Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri


Olen julkaissut Instagramissa useita kuvia retkiltä, joissa meillä on mukana ruokatermokset. Joka kerta saan kysymyksiä: Minkä merkkisen termoksen omistan? Miten sitä käytän? Siksi päätin koostaa ruokatermosvinkkini yhteen postaukseen.

Ostin Thermos-merkkiset ruokatermokset itselleni ja miehelleni viime vuonna joululahjaksi. Ensisijaisesti haaveilin lusikoivani termoksesta lämmittävää linssikeittoa hiihtoretken lomassa. Ostopäätöstä edelsi tutkimustyö eri merkkisistä termoksista. Thermos-merkin puolesta puhuttiin useammassa nettikeskustelussa, ja myös eri merkkien vertailussa se oli pärjännyt hyvin. Thermos ei missään nimessä ole halvin valinta, mutta mielelläni sijoitan laadukkaaseen tuotteeseen vähän enemmän ja käytän sitäkin pidempään. Olisihan aika ikävää syödä pakkaskelillä ihan jäähtynyttä ruokaa siksi, ettei termos ole toiminut kunnolla!

Päädyin siis hankkimaan meille kummallekin omat 470 ml:n Thermos ruokatermokset. Tähän malliin mahtuu mukavasti yhden hengen ateria. (Jos kuitenkin tiedät olevasi isoruokaisempaa sorttia, kannattaa ehkä valita isompi malli.) Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut hankkia vain yksi isompi, mutta omat termarit kummallekin ovat toimineet juuri täydellisesti. Etenkin talvella on kiva saada syötyä oma ruoka oikeasti kuumana suoraan termoksesta, eikä kaataa sitä turhaan jäähtymään erilliselle lautaselle. Kahden termoksen etu on myös se, että halutessaan voi ottaa vaikka kummallekin omat eri ruoat mukaan.

Termokset ovat myös siitä kivat, että eväät voi pysähtyä syömään missä tahansa. Kun lähden luontoon retkelle, en ihan ehdoin tahdoin halua hakeutua ihmisruuhkaan jonottamaan makkaranpaistovuoroani. Termosten kanssa taas voi istahtaa mieluisaan paikkaan kauniiden maisemien äärelle ja nauttia rauhasta ruokailun lomassa.


Lämmittävä linssikeittolounas hiihtoretkellä.

Riisipuuroa joulukuisella päiväretkellä.


Ruokatermos päiväretkillä

Eniten olemme käyttäneet ruokatermoksia päiväretkillä. Talvella tai muulloinkin viileällä säällä on kiva istahtaa lounastauolle luskoimaan lämmittävää ruokaa, jonka voimalla jaksaa mukavasti kulkea viimeisenkin etapin.

Olen todennut, että termokseen sopivat parhaiten "tiiviit" ja hautumista sietävät ruoat. Tiiviit ruoat saa pakattua oikeasti kuumina ja jotka ovat sitten syömishetkelläkin höyryävän kuumia. Kerran pakkasin evääksi pennepastasta tehdyn pestopastan, mutta tällainen "ilmava" ruoka ei ole mielestäni kaikkein optimaalisin termokseen, koska ei syödessä tuntunut niin lämpimältä, eikä pastan lämpösäilytys muutenkaan varsinaisesti parantanut makukokemusta.

Erilaiset keitot ovat loistavia termosruokia: linssikeitot (kuten thai-linssikeitto), kasvissosekeitot tai ihan vaan tölkkihernekeitto (sellaisenaan tai tuunattuna). Myös riisi ja lämmittävä curry tai perunamuusi ja kastike toimivat kivasti. Joulun aikaan ollaan otettu evääksi myös riisipuuroa. Silloin tietysti kannattaa muistaa pakata mukaan kaneli ja sokeri. 

Vaikka ruokatermos on ennen kaikkea kätevä lämpimälle ruoalle, pitää se yhtä lailla kylmän kylmänä. Jos kuumana kesäpäivänä maistuu mieluummin kylmä ruoka, voi termokseen pakata vaikka pasta- tai perunasalaattia (ehkä sen nuotiomakkaran kaveriksi?), gazpachoa, tuorepuuroa tai vaikka lusikoitavan smoothien.

Maailmani koki pienoisen mullistuksen, kun luin, että termokseen voisi pakata jäätelöä. Siis ihan tosi! En ole testannut maksimikestoa, mutta kun eräänä kesäpäivänä pakkasin jäätelöä termokseen (ja sitten viilensin avonaisen termoksen vielä pakastimessa), jäätelö säilyi kovana ja yhtään sulamatta yli 2 tuntia. Ulkolämpötila oli tuolloin 20 astetta. Eli jäätelö olisi varmasti kestänyt hyvänä vielä parikin tuntia lisää. Vähänkö luksusta herkutella kesäisellä päiväretkellä raparperipiirakkaa tai mutakakkua vaniljajäätelön kanssa! 🤩 Tällä jos jollain saat ystävien leuat loksahtamaan, kun kaivat termarijätskit esiin evästauolla. Somesta bongasin myös vinkin pakata mehujää kahvitermariin vaikka uimarannalle. Tätä kikkaa testaan ensi kesänä!


Kahvihetki loppukesäisellä retkellä. Eväänä palat kauden ensimmäistä omenapiirakkaa ja jäätelöä.


Ruokatermos vaelluksella

Useamman päivän vaelluksilla termaria voi käyttää muutamallakin eri tavalla - riippuen valmitsemastasi ruoasta.

Termos on kätevä kuvattujen ruoka-aineiden ennallistamiseen. Eli toisin sanoen: kuivat ruoka-aineet termariin ja kuumaa vettä päälle. Kun ruoka-aineet saavat näin liota seuraavaan ateriaan asti, on niiden kypsennysaika huomattavasti lyhyempi kuin ilman liottamista. Sen lisäksi, että ruoka on nopeammin valmista, sinulta säästyy myös keittimen polttoainetta. Kun esimerkiksi linssikeiton ainekset (kuivatut punaiset linssit, kuivatut kasvikset ja mausteet) laittaa likoamaan, soppa keittyy sukkelasti kypsäksi. Välillä ennallistan myös pelkkää nyhtökauraa (+ mausteita, koska ennallistuessaan nyhtis imaisee hyvin makuja itseensä), jos vaikkapa haluan laittaa sitä seuraavalla aterialla pestopastan joukkoon. Nyhtökaura nimittäin jää helposti keskeltä kovaksi ilman etukäteen ennallistamista.

Jos ruoka vaatii vain kuuman veden lisäyksen valmistuakseen voi sen laittaa tekeytymään termokseen. Näin saat aikanaan valmiin aterian. Esimerkiksi pussinuudelit kuivatuilla kasviksilla ja soijarouheella tuunattuna toimivat näin. Voit tietysti myös keitellä lounaan valmiiksi jo aamutoimien yhteydessä ja laittaa termokseen odottamaan ruoka-aikaa. Näiden metodien etu on tietysti se, ettei seuraavalla aterialla tarvitse kaivaa retkikeitintä lainkaan esiin. Itse en kuitenkaan ole näitä kahta viimeistä metodia juuri käyttänyt, sillä on ollut yleensä ihan mukavaa pitää kunnon lepotauko lounaalla ja ehkä keitellä ruoan lisäksi myös kahvit tai teet. Mutta kukin tapansa mukaan!


Nyhtökaurakäristystä ja perunamuusia alkukesän ilta-auringossa. Käristyksen nyhtökaurat ja sipulit saivat ennallistua ruokatermoksessa yhdessä mausteiden kanssa.

Termoksen lämmittäminen ja viilentäminen

Luonnollisestikin ruoka pysyy termoksessa pidempään kuumana, kun lämmität myös itse termarin. Ainakin kotona tämän yleensä teen, koska se käy helposti. Vaelluksella todennäköisimmin jätän väliin. Minulla on tapana kaataa vedenkeittimestä kiehuvaa vettä termokseen ja antaa seistä muutaman minuutin ajan. Sitten kaadan veden pois, laitan tilalle kuuman ruoan ja suljen kannen.

Vastaavasti jos pakkaat termariin vaikka kylmän pastasalaatin, on termos hyvä viilentää ensin jääkaapissa.

Jäätelön kanssa olen yleensä tehnyt niin, että pakkaan jätskin termokseen ja laitan sen ilman kantta pakastimeen joksikin aikaa. Siten kansi kiinni ja retkelle!

Mitkä ovat omat suosikkiruokasi ruokatermokseen? Jaa ihmeessä vinkkisi alla!
joulukuuta 11, 2021 4 kommenttia

Elämme jo neljättä kesäämme vaellusharrastuksen parissa, ja retki retkeltä innostus vaan kasvaa. Jokaisella reissulla oppii edelleen uutta, mutta toisaalta kokemusta on karttunut jo sen verran, että tänä kesänä uskaltauduimme ensimmäistä kertaa retkeilemään merkittyjen reittien ulkopuolelle. 

