Munakoiso ja tomaatti ovat klassinen makupari, joka toimii myös tässä risonisalaatissa.



Munakoisorullien jälkeen tarjousmunakoisoja jäi vielä yli, ja ne päätyivät tähän ruokaisaan risonisalaattiin. Munakoison kanssa paahdoin uunissa myös kirsikkatomaatteja. Uunissa tomaattien maku syvenee ja makeutuu. Laitoin tomaatit 200-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi, jolloin ne valmistuivat sopivasti samalla munakoisojen kanssa. Jos sinulla kuitenkin on aikaa, suosittelen lämpimästi valmistamaan isomman satsin uunikuivattuja tomaatteja, joihin olen aiemmin postannut reseptin. Kyseinen resepti on tavallisille tomaateille, mutta kirsikkatomaatit voi uunikuivata samalla tyylillä lyhentämällä kuitenkin paistoaikaa reilusti. Pari-kolme tuntia riittänee. Tuloksena on tosi maukkaita ja meheviä tomaatteja salaatteihin, pastoihin ja pizzaan lisättäväksi.

Tämä salaatti muuten oli kevään ensimmäinen parvekkeella nautittu ateria! Näillä lumisadekeleillä ei enää olekaan tullut mieleen nauttia salaattilounasta samassa paikassa... Toivottavasti lämpimämmät kevätkelit palaavat taas pian, sillä tämä salaatti sopii oivasti piknikevääksi!




Munakoiso-risonisalaatti
(3-4 annosta)

1 iso (500 g) munakoiso
250 g kirsikka- tai miniluumutomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
2 dl risonia eli jyväpastaa
3 dl kypsiä kikherneitä
rucolaa

Kastike:
n. 3 rkl sitruunamehua
1-2 valkosipulinkynttä
n. 2 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
suolaa
pippuria


1. Kuutioi munakoiso melko pieniksi kuutioiksi. Levitä kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle ja valuta pinnalle noin 1 1/2 rkl (tai niin paljon kuin kehtaat) oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ja laita paahtumaan 200-asteiseen uuniin noin 15-17 minuutiksi.
2. Munakoisojen paahtuessa puolita tomaatit ja sekoita joukkoon 1 tl oliiviöljyä sekä mausteeksi suolaa ja pippuria.
3. Ota puoliksi paahtuneet munakoisot uunista ja sekoittele. Levitä pellille munakoisojen viereen tomaatit. Jatka paahtamista vielä noin 10 minuuttia. Tavoite olisi, että munakoisot ja tomaatit ovat samaan aikaan sopivasti kypsyneitä. Munakoisot kannattaa paahtaa täysin pehmeiksi.
4. Keitä risoni pakkauksen ohjeen mukaan al dente -kypsäksi. Valuta siivilässä ja huuhtaise kylmän vesihanan alla. Sekoita kastikkeen ainekset risonin joukkoon. Sekoita joukkoon kikherneet ja munakoisot.
5. Laita tarjoiluastiaan kerroksittain risoniseosta, tomaatteja ja rucolaa. Tarjoa salaatin kanssa rapekuorista tuoretta leipää.

Kuka muu rakastaa munakoisoa? Täältä ainakin löytyy yksi! Hullaannun aina, kun munakoisot ovat tarjouksessa. Idea tähän reseptiin lähti siitä, että halusin toteuttaa jonkin juhla-aterialle sopivan vegaaniruuan. Liha on hyvin usein tärkeä osa juhlaruokaa, mutta mitä juhlavaa ja kaikille maistuvaa ruokaa voisi tehdä, kun pihvin paistaminen ei ole vaihtoehto? Ainakin minä olen valmis käyttämään juhlaruoan valmistamiseen tavallista enemmän aikaa ja vaivaa, joten päädyin tomaattikastikkeessa haudutettuihin munakoisorulliin, jotka täytetään cashew-tofuricotalla. Lopputulos on herkullinen, mutta valehtelisin, jos väittäisin tämän syntyvän käden käänteessä. Työvaiheita on useampi: Munakoisoviipaleiden kypsennys, tomaattikastikkeen hauduttelu ja cashew-tofuricotan valmistaminen. Tämän jälkeen täytetään ja rullataan munakoisot ja laitetaan vielä uuniin muhimaan tomaattikastikkeessa. Mutta lopputulos palkitsee, sen voin luvata!

Munakoisorullat eivät sellaisenaan olen hirveän supertuhtia ruokaa, mutta ne maistuvat erinomaisesti sellaisenaan rapeakuorisen vaalean leivän ja salaatin kanssa. Jos kuitenkin haluaa ateriasta vielä ruokaisamman, on hyvä idea kehittää rinnalle jokin lisäke esimerkiksi upean värisistä belugalinsseistä. Linssilisäke syntyy, kun linssien kanssa kasvisliemessä keittää (salotti)sipulia ja valkosipulia, jotka on kuullotettu oliiviöljyssä. Keitinliemeen kannattaa lorauttaa valkkaria ja mausteiksi lisätä pippuria ja timjamia. Myös vaikka jyväpastasta eli risonista voisi syntyä kiva lisäke!

Tarkoitukseni oli postata munakoisorullien resepti jo pääsiäiseksi, mutta sain tartuttua toimeen vasta, kun munakoisot olivat vähän aikaa sitten tarjouksessa. Onneksi juhlavampaa ruokaa voi kokkailla muulloinkin - vaikka jo viikonloppuna!

Aina yhtä ihana maisemakahvilan piirakka onnistuu vegaanisesti. Resepti taipuu helposti sesongin mukaan.


Suunnittelin tämän reseptin postaamista pääsiäiseksi, mutta lopulta en itse kerinnyt leipoa tätä kuin vasta pääsiäispöytään. Mutta tämä sopii tarjottavaksi myös muihin kevään juhliin. Kyseessä on perheessäni vuosikausia käytössä ollut resepti, joka on useaan otteeseen herkulliseksi todettu. Hyvin samanlaisella reseptillä leivottavaa piirakkaa näkee usein kutsuttavan maisemakahvilan piirakaksi, mutta tuo nimi ei meidän perheellä ole ollut käytössä. Piirakan resepti on alun perin ei-vegaaninen, mutta haluan nyt jakaa sen teille veganisoituna versiona. Täyte on alun perin valmistettu oikeasta rahkasta, jonka korvaajaksi käy hyvin Alpro Go On "soijarahka". Täytteeseen lisätään raikastukseksi sitruunamehua. Sitruunankuorikin varmasti sopisi joukkoon.

Piirakkaan on tullut kokeiltua useampia erilaisia marjoja, mutta suosiksi on noussut mustaherukka. Mustaherukka on hapan marja, jossa on reilusti makua. Marjojen sijaan piirakkaan on laitettu myös ainakin omenaa, puolukkaa ja muita marjoja, todennäköisesti varmaan raparperiakin. Niin monta kertaa tätä on leivottu, etten edes kykene muistamaan kaikkia versioita.

Piirakka on melko paksu ja mehevä, joten kannattaa valita mieluummin vähän isompi piirakkavuoka. Jos sellaista et omista, kannattanee varuiksi asettaa leivinpaperi vuoan alle yli kuohumisen varalta. Tuplaamalla ohjeen saa pellillisen piirakkaa. Pellillinen piirakkaa sopii hyvin tarjottavaksi juhliin. Huomioi kuitenkin, että pakastamista en varauksetta suosittele. Tätä vegaanista versiota en testannut pakastaa, mutta ei-vegaaninen versio on mennyt pakastimessa mössöiseksi ja vetiseksi. Jos kuitenkin testaat vaikka pienellä määrällä, kommentoi ihmeessä alle muillekin tiedoksi, miten kävi!

Vegaaninen maisemakahvilan piirakka

(10-12 palaa)

Vegaaninen parsarisotto on kevätsesongin luksusruokaa.


Risotot ovat aivan ihania, mutta syystä tai toisesta kokkailen niitä melko harvoin. Lähinnä risotto näyttäytyy keittiössäni, kun haluan tehdä jotain vähän juhlavampaa ruokaa vaikka viikonloppuna. Mutta toisaalta, miksi jättää risotot vain viikonloppuun, kun aika nopeasti sellaisen pyöräyttäisi arki-iltanakin?

Kokkailin sunnuntailounaaksi kevätsesonkiin sopivaa parsarisottoa. Tämä resepti on simppeli, ja siinä hyödynnetään parsojen keitinliemi risoton nesteenä. Näin saadaan kaikki parsan maut talteen. Keittämisessä kannattaa olla tarkkana, etteivät parsat pääse ylikypsymään vaan jäävät sopivan napakoiksi.

Vegaaniseen versioon ei luonnollisesti lisätä parmesaania tai voita, mutta maukas risotto syntyy myös ilman niitä. Kuullottamiseen voi käyttää laadukasta oliiviöljyä, ja sitä voi lorauttaa vähän reilummallakin kädellä, sillä juuston jäädessä pois muuta rasvaista komponenttia ei risottoon tule. Ihanaa makua antaa myös valkoviini, joka minusta on olennainen ainesosa risotossa. Halutessaan risoton voi viimeistellä ravintohiivahiutaleilla, jotka antavat juustomaista makua. Toki joukkoon voi raastaa myös vegaanista parmesaani"juustoketta", jos sellaista tykkää käyttää.


Parsarisotto
(4 annosta)

500 g vihreää parsaa
9 dl vettä
1 tl suolaa
1 kasvisliemikuutio
1 (100 g) sipuli tai pari salottisipulia
4 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl sitruunankuorta raastettuna
mustapippuria
1 rkl ravintohiivahiutaleita


1. Huuhtele parsat ja leikkaa tyvestä pois pari senttiä puumaista osaa. Kuumenna vesi kiehuvaksi esim. paistokasarissa ja mausta suolalla. Lisää parsat kiehuvaan veteen ja keitä noin 4-6 minuuttia napakan kypsiksi. Nosta parsat vedestä reikäkauhalla ja leikkaa 1-2 cm:n paloksi. Murenna keitinveteen kasvisliemikuutio.
2. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna kattilan pohjalla oliiviöljy. Kuullota sipuli ja riisi öljyssä läpikuultaviksi. Ala lisätä joukkoon viiniä ja kuumaa keitinlientä vähitellen samalla sekoitellen. Lisää uusi erä vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Jatka, kunnes kaikki liemi on käytetty. Aikaa risoton kypsymiseen kuluu yhteensä noin 20 minuuttia. Maistele riisin sopivaa kypsyyttä.
3. Mausta risotto sitruunankuorella, pippurilla ja hiivahiutaleilla. Sekoita joukkoon parsapalat. Tarjoa heti.

Vegaanin keittiössä -kirjan ohjeella syntyvät herkulliset proteiinipannukakut!


Haluan jakaa teille erinomaisen reseptin vegaanisiin proteiinipannareihin, jotka ovat ikään kuin vaihtoehto (ainakin taannoin suosituille) banaani-kananmunaletuille. Käyttämäni resepti on peräisin ihanasta, supersuositusta Innasen Elinan Vegaanin keittiössä -kirjasta. Juuri tätä kyseistä reseptiä on varmasti eniten tullut hyödynnettyä kirjasta. Yleensä pannareita tulee tehtyä viikonloppuaamiaiselle, mutta nämä maistuvat tosi hyvin myös välipalana ja iltapalana. Ja ihan varmasti uppoavat kaiken ikäisille!

Alkuperäisessä reseptissä on käytetty kaakaojauhetta, jolla saa suklaista makua ja väriä pannareihin. Itse en ole tainnut kertaakaan kokeilla pannareilta kaakaoversiona, vaan jättänyt kaakaojauheen yksinkertaisesti pois. Omasta mielestäni ei-suklainen versio sopii kivemmin kaveriksi marjoille, joita tykkään syödä pannarien kanssa. Usein maustan taikinan vielä kardemummalla, joka niin ikään sopii hyvin tähän komboon. Mutta makuasioita, makuasioita. :) Oma suosikki löytyy kokeilemalla!

Pannarit valmistetaan kikhernejauhoista. Jos et vielä ole tutustunut niihin, niin suosittelen lämpimästi tekemään niin! Hyvien ravintoarvojen lisäksi kikhernejauhoissa ja myös näissä pannareissa on etuna gluteenittomuus - jos siis gluteenittomuudella on sinulle väliä. Jos tarvitset gluteenittoman version, niin kannattaa vielä tarkistaa, sopiiko kauramaito vai onko parempi käyttää jotain muuta kasvimaitoa. Kikhernejauhot ostan aina aasialaiskaupoista, joita muuten löytyy kivasti myös täältä Lepuskin suunnilta. (Mitäpä sitä ihminen enää Helsingistä tarvitsee? :D) Aasialaiskaupoissa jauhot ovat tosi edullisia, ja samalla ostosreissulla voi tutkailla muitakin jänniä tuotteita.

Sen verran monta kertaa ja erilaisilla pannuilla on tullut näitä pannareita paisteltua, että muutama vinkki paistohommiin: Hyvä paistinpannu ja hyvä lasta edesauttavat onnistumista. Pikkupannareita paistelen aina valurautaisella lettupannullani, jota saa huoletta sohia metallisilla työvälineillä. Minulla sattuu olemaan juuri sopiva pieni metallinen lasta tähän tarkoitukseen. Myös isommalla pannulla paistaminen onnistuu. Käytän paistamiseen yleensä tavallista rypsiöljyä, jota on helppo sutaista pannulle silikonipensselin avulla. Kannattaa myös säätää maltillinen paistolämpötila, jolloin pannareita on helpompi käännellä. Maltillisella lämmöllä pannarit ehtivät kunnolla kypsyä, eivätkä pala pinnalta samalla, kun jäävät kuitenkin sisältä turhan raaoiksi. Paistamista myös helpottaa, että maltat antaa taikinan turvota. Välillä olen tehnyt taikinan jo illalla jääkaappiin valmiiksi odottamaan aamua.

Makoisia pannarihetkiä! Näistä kuvista mustikanvarpuineen ja pakastemustikoineen muuten tuli vähän vahingossa aika kesäisiä. Kesälomaa, mustikka-aikaa ja lettukestejä odotellessa.... :)







Banaani-kikhernepannarit
(noin 20 kpl)

3 dl kikhernejauhoja
(1 rkl kaakaojauhetta)
1 rkl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
(kardemummaa)
2 banaania
4 dl soija-, manteli- tai kauramaitoa

Paistamiseen:
öljyä


1. Yhdistä kuivat aineet. Soseuta banaani. Sekoita kuivien aineiden joukkoon ensin kasvimaito, sitten banaani. Anna taikinan turvota noin 10-15 min. Taikinan tulisi olla koostumukseltaan paksuhkoa, mutta kuitenkin helposti kaadettavissa pannulle.
2. Paista pannukakut pikkulettupannulla tai isommalla paistinpannulla. Tarjoa esim. marjojen tai banaaniviipaleiden ja vaahterasiirapin kanssa.

Tuore minttu raikastaa värikkään kvinoasalaatin.



Joku voisi jo kutsua blogiani ihan mielikuvituksettomaksi, sillä taas postaan mantelifetaa sisältävän salaattireseptin... Pahoittelen! :D Mutta kun se mantelifeta on vaan niiiin hyvää. Suolainen mantelifeta antaa moneen salaattiin ryhtiä ja särmää. Niin tähänkin.

Viime viikonloppuna tuli hiukan juhlistettua uutta kotia ja synttäreitä, ja tuoretta minttua jäi yli mojitosta. Tämä salaatti lähtikin liikkeelle siitä, kun yritin keksiä mintulle kivan käyttökohteen. Tuloksena oli värikäs, paistettuja kasviksia sisältävä minttuinen kvinoasalaatti - sillä mantelifetalla höystettynä. :) En laittanut salaattiin mitään lisäproteiinia, joten tämä maistuu lisäkkeenä vaikka kasvispihvien tai pyöryköiden kanssa. Meillä syötiin tätä uusien Pirkka härkäpapupyöryköiden kanssa, joissa muuten on ihan huikea määrä proteiinia. Sattumoisin salaatissa on vähän pääsiäishenkeäkin, joten se sopii vaikka pääsiäispyödän alkuruuaksi tai lisäkkeeksi.





Minttuinen kvinoasalaatti
(3-4 annosta)

2 dl kvinoaa
4 dl vettä
1 iso (300 g) punainen paprika
1 pieni (270 g) kesäkurpitsaa
2 (200 g) punasipulia
1 rkl oliiviöljyä
1 1/2 dl tuoretta minttua hinonnettuna
1 annos mantelifetaa

Kastike:
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
suolaa
mustapippuria


1. Huuhtele kvinoa siivilässä. Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi, mausta se ripauksella suolaa ja lisää kvinoa. Keitä kvinoa kypsäksi kannen alla noin 15 minuuttia. Tarvittaessa valuta kypsä kvinoa siivilässä.
2. Paloittele kasvikset. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista kasvikset rapsakan kypsiksi.
3. Yhdistä kvinoa ja kasvikset. Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita salaatin joukkoon kastikeainekset ja lopuksi minttu. Levitä seos tarjoiluvadille ja murenna päälle mantelifeta. Vaihtoehtoisesti voit koota salaatin kerroksittain kulhoon (kvinoa-kasviseosta ja mantelifetaa kulhoon. Kvinoasalaatti sopii tarjottavaksi sekä haaleana että kylmänä.

Rapeakuoriset ja sisältä pehmeät yösämpylät ovat ihanaa hemmottelua viikonloppuaamuun!


Viikonloppuaamujen todellista luksusta ovat hitaat aamiaiset, joihin kuuluvat sellaiset ruuat, joita ei arkisin ehdi tai muuten tule syötyä. Hyvä tuore leipä on yksi parhaita asioita, joita kiireettömällä aamiaisella voi syödä. Lapsuudessa taisin tottua vähän liian hyvään, sillä itse tehtyjen sämpylöiden ja kakon lisäksi meillä ei juuri muuta vaaleaa leipää syöty. Äiti oli aina ahkera leipuri, ja melkein kerran viikossa meitä koulusta palaavia lapsosia odotti kotona valtava kasa tuoreita sämpylöitä. Tuoreet sämpylät maistuivat välipalaksi, ja loput laitettiin pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä. Mutta kun itse tehtyjä sämpylöitä oli jatkuvasti saatavilla, suhde itse tehtyyn leipään muotoutui väkisinkin arkiseksi. Tilannetta kuvastaa hyvin se, että kun meillä joskus harvoin oli kaupan sämpylöitä, niitä oli määrätty lukumäärä jokaiselle. :D No ainakin näin myöhemmin osaa arvostaa!

Nykyisin tulee syötyä eniten ruisleipää, eikä leipää tule juuri itse leivottua. Varmaan yksi syy on sekin, ettei syöjiä ole montaa, ja tunnetusti leipä on yleensä parhaimmillaan juuri tuoreena. Pakastetut sämpylät ovat ok, mutta eivät tietenkään niin hyviä kuin tuoreet.

Viikonloppuaamiaiselle yösämpylät sopivat erityisen hyvin, sillä taikinan voi tehdä jääkaappiin edellisenä iltana, eikä aamulla heti heräämisen jälkeen enää tarvita suuria leivontaoperaatioita. Jos syöjiä on vähän, ohje on myös helppo puolittaa. Näin sämpylöitä ei turhaan jää yli - ja voi vaikka leipoa seuraavana viikonloppuna uuden satsin! Jauhoja voi vaihdella mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Minä käytin simppelisti jauhoina Pirkka sämpyläjauhoja, jotka ovat mielestäni kivan rouheisia ja mukavan kuitupitoisiakin. Mukaan lisäsin myös auringonkukansiemeniä. Mukaan voisi toki raastaa myös vaikka porkkanaa. Alla oleva ohje onkin kätevä perusohje, jota voi halutessaan lähteä soveltamaan.



Yösämpylät
(noin 14 kpl)

5 dl kylmää vettä
1/2 ps (1 1/2 tl) kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 dl auringonkukansiemeniä
n. 8 dl sämpyläjauhoja (käytin Pirkka kolmen viljan)


1. Liuota hiiva ja suola kylmään nesteeseen. Lisää siemenet. Lisää puuharukalla sekoittaen taikinaan jauhoja muutamassa erässä, kunnes koostumus on kuin paksua puuroa. Taikinaa ei tarvitse vaivata tämän enempää. Älä hämmenny koostumusta, sillä taikinan on tarkoitus jäädä selvästi löysemmäksi sämpylätaikina tavallisesti. Peitä kulho tuorekelmulla tai vaikka lautasella ja laita jääkaappiin yön yli.
2. Aamulla: Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Ota kulho jääkaapista ja nostele siitä kahden ruokalusikan avulla kokkareita pellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle halutessasi siemeniä tai vähän jauhoja. Kohotusta ei tarvita. Paista sämpylöitä koosta riippuen noin 10 minuuttia. Sämpylöitä ei kannata paiston jälkeen peittää, jotta kuori pysyy rapeana.

Thaimaalaisittain maustettu tofu-nuudelikeitto on herkullista pikaruokaa.

Maukasta arkiruokaa nyhtökaurasta ja ohrasta!



Armaat pikkuveljeni toivoivat blogiin jotain muuta kuin "aina vaan salaatteja". Myönnetään, että varsinkin viime aikoina blogi on painottunut makeisiin herkkuihin, keittoihin ja salaatteihin. :) Veljet toivoivat reseptiä esimerkiksi burgereihin, mutta jätetään tuo idea vähän myöhemmäksi. Sen sijaan tartun nyt toiseen toiveeseen: arkiruokareseptit. Arkiruokavinkkejä ei olekaan koskaan liikaa, koska lopulta suurin osa ruuasta kokataan kiireisinä arki-iltoina. Nyhtökaura on jäänyt tässä blogissa varsin vähälle huomiolle, mutta nyt kun saatavuus on parantunut, on aiheellista saada nyhtiksellekin lisää käyttöideoita. Monesti olen huomannut ihmisten arastelevan nyhtökauran kokeilua vain siksi, etteivät keksi, mihin sitä voisi käyttää. No ihan tavalliseen arkiruokaan!

Tämä ohratto tosiaankin menee kastiin ihan "ihan tavallista arkiruokaa" - mutta mitäs vikaa on arkiruuassa, jos se on maukasta sellaista! Ja kun nyhtistä ajattelee, niin tuotteen kehittäjien ideahan oli luoda tuote, joka olisi helppo käyttää vaikka juuri tavalliseen arkiruokaan lihan sijaan. Ohratto on myös siitä näppärä, ettei sen valmistus ei vaadi paljoa aikaa ja koko ruoka valmistuu yhdessä kattilassa. Lisäksi ruoka on vielä aika terveellistäkin.

Tomaattisäilykkeistä saa monesti ruokiin hyvää makua ja mehevyyttä edullisesti ja terveellisesti. Tällä kertaa käytin Mutti-merkkisiä säilöttyjä kirsikkatomaatteja tomaattimehussa, jotka ovat makeampia kuin tavalliset säilötyt tomaatit. Eli vähän vastaava ero kuin tuoreidenkin tomaattien ja kirsikkatomaattien välillä. Toki tähän ruokaan kävisi myös tavalliset säilötyt tomaatit. Ohrana käytin ohrahelmiä, jotka kypsyvät kokonaisia ohrasuurimoita nopeammin ja rakenne säilyy mukavan irtonaisena.

Maukkaita arkiruokahetkiä!




Tomaattinen nyhtökauraohratto
(4-5 annosta)

1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 paprika
1 rkl öljyä
4-5 dl vettä
1 prk (400 g/240 g) säilöttyjä (kirsikka)tomaatteja tomaattimehussa (käytin Muttia)
2 1/2 dl ohrahelmiä
1 kasvisliemikuutio
1 tl timjamia
1/2 tl oreganoa
mustapippuria
1 paprika
2 dl herneitä
1 pkt (240 g) nyhtökauraa (tomato-smoked paprika-leaf parsley)
suolaa


1. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuutioi paprika. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja kuullota sipulia ja valkosipulia muutama minuutti.
2. Lisää kattilaan vesi, tomaattisäilyke ja ohra. Murenna joukkoon liemikuutio. Lisää myös timjami, oregano ja pippuri. Keitä noin 20 minuuttia kannen alla, kunnes ohra on kovankypsää. Sekoittele välillä keittämisen aikana ja painele tomaatteja rikki kauhalla. Lisää tarvittaessa vettä.
3. Lisää paprika ja herneet kattilaan ja keitä vielä noin 5 minuuttia, kunnes ohran ja paprikan kypsyys on sopiva. Leikkaa nyhtökauran isompia paloja tarvittaessa vähän pienemmiksi. Sekoita nyhtökaura ohrattoon ja mausta suolalla tarpeen mukaan. Anna ruuan vielä kuumentua.

Tuhti suklainen mutakakku valmistuu ruokakaapin perusaineksista - ja maistuu varmasti kaikille!


Mutakakkua tulee usein leivottua silloin, kun kaipaa jotain helposti valmistuvaa herkkua. Tämä resepti sopii niihin hetkiin erityisen hyvin, sillä leipomiseen ei tarvita mitään perusaineksia kummempia raaka-aineita. Ja silti lopputulos on herkullinen ja tuhti!

Mutakakun leipomisessa haastavinta on yleensä oikea kypsyysaste, sillä kakun on tarkoitus jäädä osittain raa'aksi keskeltä, jotta lopputulos on nimensä mukaisesti mutainen. Koska uunit ovat keskenään erilaisia, on mahdotonta antaa täsmällisiä ohjeita paistoajoista. Kokeilemalla selviää, mikä on sopiva paistoaika juuri sinun uunissasi. Tämä pätee tietysti kaikkeen uunissa valmistettaviin ruokiin ja leivonnaisiin.

Jos et ole kokenut mutakakkuleipuri, voi oikean kypsyysasteen arviointi olla hankalaa. Onneksi tähänkin löytyy vinkkejä! Kannattaa testata kypsyyttä heilauttamalla kakkuvuokaa edestakaisin: Jos kakku on kauttaaltaan hyllyvää taikinaa, on se vielä liian raaka. Jos taas koko kakku vaikuttaa kauttaaltaan kiinteytyneeltä, on lopputulos turhan kypsä. Ei kakku tällöinkään pahaa ole, mutta ei ihanan mutaistakaan. Sopiva kypsyys löytyy jostain näiden kahden välimaastosta. Kun taikina on reunoilta kiinteää ja keskeltä se on vielä hyllyvää, on kypsyys likimain sopiva.

Mutakakku kannattaa jäähdyttää kunnolla vähintään huoneenlämpöiseksi ennen tarjoilua. Sille tekee myös hyvää levätä jääkaapissa yön yli, joten kakku on kätevää valmistaa etukäteen vieraita varten. Mutakakun kanssa maistuu tietysti vaniljajäätelö tai vaahdotettu soija- tai kauravispi. Nam!

Jäädytetty Snickers-kakku on yhdistää ihanat raaka-aineet: suklaan ja maapähkinävoin.


Bongasin ruotsalaisen Vego-lehden Instagram-tililtä jäädytetyn Snickers-kakun. Ohje oli sopivan simppelin oloinen ja sisälsi kivoja raaka-aineita (mm. maapähkinävoita <3), joten päätin testata reseptiä. Tuloksena oli herkullinen ja tuhti kakku, nam! Makean ja suolaisen liitto se vaan toimii! Tosin kun miettii Snickersiä, niin kinuskinen elementti jäi tästä kakusta puuttumaan. Jälkikäteen jäin pohtimaan, olisiko kannattanut vielä keittää pohjan ja täytteen väliin kinuskikerros. Mutta toisaalta kakku on tällaisenaankin jo sen verran makeaa ja tuhtia tavaraa, että ehkä kinuski olisi ollut liikaa.

Vielä pari sanaa Vegosta: Ruotsalaisilla tosiaan on kasvisruokalehti! Vego ei julista olevansa vegaaniruokalehti, mutta kaikkien näkemieni reseptien perusteella ne on laadittu niin, että lähtökohtana on vegaanien vaihtoehto. Reseptit eivät siis perustu eläinperäisten tuotteiden käytölle, mutta vaikkapa risotto-ohjeessa mainitaan "parmesaania, esim. maidoton Violife". Yhtäkään Vego-lehteä en ole plärännyt läpi, mutta seuraan Vegoa Instagramissa ja käyn muutenkin välillä selailemassa reseptejä lehden nettisivuilla. Kannattaa tutustua!



Jäädytetty Snickers-kakku

Pohja:
300 g digestivekeksejä
150 g margariinia

Täyte:
100 g tummaa suklaata
1/2 dl kasvimaitoa
1/2 dl kaakaojauhetta (tummaa)
1 dl maapähkinävoita (käytin Pirkkaa)
1 dl vaaleaa siirappia
1 prk (250 ml) Alpron soijavispiä

Koristelu:
1 dl suolapähkinöitä
tummaa suklaata

1. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija n. 24 cm) pohjan ja renkaan väliin. Jauha keksit muruksi monitoimikoneessa. Vaihtoehtoisesti voit sulkea ne vahvaan muovipussiin ja painella kaulimella. Sulata margariini ja sekoita keksimurun kanssa. Painele muruseos vuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan.
2. Rouhi suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Laita kattilaan suklaa, maito, kaakao, maapähkinävoi ja siirappi. Kuumenna samalla sekoitellen, kunnes suklaa sulaa ja seos on koostumukseltaan notkeaa. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
3. Vaahdota soijavispi. Lisää suklaaseos vaahtoon kevyesti nuolijalla nostellen. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan ja tasoita pinta. Laita kakku pakastimeen ainakin 3 tunniksi.
4. Ota kakku pehmenemään pakastimesta puolisen tuntia ennen tarjoilua. Rouhi pähkinät veitsellä ja sulata suklaa. (Itse tykkään sulattaa pienen määrän suklaata niin, että rouhin sen veitsellä, laitan muovipussin kulmaan ja lasken sen mukiin, jossa on kuumaa vettä. Kun suklaa on sulanut, niin sitten vaan kulmaan pieni reikä, josta suklaaraidat voi pursottaa.) Koristele kakku pähkinöillä ja suklaaraidoilla.