Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri



Tofuskagen  tillilä ja sitruunalla maustettuna on jo moneen kertaa todettu toimivaksi herkuksi. Siksi inspiroiduin veganisoimaan Bella Tablen spicy skagen -reseptin, jonka perusidea toi heti mieleen tofuskagenin - makuaineet vain ovat eri. Spicy skagen maustetaan perinteisten skandinaavisten makujen sijaan korianterilla, chilillä, limellä ja valkosipulilla, jotka vievät makupaletin jonnekin Aasiaan suunnille - tai miksei oikeastaan Meksikoonkin. Bellojen setissä skagentahna tarjotaan ihanalta kuulostavien seesamilyttypottujen kanssa. Voin uskoa, että lyttypotut paahteisten seesaminsiemenien kanssa ovat varmasti herkkua! Itse en nyt ehtinyt lyttypottuja väsäillä, mutta söin spicy skagenia lohkoperunoiden kanssa, mikä sekin toimi tosi mainiosti. Bellojen reseptissä mukana tarjotaan myös marinoitua punasipulia. Se sopii kokonaisuuteen kivasti, mutta ei ole mielestäni mitenkään välttämätön.

Spicy tofuskagen toimii monessa seurassa. Kokeile vaikka jotain näistä:

  • Suolaiset keksit, kuten ruislastut tai mininäkkärit.
  • Lohko- tai lyttyperunat.
  • Suolaiset letut tai vohvelit, miksei myös blinit!
  • Tuore leipä, kuten ruisleipä, paahtoleipä tai saaristolaisleipä.
  • Sipsit tai nachot.




Spicy tofuskagen


250 g maustamatonta tofua
1 dl vegaanista majoneesia
1 dl kaurakermaviiliä, kaurafraichea tai Plantin greek style -soijajogurttia
1 pieni (75 g) puna- tai keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 punainen chili
(vihreää Tabascoa tai srirachaa, jos kaipaat lisää tulisuutta)
1 dl tuoretta korianteria hienonnettuna
2 tl limen raastettua kuorta (= yhden reilun kokoisen limen kuori)
2-3 rkl limen mehua (=yhden reilun kokoisen limen mehu)
1/2-3/4 tl suolaa
mustapippuria


  1. Poista tofu pakkauksesta. Purista käsin enimmät ylimääräiset nesteet pois. Murenna tofu käsin tai haarukalla murumaiseksi.
  2. Hienonna sipuli, valkosipuli (valkosipuli on kätevää myös raastaa), chili ja korianteri. Pese lime ja raasta kuori. Purista talteen mehu.
  3. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarkista maku. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia tai yön yli. Tarjoa esimerkiksi suolaisten keksien, saaristolaisleivän, lohkoperunoiden tai sipsien kanssa.




joulukuuta 20, 2023 No kommenttia


Aiemmin keitin vegaanisen riisipuuron yleensä veteen ja lisäsin lopuksi joukkoon purkin kaurakermaa. Tällä tavalla puurosta tulee kyllä oikein hyvää, mutta itse kaipaan siihen vielä lisää täyteläisyyttä ja pehmeyttä. Siksi viime vuodet olen tykännyt keittää riisipuuron niin, että nesteenä käytetään vesitilkan lisäksi kauramaitoa ja lopuksi puuro viimeistellään kaurakermalla. Minusta tällä tavalla lopputulos on kaikkein paras: lempeä, pehmeä ja täyteläinen. Välillä olen kokeillut myös barista-kauramaitoja nesteenä, mutta ne ovat sen verran kauraisia, että puuron väristä ei tule niin nätti ja makukin on hiukan eri. Mutta hyvää tulee silläkin tavalla. On siis monta tapaa keittää tosi herkullinen riisipuuro, mutta alla versio, joka minusta on se paras. 😊




Vegaaninen riisipuuro

(5 annosta)

2 1/2 dl vettä
2 1/2 dl puuroriisiä
1 l kauramaitoa (ns. tavallista, eli ei kahviin tarkoitettua)
1 prk (2 - 2 1/2 dl) kaurakermaa
n. 3/4 tl suolaa

  1. Kuumenna vesi kattilassa. Lisää riisit ja keitä muutama minuutti, kunnes vesi on imeytynyt riiseihin.
  2. Lisää kauramaito. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä puuroa kannen alla hiljalleen noin 40 minuuttia. Sekoittele välillä.
  3. Lisää puuroon kaurakerma ja suola. Anna kuumentua. Tarjoa esimerkiksi kanelin ja sokerin kanssa.


marraskuuta 27, 2023 2 kommenttia

Tänä kesänä on tullut tehtyä aika monta satsia jäätelöä. Makuna Biscoff on ollut uusi suosikkini - ja samoin monen muunkin, jotka ovat jätskejäni päässeet maistamaan. Biscoff-keksitahna on vähän liiankin hyvää tavaraa. Kun purkillisen ostaa jäätelöä varten, yli jäävä osa saattaa huveta varsin nopeasti ihan vaan lusikalla suoraan suuhun. 