Vaelluskohteeksi valikoitui Urho Kekkosen kansallispuisto (tuttavallisemmin UKK-puisto) ja siellä Luirojärven kierros. Lukemamme perusteella hieno reitti ja sopiva ensimmäiseksi vaellukseksi ei-merkityillä reiteillä. Olimme varanneet autojunaliput Helsinki-Rovaniemi-Helsinki jo hyvissä ajoin niin, että aikaa pohjoisessa olisi kaksi viikkoa: viikon verran vaellukselle ja toinen viikko Norjassa seikkailemiseen. Ikävä kyllä koronatilanne huonontui kesän aikana niin, ettei Norjaan lopulta päästykään. Niinpä olimme vähän epävarmoja, mitä tarkalleen tekisimme toisen viikon ajan. Lopulta päädyimme lähtemään vielä toiselle vaellukselle, joka suuntautui UKK-puistoon sekin. Niinpä teimme kaksi erillistä vaellusta vähän eri puolille kansallispuistoa, yhteensä 11 päivää maastossa. Päätös oli ehdottomasti oikea, eikä lopulta jäänyt harmittamaan, että tänä kesänä Norjan-reissu jäi väliin. Jos mielit vaeltamaan samalla suunnalle tai vielä keräät rohkeutta siirtyä päiväretkeilijästä vaeltajaksi, tästä postauksesta on toivottavasti hyötyä!

Avaan tässä postauksessa vaellusten päivämatkat, kohokohdat, mitä opittiin ja mitä on hyvä huomioida. Päivämatkat saattavat vähän erota virallisten lähteiden tiedoista, sillä joiltain osin ilmoitetut välimatkat vaikuttivat huomattavasti lyhyemmiltä kuin mitä toteutunut kävelymatka meillä oli.



Mitkä reitit vaelsimme?

6 päivän (5 yötä) vaellus - Luirojärven kierros

1. päivä: Kiilopää - Suomunruoktu 14 km
2. päivä: Suomunruoktu - Tuiskukuru 13 km
3. päivä: Tuiskukuru - Luirojärvi 8 km (+ Sokostin huiputus 12 km)
4. päivä: Lepopäivä Luirojärvellä + käynti Raappanan kammilla 5 km
5. päivä: Luirojärvi - Kotaköngäs 20 km
6. päivä: Kotaköngäs - Rautulampi - Kiilopää 20 km


Kohokohdat reitillä


Sokostin, Itä-Lapin korkeimman tunturin huiputus oli Luirojärven vaelluksen ehdottomia kohokohtia. Huippua lähetessä ei ollut ihan helppoa kiivetä kivistä rinnettä ylös, mutta käynti on ihan ehdottomasti vaivan arvoinen, mikäli sää vaan on suopea. Meillä kävi onneksi tuuri! Seuraava päivä olikin sitten lähes pelkkää sadetta, jolloin maisemat olisivat jääneet piiloon.

Luirojärvi itsessään oli yksi retken huipennus. Näkymä tunturien ympäröivälle järvelle on todella kaunis. Luirojärvellä retkeilijää hemmotellaan myös saunalla, josta maksetaan ennen tai jälkeen vaellusta saunamaksu. Saunomisen lomassa voi pulahtaa uimaan järveen.

Raappanan kammilla voi poiketa Sokostilla käynnin yhteydessä, sillä suunta on sama. Me kävimme erikseen lepopäivän aikana sateen tauotessa hetkeksi. Kammi on vuonna 1949 rakennettu ja siinä voi aistia menneiden vuosikymmenten hiukan karumman retkeilyfiiliksen. :)

Luirojärven-Kotaköngäs -välin voi kulkea pariakin eri reittiä. Me valitsimme reitin, jossa suunnataan Luirojärven länsirantaa kohti pohjoista ja sitten Vasanlyömäpäiden ja Joukhaispäiden välissä kulkevaa polkua luoteeseen. Alkumatkasta tarvottiin ensin soisella osuudella, jossa saatiin aika riittävästi väistellä märimpiä kohtia. Sen jälkeen nautiskeltiin ihastuttavista lammista ja puroista, joita oli etenkin Livikonlammien osuudella. Ennen Palovanganjoen ja Suomujoen kohtasimme hienon könkään, jota ei karttaankaan oltu nimetty tai erityisemmin merkitty. Meidän oli alun perin tarkoitus jatkaa tästä Lankojärvelle yöksi, mutta vedet olivat sateen jälkeen nousseet, emmekä pienen harhailun jälkeen keksineet, miten pääsemme järkevästi Palovanganjoesta yli. Niinpä päätimme muuttaa suunnitelmaa ja suunnata Kotakönkään laavulle yöksi ja sieltä seuraavana päivänä kohti Rautulampea. Toimiva valinta tämäkin!

Myös Rautulampi on todella kaunis paikka. Juuri tänä kesänä Rautulammelle on rakentumassa komeat ja modernimpaa arkkitehtuuria edustavat fasiliteetit palaneen tuvan tilalle. Seuraavalla reissulla sitten niitä ihastelemaan!


Näkymät Sokostilta olivat upeat!

Komea köngäs Palovanganjoessa ennen sen yhtymistä Suomujokeen.

Auringonlasku Luirojärvellä.


5 päivän (4 yötä) vaellus: Rengasreitti Aittajärveltä Muorravaarakkaan, Anterinmukkaan ja takaisin

1. päivä: Aittajärvi - Sarvioja 14 km
2. päivä: Sarvioja - Muorravaarakanruoktu 13 km
3. päivä: Muorravaarakanruoktu - Anterinmukka - Muorravaarakanruoktu (päiväretki) 19 km
4. päivä: Muorravaarakanruoktu - Jyrkkävaara 17 km
5. päivä: Jyrkkävaara - Aittajärvi 13 km


Kohokohdat reitillä

Sarvioja - Muorravaarakanruoktu -välille osuva Paratiisikuru on aivan upea paikka. Vehreä kuru upeine puroineen ja putouksineen sai aivan liikutuksen valtaan - miten etuoikeutettua onkaan olla juuri täällä ja nyt! Paratiisikurusta nousimme ylös Ukselmapään rinteelle ja jatkoimme matkaa Pirunportin läpi. Pirunportin karuus ja kivikko muodostivat puhuttelevan vastakohdan vehreälle Paratiisikurulle. 

Matkalla Sarviojalta Paratiisikuruun harhauduimme vahingossa ensin Paratiisikurun länsipuolella sijaitsevaan kuruun, joka oli ihastuttava sekin. Toisin sanoen onnekas harhautuminen! Noilla seuduilla olisi varmasti ollut ihasteltavaa ja ihmeteltävää enemmänkin, ja esimerkiksi Lumikuru jäi meiltä tällä kerralla väliin. Päiväretki ilman rinkkaa Muorravaarakanruoktusta käsin olisi varmasti hyvä idea. Voisi rauhassa pysähtyä ihastelemaan ja nauttia vaikka pitkän lounaan kauniissa paikassa.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta oli Anterinmukan sauna. Anterinmukka ei ensin meinannut mahtua reittisuunnitelmaamme, kun aika oli loppua kesken. Onneksi hoksasimme, että sinnehän voi tehdä päiväretkenkin. Anterinmukan tupa eli "Keskon kämppä" sijaitsee ihastuttavassa paikassa Anterijoen mutkassa. Aivan erityisen Anterinmukasta tekee sen sauna. Lempeät löylyt nokisessa erämaasaunassa ja pulahdus hyisevän kylmänä virtaavaan Anterinjokeen olivat aivan mieletön elämys ja elämämme mieleenpainuvin saunomiskokemus! Myös reitti Muorravaarakasta Anterinmukkaan oli oikein kaunis, ja vaaran laelta avautuivat hienot näkymät tuntureille. Sanon vielä kerran: Jos vaan mahdollista, Anterimukka kannattaa ehdottomasti sisällyttää reittisuunnitelmaan!

Muorravaarakka - Jyrkkävaara -välin odotimme olevan tylsähkö, mutta tuollekin välille sattui tosi kaunista maastoa: puroja, lampia ja kauniita soita. Melko paljon piti rämpiä soisilla poluillakin, mutta suolta bongasimme myös kypsiä hilloja. Osa poimittiin saman tien suuhun ja osan keräsin tyhjään pestopurkkiin talteen aamupuuroa varten. UKK-puiston syrjävyöhykkeellä saa leiriytyä vapaasti (pois lukien mm. Paratiisikuru, tarkemmat ohjeet luontoon.fi-sivustolta), ja tälle välille sattuikin ihan tosi kauniita paikkoja, joihin olisi voinut leirin pystyttää.

Lepotauko Muorravaarakan Purnuvaaran laella, matkalla Anterinmukan saunalle.

Näkymä Anterinmukkaan saavuttaessa. Rannalla näkyy Anterinmukan sauna, joka oli yksi retken ehdottomista kohokohdista.

Upea Paratiisikuru.

Paratiisikurun tunnelmallinen vesiputous ja lampi.

Laskeutuminen jylhästä ja karusta Pirunportista.


Lepotauko jossain Muorravaarakanruoktun ja Jyrkkävaaran välillä.


Valmistautuminen

Osaathan suunnistaa?

Tärkeä huomio on, että suurimmaksi osaksi UKK-puiston reitit eivät ole merkittyjä. Siksi kartta, kompassi ja suunnistustaito ovat välttämättömät. Kulkemamme reitit ovat kuitenkin sopivia ensimmäiselle vaellukselle merkittyjen reittien ulkopuolella, sillä suurelta osin polut ovat paljon kuljettuja. Täysin polutonta maastoa ei meidän reiteillä ollut. Retkeilijän pitää kuitenkin osata valita oikeat polut ja suunta. Lisähaastetta tuo, että kaikkia maastossa kulkevia polkuja ei karttoihin ole merkitty.

Minua hiukan jännitti etukäteen, miten kartan ja kompassin kanssa sujuu, sillä en oikeastaan ole pitänyt itseäni kummoisena suunnistajana. Mutta lopulta suunnan ottaminen kartan ja kompassin avulla on melko suoraviivaista. Opimme myös, että ilman reittimerkintöjä ympäristöään ja sen maamerkkejä tulee tarkkailtua ihan toisella tavalla. Nykyajan retkeilijälle apua tuovat karttasovellukset, jotka toimivat kännykän ollessa lentokonetilassa. Maastokartat-sovelluksesta olikin apua paikantamiseen. Maksullisen lisäominaisuuden avulla voi ladata haluamansa alueen kartan puhelimen muistiin ennakkoon. GPS-paikannus toimii myös puhelimen ollessa lentokonetilassa ja mobiiliverkon ulottumattomissa. Tämä luonnollisesti lisää myös turvallisuutta.


Reitin suunnittelu

Kartan avulla kannattaa tietysti käydä reitti läpi ja suunnitella sopivat päiväetapit. Yleensä auttaa kovasti, että lukee muiden kuvauksia reitistä ja sen haastavammista kohdista. Facebookin Vaellus-ryhmä on yksi hyvä, samoin blogikirjoitukset. Erityisen lämpimästi kuitenkin suosittelen Jouni Laaksosen kirjaan Pohjois-Suomen vaellusreitit. Tuon kirjan olen ostanut meille ihan omaksi, sillä kirjassa on loistavat reittiselostukset parhaista vaellusreiteistä ja käytännönläheisiä vinkkejä kokeneelta vaeltajalta. Kirjassa on myös kerrottu ylipäätään vaellusharrastamisen perusteet: vaatteet, varusteet, retkiruoka jne. Eli jos vielä haaveilet siirtyvästi päiväretkeilijästä vaeltajaksi, on kirja ehdottomasti hyvä sijoitus. Laaksosen kirjassa oli hyvä kuvaus Luirojärven kierroksesta ja jonkin verran asiaa UKK-puiston muistakin osista.


Mitä kannattaa erityisesti huomioida?

Mikäli olet retkeillyt lähinnä suosituilla merkityillä reiteillä, olet ehkä välttänyt jokien ja purojen yli kahlaamiset. UKK:ssa sillat ovat aika harvassa, eli kahluujalkineet pitää kaivaa esiin useita kertoja. Crocsien tyyppiset kahluukengät (ja samalla tietysti leirikengät) ovat tarpeen. Suosittelen lämpimästi myös vaellussauvoja, jotka auttavat hurjasti ylityksissä. Voimakkaammin virtaavien vesistöjen ylityspaikoilla on usein muiden jättämiä puukeppejä, mutta omat sauvat ovat aina toimivat. Joidenkin purojen yli pääsee kiveltä toiselle astumalla, ja silloinkin sauvat auttavat pitämään tasapainon. Reitillä riitti myös soisia osuuksia, joissa ei juuri pitkospuita ollut. Märimpiä kohtia vältellessä sauvat olivat kyllä ihan korvaamattomat. Tykkään kyllä muutenkin ihan tosi paljon vaeltaa sauvojen kanssa. Ne tekevät etenemisestä ergonomisempaa ja kevyempää, auttavat jakamaan rasitusta tasaisemmin sekä estävät hartioiden jumeja ja sormien turpoamista.

Muuten maasto oli vaativuudeltaan aika perustasoa. Tietysti jonkin verran oli kapuamista rinteitä ylös ja alas, puiden juuria ja kiviä mutta paljon myös helppokulkuisia polkuja. Minusta on kivointa edetä maltillista tahtia, jolloin jaksaa paremmin, ehtii ihailla ympäristöään ja riskit haavereihin vähenevät. Ja kun on vaeltamaan lähtenyt, miksi kiirehtiä pois?

Vesitilanne luonnollisesti vaihtelee sen mukaan, minkä verran on satanut ja miten pitkä aika lumien sulamisesta on. Nyt heinäkuun loppupuolella vaeltaessamme puroja, jokia ja lampia riitti, eikä vedestä ollut pulaa. Kartasta näkee vähänkään isommat vesistöt, ja veden ottamista kannattaa suunnitella sen mukaan. Jotkut juovat luonnon vesistä suoraan, mutta aina varmempaa on keittää tai puhdistaa vesi. Hyvän muistutuksen tästä saimme, kun ensimmäistä kertaa törmäsimme poron raatoon joen rannan läheisyydessä. Ruokaa laittaessa keitämme vettä 5 minuuttia ja juomaveteen käytämme vedenpuhdistustabletteja, jotka ovat osoittautuneet käteviksi.

Urho Kekkosen kansallispuistossa netti ja puhelinyhteys toimivat vain korkeimmilla paikoilla ja sielläkin aika huonosti. Käytännössä kannattaakin varautua vaeltamaan ilman yhteyttä muuhun maailmaan. Oman turvallisuuden kannalta on hyvä kertoa jollekin läheiselle oma reittisuunnitelma ja aikataulu, milloin on palaamassa reitiltä. 


Purojen ja jokien ylityksiä on UKK-puistossa useita.


Mitä muuta opittiin?

Luirojärven kierros oli tähän mennessä pisin vaelluksemme, 5 yötä. Pidempiä reissuja varten pitää erityisen tarkasti miettiä, mitä tarvitsee mukaan, paljonko ruokaa kuluu ja mihin kaikkeen varautua. Nämä asiat on pidemmällä vaelluksella ja monilta osin muutenkin hyviä oppeja:

  • Aina voi olla kylmä. Kun kotona pakkasimme kamoja, elimme pitkään jatkunutta hellejaksoa ja trooppisia öitä. Tuntuikin hullulta pakata rinkkaan lämmin fleece, pipo, hanskat ja villasukat. Mutta nämä kaikki tulivat tarpeeseen, kun jo vajaan viikon kuluttua päivän ylimmät lämpötilat tipahtivat lähelle 10 astetta ja yöllä noin 4 asteeseen. Seuraavalle reissulle hankintalistalla ovat vielä lämpimät housut, jotka pukea ylle nukkumaan mennessä ja mahdollisesti leirissä.
  • Aina voi sataa. Tähänastiset vaellukset ovat opettaneet, että vaikka sääennuste olisi luvannut selkeää koko yöksi, aina voi sadekuuro yllättää. Niin kävi nytkin. Lisähaasteen toi se, että ilman nettiyhteyttä emme juuri sääennusteistakaan tienneet. Siksi vedenpitävät varusteet ovat tärkeät ja yöksi pitää ottaa suojaan kaikki sellainen, mikä ei saa kastua.
  • Pakkauslista esim. Google Drivessä on superkätevä. Olen tehnyt Google Sheetsiin meille taulukkomuotoisen pakkauslistan. Miehen kanssa kumpikin merkkaamme omaan sarakkeeseen, että onko kaikki varmasti pakattu mukaan. Listaa voi kätevästi täydentää, kun keksii jotain uutta kätevää mukaan otettavaa.
  • Vaellusruoka. Ruoille minulla on Google Sheetsissä oma välilehti. Se helpottaa suunnittelemaan, montako lämmintä ateriaa ja aamupalaa tarvitaan ja minkä verran välipaloja pitää lisäksi varata. Pohjana voi käyttää aiempien vaellusten menu-suunnitelmia. Jotkut ruoat on kätevä laittaa ennallistumaan edellisen aterian yhteydessä. Ruokatermos osoittautui tähän tarkoitukseen aika käteväksi. Vaellusruoista blogissani onkin aiempi kattava postaus. Pidemmällä reissulla on tavallistakin tärkeämpää varata ylimääräistä ruokaa mukaan, sillä yllätyksiä voi aina sattua. Meillä oli yhden päivän ekstraruoat mukana.
  • Kaasupoltin voi tehdä ikävän yllärin. Luirojärven kierroksella kaasukäyttöinen Trangiamme alkoi temppuilla, kun poltin alkoi "yskiä" muutaman minuutin kuumennuksen jälkeen. Reissussa oli spriipoltin kaiken varalta mukana, ja se otettiinkin marinolin kanssa matkaan jälkimmäiselle vaellukselle. Nyt pohdimme, onko kaasu kaikkine epävarmuuksineen mutta muuten parempine käyttöominaisuuksineen meidän juttu vai tuntuisiko paremmalta vaihtaa vanhaan kunnon spriihin, jossa tekniikka ei petä.
  • Ei se matka tapa, vaan vauhti. Reissut ovat opettaneet, että maltillinen vauhti on järkevää monesta syystä ja että lähemmäs viikon vaelluksella lepopäiväkin tekee hyvää. Maltillisella tahdilla ehtii nautiskella enemmän, eikä kroppa ala niin helposti krempata rasituksen vuoksi. Myös loukkaantumisen riski pienenee, kun ei väsyneenä paahda eteenpäin. Tällä reissulla säästyttiikin isommilta krempoilta pientä hartiajumia lukuun ottamatta.
  • Kirja mukaan. Kirjasta on iloa ainakin lepopäivänä. Meillä lepopäivälle sattui monen tunnin rankkasade, joten silloin oli kiva kaivaa pokkari esiin rinkasta ja uppoutua tarinan vietäväksi sateen ropistessa teltan kattoa vasten. Jos päiväetappi on lyhyt eikä vie koko päivää, on myös kiva rauhoittua hetki kirjan parissa ennen nukkumaan menoa. 
  • Yönjuna on hintansa väärti, ainakin jos asut pääkaupunkiseudulla. Ensimmäistä kertaa meillä oli autojunaliput kumpaankin suuntaan Helsinki-Rovaniemi-Helsinki. Ihan mahtava palvelu. Koko matka tuntui uskomattoman helpolta, kun ei tarvinnut ajaa kuin Rovaniemeltä Saariselälle ja takaisin. Junalla mennään varmasti jatkossakin, eikä vähiten sen vuoksi, että se on myös ekologisempi valinta.
  • Riittävästi karkkia! Viimeisin mutta ei suinkaan merkityksettömin huomio. Pidemmälle reissulle kannattaa tajuta ottaa riittävästi välipaloja ja herkkuja mukaan. Helposti tulee aliarvioitua niiden tarve, kun ei hahmota, miten pitkään maastossa oikeastaan ollaankaan. Vaikka normaalioloissa syön vähänlaisesti karkkia, vaelluksella vetelen sitä senkin edestä. Rinkan kanssa kulkeminen kuluttaa niin paljon energiaa, että karkin hiilarit ovat oikeasti tarpeen. Ja mikä on ärsyttävämpää kuin joutua säännöstelemään karkkeja siinä tilanteessa!


Mikä fiilis jäi?

Huh, miten hieno reissu! Ennen kaikkea olo on kiitollinen, että oma keho pystyy kuljettamaan noin upeisiin paikkoihin luonnon äärelle. 11 päivää käytännössä ilman puhelinta teki superhyvää mielelle. Reissu antoi itseluottamusta ja varmuutta merkittyjen reittien ulkopuolella vaeltamiseen sekä pitkiin vaelluksiin. Lisäksi saatiin hieno läpileikkaus Urho Kekkosen kansallispuistosta. Nyt haaveilemaan ja suunnittelemaan tulevia retkiä! 




elokuuta 07, 2021 No kommenttia


En ole aiemmin kirjoittanut blogiin tarkempia reissukuvauksia vaellusretkistämme. Nyt kuitenkin haluan korjata asian, sillä olen huomannut muiden tekemien kuvausten olevan tosi hyödyllisiä omaa reissua suunnitellessa. Ja koska minulla on sopiva alustakin kirjoittamiseen valmiina, niin miksi en sitä hyödyntäisi!

Meillä oli juhannuksen jälkeen viikko lomaa, jonka päätimme hyödyntää Herajäven kierrokseen. Emme olleet aiemmin käyneet Kolilla, joten nyt oli hyvä hetki täyttää tämä aukko sivistyksessä. Herajärven kierroksesta kannattaa lukea tarkemmin Luontoon.fi-sivustolta – niin kuin mistä tahansa Suomen retkeilyalueesta. Lyhyesti sanottuna on mahdollista valita ns. pohjoispään kierros 45 km tai yhdistää siihen lyhempi eteläpään kierros, jolloin yhteispituudeksi tulee noin 61 km. Varauduimme ensisijaisesti koko 61 km:n kierrokseen, mutta pidimme myös optiona lyhentää matkaa ja pitäytyä pelkässä pohjoispään kierroksessa, jos siltä alkaisi tuntua.

Etukäteen olin lueskellut reitistä mm. Facebookin Vaellus-ryhmästä, minkä johdosta alkoi jo hiukan hirvittää etukäteen. Moni nimittäin kertoi reitin olevan fyysisesti rankka lukuisien nousujen vuoksi. ”Jos et ole matkalla ylös, olet todennäköisesti matkalla alas kivutaksesi jälleen ylös” ja ”en voi kehua nauttineeni” -kommenttien jälkeen vähän epäilytti, mihin tässä ollaankaan ryhtymässä. Olemme kuitenkin sen verran hyväkuntoisia, että päätimme uskaltautua matkaan.



1. Päivä: Luontokeskus Ukko – Ryläys (~9 km)


Lähdimme kierrokselle Luontokeskus Ukosta, joka sijaitsee alueen pohjoispäässä. Välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Sokos-hotelli sekä Ukko-Koli upeine näkymineen. Hotellista olimme varanneet huoneen, jossa oli tarkoitus yöpyä vaelluksen päätteeksi. Luontokeskuksesta ostimme 5 € maksavan kartan retkeilyalueesta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut panostaa laadukkaampaan karttaan, joita voi ostaa esim. Partioaitasta. Ostamamme kartta ei ollut kovin tarkka, jotain mielestäni olennaisia merkintöjä puuttui ja myös fyysinen materiaali oli kehnoa eli tavallista paperia. Kartta kastui ja repeytyi sateessa niin, että kierroksen jälkeen se oli roskiskamaa. Luontokeskuksessa täytimme myös useamman vesipullon, sillä olin lukenut vesitilanteen olevan heikko Ryläyksen ympäristössä, jonne olimme ensin suuntaamassa.





Pääsimme matkaan maanantai-iltana vähän ennen klo 17:aa. Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, niin kuin useimmilla tuntuu olevan tapana, ja jossain sitä muistaakseni suositellaankin. Suuntasimme kohti Ryläystä, jonka olimme suunnitelleet olevan ensimmäinen yöpaikkamme. Pian alkumatkan jälkeen alkoivatkin nousut ja laskut, joista olin lukenut. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet yhtään niin pahoilta, kun olin ajatellut. Pian hoksasimme, että mukaan otetut 4,5 litraa vettä olivat ihan liian vähän olettaen, että seuraavan kerran vettä saisi pahimmillaan vasta Kiviniemessä. Ryläys nimittäin sijaitsee keskellä metsää, ei minkään veden äärellä. 1,1 km ennen Ryläystä sijaitsi lähde, jota ei muistaakseni ollut ostamaamme karttaan merkitty. Lähde oli lätäkkö seisovan näköistä vettä, joka kyltin opastuksen mukaan kehotettiin keittämään. Meitä ei houkuttanut ottaa vettä siitä, mutta jälkikäteen ajatellen tiskivedet siitä ainakin olisi voinut napata matkaan.

Ryläyksellä sijaitsee komea kota, jossa voi myös yöpyä. Me kuitenkin päätimme pystyttää oman teltan. Ryläyksellä meitä entistä enemmän huoletti veden vähyys. Päätimme, että ruokailemme mahdollisimman vettä säästävästi ja kuumensin trangialla purkkihernekeiton. Sen kaverina söimme leipää ja joimme säästeliäästi vettä (vaikka yleisesti vaelluksella ei kannata veden juonnissa kitsastella!).


Kierroksen aikana tällaiset nousut tosiaankin tulivat tutuiksi!



2. päivä: Ryläys – Ahvenlampi (~16 km)


Aamulla veden vähyys oli taas ensimmäisenä mielessämme. Siksi emme kasanneet trangiaa ollenkaan, eli kahvit jäivät keittämättä. Vettä myös säästyi, kun puuron sijaan söimme mysliä ja sen kanssa jauheesta ja vedestä sekoitettua kiisseliä. Tiskitkin jätimme tiskaamatta.
Kasasimme leirin ja suuntasimme Ryläyksen näkötornin kautta kohti Kiviniemeä. Jälleen useita nousuja ja laskuja ja välissä myös hienoja näkymiä Herajärvelle. Veden vähyys edelleen huoletti, mutta olimme iloisia, ettei ollut helle. Silloin vasta olisimmekin olleet pulassa. Metsässä ei tosiaankaan ollut puroja tai mitään muutakaan, josta olisi saanut juomavettä! Vasta pari kilometriä ennen Kiviniemeä ylitimme puron, josta pystyi täyttämään vesipullon. Lopulta kuitenkin pääsimme luontokeskukselta asti kantamien vesien voimin Kiviniemeen asti.

Pari päivää myöhemmin Lakkalassa kohtasimme pariskunnan, jolla vaikutti olevan aika paljon kokemusta vaeltamisesta. Hekin kertoivat lähteneensä luontokeskukselta Ryläykselle yöksi mukanaan vain litran juomapullot, joilla olivat tottuneet aina pärjäämään. Ilmeisesti he eivät olleet tienneet varautua veden vähyyteen, ja olivatkin olleet vähän pulassa. Pariskunta kertoi kohdanneensa Ryläyksen kodalla pojat, jotka olivat janoissaan keittäneet sammutusvesiämpärin vedet, vaikka ämpärissä oli ollut kuollut hiiri. Huh! Ilmeisesti olimmekin varautuneet paremmin kuin muut, vaikka meilläkin vesi meinasi huveta.



Näkymä Herajärvelle.


Kiviniemessä sijaitsee tila, jonka seinässä olevasta vesihanasta saa täytettyä juomapullot. Joimmekin heti reilusti vettä ja täytimme kaikki pullot. Kokkasimme trangialla ruokaa ja lepäilimme laavussa pitäen sadetta, joka alkoi sopivasti juuri, kun olimme saaneet syötyä. Kiviniemi itsessään ei mielestäni ollut erityisen tunnelmallinen leiriytymispaikka – rannassa sijaitsevassa saunasta huolimatta. Hyvin lähellä sijaitsevalta Kiviniemen tilalta voi ostaa juotavaa ja yöpaikan aitassa. Ihan mukavaa toimintaa, mutta kesken vaelluksen halutti pysytellä kunnon erämaisemissa. Päätimmekin lepäilyn jälkeen lähteä kävelemään vielä Ahvenlammelle, joka sijaitsee eteläpään kierroksen varrella. Samalla se oli myös päätös lähteä kiertämään koko 61 km:n lenkki.

Ahvenlammen olin lukenut olevan kiva paikka ja sellainen se todella olikin! Aiemmin varaustupakäytössä ollut tupa oli nyt autiotupana. Tuvan kamiinalla pystyy halutessaan kokkailemaan, lämmittelemään tai kuivailemaan sateen kastelemia vaatteita. Autiotuvassa olisi voinut yöpyä, mutta päätimme jälleen laittaa teltan pystyyn. Ahvenlampi muutenkin oli tunnelmallinen ja hyvin luonnonläheinen paikka. Olimme tyytyväisiä, että olimme päättäneet jatkaa vielä sinne asti yöpymään. Iltaruoaksi keittelimme nyhtökauralla tukevoitettua texmex-kaurapataa ja paistoimme jälkkäriksi lettuja. Kylläpä maistuikin herkulliselta! Sen jälkeen oli mukavaa nukahtaa telttaan lintujen äänien säestämänä. Ihan parasta!


Vegaanisia lettuja trangialla. Tästä lähtien lettuainekset pakataan meidän reissuille aina mukaan!

Ahvenlampi kylpee ilta-auringossa.


3. päivä: Ahvenlampi – Rykiniemi (~16 km)


Aamulla keitimme puurot ja kahvit, pakkasimme pullot täyteen vettä (vahingosta viisastuneena!) ja aloitimme matkan kohti seuraavaa yöpaikkaamme Rykiniemeä. Matkalla pysähdyimme Eteläpäässä ja Suopellossa. Eteläpäässä taisi olla jonkin sortin vedenottopaikka, mutta Suopellossa ei aivan vieressä ollut. Matkalla kuitenkin reitti kulki solisevan metsäpuron kautta, mutta se olikin taukopaikkojen yhteydessä olevien vesistöjen lisäksi harvoja vedenottopaikkoja luonnossa. Ennen Suopeltoa oli myös lähde, jonka vesi vaikutti raikkaalta. Päätimme kuitenkin ottaa varman päälle ja puhdistaa myös sen keittämällä tai vedenpuhdistustableteilla. Luontoon.fi:ssä nimittäin oli ristiriitaisia tietoja joidenkin lähteiden ja kaivojen veden laadusta. Jossain mainittiin, että Seppälän kaivon vesi on keitettävä, jossain muualla taas asiasta ei varoitettu ollenkaan.


Harvinainen kohtaaminen reitillä: metsäpuro!


Päivän reitti kulki jälleen yli vaarojen, joten nousua ja laskua riitti. Kolmantena päivänä nousut alkoivat jo hieman tympiä ja myös pakaraosastossa alkoi todellakin tuntua. Maltillisella vauhdilla kuitenkin jaksoimme hyvin, vaikka olikin melko lämmin päivä. Kannoimme myös koko päivän reilusti vettä mukanamme, eikä se tällä kertaa uhannut loppua. Vaikka vesi painaa rinkassa, on mieli huomattavasti kevyempi, kun ei tarvitse stressata sen riittävyydestä!

Koko alkumatkan ajan olimme seurailleet sade-ennusteita, jotka näyttivät torstain kannalta varsin pahalta. Huomattavan kovaa sadetta nimittäin ennustettiin koko päiväksi. Sateessa ikävää on paitsi kastuminen (tietenkin), myös loukkaantumisriskin nouseminen. Sateen liukastamia kiviä, kallioita ja puunjuuria täynnä olevat polut ovat paljon vaarallisempia kävellä. Siksi olimmekin budjetoineet torstaille varsin lyhyen matkan kuljettavaksi ja ajatelleet kävelevämme reitin loppuun perjantaina. Loppumatkasta ei yöpymispaikoilla ollut laavuja, kotia, tupia tai mitään valmista kattoa pään päälle, joten olisi ollut varauduttava kulkemaan koko päivä sateessa ja pystyttämään myös leiri samassa säässä. Keskiviikon aikana kuitenkin päädyimme siihen, että meidän kannattaa vaeltaa kierros päätökseen jo torstaina – sekä sateen takia että myös siksi, että vaaramaisemassa vaeltaminen ei kaikista nousuista huolimatta ollut käynyt kunnon päälle niin paljon kuin olimme arvioineet. Päätimme, että torstaina jaksaisimme hyvin kävellä koko matkan Rykiniemestä hotellille. Soitimme hotelliin ja kun huonevarauksen siirto torstaille onnistui, sinetöityi päätös saada kierros loppuun reilussa kolmessa vuorokaudessa.






Illalla saavuimme Pielisen rannalle Rykiniemeen, joka oli jälleen mukava paikka leiriytymiseen – joskaan ei yhtä tunnelmallinen kuin Ahvenlampi. Rykiniemessä oli hieno hiekkaranta ja sen puolesta paikka muistutti miljööltään yleistä uimarantaa kuin vaellusreitin taukopaikkaa. Aiemmin ei ole tullut telttailtua ihan samanlaisessa paikassa kansallispuistossa! Ihmisiä oli kuitenkin meidän lisäksemme vain yksi toinen seurue, eli rauhallista oli kaikesta huolimatta. Oli ihanaa pulahtaa uimaan viileään veteen vajaan kolmen päivän hikoilun jälkeen. Virittelimme päivän päätteeksi vielä trangian ja kokkasimme vöneriä ja perunamuusia. Pian sen jälkeen kävimmekin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä pääsisimme matkaan ajoissa.


Leirimme Pielisen rannalla Rykiniemessä.


4. päivä: Rykiniemi – Luontokeskus Ukko (~20 km)


Sade alkoi ropistella teltan kattoa varhain aamulla. Herätessämme satoi sen verran, että päätimme jättää trangian kasaamatta ja söimme teltassa aamupalaksi mysliä ja kiisseliä. Sen jälkeen vedimme päälle sadevermeet, kasasimme teltan ja aloitimme matkan kohti ensimmäistä välipistettä eli Lakkalaa. Lähes heti Rykiniemen jälkeen oli vuorossa veden ylitys vajerin avulla. Eipä sitten muuta kuin kengät pois, crocksit ja jalkaan ja kahlaamaan hyttysten samalla iloisesti syödessä kinttuja! Itse jouduin riisumaan myös sade- ja vaellushousut pois, kun vesi ulottui sen verran korkealle.
Lakkalassa pysähdyimme valmistamaan lounasta. Sade onneksi taukosi hetkeksi, kun kokosimme trangian pussi-italianpadan valmistusta varten. Juuri kun saimme ruoan valmiiksi, sade yltyi ja juoksimme puuvajaan syömään, sillä Lakkalassa ei ollut mitään muuta kattoa pään päälle. Herajärven rannalla sijaitseva Lakkala itsessään oli aika hauska paikka, joskaan ei taaskaan ihan perinteisin taukopaikka vaellusreitillä. Lakkalassa on perinnemaalaistoimintaa, ja näimmekin hevosia melkeinpä nuotiopaikan vieressä laiduntamassa. Ilmeisesti välillä Lakkalassa laiduntaa myös lampaita.

Lakkalassa täytimme taas juomapullot ja lähdimme sateessa taivaltamaan eteenpäin. Reitti oli jälleen tuttuun tapaan kivikkoista ja juurakkoista polkua nousuineen ja laskuineen. Oman lisämausteensa toi nyt poluille kertynyt sadevesi, joka lopulta tunkeutui kenkien läpi sukkiin asti. Onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä. Alkoi jo tuntua, että nousut saisivat jo hiljalleen riittää, eikä jatkuva sadekaan erityisesti tunnelmaa nostanut. Sen sijaan se nosti mielialaa, että päivän päätteeksi meitä odottaisivat suihku ja hotellin puhtaat lakanat! Välillä sade onneksi välillä heikkeni ja oli mukavampi pysähtyä katselemaan maisemia vaarojen huipulta.

Etenimme Pitkälammen ja Havukankorven taukopaikkojen kautta kohti Ukko-Kolia. Kummassakaan edellä mainituista paikoista ei saa yöpyä, eli reitin itäpuolella Luontokeskus Ukkoa lähin telttailualue on yllättävän kaukana. Pitkälammesta ei minulle jäänyt kummempaa mielikuvaa, eli siinä ei tainnut mitään sen erikoisempaa olla. Pitkälammen jälkeen olisi ollut mahdollista kiertää myös Pirunkirkon kautta, mutta koska se olisi tuonut pari kilometriä lisämatkaa, emme sateessa lähteneet tarpomaan sinne. Havukankorven nuotiopaikan ympärillä olevat penkit sen sijaan olivat aivan lahonneet ja muutenkin paikka oli häpeällisenkin heikossa hapessa pientä uudehkoa pöytää ja sen katosta lukuun ottamatta.

Pari tuntia ennen Ukko-Kolia sade vihdoin loppui! Riisuin heti hiostavan sadeasun ja olo muuttui mukavammaksi märistä kengistä huolimatta. (Samalla hoksasin, ettemme varmaankaan olleet ihan asianmukaisesti käsitelleet kenkiämme kosteudelta suojaamiseksi, ja asia vahvistui myöhemmin kotimatkalla googlailun myötä. Vahingosta viisastuu ja joka reissulla oppii uutta!) Viimeisten kilometrien kohdalla alkoi olla jo aika voittajaolo, kun olimmekin ennakoitua nopeammin selvinneet kierroksesta. Ja vaikka sade vähän ärsyttikin, niin osasimme jo nauraa vesisähläykselle Ryläyksellä ja aloimme jopa jo suunnitella tulevia retkiä!






Kolin hotellille saavuimme pari tuntia aiemmin kuin olimme ajatelleet, noin klo 19. Tuntui aika ihanalta heittää märät haisevat vaatteet kuivumaan, käydä suihkussa ja mennä sitten hotellin ravintolaan syömään supernälkäisenä. Grill It! -ravintolan listalla oli vegaaninen kolmen ruokalajin menu, joten tartuin tilaisuuteeni ja tilasin sen. Ruoka oli yllättävän hyvää ja nälkä varmasti vielä toimi hyvänä särpimenä. Pakko sanoa, että S-ryhmän ravintoloissa on mukavasti panostettu vegaaniruokiin. Monessa paikassa ei noin vaan voi marssia sisään syömään vegaanista menua etukäteen mitään ilmoittamatta.

Illallisen jälkeen kaaduimme saman tien sänkyyn ja uni todellakin maistui! Olimme tyytyväisiä ratkaisuumme yöpyä hotellissa ennen pitkää ajomatkaa kotiin. Seuraavana aamupäivänä aamiaisen jälkeen kävimme vielä fiilistelemässä sateen jälkeen kirkastuneita maisemia Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla – ilman märkiä vaelluskenkiä ja painavia rinkkoja. Kotimatkalla käväisimme autolla myös Pirunkirkolla.


Vaelluksen jälkeisenä aamuna kävimme fiilistelemässä upeita kirkastuneita maisemia.


Vinkit Herajärven kierrokselle pähkinänkuoressa


  • Mieti tarkkaan veden tarve ja kanna vettä mukanasi, etenkin luontokeskus – Kiviniemi -välillä. Kuten kerroin, vesitilanne yllätti meidät ja on yllättänyt monet muutkin! Helteellä asia pitää miettiä vielä erityisen tarkasti.
  • Varoittelut reitin vaativuudesta kannattaa ottaa tosissaan. Meitä vaativuus ei yllättänyt, koska oli lukenut siitä paljon etukäteen, mutta ihan aloittelijalle tämä ei mielestäni ole paras valinta. Ja vaikka sanotaan, että ”ei se matka tapa vaan aika”, niin mielestäni reitille kannattaa lähteä aika hyväkuntoisena.
  • Jälkikäteen ajateltuna ylämäkien kapuamista oli aika paljon suhteessa maisemiin – vaikka maisemat kyllä olivatkin upeita. En varmasti ihan heti lähtisi uudelleen juuri Herajärven kierrokselle, mutta toisaalta olen tosi iloinen, että tämä reissu tuli tehtyä. Tuli nähtyä selvästi erilaista maastoa kuin missä olimme aiemmin kulkeneet, tuli opittua paljon uutta vaelluksesta ja ennen kaikkea luonnossa oleminen irrotti ajatukset arjesta ihan totaalisesti.
  • Monesti Facebookin Vaellus-ryhmässä kysytään, onko etelä- vai pohjoispään kierros parempi, jos pitäisi kiertää vain toinen. Varmastikin pohjoisen kierros tarjoaa vähän kauniimmat maisemat ja on se perinteisempi vaihtoehto, kun taas eteläpään kierros on perustettu vasta myöhemmin. Toisaalta eteläpäässäkin oli omat kivat juttunsa: Ahvenlampi oli ehdottomasti kivoin yöpaikka ja reitti kulki välillä pidemmän aikaa niin, että puiden takaa näkyi jatkuvasti kaunista järvimaisemaa. Maaston haastavuuden kannalta sanoisin, että molemmat olivat aika lailla yhtä vaativia.
  • Yhdeksi Herajärven kierroksen plussaksi voinee laskea sen, että reitillä oli yllättävän rauhallista. Kesäkuun viimeinen viikko ei varmasti vielä ollut ihan ruuhkahuippu, mutta silti yllättävän vähän ihmisiä kohdattiin polulla ja yöpymispaikoilla. Ryläyksellä ja Rykiniemessä meidän lisäksemme yöpyi vain yksi toinen seurua kummassakin, Ahvenlammella ei ketään. Toisaalta tämä on aina vähän tuuristakin kiinni, sillä Lakkalassa kohtaamamme pariskunta kertoi, että heidän kanssaan Ryläykselle oli sattunut iso partiolaisryhmä. 😄


Jos olet suuntaamassa Herajärven kierrokselle, toivottavasti tästä postauksesta on sinulle apua! Jätä ihmeessä kommenttia, jos sait tästä jotain vinkkiä.




heinäkuuta 15, 2019 3 kommenttia


Vähän aikaa sitten höpöttelin ja kuvasin Instagram Storiesin puolelle, mitä kaikkea olin pakannut neljän päivän vaelluksellemme mukaan. Yllätyin tosissaan, miten moni kiitteli hyvistä vinkeistä! En osannut arvata, että aihe kiinnostaisi niin monia. Tästä innostuneena päätin tehdä tänne blogiinkin oman postauksen vaellusruoista ja lisätä myös pari iisiä reseptiä.

Tässä kohtaa haluan korostaa, että olen aika aloitteleva eräilijä vielä itsekin, sillä innostuin vaeltamisesta vasta viime kesänä. Mutta sitä painokkaammin sanon, että jos homma yhtään kiinnostaa, niin kokeilemaan vaan! Perusasiat oppii nopeasti. Tämä postaus ei siis sisällä vinkkejä kokeneelta eräilijältä, vaan enemmänkin aloittelijan hyväksi havaitsemia ruokavinkkejä sellaiselle, joka on ehkä lähdössä ensimmäiselle retkelleen tai etsii vinkkejä vegaanisiin vaelluseväisiin.

Päiväretkillä pärjää yksinkertaisemmilla eväillä, kuten tuhdeilla eväsleivillä, makkaralla, hedelmillä ja pähkinöillä. Kahvit ja teet voi pakata termariin. Mutta kun päiväretket pitenevät yön yli -reissuiksi tai useamman päivän vaelluksiksi, pitää ruokapuolta miettiä jo vähän tarkemmin. Vaikka tietysti myös päiväreissuilla on tosi kiva kokkailla ruokaa trangialla tai nuotiolla! Vaeltaminen rinkka selässä vie energiaa, joten kunnon ruoka ja myös riittävä määrä on tosi tärkeää. Esimerkiksi aamupuurohiutaleita kannattaa varata 1 1/2 - 2 dl /hlö (riippuen lisäkkeistä ja siitä, syökö puuron lisäksi muutakin), ja jos italianpatapussista riittää pakkauksen mukaan 3-4 annosta, niin vaelluksella se syödään kahdestaan.

Jos innostut kuivattelemaan ruokia itse, vain taivas on rajana luovuudessa! Ruokia voi kuivattaa uunissa, mutta kunnon kuivuri on toki tehokkaampi. Netistä etsimällä löytää vaikka mitä ideoita ja reseptejä. Facebookissa kannattaa liittyä ryhmiin Vaellus ja Vegaanivaeltajat, joissa keskustellaan niin retkiruoasta kuin kaikesta muustakin vaeltamiseen liittyvästä. Seuraavassa kuitenkin omia vinkkejäni, jotka olen näin aloittelijan näkökulmasta havainnut hyviksi.


Vöneriä ja muusia Pielisen rannalla.

Aamupala


Kaurapuuro toimii aina! Mittaa hiutaleet + suola valmiiksi pusseihin. Mukaan voit laittaa myös mm. pellavarouhetta, leseitä, siemeniä tms. Kannattaa myös varata lisäkkeitä puurolle. Maapähkinävoi on ihanaa puuron kanssa ja sopii hyvin mukaan myös vaellukselle tiiviiseen purkkiin pakattuna. Myös kuivatut marjajauheet tai Lämmin kuppi -kiisselit toimivat. Jos puuro tökkii, voi osaksi aamuja varata mysliä. Sitäkin voi nauttia kiisselin kanssa. Itse olen huomannut, että kiisselin kanssa toimii paremmin pähkinäinen kuin hedelmäinen mysli, jotta kokonaisuudesta ei tule liian makeaa. Jos et ole intohimoinen grammanviilaaja, lyhyemmälle reissulle voi pakata mukaan myös pienen purkin lämpimässä säilyvää kasvimaitoa.

Leipää voi syödä aamupalalla, jos pelkkä puuro ei tahdo mennä alas. Oma suosikkini on jälkiuunileipä, joka ei niin kärsi pidempään säilyttämisestä ja kestää hyvin rinkkaan survomista. Myös rieskat toimivat ja toki myös näkkileipä - joskaan jälkimmäinen ei ehkä ole niin survomisystävällinen valinta. Leivän päälle tykkään laittaa tahinia, joka säilyy hyvin lämpimässäkin. Leipä on hyvä eväs myös välipalaksi tauoille.

Jos juot kahvia, voit keittää pannukahvit trangialla tai nuotilla. Helpommalla pääsee, kun pakkaa mukaan pikakahvia. Teen juojille teepussit ovat kätevät.


Lämmin ruoka


Olen itse lyhyen vaelluskokemukseni aikana todennut, että one pot mealit ovat kaikkein kätevimpiä. Trangialla voi kerrallaan käyttää vain yhtä kattilaa, joten nopeimmin ruoka valmistuu yhden kattilan taktiikalla. Eli ei esimerkiksi niin, että teet pastaa ja kastiketta erikseen. 

Valmiit pussiateriat ovat hyvin klassinen ja toimiva retkiruoka ja takaan, että luonnon helmassa nekin maistuvat oikein hyvältä! Kaupoista löytyy meksikonpataa, italianpataa ja ties mitä. Vegaanituotteet.net -sivustolla on hyvät listaukset vegaanisista pussiaterioista. Proteiiniksi patoihin sopii soijarouhe, joka kannattaa mitata valmiiksi pussiin. Itse olen laittanut 1 1/2 - 2 dl soijarouhetta, kun pussin ohjeessa on neuvottu lisäämään 400 g jauhelihaa. Olen kuivannut uunissa myös nyhtökauraa ja vöneriä, jotka niin ikään toimivat proteiinilisänä eri ruoissa.

Purkkihernekeitto on hyvää evästä myös, joskin hieman painavampaa, koska siinä on vesi mukana. Yhdestä purkista tulee kaksi pienehköä annosta, joten ellei koko purkkia vetäise yksinään, voi lisäksi syödä kunnolla leipää tai paistaa jälkkäriksi trangialla vielä lettuja. Letut valmistuvat, kun pakkaat kotona kuivat ainekset pussiin ja lisäät veden ennen paistamista. Paistamiseen pitää varata paistinlasta, öljyä ja päälle ripoteltavaksi sokeria. Jotkut tekevät hilloa aiemmin mainituista valmiskiisseleistä. Voin luvata, että luonnossa paistetut letut maistuvat parhaalta ikinä! Viime reissulla paistoin lettuja ekaa kertaa ja jatkossa pakkaan ainekset varmasti aina mukaan.

Kikhernepasta tai proteiinipastat ovat kätevä, koska siitä saat hiilaria ja proteiinia samasta paketista. Yksinkertaisimmillaan joukkoon voi sekoittaa vegaanista pestoa. Esim. Urtekramin vihreä pesto tai Pirkka arrabbiata-pesto ovat vegaanisia. Jos koko purkki ei kulu pastan kanssa, kannattaa loput käyttää pian avaamisen jälkeen leivän päällä. Kuivatuista sienistä (jos sinulla sellaisia sattuu olemaan) voi tehdä sienipastaa tai miksei vaikka risottoa. Risotto ei tosin ole kovin kaasupihi ruoka suhteellisen pitkän kypsennysajan vuoksi. Mutta lyhyillä retkillä jos haluaa keskittyä nautiskeluun, on risotto yksi lempparini! Tämän kevään ensimmäisellä telttaretkellä tehtiin parsarisottoa. 

Punaiset linssit kypsyvät suhteellisen nopeasti, joten niistä voi valmistaa muhennoksia tai keittoja. Couscous on oikea pikaruoka, josta voi tehdä patoja tai vaihtoehtoisesti kypsentää nopeasti jonkin kastikkeen lisäkkeeksi kaatamalla kiehuvaa vettä päälle. Myös perunamuusijauheesta tai pussinuudeleista saa nopean lisäkkeen. Risetti-merkillä myydään kaupassa kuivattuja keittokasviksia, jotka ovat käteviä, jos ei itse halua alkaa kuivatteluhommiin. Kookosmaitojauhetta on kätevä lisätä curryihin, ja itse laitoin sitä myös lettutaikinaan.

Jos raaka-ainesuhteet ovat tiedossa, voi kaikki ruoan ainekset mitata jo kotona yhteen pussiin, niin ruoanlaitto retkellä sujuu helpommin. Toinen vaihtoehto on pakata mausteita mukaan minigrip-pusseihin. Joka tapauksessa on hyvä ottaa jotain mausteita mukaan, jotta ei vahingossakaan joudu kärsimään mauttomasta ruoasta. Ainakin suola ja pippuri kannattaa pakata matkaan. Myös tuore valkosipuli on kiva, ja johonkin ruokaan voi kasvisliemikuutio olla tarpeen. Ensi kerralla ajattelin kokeilla kuivata currytahnaa linssikeittoa varten.


Välipalat


Välipalaksi olen tykännyt ottaa seuraavia: pähkinöitä, kuivattuja härkäpapuja ja soijapapuja, kuivattuja hedelmiä, välipalapatukoita ja tummaa suklaata. Myös leipää voi nauttia tauoilla snackina. Äläkä unohda herkkuja! 😃 Jos yhtään tykkäät karkista, se todellakin maistuu vaelluspäivän päätteeksi - ellet sitten tosiaan päädy paistamaan lettuja. Suolaisen ystävät voivat valmistaa trangialla popcornia. Siemenien lisäksi siis suola ja öljy mukaan.


Esimerkkiruokalista Herajärven kierrokselta 


Olimme budjetoineet Kolin Herajärven kierrokseen (60 km) neljä vaelluspäivää ja olin miettinyt ruoat sen mukaan. Kyseessä olikin itse asiassa meidän toistaiseksi pisin vaellus niin ajan kuin kilometrienkin puolesta. Olin pakannut mukaan myös ylimääräisen puuroaterian ja ylimääräistä snackia varmuuden vuoksi. Yksi ylimääräinen lämminkin ateria olisi ollut hyvä lisä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä odottamatonta tapahtuu! Lopulta kierros menikin meiltä vähän nopeammin, reilussa 3 vuorokaudessa, joten pari ateriaa jäi yli.


Maanantai (lähtö klo 17)

  • Illallinen: hernekeittoa ja leipää.


Tiistai

  • Aamupala: Mysliä ja kiisseliä.
  • Lounas: Couscouspata.
  • Illallinen: Myllärin texmex-kaura-ateria + kuivattua tomaattinyhtökauraa. (Nyhtökauran lisäsin 5 minuutiksi pata-ainesten mukaan kiehumaan, mutta olisi vaatinut ennallistuakseen vähän pidemmän ajan, ehkä 10 minuuttia. Muuten nyhtis toimi oikein hyvin. Itse ateria-ainekset olivat tosi positiivinen yllätys, ja ruoasta tuli tosi hyvää. Suosittelen!) Iltapalaksi syötiin vielä lettuja sokerin kanssa.


Keskiviikko

  • Aamupala: Kaurapuuroa, jonka kanssa syötiin maapähkinävoita, mustikkajauhetta, kuivattuja karpaloita, pähkinöitä ja taateleita.
  • Lounas: Linssicurry ja rieskaa (naanleivän korvikkeena).
  • Illallinen: Perunamuusia valmiista jauheesta ja vöneriä. (Kuivattua vöneriä keittelin vesitilkassa. Olisi voinut keittää vedet ihan loppuun asti ja vielä paistella hetken öljytilkassa, mutta nälkä oli liian kova, niin paistaminen jäi tekemättä. Kelpo ateria, vaikkei pussimuusi nyt ihan vertoja vedäkään oikealle muusille.)


Torstai (perillä klo 19)

  • Aamupala: Mysliä ja kiisseliä. (Satoi, joten ei haluttu viritellä trangiaa ollenkaan, joten kahvitkin jäi keittämättä.)
  • Lounas: Italianpata valmiista pussista + joukkoon soijarouhetta.


Lisäksi syötiin sopivissa väleissä leipää ja muita snackeja. Varsinaisista aterioista syömättä jäivät valmis meksikonpata sekä proteiinipasta, jonka joukkoon olin varannut pestoa ja nyhtökauraa. Ne jäävät odottelemaan seuraavaa retkeä.

Seuraavassa vielä muutama resepti helppoihin retkiruokiin. Resepteistä tuli sopiva määrä syötävää minulle ja miehelleni, mutta ruoan tarve tietenkin voi vaihdella henkilön ja nälän asteen mukaan. Itselle sopivat ruokamäärät löytää kokeilemalla. Luonnosta otetun veden kanssa pitää tietysti muistaa, että tarvittaessa sitä pitää keittää suositellut 5 minuuttia. Reseptien vesimäärät ovat arvioita. Minä en mittaillut tarkasti retkellä, ja tuskinpa kukaan mukaan. 😃


Marokkolainen couscouspata

(2 annosta)

Kuivat aineet
1 3/4 dl couscousia
1 1/4 dl soijarouhetta
1 dl kuivattuja keittokasviksia (Risetti)
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl kanelia
chilihiutaleita

Valmistuksen yhteydessä
noin 8 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
loraus (oliivi)öljyä
suolaa
rusinoita/taateleita, pähkinöitä (eivät pakolliset, mutta ovat tosi hyvä lisä!)


  • Kotona: Mittaa pussiin kaikki kuivat ainekset valmiiksi. Pakkaa erikseen valmistuksen yhteydessä lisättävät ainekset. (Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä on hyvä ottaa mukaan välipalaksi muutenkin, joten niitä voit hyödyntää kokkaamiseenkin.)
  • Retkellä: Kuumenna kattilassa vesi ja liuota siihen murennettu kasvisliemikuutio. Kaada pussista kuivat ainekset. Halutessasi voit heittää sekaan myös rusinoita tai pilkottuja taateleita. Anna kiehua pari minuuttia. Lorauta joukkoon myös oliiviöljy ja mausta tarpeen mukaan suolalla. Lisää halutessasi vielä pähkinöitä.

Unohdin lisätä valkosipulin heti kattilaan, niin pilkoin sen myöhemmin mukaan. Currysta tuli myös hieman harmaata, kun unohdin myös kurkuman. Ihan hyvää tuli silti! 😄

Linssicurry

(2 annosta)

Kuivat aineet
2 dl punaisia linssejä (kuivia)
1 dl kuivattuja keittokasviksia (Risetti)
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl inkivääriä
1/2 tl suolaa
chilihiutaleita (riippuen, miten tulista garam masala on)

Valmistuksen yhteydessä
noin 7 dl vettä
1-2 valkosipulinkynttä
3 rkl kookosmaitojauhetta
noin 1 pienen limetin mehu


  • Kotona: Mittaa pussiin kaikki kuivat aineet valmiiksi. Pakkaa valmistuksen yhteydessä lisättävät aineet erikseen.
  • Retkellä: Kuumenna noin 7 dl vettä. Kaada kiehuvaan veteen pussin sisältö ja pilkottu valkosipuli. Hauduttele kannen alla, kunnes linssit ovat kypsiä eli noin 10 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa kookosmaitojauhe. Purista lopuksi joukkoon sopivasti limetinmehua. Tarjoa esimerkiksi rieskan kanssa. 


Jatkossa pakkaan lettuainekset AINA retkelle mukaan!

Vegaaniset letut trangialla

(noin 4 keskikokoista lettua)

Kuivat aineet
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl kookosmaitojauhetta

Valmistuksen yhteydessä
vettä
öljyä
sokeria

  • Kotona: Mittaa pussiin kuivat aineet valmiiksi. Pakkaa öljy ja sokeri erikseen. Muista myös paistinlasta!
  • Retkellä: Sekoita trangian kattilassa kuivat ainekset ja sopiva määrä vettä niin, että taikinan koostumus on sopiva. Paista trangian pinnoitetulla pannulla öljyssä lettuja ja nautiskele sokerin kanssa.
Vinkki! Kookosmaitojauhe ei liene ollenkaan välttämätön, mutta oli mielestäni kiva lisä, kun kuitenkin olin sitä hankkinut muuhunkin kokkailuun.



heinäkuuta 04, 2019 4 kommenttia
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka kokkailee kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Tällä hetkellä en päivitä blogiani säännöllisesti, sillä aika kuluu muihin juttuihin töiden ja lapsiperheen elämän parissa. Toivottavasti kuitenkin vanhoista resepteistäni on iloa! 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

  • Ruisleipä hapanjuuresta + näin teet oman ruisjuuren
    Korona-aikana kaikki tuntuivat hullaantuvan hapanjuurileivonnasta. Aloin perehtyä asiaan itsekin, ja laitoin alulle oman vehnäjuuren. Asiaa ...
  • Vietnamilaiset kesärullat + maapähkinäkastike ja soija-limekastike
    Vietnamilaiset kesärullat ovat jo vuosia olleet yksi lempiherkkuni, joten on korkea aika julkaista täällä niihin resepti! Maapähkinäka...
  • Sushisalaatti
    Sushisalaatti - miksen aiemmin ole sitä keksinyt!? Törmäsin somessa erääseen hauskan näköiseen sushisalaattiin, josta välittömästi p...
  • Kinuskinen puolukka-taatelikakku - ihana täytekakku joulun ajan kahvipöytään
    Joulun perinteisistä kuivakakuista taatelikakku on yksi ehdoton suosikkini. Olen jo parinakin vuonna leiponut joulun alla täytettyä taatelik...
  • Miso-suklaakeksit - ehkä elämäsi parhaat (vegaaniset) suklaakeksit
    Tutustuin näihin kekseihin, kun ystäväni oli leiponut niitä Tara Junkerin kirjasta Kasviksia viikon jokaiselle päivälle . Onneksi pääsin ma...

Arkisto

  • ▼  2023 (7)
    • ▼  joulukuuta (1)
      • Spicy tofuskagen eli tofuskagen aasialaisella twis...
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2021 (22)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (52)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi Biscoff cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates