampi kappale. Ja jos totta puhutaan, niin kaljamaltaita ei oikein tule kulutettua mihinkään muuhun...😄 Jos ei itse tule kaikkia leipiä syötyä, anna vaikka kavereiden iloksi! Jos kuitenkin syöjiä on vain muutama, on ohjeesta helppo tehdä vaikka vain 1/3 annoksenkin yhtä leipää varten. Jos et omista leipävuokia, voit hyvin käyttää myös suorakaiteen mallisia foliovuokia.

Rapeakuoriset ja sisältä pehmeät yösämpylät ovat ihanaa hemmottelua viikonloppuaamuun!


Viikonloppuaamujen todellista luksusta ovat hitaat aamiaiset, joihin kuuluvat sellaiset ruuat, joita ei arkisin ehdi tai muuten tule syötyä. Hyvä tuore leipä on yksi parhaita asioita, joita kiireettömällä aamiaisella voi syödä. Lapsuudessa taisin tottua vähän liian hyvään, sillä itse tehtyjen sämpylöiden ja kakon lisäksi meillä ei juuri muuta vaaleaa leipää syöty. Äiti oli aina ahkera leipuri, ja melkein kerran viikossa meitä koulusta palaavia lapsosia odotti kotona valtava kasa tuoreita sämpylöitä. Tuoreet sämpylät maistuivat välipalaksi, ja loput laitettiin pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä. Mutta kun itse tehtyjä sämpylöitä oli jatkuvasti saatavilla, suhde itse tehtyyn leipään muotoutui väkisinkin arkiseksi. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että kun meillä joskus harvoin oli kaupan sämpylöitä, niitä oli määrätty lukumäärä jokaiselle. :D No ainakin näin myöhemmin osaa arvostaa!

Nykyisin tulee syötyä eniten ruisleipää, eikä leipää tule juuri itse leivottua. Varmaan yksi syy on sekin, ettei syöjiä ole montaa, ja tunnetusti leipä on yleensä parhaimmillaan juuri tuoreena. Pakastetut sämpylät ovat ok, mutta eivät tietenkään niin hyviä kuin tuoreet.

Viikonloppuaamiaiselle yösämpylät sopivat erityisen hyvin, sillä taikinan voi tehdä jääkaappiin edellisenä iltana, eikä aamulla heti heräämisen jälkeen enää tarvita suuria leivontaoperaatioita. Jos syöjiä on vähän, ohje on myös helppo puolittaa. Näin sämpylöitä ei turhaan jää yli - ja voi vaikka leipoa seuraavana viikonloppuna uuden satsin! Jauhoja voi vaihdella mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Minä käytin simppelisti jauhoina Pirkka sämpyläjauhoja, jotka ovat mielestäni kivan rouheisia ja mukavan kuitupitoisiakin. Mukaan lisäsin myös auringonkukansiemeniä. Mukaan voisi toki raastaa myös vaikka porkkanaa. Alla oleva ohje onkin kätevä perusohje, jota voi halutessaan lähteä soveltamaan.



Yösämpylät
(noin 14 kpl)

5 dl kylmää vettä
1/2 ps (1 1/2 tl) kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 dl auringonkukansiemeniä
n. 8 dl sämpyläjauhoja (käytin Pirkka kolmen viljan)


1. Liuota hiiva ja suola kylmään nesteeseen. Lisää siemenet. Lisää puuharukalla sekoittaen taikinaan jauhoja muutamassa erässä, kunnes koostumus on kuin paksua puuroa. Taikinaa ei tarvitse vaivata tämän enempää. Älä hämmenny koostumusta, sillä taikinan on tarkoitus jäädä selvästi löysemmäksi sämpylätaikina tavallisesti. Peitä kulho tuorekelmulla tai vaikka lautasella ja laita jääkaappiin yön yli.
2. Aamulla: Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ota kulho jääkaapista ja nostele siitä kahden ruokalusikan avulla kokkareita pellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle halutessasi siemeniä tai vähän jauhoja. Kohotusta ei tarvita. Paista sämpylöitä koosta riippuen noin 10 minuuttia. Sämpylöitä ei kannata paiston jälkeen peittää, jotta kuori pysyy rapeana.

Heureka! Miten en olekaan ennen hoksannut, että haarukalla muussatusta tofusta saa maustamalla oivaa leivänpäällistä tai syötävää salaatin kanssa! En olisi tätä keksintöä hoksannut vielä tähänkään päivään mennessä, ellen olisi käynyt Forumissa sijaitsevassa Kippo-kahvilassa. Söin siellä tosi maistuvan täyteyn leivän, jonka väliin myyjä suositteli tofuricottaa. Tofuricotta olikin niin hyvää, että oli heti alettava suunnitella sellaisen väsäämistä kotioloissa. Kippo on muutenkin tosi kiva paikka, jossa kannattaa pistäytyä!

Tofuricottaan kannattaa laittaa kunnolla mausteita. Mausteita voi varioida, mutta nyt ekalla kerralla päädyin yrttiseen vaihtoehtoon. Kuivatun oreganon lisäksi silppusin mukaan tuoretta persiljaa. Basilika olisi varmaan ollut kivempi, mutta sitä ei nyt tähän hätään ollut saatavilla. Mutta tosi hyvää tästä tuli ja kaikki tuli syötyä kerralla!

Kerralla tuli syötyä myös koko satsi perunarieskoja, jotka leivoin tofuricotan kaveriksi. Perunarieskat valmistuvat näppärästi valmiista perunamuusijauheesta. Tein rieskat käyttämällä jauhoina ohra- ja kaurajauhoja. Kaurajauhot valmistin itse jauhamalla kaurahiutaleet blenderissä. Kokeilin tätä kikkaa ensimmäisen kerran, mutta hyödynnän sitä varmasti jatkossakin. Valmiit kaurajauhot ovat aika kalliita, koska niitä myydään vain gluteenittomana - tai ainakaan minä en ole nähnyt muita.



Perunarieskat
(noin 10 kpl)

1 ps (125 g) perunamuusijauhetta (K-Menu) + 6 dl vettä (TAI n. 6 1/2 dl valmista perunamuusia)
3/4 tl suolaa
1/2 dl öljyä
2 dl ohrajauhoja
n. 2 dl kaurajauhoja*

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen perunamuusijauhe. Lisää suola ja öljy. Sekoita taikinaan jauhot.
2. Jaa pellille noin 10 taikinanokaretta ja taputtele jauhotetuin käsin 1/2 cm paksuiksi rieskoiksi. Pistele haarukalla ja paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia,

*Voit valmistaa kaurajauhot itse jauhamalla kaurahiutaleita tehosekoittimessa.









Tofuricotta

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
2 valkosipulinkynttä
1 tl oreganoa
3/4 tl suolaa
3 rkl tuoretta basilikaa tai persiljaa hienonnettuna
1 rkl ravintohiivahiutaleita

Muussaa tofu haarukalla hienoksi muruksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki ainekset tofun joukkoon. Tofuricotta sopii leivän päälle tai vaikka salaatteihin.

Tätä siemennäkkäriä on valmistunut keittiössäni lukuisia kertoja - niin hyvää tämä vaan on! Olen vienyt näkkäriä tuliaisiksi, antanut joululahjaksi, ottanut mukaan nyyttäripöytään, napannut mukaan evääksi...  Siemennäkkäri maistuu hyvin ihan sellaisenaankin, eikä välttämättä tarvitse mitään päällisiä.

Ohjeen olen napannut alun perin Bella Baie -blogista, mutta jonkin verran olen sitä muokannut lukuisten leivontakertojeni perusteella. Alkuperäiseässä ohjeessa käytetään kauraleseitä, mutta hyvällä menestyksellä olen aina vaihtanut ne kaurahiutaleisiin. Välillä olen korvannut osan auringonkukansiemenistä kurpitsansiemenillä. Myös gluteenittoman version olen näkkäristä valmistanut, kun vaihdoin ruisjauhot kaurajauhoihin. Homma toimi hyvin niinkin. (Kannattaa kuitenkin aina muistaa varmistaa, sopivatko syöjälle tavalliset kauratuotteet, vai tarvitaanko gluteenitonta eli ns. puhdasta kauraa.)

Vaikka siemennäkkäri on kohtuullisessa määrin terveellistä syötävää, niin yksi huono puoli siinä kuitenkin on: Näkkäriin saattaa tulla sellainen himo, että pellillinen hupenee alta aikayksikön!






 
Siemennäkkäri
(1 pellillinen)

1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä tai pellavarouhetta
1 dl ruisjauhoja
2 dl kaurahiutaleita tai -leseitä
3/4 tl suolaa
3 1/2 dl vettä

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota muutama minuutti, jolloin taikina on koostumukseltaan puuromaista.
2. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Silikonikaavin on tässä oiva apuväline.
3. Laita näkkäri 175-asteisen uunin keskitasolle ja paista 15 minuuttia. Ota pelti uunista ja jaa näkkäri pizzaleikkurilla tai veitsellä sopiviksi annospaloiksi. Jatka paistamista vielä 30 minuuttia. Laske lämpötila sen jälkeen 100 asteeseen ja paista vielä noin 30 minuuttia. Huom! Koko paistamisen aikana avaa uuninluukkua aina 15 minuutin välein niin, jolloin kosteaa hyöryä pääsee uunista ulos.
4. Anna valmiin näkkärin jäähtyä pellillä tai uuniritilän päällä.

Vinkki! Jos haluat näkkäristä gluteenittoman, vaihda ruisjauhot gluteenittomaan kaurajauhoon. Käytä samalla tarvittaessa myös gluteenittomia kaurahiutaleita.

Pataleipä oli taannoin aikamoinen hittileivonnainen, ja netti onkin pullollaan erilaisia ohjeita siihen. Suosio ei ole ihme, sillä pataleipä on tosi helppo valmistaa ja lopputulos herkullinen. Yksinkertaisimmillaan pataleipä valmistuu pelkistä vehnäjauhoista, mutta voit kokeilla osaksi vaikkapa sämpylä- tai spelttijauhoja. Jotkut lisäävät taikinaan myös esimerkiksi siemeniä. Pataleivän taikina on löysä, eikä sitä vaivata lainkaan. Tästä tuleekin englanninkielinen nimi no-knead bread. Usean tunnin kohotus huoneenlämmössä antaa leipään makua, ja paistaminen tapahtuu padassa. Näin lopputuloksena on sisältä pehmeä ja kuohkea leipä, jonka kuori on ihanan rapea. Valurautapadassa lopputulos on epäilemättä kaikkein paras. Itse en kuitenkaan pataa omista, joten olen tehnyt pataleivän aina teräskattilassa. Sekin siis käy paremman puutteessa.

Pyöräytin pataleivän kaveriksi vielä tomaattisen kikhernetahnan, joka saa makua aurinkokuivatuista tomaateista ja tuoreesta basilikasta. Olen aikamoinen tahnahirmu, ja keittiössäni valmistuukin usein erilaisia paputahnoja leivän päälle ja kasvisten dipiksi. Kylläpä tämäkin italialaishenkinen tahna maistui tuoreen leivän kanssa!



Kun valmistat pataleipää ensimmäistä kertaa, todennäköisesti ihmettelet samoja asioita kuin minä: Kuuluuko taikinan olla oikeasti näin löysää? Eikö tätä todellakaan kuulu vaivata? Eikö taikinaan tule rasvaa? Eikö leipä ota voitelemattomaan pataan kiinni? Ei huolta, kyllä tämä näin toimii! :)