Biscoff-jäätelö, kuten muutkin jäätelöni yleensä, valmistuu tosi helposti. Ainekset vatkataan ja sekoitetaan ja laitetaan pakastimeen jäätymään. Jäätelökonetta tai sekoittelua jäätymisen aikana ei tarvita. Jäätelö on kätevä myös siksi, että vieraille tarjotessa sen voi hyvin valmistella etukäteen. Sen vuoksi jäätelöä on tullut tarjottua tänä kesänä monille vieraille, jotka ovat tulleet katsomaan pientä vauvaamme.

Kurkkaa myös liuta muita helppoja jäätelöreseptejäni täältä!





Biscoff-jäätelö

(noin 2 litraa)

2 prk (à 2,5 dl) kasvipohjaista vispiä (Valio Oddly Good on nykyinen suosikkini)
1 tlk (320 g) kondensoitua kookosmaitoa (Spice Up)
1 dl + 3 rkl Biscoff-keksitahnaa
1/2 pkt (à 250 g) Biscoff-keksejä 

  1. Rouhi keksit karkeaksi rouheeksi veitsellä leikkuulaudan päällä. 
  2. Kaada kulhoon vispit ja vaahdota sähkövatkaimella kuohkeaksi. Vähennä vatkaimen tehoa reilusti ja sekoita vaahdon joukkoon huoneenlämpöinen tai jääkaappikylmä kondensoitu kookosmaito. Myös nuolijaa voi tässä kohtaa käyttää apuna sekoittamiseen, koska kulhon pohjalle helposti voi jäädä kondensoitua kookosmaitoa.
  3. Sekoita vaahdon joukkoon huoneenlämpöinen (huoneenlämpöisenä tahna on sopivan pehmeää sekoittumaan vaahtoon) Biscoff-tahna (1 dl). Sekoita joukkoon myös keksimurut, mutta säästä niitä pieni määrä koristeeksi.
  4. Laita 3 rkl Biscoff-tahnaa kuppiin ja mikrota hetki niin, että rakenne muuttuu valuvaksi. 
  5. Kaada jäätelömassa yhteen tai kahteen laakeaan pakastuksen kestävään astiaan 3 kerrokseen niin, että väleihin valutat Bisfoff-tahnaa. Muista säästä tahnaa riittävästi myös pinnalle. Pyöräytä veistä muutaman kerran sinne tänne jäätelömassan joukossa niin, että Biscoff-raidat hieman sekoittuvat ja jäätelön pinnasta tulee nätin marmoroitunut. Ripottele pinnalle loput keksimurut. Pakasta yön yli.
Vinkki! Toisen purkin kasvipohjaista vispiä voit halutessasi korvata kauravaniljakastikkeella, esim. Oatly. Tykkään käyttää jäätelön pakastamiseen GastroMaxin muovisia 1,2 litran pakastusrasioita. Kahteen rasiaan mahtuu juuri sopivasti yksi jäätelöannos.
heinäkuuta 27, 2023 No kommenttia


Tofukokkeli on nykyisin yksi lempparini vähän paremmalle aamiaiselle tai brunssille. Se on helppo ja nopea valmistaa ja syödään munakokkelin tapaan. Ensimmäistä kertaa innostuin kokeilemaan tofukokkelia Chocochilin Elinan ansiosta, jonka johdolla sitä kokattiin erään virtuaalisen pr-tapahtuman yhteydessä. Resepti jäi saman tien käyttöön, ja myöhemmin Elina on lisännyt sen myös blogiinsa. Oma versioni on pitkälti sama, pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Minä mm. tykkään lisätä tofukokkeliin ripauksen valkopippuria, mitä aikoinaan tykkäsin laittaa myös munakokkeliin.

Tärkeän säväyksen tofukokkeliin tekee rikkipitoinen kala namak -suola, joka antaa ruualle hämmentävänkin kananmunamaisen maun. Kala namak -suolaa olen itse ostanut aasialaiskaupasta, ja myös esim. Ruohonjuuri myy sitä. Nykyään isoimmista ruokakaupoistakin voi kala namakia löytää. Eri merkkien välillä voi olla eroa koostumuksessa ja maussakin. Jotkut tuotteet ovat koostumukseltaan karkeakiteisempiä, kun taas minulla oleva suola on melkein jauhemaista ja väriltään punertavaa. Jo suolan tuoksu on voimakkaan rikkinen ja tuo mieleen kananmunan.

Aamiaisella tai brunssilla tofukokkelin kanssa maistuvat kasvikset ja hyvä tuore leipä. Ja tietysti kupillinen hyvää kahvia tai teetä.




Tofukokkeli

(2 annosta)

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua
1 1/2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
2 tl sipulijauhetta
1 1/2 tl valkosipulijauhetta
n. 3/4 tl kala namak -suolaa (lisää maistellen, eri merkkien välillä voi olla eroja)
1/4 tl kurkumaa
1/4 tl paprikajauhetta
ripaus valkopippuria
mustapippuria
1 dl kaurakermaa

  1. Laita pannu liedelle kuumenemaan. Lorauta siihen öljy ja murenna käsin päälle tofu. Lisää myös mausteet. Anna kuumentua ja paistele pari minuuttia.
  2. Lisää pannulle kaurakerma ja sekoittele hetki. Jos kokkeli joutuu odottelemaan ja ehtii kuivahtaa, voit lorauttaa pannulle vielä tilkan kauramaitoa. 
  3. Viimeistele tofukokkeli halutessasi hienonnetulla ruoho- tai kevätsipulilla. Tarjoa kasvisten ja hyvän leivän kanssa. 


toukokuuta 11, 2023 No kommenttia


Viime aikoina olen bongannut useassa paikassa reseptejä italialaistyyliseen sitruunakakkuun - kunnolla sitruunalta maistuvaan simppeliin kakkuun, joka saa mehevyyttä mantelijauheesta. Useissa resepteissä on käytetty rasvana oliiviöljyä.

Halusin muokata oman versioni tuosta kakusta niin, että resepti olisi vegaaninen ja soijaton. Käytän usein soijajogurttia leivonnassa, koska hyytymisominaisuutensa vuoksi se on kätevä raaka-aine ja sopii moneen. Lähipiirissäni on kuitenkin useampi ihminen, joille soijajogurtti ei käy, niin siksi soijattomillekin ohjeille on usein käyttöä. Öljynä päätin käyttää ihan kotimaista rypsiöljyä, koska miksikäs ei. Se on maultaan neutraali ja sopii siksi tähänkin leivonnaiseen hyvin. Ehkä vielä joku kerta kokeilen myös mietoa oliiviöljyä.

Muutaman testikerran jälkeen löysin mielestäni optimaaliset raaka-ainesuhteet. Tuloksena on aivan ihanan mehevä, maukas ja sitruunainen kakku. Manteli-sitruunakakku on tosi herkullista ihan sellaisenaan - etenkin kun maltat antaa sen vetäytyä seuraavaan päivään. Mutta jos haluat, kaveriksi sopii hyvin sokerilla ja vaniljasokerilla maustettu kasvikermavaahto, vaahdotettu vaniljakastike tai vaniljajäätelö.

Luulen vahvasti, että tämä resepti tulee olemaan jatkossa oma luottokakkupohjani myös simppeliin kesäiseen mansikkakakkuun ja muihin kesäsesongin marjakakkuihin! Helppotekoinen manteli-sitruunakakku valmistuu vaikka mökillä, ja päälle vaan kasataan kasvikermavaahtoa ja reilusti tuoreita marjoja.





Manteli-sitruunakakku

(8-10 annosta)

2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta 
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl rypsiöljyä
1 1/2 dl kauramaitoa (käytin kahviin tarkoitettua kauramaitoa)
1 rkl sitruunankuorta raastettuna (=noin 1 sitruunan raastettu kuori)
1/2 dl sitruunamehua

  1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele vuoan reunat ja jauhota mantelijauheella.
  2. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Mittaa toiseen kulhoon kosteat aineet: öljy, kauramaito sekä sitruunankuori ja -mehu.
  3. Kaada kosteat ainekset kuivien ainesten joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla 35-40 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä.
  4. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se sitten vuoasta tarjoilulautaselle. Parhaimmalta kakku maistuu, kun se saa rauhassa vetäytyä leipomista seuraavaan päivään. Tällöin se on ehtinyt kunnolla mehevöityä. Ennen tarjoilua tupsauta pinnalle tomusokeria. Halutessasi voit myös koristella sen esimerkiksi tuoreella mintulla. Itse laitoin pinnalle viipaloituja snack-sitruunoita, joita bongasin kaupasta pääsiäisen alla. Kakku maistuu hyvin ihan sellaisenaan, mutta kaveriksi sopii myös kasvikermavaahto (sokerilla ja vaniljasokerilla maustettuna), vaahdotettu vaniljakastike tai vaniljajäätelö.


huhtikuuta 06, 2023 No kommenttia


Tutustuin näihin kekseihin, kun ystäväni oli leiponut niitä Tara Junkerin kirjasta Kasviksia viikon jokaiselle päivälle. Onneksi pääsin maistamaan, sillä en tiedä, olisinko muuten vieläkään kokeillut samaa reseptiä - vaikka minulla on tuo sama keittokirja omassa hyllyssä!

Keksit olivat uskomomattoman herkullisia! Voin luvata, että kun tarjoat näitä ihan vaan suklaakekseinä, syöjä ei varmasti arvaa niiden olevan leivottu rypsiöljyyn ja että mausteena on misoa. Yleensä sitä on tottunut ajattelmaan, että keksitaikinan kaltainen tuote vaatii margariinia tai voita, jotta koostumuksesta tulee hyvä. Mutta tämä resepti pääsi todella yllättämään! Keksien koostumus on juuri sopivan sitkeä ja rapea, mitä suklaakekseiltä toivonkin.

Myös miso saattaa kuulostaa erikoiselta raaka-aineelta makeassa leivonnaisessa. Misohan on japanilainen fermentoitu soijapaputahna, joka antaa ruokiin täyteläistä, suolaista ja umamista makua. Se on vähän niin kuin soijakastiketta tahnamaisessa muodossa. Perinteisemmät käyttökohteet ovat misokeitto ja liemet, marinadit ja wokit. Olet kuitenkin saattanut törmätä myös esimerkiksi misomajoneesiin tai misolla maustettuihin jälkiruokiin joko ruokalehdissä tai ravintolan ruokalistalla.

Näihin suklaakekseihin miso antaa ihanan täyteläisen maun ja tuo samalla sopivan suolaisuuden tasapainottamaan makeutta. Tavallaan miso ikään kuin korvaa voimaista makua. Tämän reseptin myötä innostuinkin kovasti mison monipuolisuudesta. Mielessä on nyt monia muitakin käyttökohteita joihin sitä haluaisin testailla.

Alla oleva resepti on tosiaan peräisin Tara Junkerin keittokirjasta, mutta olen tehnyt siihen pieniä muutoksia. Kannattaa myös ottaa Instagramista Taran ihana tili seurantaan!






Miso-suklaakeksit

(noin 12 kpl)

100 g tummaa suklaata
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria (tai 1/4 tl vaniljajauhetta)
1/4 tl suolaa
3/4 dl rypsiöljyä
3(-4) rkl vettä
1 rkl vaaleaa misoa (olen käyttänyt Yutaka-merkkistä sekä Lidlin misoa)
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria

  1. Rouhi suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Voit käyttää myös valmiita suklaahippuja.
  2. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, sooda, vaniljasokeri ja suola.
  3. Sekoita toisessa kulhossa vispilällä öljy, 3 rkl vettä ja miso tasaiseksi. Lisää sokeri ja fariinisokeri. Sekoita joukkoon puolet jauhoseoksesta, sitten suklaa ja loput jauhoseoksesta. Sekoita tasaiseksi käsin. Mikäli seos tuntuu kuivalta lisää 1 rkl vettä. Itsellä ei ole koskaan ollut tarvetta lisätä.
  4. Muotoile taikinasta 12-15 palloa uunipellille leivinpaperin päälle. Jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, käytä hiukan jauhoja apuna. Taran vinkkaamana olen tykästynyt punnitsemaan palloista noin 40 gramman painoisia, niin kekseistä tulee kivan (tasa)kokoisia. Paina pallot kädellä litteäksi.
  5. Paista keksit 200-asteisen uunin keskitasolla. Sopiva paistoaika riippuu uunistasi sekä siitä, millaisen paistotuloksen haluat. Itse tykkään, että keksit jäävän pehmeän sitkeiksi, ja omassa uunissani optimaalinen paistoaika on tällöin 9 minuuttia. Tässä ajassa keksit ovat ottaneet aika hennosti väriä pinnalta, mutta pohjasta ovat ruskistuneet. Jos uunisi on ärhäkämpi tapaus, voit kokeilla jopa 6-8 minuutin paistoa. Jos taas haluat kekseistä ennemmin rapeita kuin sitkeitä, sopiva paistoaika on noin 10-12 minuuttia. Kannattaa kuitenkin huomioida, että turhan pitkään paistetuista kekseistä tulee kovia. Siksi suosittelen paistamaan keksejä ennemmin liian lyhyen kuin pitkän ajan.


maaliskuuta 25, 2023 4 kommenttia


Korona-aikana kaikki tuntuivat hullaantuvan hapanjuurileivonnasta. Aloin perehtyä asiaan itsekin, ja laitoin alulle oman vehnäjuuren. Asiaa tutkiessani huomasin, että saman prosessin kautta voisi tehdä sekä ruis- että vehnäjuuren. Kumpikin juuri onnistui, mutta vehnäjuurileivonta tuntui hirveän monimutkaiselta ja juuri oikukkaalta, enkä koskaan ehtinyt päästä hommaan kunnolla sisään. Sen sijaan ruisjuurella leipomisen makuun pääsin heti. Sen kanssa elo tuntui alusta asti helpolta ja suoraviivaiselta. Ruisleivän leipomisesta soisin useammankin innostuvan - monestakin syystä.

Tähän postaukseen olen koostanut ohjeet ja vinkit, joilla itse olen onnistunut ja tottunut leipomaan. Tapoja on tietysti monia, eikä mikään ole toistaan oikeampi tai väärempi. Mutta aloittelevan leipojan on helpompi hypätä mukaan, jos on jokin yksi selkä tapa, jota seurata. Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmästä voi etsiä lisää vinkkejä.

Tätä kirjoittaessani olen leiponut Justiina-ruisjuurellani (kyllä, juurilla on usein nimi 😀) parin vuoden ajan. On hyvin mahdollista, että postaus tulee päivittymään uusilla opeilla sitä mukaa, kun uutta kokemusta ja oivalluksia kertyy.

Kolme syytä, miksi innostua ruisleivän leipomisesta


Ruisleivän leipominen juurella on ihanan suoraviivainen prosessi. Ruisjuuren kanssa säästyy moninaisilta juuren ruokkimisilta, kääntelyiltä ja vääntelyiltä, joita vehnäjuurella leipomiseen liittyy. Ruisjuuren kanssa leipomisprosessi on paljon simppelimpi, ja leipomiskertojen välissä "unohdan" juuren jääkaappiin, enkä ruoki sitä lainkaan. Helppoa!

Ruisleipä on kuitupitoista ja terveellistä. Oma arkileipäni on pääsääntöisesti kuitupitoista ruis- tai kauraleipää, joten itse tehdylle ruisleivälle on luontainen paikka arjessa. Syön kyllä toisinaan valkoistakin leipää, mutta en halua sitä osaksi päivittäistä ruokavaliota.

Ruisleipä on tosi hyvää! Maku on tietysti olennainen syy innostua leipomisesta. Ruisleipätaikinasta voi leipoa ruislimppuja, ohuita reikäleipiä tai pieniä leipäsiä. Taikinaa voi muunnella lisäämällä joukkoon siemeniä, kaurahiutaleita, siirappia tai vaikka kuivattuja karpaloita.


Leipomisprosessi ja ajoittaminen


Kuten jo edellä kirjoitinkin, ruisleivän leipomisprosessi on mukavan suoraviivainen. Kun sinulla jo on käyttövalmista juurta jääkaapissa, homma laitetaan alulle leipomista edeltävänä päivänä. Itse toimin näin:

  • Leipomista edeltävänä päivänä otan juuren jääkaapista. Sekoitan sen veden ja ruisjauhon kanssa raskiksi. Annan raskin käydä 12-15 tuntia. Käytännössä raski siis kannattaa sekoittaa illalla, jos haluat päästä leivontapuuhiin seuraavana aamuna. Olen kyllä lukenut, että jotkut käyttävät raskia vuorokaudenkin.
  • Leivontapäivän aamuna raski on tekeytynyt. Ihan ensin otan siitä uuden juuren talteen puhtaaseen lasipurkkiin. Lopusta raskista sekoitan takinan. Taikinan annan kohota 2-3 tuntia. Tällä välin ehtii hyvin puuhastella muita juttuja.
  • Sitten leivotaan leivät. Itse leivon yleensä 1-2 limppua ja lopusta taikinasta pieniä leipäsiä. Leivät saavat kohota 1-2 tuntia.
  • Kohotuksen jälkeen leivät paistetaan. Tällä aikataulutuksella saat iltapäivällä tuoretta leipää uunista ulos.



Ruisjuuren valmistus


Oman  ruisjuureni tein Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmästä löytyvällä ohjeella. Astiaksi kannattaa valita puhdas (tämä on tärkeää!) kannellinen lasipurkki. Sekoitusvälineeksi sopii esimerkiksi puinen syömäpuikko tai haarukka. Juuren annetaan käydä lämpimässä paikassa. Itse käytin styroxista kylmäboksia, jonne laitoin kaveriksi lämpimällä vedellä (niin lämpimällä, mitä hanasta tulee) täytetyn pullon. Vaihdoin pulloon veden ehkä pari kertaa päivässä. Myös esimerkiksi jääkaapin päältä tai kylppärin lattialta voi löytyä sopivan lämmin paikka.

1. päivä

80 g huoneenlämpöistä vettä
50 g ruisjauhoja

Sekoita keskenään, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

2. päivä
Lisää juureen:
80 g huoneenlämpöistä vettä
50 g ruisjauhoja

Lisää ainekset juureen, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

3. päivä
Lisää juureen:
80 g huoneenlämpöistä vettä
50 g ruisjauhoja

Lisää ainekset juureen, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

4. päivä
Sekoita:
100 g juurta (heitä loppu pois)
100 g huoneenlämpöistä vettä
100 g ruisjauhoja

Sekoita keskenään, sulje tölkki löyhästi ja jätä lämpimään paikkaan.

5. päivä
Juuri on valmis! Nyt voit tehdä raskin, josta pääset leipomaan seuraavana päivänä. 


Minulla ruisleivät kohosivat ja onnistuivat mainiosti heti ensimmäisellä kerralla. Monet kuitenkin sanovat, että juuri alkaa toimia paremmin sen myötä, kun leivot sillä. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos ensimmäiset leivät onnistu täydellisesti.



Ruisleipä hapanjuuresta 

Omaan keittiööni olen todennut sopivaksi 3/4 litran taikinan. Siitä saan pari pienehköä limppua ja reilun pellillisen reissareita.

Ensin tehdään raski:

200-180 g juurta (määrä ei ole niin tarkka)
7 1/2 dl vettä (=750 g)
n. 4 1/2 dl ruisjauhoja (=300 g)

Minulla on aina jääkaapissa n. 200 g juurta. Säilytyksen aikana pinnalle kerääntyy nestettä, joka suojaa juurta. Kaadan tämän päällä olevan nesteen pois ja käytän lopun juuren raskiin.

Sekoita juuri sekä kädenlämpöinen vesi. Lisää ruisjauhot, jolloin saat vellimäisen seoksen. Laita peitettynä lämpimään paikkaan tekeytymään 12-15 tunniksi. Olen todennut styroxisen kylmäboksin olevan hyvä paikka raskin käyttämiseen ja taikinan nostattamiseen. Laitan kylmälaukkuun taikinakulhon kaveriksi lasipullon, jonka täytän niin kuumalla vedellä mitä hanasta tulee. Raskin käyttämisen tai taikinan kohottamisen aikana en yleensä ole vaihtanut vettä uuteen.


Kun raski on valmis:

Käyneen, valmiin raskin tulee tuoksua ja maistua selvästi happamalta, tavallaan kirpeältä. Mielestäni makua voi kuvata varsin voimakkaaksi ja ärhäkäksi, ihan kunnolla hapokkaaksi. Raskissa on myös pieniä kuplia. Jos et havaitse näitä merkkejä, kannattaa hapattamista vielä jatkaa.

Tärkeää! Nyt pitää ottaa valmista raskista talteen noin 2 dl eli noin 180 g juureksi seuraavaa leivontakertaa varten. Laita juuri puhtaaseen lasipurkkiin ja jääkaappiin säilöön.


Sitten tehdään taikina, eli raskiin lisätään:

1 1/2 dl vettä
2 1/4 tl suolaa
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl siirappia
n. 12 dl ruisjauhoja 

Itse tosiaan tykkään lisätä taikinaan siirappia, kaurahiutaleita ja siemeniä. Nämä lisäykset eivät tietysti ole mitenkään pakolliset, eli voit tehdä taikinan myös pelkistä ruisjauhoista. Ruisjauhoina käytän ihan perus ruisjauhoja, yleensä Pirkkaa. Jotkut käyttävät osaksi riihiruisjauhoja, jotka on kevyesti savustettu. Itse en ole niitä kaupasta bongannut enkä muualtakaan haalinut, niin on jäänyt kokeilematta. Saatavuus kuluttajakäyttöön taitaa nykyisin olla aika rajallista. Mutta jos sattuisi eteen, ehdottomasti kokeilisin!

Valmista taikina sekoittamalla ensin kädenlämpöinen vesi ja sitten muut ainekset raskin joukkoon. Lisää ruisjauhoja sen verran, että saat sopivan tuntuisen taikinan. Taikinaa ei tarvitse vaivata, hyvä sekoittaminen riittää. Koostumus saa olla pehmeä. Mielestäni parempi on hiukan liian löysä kuin kova ja kuiva taikina. Hyvän koostumuksen oppii näppituntumalla. Pieniin leipäsiin sopii pehmeämpi taikina, limppuihin taas vähän kovempi, etteivät ne kovasti levähdä. Kannattaa huomioida, että kohotuksen aikana jauhot vielä turpoavat eli taikina kovettuu jonkin verran. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa (styrox-laatikko tässäkin hyvä) 2-3 tuntia.

Leivo taikinasta haluamasi mallisia leipiä: limppuja, reikäleipiä, vuokaleipiä tai reissareita. Itse tykkään tehdä 1-2 limppua ja lopusta taikinasta "reissareita" eli pieniä ruisleipäsiä. Laita leivät uunipellille leivinpaperin päälle.

Kohota leipiä 1-2 tuntia. Itse tykkään laittaa lämmittää uunin 50 asteeseen, minkä jälkeen suljen lämmön mutta jätän lampun päälle. Näin hiukan lämpimässä uunissa on hyvä kohottaa leivät. Yleensä ei peitä leipiä millään, kun kohotan ne näin uunissa. Kohonneet limput ovat pinnaltaan nätisti repeilleet. Reissareita voi tavallisesti kohottaa pidempään kuin limppuja, eli ne voi hyvin paistaa limppujen jälkeen. Sillä aikaa kun limput ovat uunissa, reissarit saavat kohota. Pistele reissarit haarukalla ennen uuniin laittoa.

Limppuja paistan 250 asteessa 20 minuttia ja sitten 180 asteessa 30-40 minuuttia, koosta hiukan riippuen. Reissarit olen paistanut 225 asteessa (kiertoilmalla 200 asteessa) 20-25 minuuttia. Reissarit yleensä halkaisen heti niiden jäähdyttyä: Reunat leikataan sahalaitaisella veitsellä ja sen jälkeen puolikkaat repäistään irti. Sitten puolikkaan takaisin yhteen, ja säilytys ja mahdollinen pakastus näin. Reissarit ovat parhaimmillaan heti tuoreena. Limppujen kannattaa antaa vetäytyä pari tuntia ennen leikkaamista. 

Ruisleivän säilyttäminen


Itse leivon aina limppuja ja leipäsiä eli "reissareita". Reissarit pakastan halkaistuina, jos ne eivät tule syödyksi parissa päivässä. Ruislimppu säilyy pari päivää leikkuulaudalla: peittämättä (kyllä!), leikkuupinta leikkuulautaa vasten. Näin leivän kuori pysyy rapeana. Toki kuori myös jonkin verran kovettuu, mutta itse tykkään tällaisesta leivästä noin sata kertaa enemmän kuin muovipussissa nahkeaksi menneestä ruisleivästä. Jos tiedän, ettei limppu tule tässä ajassa syötyä, tykkään pakastaa sen viipaloituna heti leivontapäivänä.


Juuren säilyttäminen


Itse tosiaan tykkään säilyttää juureni jääkaapissa puhtaassa lasipurkissa. Kannen laitan kiinni niin, ettei se oli aivan löyhällä muttei aivan tiukassakaan. Säilyvysajalle ei varmasti ole mitään kovin virallisia ohjeita, mutta itselläni juuri on välillä majaillut leivontakertojen välissä viikkoja ja joskus useammankin kuukauden. Pitkän säilytyksen aikana pinnalle saattaa kerääntyä nesteen lisäksi hiivoja, mutta ne olen vain sitten kaatanut pois ennen raskin sekoittamista. Luonnollisesti näin pitkässä säilytyksessä purkin puhtaus on tosi tärkeää. Säilytyksen aikana en ruoki juurta - ihan vaan unohdan sen jääkaappiin.

Lämpimästi suosittelen, että varmuuskopiot juuresi kuivattuna. Itse olen kerran joutunut turvautumaan varmuuskopioon, sillä eräänä kauniina kertana huomasin jääkaapissa majailleen juureni homehtuneen. Pienen järkytyksen jälkeen onnittelin itseäni, että onneksi olin tehnyt sen varmuuskopion! Varmuuskopiointi onnistuu kätevästi niin, että levität juurta mahdollisimman ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle pellille ja annat kuivua. Itse olen kuivattanut saunassa (kiuas pois päältä!), koska ilmanvaihto on siinä tilassa hyvä. Murennetun kuivan juuren voi säilyttää vuosikausia minigripissä. Ehkä oletkin kuullut 100-vuotiaista juurista, jotka ovat taikinakulhon reunoilla säilyneet kuivattuna ja siitä elvytetty jälleen leipomiskuntoon.

Myös juuren pakastaminen on mahdollista, mutta ilmeisesti se ei ole ihan niin hyvä tapa kuivaaminen. Kerran kokeilin pakastusta ja tein ainakin sen huomion, että siitä valmistetun raskin piti käydä reilusti pidempään. Pakastamisen huono puoli on myös usein se, että epämääräiset nyssäkät voivat unohtua ja hävitä pakastimeen. Itse olenkin kokenut jääkaappisäilytyksen hyväksi aktiivikäytössä olevalle juurelle ja kuivatuksen varmuuskopiolle. Alla vielä ohje, jonka mukaan tein kuivatetun juuren elvytyksen.


Kuivatetun taikinajuuren elvytys

25 g kuivatettua taikinajuurta 
100 g (n. 1 3/4 dl) ruisjauhoja
180 g (n. 1 3/4 dl) vettä (huoneenlämpöistä)

Laita murennettu taikinajuuri lasipurkkiin, lisää pieni määrä vettä ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lasipurkki on hyvä, koska siitä pystyt helposti seuraamaan "ikkunan" läpi juuren heräämistä! Anna kuivatetun taikinajuuren imeytyä veteen noin 1/2 tuntia. Lisää loput vedestä ja jauhot, ja sekoita ainekset hyvin keskenään. Jätä lämpöiseen paikkaan kehittymään noin 14 tunniksi. Tässä vaiheessa juuressa pitäisi olla käymisen merkkejä, joten voit ryhtyä raskin tekoon. 


Innostuitko leipomaan? Kommentoi ihmeessä alle, miten onnistui!



tammikuuta 22, 2023 19 kommenttia
Newer Posts
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka kokkailee kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Tällä hetkellä en päivitä blogiani säännöllisesti, sillä aika kuluu muihin juttuihin töiden ja lapsiperheen elämän parissa. Toivottavasti kuitenkin vanhoista resepteistäni on iloa! 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

  • Vietnamilaiset kesärullat + maapähkinäkastike ja soija-limekastike
    Vietnamilaiset kesärullat ovat jo vuosia olleet yksi lempiherkkuni, joten on korkea aika julkaista täällä niihin resepti! Maapähkinäka...
  • Vegaaniset nokkosletut
    Jos et ole vielä perehtynyt villiyrttien käyttöön, aloita paistamalla nokkoslettuja! Nokkosesta on helppo lähteä liikkeelle monestakin...
  • Sushisalaatti
    Sushisalaatti - miksen aiemmin ole sitä keksinyt!? Törmäsin somessa erääseen hauskan näköiseen sushisalaattiin, josta välittömästi p...
  • Ruisleipä hapanjuuresta + näin teet oman ruisjuuren
    Korona-aikana kaikki tuntuivat hullaantuvan hapanjuurileivonnasta. Aloin perehtyä asiaan itsekin, ja laitoin alulle oman vehnäjuuren. Asiaa ...
  • Miso-suklaakeksit - ehkä elämäsi parhaat (vegaaniset) suklaakeksit
    Tutustuin näihin kekseihin, kun ystäväni oli leiponut niitä Tara Junkerin kirjasta Kasviksia viikon jokaiselle päivälle . Onneksi pääsin ma...

Arkisto

  • ▼  2023 (7)
    • ▼  joulukuuta (1)
      • Spicy tofuskagen eli tofuskagen aasialaisella twis...
    • ►  marraskuuta (1)
      • Vegaaninen riisipuuro - paras resepti täyteläiseen...
    • ►  heinäkuuta (1)
      • Biscoff-jäätelö - koukuttavan hyvä vegaaninen jäät...
    • ►  toukokuuta (1)
      • Tofukokkeli - munakokkelin helppo vegaaninen versio
    • ►  huhtikuuta (1)
      • Manteli-sitruunakakku - ihanan mehevä, helppo ja v...
    • ►  maaliskuuta (1)
      • Miso-suklaakeksit - ehkä elämäsi parhaat (vegaanis...
    • ►  tammikuuta (1)
      • Ruisleipä hapanjuuresta + näin teet oman ruisjuuren
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2021 (22)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (52)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi Biscoff cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates