Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri



Tutustuin näihin kekseihin, kun ystäväni oli leiponut niitä Tara Junkerin kirjasta Kasviksia viikon jokaiselle päivälle. Onneksi pääsin maistamaan, sillä en tiedä, olisinko muuten vieläkään kokeillut samaa reseptiä - vaikka minulla on tuo sama keittokirja omassa hyllyssä!

Keksit olivat uskomomattoman herkullisia! Voin luvata, että kun tarjoat näitä ihan vaan suklaakekseinä, syöjä ei varmasti arvaa niiden olevan leivottu rypsiöljyyn ja että mausteena on misoa. Yleensä sitä on tottunut ajattelmaan, että keksitaikinan kaltainen tuote vaatii margariinia tai voita, jotta koostumuksesta tulee hyvä. Mutta tämä resepti pääsi todella yllättämään! Keksien koostumus on juuri sopivan sitkeä ja rapea, mitä suklaakekseiltä toivonkin.

Myös miso saattaa kuulostaa erikoiselta raaka-aineelta makeassa leivonnaisessa. Misohan on japanilainen fermentoitu soijapaputahna, joka antaa ruokiin täyteläistä, suolaista ja umamista makua. Se on vähän niin kuin soijakastiketta tahnamaisessa muodossa. Perinteisemmät käyttökohteet ovat misokeitto ja liemet, marinadit ja wokit. Olet kuitenkin saattanut törmätä myös esimerkiksi misomajoneesiin tai misolla maustettuihin jälkiruokiin joko ruokalehdissä tai ravintolan ruokalistalla.

Näihin suklaakekseihin miso antaa ihanan täyteläisen maun ja tuo samalla sopivan suolaisuuden tasapainottamaan makeutta. Tavallaan miso ikään kuin korvaa voimaista makua. Tämän reseptin myötä innostuinkin kovasti mison monipuolisuudesta. Mielessä on nyt monia muitakin käyttökohteita joihin sitä haluaisin testailla.

Alla oleva resepti on tosiaan peräisin Tara Junkerin keittokirjasta, mutta olen tehnyt siihen pieniä muutoksia. Kannattaa myös ottaa Instagramista Taran ihana tili seurantaan!






Miso-suklaakeksit

(noin 12 kpl)

100 g tummaa suklaata
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria (tai 1/4 tl vaniljajauhetta)
3/4 dl rypsiöljyä
3(-4) rkl vettä
1 rkl vaaleaa misoa (olen käyttänyt Yutaka-merkkistä sekä Lidlin misoa)
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria

  1. Rouhi suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Voit käyttää myös valmiita suklaahippuja.
  2. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sooda, vaniljasokeri ja suola.
  3. Sekoita toisessa kulhossa vispilällä öljy, 3 rkl vettä ja miso tasaiseksi. Lisää sokeri ja fariinisokeri. Sekoita joukkoon puolet jauhoseoksesta, sitten suklaa ja loput jauhoseoksesta. Sekoita tasaiseksi käsin. Mikäli seos tuntuu kuivalta lisää 1 rkl vettä. Itsellä ei ole koskaan ollut tarvetta lisätä.
  4. Pyörittele taikinasta 12-15 palloa uunipellille leivinpaperin päälle. Paina pallot kädellä litteäksi.
  5. Paista keksejä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia. 


maaliskuuta 25, 2023 No kommenttia


Korona-aikana kaikki tuntuivat hullaantuvan hapanjuurileivonnasta. Aloin perehtyä asiaan itsekin, ja laitoin alulle oman vehnäjuuren. Asiaa tutkiessani huomasin, että saman prosessin kautta voisi tehdä sekä ruis- että vehnäjuuren. Kumpikin juuri onnistui, mutta vehnäjuurileivonta tuntui hirveän monimutkaiselta ja juuri oikukkaalta, enkä koskaan ehtinyt päästä hommaan kunnolla sisään. Sen sijaan ruisjuurella leipomisen makuun pääsin heti. Sen kanssa elo tuntui alusta asti helpolta ja suoraviivaiselta. Ruisleivän leipomisesta soisin useammankin innostuvan - monestakin syystä.

Tähän postaukseen olen koostanut ohjeet ja vinkit, joilla itse olen onnistunut ja tottunut leipomaan. Tapoja on tietysti monia, eikä mikään ole toistaan oikeampi tai väärempi. Mutta aloittelevan leipojan on helpompi hypätä mukaan, jos on jokin yksi selkä tapa, jota seurata. Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmästä voi etsiä lisää vinkkejä.

Tätä kirjoittaessani olen leiponut Justiina-ruisjuurellani (kyllä, juurilla on usein nimi 😀) parin vuoden ajan. On hyvin mahdollista, että postaus tulee päivittymään uusilla opeilla sitä mukaa, kun uutta kokemusta ja oivalluksia kertyy.

Kolme syytä, miksi innostua ruisleivän leipomisesta


Ruisleivän leipominen juurella on ihanan suoraviivainen prosessi. Ruisjuuren kanssa säästyy moninaisilta juuren ruokkimisilta, kääntelyiltä ja vääntelyiltä, joita vehnäjuurella leipomiseen liittyy. Ruisjuuren kanssa leipomisprosessi on paljon simppelimpi, ja leipomiskertojen välissä "unohdan" juuren jääkaappiin, enkä ruoki sitä lainkaan. Helppoa!

Ruisleipä on kuitupitoista ja terveellistä. Oma arkileipäni on pääsääntöisesti kuitupitoista ruis- tai kauraleipää, joten itse tehdylle ruisleivälle on luontainen paikka arjessa. Syön kyllä toisinaan valkoistakin leipää, mutta en halua sitä osaksi päivittäistä ruokavaliota.

Ruisleipä on tosi hyvää! Maku on tietysti olennainen syy innostua leipomisesta. Ruisleipätaikinasta voi leipoa ruislimppuja, ohuita reikäleipiä tai pieniä leipäsiä. Taikinaa voi muunnella lisäämällä joukkoon siemeniä, kaurahiutaleita, siirappia tai vaikka kuivattuja karpaloita.


Leipomisprosessi ja ajoittaminen


Kuten jo edellä kirjoitinkin, ruisleivän leipomisprosessi on mukavan suoraviivainen. Kun sinulla jo on käyttövalmista juurta jääkaapissa, homma laitetaan alulle leipomista edeltävänä päivänä. Itse toimin näin:

  • Leipomista edeltävänä päivänä otan juuren jääkaapista. Sekoitan sen veden ja ruisjauhon kanssa raskiksi. Annan raskin käydä 12-15 tuntia. Käytännössä raski siis kannattaa sekoittaa illalla, jos haluat päästä leivontapuuhiin seuraavana aamuna. Olen kyllä lukenut, että jotkut käyttävät raskia vuorokaudenkin.
  • Leivontapäivän aamuna raski on tekeytynyt. Ihan ensin otan siitä uuden juuren talteen puhtaaseen lasipurkkiin. Lopusta raskista sekoitan takinan. Taikinan annan kohota 2-3 tuntia. Tällä välin ehtii hyvin puuhastella muita juttuja.
  • Sitten leivotaan leivät. Itse leivon yleensä 1-2 limppua ja lopusta taikinasta pieniä leipäsiä. Leivät saavat kohota 1-2 tuntia.
  • Kohotuksen jälkeen leivät paistetaan. Tällä aikataulutuksella saat iltapäivällä tuoretta leipää uunista ulos.



Ruisjuuren valmistus


Oman  ruisjuureni tein Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmästä löytyvällä ohjeella. Astiaksi kannattaa valita puhdas (tämä on tärkeää!) kannellinen lasipurkki. Sekoitusvälineeksi sopii esimerkiksi puinen syömäpuikko tai haarukka. Juuren annetaan käydä lämpimässä paikassa. Itse käytin styroxista kylmäboksia, jonne laitoin kaveriksi lämpimällä vedellä (niin lämpimällä, mitä hanasta tulee) täytetyn pullon. Vaihdoin pulloon veden ehkä pari kertaa päivässä. Myös esimerkiksi jääkaapin päältä tai kylppärin lattialta voi löytyä sopivan lämmin paikka.

1. päivä

80 g huoneenlämpöistä vettä
50 g ruisjauhoja

Sekoita keskenään, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

2. päivä
Lisää juureen:
80 g huoneenlämpöistä vettä
50 g ruisjauhoja

Lisää ainekset juureen, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

3. päivä
Lisää juureen:
80 g huoneenlämpöistä vettä
50 g ruisjauhoja

Lisää ainekset juureen, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

4. päivä
Sekoita:
100 g juurta (heitä loppu pois)
100 g huoneenlämpöistä vettä
100 g ruisjauhoja

Sekoita keskenään, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

5. päivä
Juuri on valmis! Nyt voit tehdä raskin, josta pääset leipomaan seuraavana päivänä. 


Minulla ruisleivät kohosivat ja onnistuivat mainiosti heti ensimmäisellä kerralla. Monet kuitenkin sanovat, että juuri alkaa toimia paremmin sen myötä, kun leivot sillä. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos ensimmäiset leivät onnistu täydellisesti.



Ruisleipä hapanjuuresta 

Omaan keittiööni olen todennut sopivaksi 3/4 litran taikinan. Siitä saan pari pienehköä limppua ja reilun pellillisen reissareita.

Ensin tehdään raski:

200-180 g juurta (määrä ei ole niin tarkka)
7 1/2 dl vettä (=750 g)
n. 4 1/2 dl ruisjauhoja (=300 g)

Minulla on aina jääkaapissa n. 200 g juurta. Säilytyksen aikana pinnalle kerääntyy nestettä, joka suojaa juurta. Kaadan tämän päällä olevan nesteen pois ja käytän lopun juuren raskiin.

Sekoita juuri sekä kädenlämpöinen vesi. Lisää ruisjauhot, jolloin saat vellimäisen seoksen. Laita peitettynä lämpimään paikkaan tekeytymään 12-15 tunniksi. Olen todennut styroxisen kylmäboksin olevan hyvä paikka raskin käyttämiseen ja taikinan nostattamiseen. Laitan kylmälaukkuun taikinakulhon kaveriksi lasipullon, jonka täytän niin kuumalla vedellä mitä hanasta tulee. Raskin käyttämisen tai taikinan kohottamisen aikana en yleensä ole vaihtanut vettä uuteen.


Kun raski on valmis:

Käyneen, valmiin raskin tulee tuoksua ja maistua selvästi happamalta, tavallaan kirpeältä. Mielestäni makua voi kuvata varsin voimakkaaksi ja ärhäkäksi, ihan kunnolla hapokkaaksi. Raskissa on myös pieniä kuplia. Jos et havaitse näitä merkkejä, kannattaa hapattamista vielä jatkaa.

Tärkeää! Nyt pitää ottaa valmista raskista talteen noin 2 dl eli noin 180 g juureksi seuraavaa leivontakertaa varten. Laita juuri puhtaaseen lasipurkkiin ja jääkaappiin säilöön.


Sitten tehdään taikina, eli raskiin lisätään:

1 1/2 dl vettä
2 1/4 tl suolaa
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl siirappia
n. 12 dl ruisjauhoja 

Itse tosiaan tykkään lisätä taikinaan siirappia, kaurahiutaleita ja siemeniä. Nämä lisäykset eivät tietysti ole mitenkään pakolliset, eli voit tehdä taikinan myös pelkistä ruisjauhoista. Ruisjauhoina käytän ihan perus ruisjauhoja, yleensä Pirkkaa. Jotkut käyttävät osaksi riihiruisjauhoja, jotka on kevyesti savustettu. Itse en ole niitä kaupasta bongannut enkä muualtakaan haalinut, niin on jäänyt kokeilematta. Saatavuus kuluttajakäyttöön taitaa nykyisin olla aika rajallista. Mutta jos sattuisi eteen, ehdottomasti kokeilisin!

Valmista taikina sekoittamalla ensin kädenlämpöinen vesi ja sitten muut ainekset raskin joukkoon. Lisää ruisjauhoja sen verran, että saat sopivan tuntuisen taikinan. Taikinaa ei tarvitse vaivata, hyvä sekoittaminen riittää. Koostumus saa olla pehmeä. Mielestäni parempi on hiukan liian löysä kuin kova ja kuiva taikina. Hyvän koostumuksen oppii näppituntumalla. Pieniin leipäsiin sopii pehmeämpi taikina, limppuihin taas vähän kovempi, etteivät ne kovasti levähdä. Kannattaa huomioida, että kohotuksen aikana jauhot vielä turpoavat eli taikina kovettuu jonkin verran. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa (styrox-laatikko tässäkin hyvä) 2-3 tuntia.

Leivo taikinasta haluamasi mallisia leipiä: limppuja, reikäleipiä, vuokaleipiä tai reissareita. Itse tykkään tehdä 1-2 limppua ja lopusta taikinasta "reissareita" eli pieniä ruisleipäsiä. Laita leivät uunipellille leivinpaperin päälle.

Kohota leipiä 1-2 tuntia. Itse tykkään laittaa lämmittää uunin 50 asteeseen, minkä jälkeen suljen lämmön mutta jätän lampun päälle. Näin hiukan lämpimässä uunissa on hyvä kohottaa leivät. Yleensä ei peitä leipiä millään, kun kohotan ne näin uunissa. Kohonneet limput ovat pinnaltaan nätisti repeilleet. Reissareita voi tavallisesti kohottaa pidempään kuin limppuja, eli ne voi hyvin paistaa limppujen jälkeen. Sillä aikaa kun limput ovat uunissa, reissarit saavat kohota. Pistele reissarit haarukalla ennen uuniin laittoa.

Limppuja paistan 250 asteessa 20 minuttia ja sitten 180 asteessa 30-40 minuuttia, koosta hiukan riippuen. Reissarit olen paistanut 225 asteessa (kiertoilmalla 200 asteessa) 20-25 minuuttia. Reissarit yleensä halkaisen heti niiden jäähdyttyä: Reunat leikataan sahalaitaisella veitsellä ja sen jälkeen puolikkaat repäistään irti. Sitten puolikkaan takaisin yhteen, ja säilytys ja mahdollinen pakastus näin. Reissarit ovat parhaimmillaan heti tuoreena. Limppujen kannattaa antaa vetäytyä pari tuntia ennen leikkaamista. 

Ruisleivän säilyttäminen


Itse leivon aina limppuja ja leipäsiä eli "reissareita". Reissarit pakastan halkaistuina, jos ne eivät tule syödyksi parissa päivässä. Ruislimppu säilyy pari päivää leikkuulaudalla: peittämättä (kyllä!), leikkuupinta leikkuulautaa vasten. Näin leivän kuori pysyy rapeana. Toki kuori myös jonkin verran kovettuu, mutta itse tykkään tällaisesta leivästä noin sata kertaa enemmän kuin muovipussissa nahkeaksi menneestä ruisleivästä. Jos tiedän, ettei limppu tule tässä ajassa syötyä, tykkään pakastaa sen viipaloituna heti leivontapäivänä.


Juuren säilyttäminen


Itse tosiaan tykkään säilyttää juureni jääkaapissa puhtaassa lasipurkissa. Kannen laitan kiinni niin, ettei se oli aivan löyhällä muttei aivan tiukassakaan. Säilyvysajalle ei varmasti ole mitään kovin virallisia ohjeita, mutta itselläni juuri on välillä majaillut leivontakertojen välissä viikkoja ja joskus useammankin kuukauden. Pitkän säilytyksen aikana pinnalle saattaa kerääntyä nesteen lisäksi hiivoja, mutta ne olen vain sitten kaatanut pois ennen raskin sekoittamista. Luonnollisesti näin pitkässä säilytyksessä purkin puhtaus on tosi tärkeää. Säilytyksen aikana en ruoki juurta - ihan vaan unohdan sen jääkaappiin.

Lämpimästi suosittelen, että varmuuskopiot juuresi kuivattuna. Itse olen kerran joutunut turvautumaan varmuuskopioon, sillä eräänä kauniina kertana huomasin jääkaapissa majailleen juureni homehtuneen. Pienen järkytyksen jälkeen onnittelin itseäni, että onneksi olin tehnyt sen varmuuskopion! Varmuuskopiointi onnistuu kätevästi niin, että levität juurta mahdollisimman ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle pellille ja annat kuivua. Itse olen kuivattanut saunassa (kiuas pois päältä!), koska ilmanvaihto on siinä tilassa hyvä. Murennetun kuivan juuren voi säilyttää vuosikausia minigripissä. Ehkä oletkin kuullut 100-vuotiaista juurista, jotka ovat taikinakulhon reunoilla säilyneet kuivattuna ja siitä elvytetty jälleen leipomiskuntoon.

Myös juuren pakastaminen on mahdollista, mutta ilmeisesti se ei ole ihan niin hyvä tapa kuivaaminen. Kerran kokeilin pakastusta ja tein ainakin sen huomion, että siitä valmistetun raskin piti käydä reilusti pidempään. Pakastamisen huono puoli on myös usein se, että epämääräiset nyssäkät voivat unohtua ja hävitä pakastimeen. Itse olenkin kokenut jääkaappisäilytyksen hyväksi aktiivikäytössä olevalle juurelle ja kuivatuksen varmuuskopiolle. Alla vielä ohje, jonka mukaan tein kuivatetun juuren elvytyksen.


Kuivatetun taikinajuuren elvytys

25 g kuivatettua taikinajuurta 
100 g (n. 1 3/4 dl) ruisjauhoja
180 g (n. 1 3/4 dl) vettä (huoneenlämpöistä)

Laita murennettu taikinajuuri lasipurkkiin, lisää pieni määrä vettä ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lasipurkki on hyvä, koska siitä pystyt helposti seuraamaan "ikkunan" läpi juuren heräämistä! Anna kuivatetun taikinajuuren imeytyä veteen noin 1/2 tuntia. Lisää loput vedestä ja jauhot, ja sekoita ainekset hyvin keskenään. Jätä lämpöiseen paikkaan kehittymään noin 14 tunniksi. Tässä vaiheessa juuressa pitäisi olla käymisen merkkejä, joten voit ryhtyä raskin tekoon. 


Innostuitko leipomaan? Kommentoi ihmeessä alle, miten onnistui!



tammikuuta 22, 2023 No kommenttia



Joulun perinteisistä kuivakakuista taatelikakku on yksi ehdoton suosikkini. Olen jo parinakin vuonna leiponut joulun alla täytettyä taatelikakkua jonkinlaisella puolukkatäytteellä. Muutamien leivontakertojen myötä kakku on päätynyt muotoon, jossa täytteeksi lisätään kasvikermavaahtoa, kirpeitä puolukoita ja makeaa kinuskia. Aivan täydellinen yhdistelmä! Taatelikakku toimii täytekakun pohjana kivasti paitsi makunsa puolesta, niin myös siksi, ettei se mehevyytensä vuoksi kaipaa erikseen kostutusta.

Yleensä mielelläni kokoan täytekakkuni näin naked caken idealla, eli jätän reunat kuorruttamatta. Silloin kakku on mukavan rennon oloinen ja helppo tehdä. Kuitenkin kokonaisuus on näyttävä - etenkin kun pohjan paistaa riittävän pienessä vuoassa ja kakku saa näin enemmän korkeutta.

Taatelikakku kestää pakastamista mainiosti. Voit siis leipoa pohjan hyvissä ajoin valmiiksi. Kinuskinen puolukka-taatelikakku sopii loistavasti joulun ajan kahvipöytään. Itse leivoin tällaista kakkua myös veljentyttöni ristiäisiin, joita juhlittiin itsenäisyyspäivän alla.



Kinuskinen puolukka-taatelikakku

(10-12 hengelle)

1 pkt (250 g) kivettömiä taateleita
3 dl vettä
200 g leivontamargariinia
1 1/2 dl fariinisokeria 
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte
1 prk (2,5 dl) kasvivispiä (esim. Valio OddlyGood vispi on hyvää ja vaahtoutuu jämäkäksi ja kestäväksi vaahdoksi)
1 rkl sokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
n. 5 dl puolukoita (pakaste tai tuore, jos teet kakkua jo syksyllä)

Kinuski
1 prk (2 dl) kaurakermaa (esim. Pirkka)
2 dl fariinisokeria
3 rkl maissitärkkelystä (esim. Maizena)
tilkka vettä


Valmista kakkupohja:
  1. Paloittele taatelit kattilaan ja mittaa päälle vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljalleen välillä sekoitellen (itse olen keitellyt ilman kantta) noin 10 minuuttia, kunnes taatelit muhjuuntuneet sosemaiseksi. Sileää sosetta seoksen ei kuitenkaan tarvitse olla. Siirrä pois liedeltä.
  1. Kuutioi margariini ja sekoita se kuuman taateliseoksen joukkoon. Anna margariinin sulaa joukkoon välillä sekoitellen. Lisää sen jälkeen fariinisokeri.
  2. Sekoita jauhot, leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri keskenään. Sekoita ne hieman jäähtyneeseen taateliseokseen niin, että saat tasaisen taikinan.
  3. Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 20 cm:n pyöreä kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan tasaisesti. Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. 
  4. Anna kakun jäähtyä vuoassa hetki ennen kumoamista. Anna kakun sen jälkeen vetäytyä seuraavaan päivään. Jääkaappi on paras paikka.
Valmista kinuski ja täytevaahto:
  1. Mittaa paksupohjaiseen kattilaan 1 1/2 dl kaurakermaa sekä fariinisokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen välillä sekoitellen noin 13 minuuttia. 
  2. Yhdistä pienessä astiassa 1/2 dl kaurakermaa, maissitärkkelys ja tilkka vettä. Sekoita tasaiseksi. Kaada suurus kiehuvan kinuskin joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Keitä vielä pari minuuttia. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi. Jos haluat, kaada jäähtynyt kinuski paksuun pakastuspussiin. Kun sitten leikkaat kulmaan reiän, saat kinuskin siististi valutettua kakun väliin ja pinnalle.
  3. Vaahdota täytettä varten vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta sokerilla, vaniljasokerilla ja kardemummalla.
Kokoa kakku: 
  1. Leikkaa kakkupohja kolmeen yhtä paksuun kerrokseen. Siirrä alin kerros tarjoiluvadille. Levitä päälle 1/3 täytevaahdosta ja ripottele päälle 1 1/2 dl puolukoita. Valuta päälle 1/3 kinuskista. Aseta päälle seuraava kerros ja täytä se samoin. 
  2. Aseta päälle vielä kakun kansi ja levitä sille loppu vaahto, noin 2 dl puolukoita ja loppu kinuski. Halutessasi voit koristella kakun vielä esim. puolukanvarvuilla tai tuoreella rosmariinilla. Kakku on tarjoiluvalmis heti, mutta kestää odotella muutaman tunnin. Jos haluat täyttää kakun tarjoamista edeltävänä päivänä, kannattaa pinnalle tulevat puolukat ja kinuski kuitenkin lisätä vasta tarjoilupäivänä (mieluiten vähän ennen tarjoamista), niin ne ovat freesimmän näköisiä.


joulukuuta 21, 2022 No kommenttia


Keväällä bongasin kiinnostavan oloisen pastakastikereseptin Instagramin @anniinaskitchen-tililtä. Reseptin yksinkertaisuus viehätti, sillä ainekset vain surautetaan soseeksi - ei edes keitetä tai hauduteta. Helppo ja nopea kastike, joka valmistuu melkeinpä sillä aikaa, kun keität pastan! Modasin ainesosia hiukan omaan tyyliin sopivaksi, mutta säilytin idean samana. Tämä resepti jää ehdottomasti käyttöön itselläni. 

Ainesosat saattavat vähän yllättää, sillä pääraaka-aineina on tomaattimurskaa ja tofua. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen soseuttaa niitä sellaisenaan kastikkeeksi. 😃 Mutta vakuutan, että lopputulos on kermainen ja maukas, vaikka kastiketta ei hauduteta lainkaan. Maun yksi salaisuus on aurinkokuivattu tomaatti, joka on yksi lempiraaka-aineeni. Se on helppo tapa saada umamista makua kasvisruokiin, ja siksi purkillinen aurinkokuivattuja tomaatteja löytyy aina kaapistani.

Kastikkeen kuumentaminen ei ole ihan pakollista, mutta minusta on ihan kiva lämmäyttää soossi nopeasti mikrossa tai liedellä. Näin kastike ei turhaan jäähdytä pastaa. Erityisesti silloin tämä vaihe on hyvä tehdä, jos et käytä koko kastiketta kerralla, säilöt osan jääkaappiin ja käytettävänä on näin seuraavalla kerralla ihan kylmä kastike.

Tofu ja pähkinät tuovat tähän ruokalajiin jonkin verran proteiinia. Jos kuitenkin haluat ateriasta vielä proteiinipitoisemman, lämmitä pastan kylkeen vielä vaikka vegepyöryköitä tai käytä pastana jotain proteiinipitoista versiota.



Nopea tomaatti-tofupasta

(4 annosta)

400 g pastaa (esimerkiksi spagettia tai nauhapastaa)

Kastike
1 prk (500 g) tomaattimurskaa
1 pkt (250 g) tofua
1 dl cashewpähkinöitä
1 1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleina
3 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
3 rkl ravintohiivahiutaleita
1 rkl sitruunamehua
2 tl oreganoa
mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä raastettuna/hienonnettuna
n. 1/2 tl suolaa

  1. Mittaa kaikki kastikkeen ainekset korkeareunaiseen kulhoon. Jos käytät kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja, ne kannattaa leikata vaikka saksilla suikaleiksi, jolloin soseuttaminen käy helpommin. Surauta ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella. 
  2. Halutessasi lämmitä kastike laakeassa astiassa nopeasti mikrossa tai korkeareunaisessa paistokasarissa liedellä.
  3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä. Valuta kypsä pasta ja säästä mukillinen keitinvettä.
  4. Yhdistä sekaisin pasta ja kastike. Tarjoa heti. Mikäli koko satsia ei tule syötyä heti ja pakkaat osan ruuasta vaikka evääksi töihin, kannattaa jäljelle jäävään osaan sekoittaa hieman keitinvettä joukkoon. Näin tomaatti-tofupasta säilyy mehevämpänä seuraavaan päivään.



elokuuta 21, 2022 No kommenttia


Muistan, kun joskus opiskeluaikoina ostin elämäni ensimmäisen tofupaketin, eikä minulla ollut hajuakaan, miten se kannattaisi valmistaa. Ei siitä kovin syötävää tullut, ja seuraavan tofupaketin ostamiseen menikin useampi vuosi. Jos siis tofun maustaminen tuntuu hankalalta, et todellakaan ole ainoa. Todellisuudessa tofun valmistaminen ei ole vaikeaa, mutta se vaatii vähän eri niksit kuin liha. Maustamista kannattaa harjoitella, sillä parhaimmillaan tofu on aivan loistava ja todella monipuolinen raaka-aine! 

Mielestäni tofusta saa helpoiten maukasta, kun sen murentaa. Murennetussa tofussa on enemmän pintaa ja siksi se ottaa enemmän makua kuin kuutiot tai viipaleet. Joskus kun haluan siistejä suupaloja, murennan tofusta sellaisia käsin yksi kerrallaan. Arjen kotikokkailussa kuitenkin yleensä vaan ronskisti murennan tofun aika pieneksi muruksi suoraan pannulle. Murut eivät tällöin ole tasakokoisia, mutta ei haittaa.

Tämä tofuresepti on näppärä ja maukas proteiini salaattiin. Se on jäänyt itselleni ihan vakituiseen arkikäyttöön. Makumaailma muistuttaa hiukan hunamarinoitua kanaa, sillä curry, savupaprika, valkosipulijauhe ja soijakastike yhdessä luovat vähän saman tyylisen ja umamisen maun. Tämä paistettu tofu toimii sekä lämpimänä että kylmänä salaateissa. Tottakai sitä voisi laittaa täytteeksi myös vaikka suolaiseen piirakkaan tai pizzaan. 



Kanamainen paistettu tofu

(noin 2 annosta)

1 pkt (250 g) tofua
1 rkl rypsiöljyä
3/4 tl currya
1/2 tl savupaprikaa
1/4 tl valkosipulijauhetta 
1 rkl soijakastiketta

  1. Ota tofu pakkauksesta. Puristele tofusta käsin enimmät nesteet tiskialtaaseen. Kuumenna pannulla pannulla öljy ja murenna tofu käsin paistinpannulle. Paista tofua melko kovalla lämmöllä (teholla 5-6/6) välillä sekoittaen. Jatka paistamista, kunnes tofu on saanut väriä ja enimmät nesteet ovat haihtuneet. Pienennä lieden tehoa reilusti (minun liedelläni 2/6 on hyvä).
  2. Ripottele tofun päälle kuivat mausteet ja sekoita hyvin. Vedä pannu pois liedeltä ja valuta soijakastike pannulle, mahdollisimman tasaisesti. Sekoita hyvin. Siirrä pannu vielä liedelle ja paista hetki. Tämän jälkeen tofu on valmista esimerkiksi salaattiin. Voit käyttää sen lämpimänä tai kylmänä. Jos tofu saa odotella jääkaapissa seuraavaan päivään, maku imeytyy vielä paremmin murun sisuksiin asti.

elokuuta 14, 2022 No kommenttia


Tofuskagenröra on helppotekoinen tahna, joka on jäänyt minulla ihan vakkarikäyttöön. Ensimmäinen kohtaamani tofuskagenresepti oli Jalotofun, mutta meni pitkään ennen kuin uskalsin kokeilla sitä. Epäilytti, voiko muka maustamattomasta tofusta tulla hyvänmakuinen tahna!? No kyllä voi, ja tuleekin.

Tofuskagenröra on ihanaa keitettyjen varhaisperunoiden kanssa, saaristolaisleivällä tai perunasalaatissa (ota mallia Chocochilistä!). Se sopii hyvin myös joulun kalapöytään. Joka tapauksessa, tofuskagenröra on erittäin hyvä vaihtoehto, kun kaipaat vegaanista vaihtoehtoa kalatahnoille! Harju 8:ssa Helsingissä on muuten tosi maukas Tofuskagen-annos, jota kannattaa käydä kokeilemassa. Annos taitaa olla jo suoranainen klassikko.

Minun tofuskagenröraani tulee varsin perusraaka-aineita. Joissain resepteissä käytetään myös cavi-artia, mutta yleensä jätän sen omasta versiostani pois, koska muuten loppu purkki vaan jäisi jääkaappiin pyörimään. Kesällä mukaan kannattaa silputa nippusipulia varsineen. Talvella nippusipulin voi korvata keväsipulilla, ruohosipulilla tai pienellä määrällä ihan vaan tavallista sipulia - tai näiden yhdistelmällä.  





Tofuskagenröra

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua
1 dl vegaanista majoneesia
1 dl kaurakermaviiliä
2 rkl kapriksia
1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
1 nippusipuli hienonnettuna (pieni sipuliosa ja varsi, talvella voi käyttää kevätsipulia tai ruohosipulia)
2 rkl sitruunamehua
2 tl sitruunankuorta raastettuna
mustapippuria myllystä
n. 1/3 tl suolaa

  1. Poista tofu pakkauksesta. Purista käsin enimmät ylimääräiset nesteet pois. Painele tofupala talouspaperilla kauttaaltaan. Murenna tofu käsin tai haarukalla murumaiseksi.
  2. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Tofuskagenröra on valmista syötäväksi heti, mutta vielä paremmalta se maistuu, kun maltat antaa sen maustua jääkaapissa pari tuntia. Tarjoa (varhais)perunoiden tai saaristolaisleivän kanssa. 

heinäkuuta 01, 2022 No kommenttia


Viime kesänä olin hakemassa ystäväni puutarhasta raparperia ja juttelimme sen lomassa ihanista raparperiherkuista. Hän kuvaili leivonnaisen, jonka tekemisestä haaveili: pehmeäksi kypsynyttä raparperia ja rapea pohja. Tästä inspiroituneena kehitin raparperipaistoksen, jossa nämä asiat yhdistyvät!

Paistoksessani ei ole varsinaista pohjaa, vaan taikina tulee raparperien päälle. Aluksi raparpereja esikypsennetään piirakkavuoassa sokerin ja kardemumman kanssa. Hieman myöhemmin päälle lisätään simppeli taikina, joka sekoitetaan ihan vaan käsin. Kun taikina on näin raparperien päällä, se paistuu uunissa pinnaltaan ihanan rapeaksi - kostean raparperimuhjun allahan pohjasta ei oikein voi tulla rapeaa. Esipaiston ja siten riittävän pitkän kypsennyksen ansiosta taas raparpereista muodostuu pehmeän hillomainen raparperimuhju. Rapea taikinakuori ja makean kirpeä raparperimuhju, siis nam! 

(Huom! Tämän postauksen kuvat voivat hiukan hämmentää, sillä otin ne ensimmäisellä testauskerralla, jolloin en hoksannut esikypsentää raparpereja. Siksi ne jäivät turhan napakoiksi, eivätkä ehtineet hajota hillomaiseksi. Ohjetta seuraamalla saat raparperista ihanan hillomaista.)



Raparperipaistos


1 l (500g) raparperipaloja
1 dl sokeria
1 tl kardemumma

Taikina
100 g pehmeää margariinia (leivontamargariini tai esim. tummansininen Keiju sopivat hyvin)
1 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

  1. Pese raparperit ja paloittele pieniksi paloiksi. Paksut varret kannattaa puolittaa pitkittäin. Laita raparperit piirakkavuokaan. Lisää sokeri ja kardemumma. Esipaista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia.
  2. Sekoita kulhossa taikinamurun kuivat ainekset. Nypi joukkoon margariini.
  3. Ota vuoka uunista ja levitä taikina esipaistettujen raparperien päälle: Ota taikinasta käsin reiluja kokkareita, litistä niitä laattamaisiksi ja lado vuokaan tasaisesti raparperien päälle.
  4. Laita vuoka takaisin uuniin ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia, kunnes taikina on kypsynyt ja saanut väriä. Tarjoa raparperipaistos haaleana vaniljajäätelön kanssa.




kesäkuuta 12, 2022 No kommenttia


Kun haluan ison satsin ruokaa mutta kuluttaa mahdollisimman vähän aikaa aktiiviseen ruoanvalmistukseen, teen usein jonkin helpon kiusauksen. Toisin sanoen: Sekoitan ainekset vuoassa ja nostan vuoan uuniin. Tähän tarpeeseen syntyi myös kapris-savutofukiusaus, josta tuli niin maukasta, että päätin jakaa ohjeen tännekin.

Olen tosi tykästynyt makuyhdistelmään savutofu-kapris-lehtipersilja-sitruuna-valkosipuli. Olen tehnyt tällä tyylillä pastoja ja ilman savutofua myös perunasalaatteja. Nyt keksin soveltaa samaa myös perunapohjaiseen kiusaukseen. Kuten olen ennenkin sanonut, pienen padasjokelaisen Tofumoonin savutofu (vaihtelevasta laadustaan huolimatta) on suosikkini. Sitä saa ostettua jostain K-kaupoista, ja kauppaa voi myös pyytää tilaamaan tuotetta Keskon varaston kautta. Myös Lidlin tai Jalotofun savutofut käyvät.




Kapris-savutofukiusaus

(4 annosta)

1 kg peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
300 g-400 g savutofua (Tofumoon on suosikkini, myös Lidlin tai Jalotofun savutofu käy)
1 prk (50 g/35 g) kapriksia
1 ruukku lehtipersiljaa
1 sitruunan kuori raastettuna
3 valkosipulinkynttä raastettuna
4-5 dl kaurakermaa
3/4-1 tl suolaa
mustapippuria myllystä


Kaada vuokaan peruna-sipulisekoitus. Murenna sen päälle tofu melko pieneksi muruksi käsin. Valuta kaprikset ja lisää nekin vuokaan. Lisää hienonnettu persilja (käytä myös varret!), sitruunankuori, valkosipuli, kaurakerma ja mausteet. Nostele kaikki ainekset sekaisin. Paista kiusausta 200-asteisen uunin keskitasolla (tai alatasolla, jos uunisi on ärhäkkä) noin tunnin ajan, kunnes perunat ovat kypsiä. Kiusauksen seurana maistuu raikas salaatti.


toukokuuta 13, 2022 1 kommenttia


Minulla on tapana käydä aina välillä ruokamatkalla Leppävaaran turkkilaisessa kaupassa, Sun Marketissa. Siellä tuntuu kuin olisin yhtäkkiä hypännyt ulkomaille! Välillä ostoskoriin tarttuu uusia kokeiluja, mutta vaalea tahini, paahdettu munakoisosäilyke ja valtavat yrttipuskat kuuluvat minulla vakituisiin ostoksiin.

Nyt haluan vinkata erityisesti tuosta munakoisosäilykkeestä, josta syntyy helposti baba ganoushin tyylisiä tahnoja! Kyseessä on eräänlainen "munakoisomuhju", eli ei sosetta eikä paloja, vaan jotain siltä väliltä. Säilyke myydään lasipurkissa ja se sisältää käytännössä suolalla maustettua paahdettua munakoisoa. Munakoisoissa on ihana savuinen grillauksen aromi, jollaista en ainakaan itse ole kotiuunissa onnistunut saamaan aikaan. Kesällä tuoreet munakoisot voisi tietysti grillata, mutta tämä säilyketavara on niin näppärää, etten ole vuosiin jaksanut alkaa paahtamishommiin itse. Tykkään kyllä kovastikin kokata tuoreista munakoisoista, mutta mieluummin upotan ne johonkin muuhun kuin tahnoihin. Olen maistanut parin eri merkin munakoisosäilykettä, ja Burcu on suosikkini. 

Baba ganoushiin ei perinteisesti tule jogurttia, mutta itse tykkään lisätä sitä mukaan. Jogurtti antaa kivan pehmeän ja raikkaan maun, joka tasapainottaa tuhdin savuista munakoisoa. Turkissa tietääkseni kyllä syödään jogurtti-munakoisotahnaakin, mutta nimi taitaa olla jotain muuta kuin baba ganoush. Mutta tämän tahnani nimeän nyt silti jogurttiseksi baba ganoushiksi. Se maistuu ihanalta leivän, salaattien ja paahdettujen kasvisten kanssa lisäkkeenä tai meze-pöydän osana.





Jogurttinen baba ganoush

1/2 prk (á 540 g) paahdettua munakoisosäilykettä (esim. Burcu, myydään turkkilaisissa erikoiskaupoissa)
3/4 dl maustamatonta soijajogurttia (Planti Luomu Soygurt on parasta!)
3 rkl vaaleaa tahinia
n. 1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi

Pinnalle
tuoretta lehtipersiljaa 
loraus oliiviöljyä
chilirouhetta tai -hiutaleita (jos haluat)

  1. Lusikoi munakoiso laakeaan kulhoon tai syvälle lautaselle. Muussaa munakoisoja pienemmäksi haarukan avulla. Sekoita joukkoon hienonnettu valkosipulinkynsi sekä muut ainekset, sitruunamehua maun mukaan.
  2. Laita tahna tarjolle laakeaan tarjoiluastiaan. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja ripottele lehtipersiljaa ja halutessasi chiliä. Tarjoa alkupalapöydässä tai pääruoan lisäkkeenä esimerkiksi tuoreen leivän, salaatin tai paahdettujen kasvisten kanssa.

huhtikuuta 02, 2022 No kommenttia


Vuosien varrella oma kokkailuni on kehittynyt suoraviivaisempaan suuntaan. Välillä on tietysti kiva tehdä jotain spesiaalimpaa ajan kanssa, mutta etenkään arkikokkaamisen vuoksi en jaksa viettää keittiössä tuntikausia. Olen alkanut aktiivisemmin etsiä tapoja, miten kokata hyvänmakuista ruokaa helpolla kaavalla. Töissä, oman blogini ja ihan oman henkilökohtaisenkin kokemuksen kautta olen huomannut, että riittävän yksinkertaiset mutta samalla maukkaat reseptit puhuttelevat eniten ja jäävät varmimmin käyttöön. Siksi olen alkanut arvostaa oivaltavia reseptejä, joissa mutkia suoristetaan eikä liikaa hifistellä. 

Korona-aika on vain vahvistanut siirtymääni kohti suoraviivaisempaa kokkaamista. Kun lähes kaikki ateriat syödään kotona, on yhtälö "helposti, nopeasti, reilusti" puhutellut itseäni viime aikoina. Yhdessä uunivuoassa valmistuva vegaaninen lihapullaspagetti menee juuri tähän kategoriaan. Bongasin idean Instagramin tai Tiktokin syövereistä, ja uunipastoja on näkynyt viime aikoina muuallakin, ainakin Hesarissa ja Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Ideana on, että koko ruoka valmistuu helposti yhdessä astiassa - jos nyt valkosipulin pilkkomista ja kuorruteseoksen sekoittamista ei lasketa. Tuloksena on maukas, koko perheelle maistuva ruokalaji, josta todennäköisesti jää lämmitettävää seuraavaksikin päiväksi. Minusta tomaattikastikkeesta tuli näin valmistamalla myös aika kivan raikas. Kuorrutteeseen voi tietysti käyttää mieleistään vegejuustoa, mutta itse tykkään sekoittaa kuorrutuksen kaurakermasta ja ravintohiivahiutaleista. 



Vegaaninen lihapullapasta uunissa 

(5-6 annosta)


2 rkl oliiviöljyä
250 g spagettia
1 prk (500 g) tomaattimurskaa
3 isoa valkosipulinkynttä
1/2 ps (à 200 g) pakastesipulikuutioita (esim. Pirkka)
3 tl oreganoa
1 tl timjamia
ripaus chilihiutaleita
mustapippuria myllystä
1 tl sokeria
2 rkl kasvisfondia 
2 tlk (à 400 g) kirsikkatomaatteja tomaattimehussa (Mutti)
2 dl vettä
noin 400 g vegaanisia pyöryköitä (esim. Apetit kasvisjauhispyörykät tai Hälsans kök)

Kuorrutus
1 prk (2 dl) kaurakermaa (Pirkka, Planti ja Elovena ovat sopivan paksuja)
4 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa
1/2 tl valkosipulijauhetta

Lisäksi
tuoretta basilikaa

  1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Lorauta uunivuoan pohjalle oliiviöljy. Lisää päälle raaka spagetti ja sen jälkeen tomaattimurska, hienonnettu valkosipuli, pakastesipuli ja mausteet. Kaada päälle säilykekirsikkatomaatit. Huuhtaise tomaattimurska- ja kirsikkatomaattipakkaukset 2 dl:lla vettä ja kaada nekin vuokaan. Sekoittele aineksia vuoassa esimerkiksi kahden puuhaarukan avulla. Aineisten ei tarvitse mennä aivan tasaisesti sekaisin. Laita vuoka 200-asteisen uunin keskitasolle kypsymään.
  2. Ruoan kypsyessä ota pyörykät pakastimesta odottamaan. Sekoita isossa mukissa tai pienessä kulhossa kuorrutteen ainekset keskenään.
  3. Ota vuoka uunista, kun ruoka on saanut kypsyä siellä noin 25 minuuttia. Nosta samalla lämpö 225 asteeseen. Tässä vaiheessa spagetti on pehmennyt jonkin verran, mutta ei ole vielä kypsää. Kaada vuokaan pyörykät ja nostele ruoka sekaisin vaikka puuhaarukoiden avulla. Lusikoi pinnalle kuorrutus. Laita vuoka takaisin uuniin vielä 15-20 minuutiksi, eli kunnes kuorrutus on saanut kivasti väriä ja spagetti on kypsää.
  4. Ota vuoka uunista ja anna halutessasi vetäytyä hetken ajan. Lisää pinnalle tuoretta basilikaa.


helmikuuta 14, 2022 3 kommenttia


Blogin arkistosta löytyvä thai-linssikeitto on jäänyt vakituiseen käyttöön omassa keittiössäni, ja reseptiin on ihastunut moni muukin. Keiton juju on punainen thaimaalainen currytahna, joka antaa keitolle ihanan maun. Samaa maustamisideaa olen soveltanut myös tomaattiseen curryyn, joka tarjotaan riisin kanssa. Aika usein tämän tyyppiset keitot ja curryt maustetaan intialaisin maustein, mutta thai-maut ovat tosi kivaa vaihtelua. Alla muutama pointti tämän curryn valmistamisesta. Toivottavasti resepti päätyy sinunkin arkiruokalistallesi! 😊


Ruokaisuutta tofusta ja linsseistä

Oletko tullut ajatelleeksi, että eri kasviproteiineja voi yhdistää samaan ruokaan? Itse teen näin useinkin, ja curryruoat ovat siitä hyvä esimerkki. Yksi 250 gramman tofupaketti ei usein oikein riitä kuin parin hengen annokseen, niin lisään usein mukaan jotain muutakin sopivaa proteiinia. Tässä tapauksessa käytin punaisia linssejä, jotka antavat currylle myös rakennetta. Yhtä hyvin voisi käyttää vaikka kiherneitäkin. Tofun tilalle taas sopisi esimerkiksi Härkis tai Nyhtökaura, jotka kannattaa lisätä vasta valmistuksen loppuvaiheessa.


Murennettu tofu imee hanakasti makuja

Nykyään tosi usein murennan tofun ruokaan, jolloin se imee itseensä hyvin makuja. Ihan ensin puristan tofupalasta enimmät nesteet käsin pois. Sitten murennan tofun käsin tai "revin" siitä haarukan avulla kokkareita. Tämän jälkeen paistan tofua kovalla lämmöllä öljyssä, jolloin ylimääräiset nesteet haihtuvat. Tämän jälkeen tofu ottaa hyvin makuja currysta hautuessaan sen joukossa.


Jasmiiniriisiä ja kauraa

Kun riisiä, korvaan yleensä puolet kauranjyvillä. Niitä myydään ainakin Myllärin Kaura-ateriajyviä ja Fazer Alku Ruokakaurana. Näin saa ateriasta ravitsemuksellisesti vähän paremman, mutta saa silti nauttia aromaattisesta jasmiiniriisistä. Sama toimii basmatiriisin kanssa. Keitän kaura-riisiseosta 15 minuutin ajan, jotta kaura ehtii kunnolla kypsyä.



Thai-maustettu tofu-linssicurry

(4-5 annosta)

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua
2 rkl öljyä
1 (100 g) sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 4-5 rkl punaista thai-currytahnaa (Spice Upin tahna on sopivan tulista omaan makuuni)
1 1/2 dl punaisia linssejä (kuivattuja)
1 prk (500 g) tomaattimurskaa
n. 2-3 dl vettä 
1 tl sokeria
1 pieni purkki (2-2,5 dl) kookosmaitoa tai -kermaa

Lisäksi
jasmiiniriisiä (tai jasmiiniriisiä ja kauraa suhteessa 1:1)
tuoretta korianteria

  1. Puristele tofupalasta isoimmat nesteet pois. Murenna tofu käsin kokkareiksi - ei ihan pieneksi muruksi, muttei isoiksi kokkareiksikaan. Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja raasta valkosipuli ja inkivääri hienoksi.
  2. Kuumenna paistokasarissa 1 rkl öljyä ja paista tofua melko kovalla lämmöllä (teho 5/6 on hyvä), kunnes tofu saa väriä ja ylimääräiset nesteet haihtuvat. Siirrä tofu lautaselle odottamaan.
  3. Vähennä lieden tehoa (4/6 on hyvä). Lisää pannulle 1 rkl öljyä sekä sipuli ja valkosipuli. Kuullota muutama minuutti. Lisää inkivääri ja currytahna ja sekoittele hetki. 
  4. Lisää linssit, tofut, tomaattimurska ja vesi (huuhtaise sillä ensin tomaattimurskapurkki). Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla 10 minuuttia. Sekoita välillä.
  5. Lisää curryyn kookosmaito ja anna hautua vielä 5-10 minuuttia. Lisää nestettä, jos curry tuntuu turhan kuivalta. (Kuvissani oleva curry ehti kuvailujen aikana vähän kuivahtaa.) Tarjoa keitetyn jasmiiniriisin (tai riisi-kauraseoksen) sekä tuoreen korianterin kanssa. 
tammikuuta 17, 2022 No kommenttia
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka inspiroituu erityisesti sesongin raaka-aineista. Ruokakonttuurissa kokkailen ja leivon kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Toivottavasti innostut kokeilemaan reseptejä ja poikkeat toistekin. 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

  • Vegaaniset nokkosletut
    Jos et ole vielä perehtynyt villiyrttien käyttöön, aloita paistamalla nokkoslettuja! Nokkosesta on helppo lähteä liikkeelle monestakin...
  • Vietnamilaiset kesärullat + maapähkinäkastike ja soija-limekastike
    Vietnamilaiset kesärullat ovat jo vuosia olleet yksi lempiherkkuni, joten on korkea aika julkaista täällä niihin resepti! Maapähkinäka...
  • Sushisalaatti
    Sushisalaatti - miksen aiemmin ole sitä keksinyt!? Törmäsin somessa erääseen hauskan näköiseen sushisalaattiin, josta välittömästi p...
  • Puolukkapullat
    Tuore pulla jotain uskomattoman hyvää. Kaiken lisäksi se on superhelppoa muuntaa vegaaniseksi. Kananmunaa pullataikina ei tarvitse ollenkaan...
  • Suppilovahveronuudelit - helppo, nopea ja vähän erilainen ruoka suppiksista
    Tänä vuonna ollaan kerätty useampi ämpärillinen suppiksia, ja siksi olen etsinyt sienille vähän uusia käyttötapoja. Aasialaisissa ruoissa kä...

Arkisto

  • ▼  2023 (2)
    • ▼  maaliskuuta (1)
      • Miso-suklaakeksit - ehkä elämäsi parhaat (vegaanis...
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2021 (22)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (53)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates