Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri



Olin aikeissa leipoa Kinuskikissan ohjeella herkulliselta kuulostavia kauraleipäsiä, joissa käytetään jauhoina ja hiutaleina ainoastaan kauraa. En kuitenkaan saanut aikaiseksi ryhtyä leipomishommiin, sillä koko prosessi oli niin aikaa vievä, ettei sopivaa leivontahetkeä tuntunut löytyvän. Itse tykkään nauttia tuoreesta leivästä etenkin viikonloppuaamuisin, mutta harvempi haluaa käyttää ennen aamiaista 1 1/2 tuntia siihen, että saa leivät leivottua, kohotettua ja paistettua - vaikka taikinakin olisi jo kohonnut yön yli. 

Sattumalta kuitenkin huomasin vähän saman tyyppisten kaurarieskojen reseptin kirjastosta lainaamassani kirjassa Samasta padasta 2: Puolessa tunnissa - kirja joka saa nirsonkin nauttimaan ruoasta. Tadaa! Ihan täydellisen helppo, nopea ja vieläpä terveellinen resepti 100 % kaurarieskoihin, jotka leipaisee nopeasti niin viikonlopun aamiaiselle kuin arki-iltana keiton kaveriksi. Ainekset vain sekoitetaan, taikina muotoillaan rieskoiksi ja paistetaan nopeasti uunissa.

Samasta padasta 2 on jatko-osa Outi Väisäsen keittokirjalle Samasta padasta  - huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi, joka nousi hurjan suosituksi julkaisunsa jälkeen. Minusta tuntuu, että kirjan tietävät myös kaikki sellaiset äitikaverini, jotka eivät ruokaskeneä seuraa. Ilo on ollut seurata köksäkollega Outin uraa keittokirjailijana, vaikka lapsettomana en kirjojen ydinkohderyhmään kuulukaan. Siksi minun piti saada käsiini myös kirjan jatko-osa Samasta padasta 2, joka julkaistiin tänä keväänä.

"Samasta padasta -ideologia" tarkoittaa, että samaa ruokaa syö koko perhe vauvasta vanhempiin. Kirjan reseptejä seuraamalla saa kätevästi otettua sivuun oman annoksen vauvaa varten. Tosi moni resepteistä on sellaisia, joita myös tällainen lapseton ruokanautiskelija ilolla testaisi - vai miltä sinusta kuulostaisi limettinen linssipata, teriyakitofukulho tai lakritsijauheella maustettu porkkanakeitto? Aika ihanalta ainakin minusta! Yli puolet ruoista on kasvisruokaa, loppu lihaa ja kalaa. Jotkin ohjeet ovat vegaanisia ja vielä useampi on sovellettavissa sellaiseksi. Ja jos ei, niin ainakin idean voi kopioida. Reseptien lisäksi kirja tarjoaa vinkkejä, joiden avulla lapsi voi selättää ennakkoluulojaan ja löytää uusia lempiruokia. Kaiken kaikkiaan inspiroiva paketti, josta lapsetonkin innostui! 😃 Outin simppeleitä ja herkullisia reseptejä voi muuten tällä hetkellä lukea myös K-Ruoka ja Pirkka-lehdistä, joiden teossa minäkin olen työni puolesta mukana.

Kirjan inspiroimana leivoin kaurarieskoja viikonloppuvieraiksi saapuneelle ystävälleni ja hänen 2-vuotiaalle tytölleen. Ja mitenkäs maistui? Noh, me aikuiset santsattiin toisetkin rieskat, mutta 2 vee ei tällä kertaa puraissut rieskastaan palastakaan, vaan nautiskeli pelkät päälliset. Suuria johtopäätöksiä reseptin laadusta ei kuitenkaan tämän perusteella kannata tehdä, sillä myöhemmin samana päivänä tyttö pisteli innokkaasti poskeensa Fafa'sin pitaleipää dipaten sitä hummukseen ja tzatzikiin. Ei vain tainnut tehdä leipää mieli juuri aamupalalla... 😃 Itse voin sanoa, että näitä rieskoja tulen varmasti tekemään vielä monet kerrat.



100 % kaurarieskat

(10-12 kpl)

4 dl (pika)kaurahiutaleita
2 dl kaurajauhoja*
2 tl leivinjauhetta
2 rkl rypsiöljyä
3 dl kauramaitoa tai vettä
1/2 tl suolaa


  1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet suolaa lukuun ottamatta lusikalla kulhossa. Lisää maito ja öljy ja sekoita löysäksi taikinaksi. Jos leivot vauvalle, lusikoi häntä varten neljännes taikinasta ruokalusikallisen kokoisiksi rieskoiksi pellille leivinpaperin päälle.
  2. Sekoita suola loppuun taikinaan ja lusikoi isommiksi rieskoiksi pellille.
  3. Ripottele jauhoja ja hiutaleita taikinan päälle ja painele kevyesti. Jos on aikaa, jätä rieskat lepäämään 15-30 minuutiksi.
  4. Kypsennä rieskoja uunin yläosassa yhteensä 6-8 minuuttia, grillivastus kytkettynä viimeiset pari minuuttia, jotta rieskat saavat hieman väriä. Vedä rieskat leivinpapereineen pöydälle jäähtymään.
* Kaurajauhot löytyvät yleensä gluteenittomien tuotteiden hyllystä ja löydät niitä ainakin Pirkka- ja Myllärin-merkkisinä.
elokuuta 25, 2019 3 kommenttia


Nyt elokuussa vietettiin 70 vuotta täyttävän isäni syntymäpäiväjuhlaa, jonne valmistin suurimman osan tarjoiluista. Päätin tehdä aiheesta ihan oman postauksen, koska varmasti moni suunnittelee vastaavanlaisiin juhliin tarjoiluja ja vähän samoista lähtökohdista kuin minä. Toivon siis, että tästä sepustuksestani on sinulle hyötyä! Kuvien laatu on tällä kertaa mitä on, sillä nopeasti ehdin vain räpsäistä muutaman kuvan puhelimella.

Juhlat pidettiin vuokramökillä, jonne juhlimaan kutsuttiin lähisuku, noin 25 henkeä. Ohjelmassa oli rentoa olemista, savusaunomista, paljussa kylpemistä ja tietenkin syömistä. Ruokapuolta mietittiin perheen voimin alkukesällä. Meidän viisilapsisessa perheessä on järjestetty vuosien mittaan monet juhlat, jonne kaikki tarjoilut on aina tehty itse. Nyt haluttiin mennä vähän helpomman kautta ja erityisesti vapauttaa äiti ja iskä isosta valmistelu-urakasta. Siksi alun perin oli tarkoitus tilata ruoka pitopalvelusta. Menu-ehdotukset kuitenkin olivat melko tylsiä, eivätkä kovin hyvin sopineet seurueen ruokavalioihin:  2 x vegaani, 2 x kala-kasvis, 3 x sovellettu FODMAP ja 1 x perunaa, vehnää ja riisiä välttävä ruokavalio. Toisin sanoen aika monta ruokarajoitetta suhteessa vieraiden määrään. Lisäksi olin lähestulkoon varma, ettei vegaanisen ruoan valmistaminen ole Sastamalan pitopalveluiden vahvinta osaamisaluetta. 😄 Kuvio alkoi kuulostaa turhan monimutkaiselta, jolloin ehdotin yksinkertaista ratkaisua: Minä kokkaan ruuat! Laadin nopeasti luonnoksen menusta ja iskäkin vaikutti tyytyväiseltä siihen ratkaisuun. Win-win -tilanne siis kaikin puolin: Jokaiselle juhlijalle saataisiin maittavaa syötävää ja itse sain annettua iskälle hyvän aineettoman synttärilahjan - kätevää!


Mitä kannattaa huomioida tarjoilujen suunnittelussa?


Kun alkaa miettiä juhlatarjoiluja, muutamia yleisiä juttuja kannattaa ottaa huomioon. Itse etenin näiden mukaan:

  • Juhlapaikka ja ruokien valmistuspaikka. Juhlat pidettiin mökillä, jossa oli mukavasti kylmäsäilytystilaa, mutta ei kovinkaan paljoa työtilaa keittiössä. Käytössä oli ihan tavallinen liesi ja kiertoilmauuni, eli lämmityskapasiteettia ei ollut liiaksi. Siksi tarjoilut kannatti suunnitella pitkälti kylmien tarjottavien varaan, jotka pystyi valmistelemaan ennen juhlapaikalle siirtymistä.
  • Valmisteluihin käytettävä aika. Juhlapäivä oli lauantai ja otin edeltävän päivän vapaaksi töistä. Vanhemmilleni matkustin torstai-iltana, jolloin äidin kanssa käytiin kaupassa. Muuten en kokkaamiseen pystynyt käyttämään aikaa. Äiti auttoi jonkin verran perjantaina töiden jälkeen ja iskä valmisti etukäteen lihapullat. Osa tarjottavista päätettiin suosiolla hankkia valmiina. Kaikki juhlia järjestäneet tietävät myös, että juhlapäivänä riittää kaikenlaista säätöä ja valmistelua jo ilman ruokahommiakin. Ei ole kiva ryhtyä juhlimaan, jos on koko aamun hikoillut keittiössä! Siksi suunnittelin tarjottavat niin, että ne olivat mahdollisimman pitkälti valmisteltavissa etukäteen. 
  • Erityisruokavaliot. Eli kertauksena: 2 x vegaani, 2 x kala-kasvis, 3 x sovellettu FODMAP ja 1 x perunaa, vehnää ja riisiä välttävä ruokavalio. Kaikille halusin taata monipuolisen kattauksen maistuvaa ruokaa, koska ainakin minulle hyvä ruoka on olennainen osa juhlaa. On tosi kurjaa, jos jonkun ruokavaliota ei ole edes yritetty kunnolla huomioida ja tarjottavat ovat kehnoja.
  • Päivänsankarin toiveet. Tarjoilujen pitää luonnollisestikin olla päivänsankarin näköiset ja hänelle mieluisat. Omiin juhliini olisin tietysti tehnyt vegaaniset tarjoilut, mutta isäni halusi tarjota myös lihaa ja kalaa. Siksi ruokalistalle päätyi esimerkiksi graavilohta, savulohta ja sinappisilakoita. Henkeen ja vereen luomuviljelijänä iskä myös halusi valmistaa lihapullat luomulaatuisesta niittylihasta ja hyödyntää vihersalaattiin itse kasvattamiaan vihanneksia.
  • Käytettävissä oleva raha. Budjetti vaikuttaa aina siihen siihen, millaiset juhlat ja tarjoilut voi järjestää. Itse tekemällä homma tulee aina halvemmaksi, mutta tilaamalla kaiken pitopalvelusta voi säästyä isolta vaivalta. Yksi vaihtoehto on tehdä osa ruuasta itse ja tilata osa valmiina. Niin toimittiin näiden juhlien kohdalla, ja ihan varmasti tarjoiluihin menikin huomattavasti pienempi summa verrattuna siihen, että kaikki olisi tilattu valmiina. Jos budjetti on pieni, voi itse tekemällä ja huolellisella raaka-aineiden valinnalla silti saada maittavat tarjoilut aikaan.



Mitä syötiin?


Alla on menu, johon merkkasin VE-merkillä kaikki vegaaniset ruuat - paitsi itsestäänselvästi vegaaniset ruuat. Samaan tapaan merkkasin vehnättömät/gluteenittomat ruuat.


Menu


Vihersalaatti 
Sitruunainen perunasalaatti (VE)
Välimerellinen kaura-kasvissalaatti (VE, vehnätön/gluteeniton)
Savulohi
Graavilohi
Sinappisilakat
Tzatziki
Paahdettu valkosipuli-porkkanahummus (VE)
Keitetyt uudet perunat 
Lihapullat (vehnätön)
Punajuurifalafelit (VE)
Leipä (VE)
Levitettä (VE)

Kerma-vadelmatäytekakku
Suklaajuustokakku (VE, vehnätön/gluteeniton)
Maapähkinävoikeksit (VE)
Kahvi ja tee
Kauramaito ja kerma



Vihersalaatin iskä halusi valmistaa itse ja hyödynsi siihen kasvimaansa satoa: avomaankurkkuja, kesäkurpitsaa, lehtikaalia, purjoa ja fenkolia. Sitruunaisen perunasalaatin valmistin sitruunaisen linssi-perunasalaatin reseptillä, mutta FODMAP-ruokailijoiden vuoksi jätin linssit pois. Välimerellisen kaura-kasvissalaatin tein Välimeren pastasalaatin ohjeella, mutta korvasin pastan vastaavalla määrällä kaura-ateriajyvillä ja munakoison pannulla paistetulla kesäkurpitsalla (uunissa kesäkurpitsasta tulee helposti vetistä). Tomaatit ja basilikan lisäsin vasta tarjoilukulhoon, muuten tein salaatin edellisenä päivänä. Pakko muuten mainita, että gluteenittomasta kaurasta valmistetut Myllärin kaura-ateriajyvät on huikean hyvä tuote! Kauranjyvät pysyvät keitettäessä irtonaisina ja siksi käytänkin niitä paljon erilaisiin salaatteihin. Savulohi, graavilohi ja sinappisilakat tilattiin paikalliselta kalafirmalta ja noudettiin aamulla torilta. Tzatziki tehtiin perinteiseen tyyliin turkkilaisesta jogurtista. Paahdettu valkosipuli-porkkanahummus oli uusi kokeiluni, ja siitä tuli sen verran hyvää, että voisin lisätä reseptin myös tänne blogiin! Perunat pestiin edellisenä iltana ja keitettiin mökillä. Lihapullat iskä teki etukäteen ja käytti korppujauhojen tilalla kaurahiutaleita, niin ruoka sopi myös vehnättömälle syöjälle. Halutessaan voisi käyttää myös gluteenittomia kaurahiutaleita tai kaurajauhoja, jolloin lihapullat sopisivat myös keliaakikolle. Punajuurifalafelit tein blogini ohjeella. Äidin kanssa vedettiin kikhernemassa yleiskoneen lihamyllyosan läpi, koska vanhemmillani ei ole monitoimikonetta. Kävihän se näinkin! Taikinaan lisäsin hiukan vehnäjauhoja, mutta varmasti myös jokin gluteeniton ja vehnätön jauho olisi toiminut. Leivät haettiin valmiina juhlapäivän aamuna leipomosta ja kaupasta: 100 % kauraleipää ja ruisleipää sekä vehnästä leivottua kiviarinaleipää. Eli kaikille jotain sopivaa. Levitteenä oli Oivariinia ja Keijua.

Iskä halusi pöytään "kunnon täytekakun", eikä juustokakkua. Niinpä paikallisesta leipomosta tilattiin vadelma-kermakakku. Valmiin kakun tilaaminen oli meidän perheessä hyvin poikkeavaa; oli varmasti ensimmäinen kerta, kun juhlissa ei syöty itse tehtyä kakkua! Tällä kertaa haluttiin kuitenkin vähän helpottaa valmisteluja. Vegaaniseksi ja vehnättömäksi kakuksi tein helpon suklaajuustokakun, jonka pohjan tein gluteenittomista Pirkka kauradigestivekekseistä. Kasvikermana käytin Kaslinkin kauravispiä (sekin gluteenitonta), koska soijavispi ei olisi sopinut FODMAP-ruokailijoille. Lisäksi leivoin maapähkinävoikeksejä. Kahvin kanssa kaikille tarjottiin kauramaitoa, paitsi 96-vuotiaalle mummulle hankittiin kermaa. 😀

Varsinaisen juhlaruuan lisäksi illalla syötiin iltapalaksi hodareita, joista saa helposti kaikille sopivia. Täytteeksi hankittiin sekä liha- että vegemakkaroita, vegaanista majoneesia, kurkkusalaattia, paahdettua sipulia, sinappia, ketsuppia ja hapankaalia.





Hyvin valmisteltu on enemmän kuin puoliksi tehty 


Summa summarum voi sanoa, että juhlapäivänä tehtäviä valmisteluja olivat melkeinpä vain perunoiden keitto, lihapullien ja falafelien lämmitys, vihersalaatin teko, kaurasalaatin viimeistely ja valmiina tilattujen ruokien nouto. Yhteisvoimin laitoimme kaikki tarjoilut esille. Kaiken muun pystyi tekemään etukäteen. Tätä taktiikkaa tosiaankin suosittelen - järjestit sitten synttäreitä, lakkiaisia, tupareita tai mitä tahansa.

Lopuksi vielä Excel-vinkki! Excel on hyvä työkalu myös juhlien suunnitteluun. Suunnitteluvaiheessa merkkasin kaikki ruuat Exceliin ja minkä verran niitä tehtäisiin. Exceliin rakensin myös kauppalistan, johon jaottelin tarpeet osastojen mukaan: hevi, tuoretuotteet, lämpimässä säilyvät ja kodintarvikkeet (esim. servetit).

Juhlan jälkeen kannattaa samaan Exceliin merkitä muistiin, minkä verran mitäkin meni. Näin seuraavalla kerralla osaa aina paremmin arvioida menekkiä, jos valmistelee yhtään samantyyppistä tarjoilukokonaisuutta. Menekin arviointi kun on aina vähän haastavaa. Tämä jälkityö jää minultakin tosi usein tekemättä, ja joka kerta kadun sitä myöhemmin. Onneksi nyt kunnostauduin ja lämpimästi suosittelen samaa myös muille!


Toivottavasti tästä postauksesta on sinulle hyötyä kekkereiden suunnittelussa! Kerro myös ihmeessä kommenttiosioon, jos sinulla on jotain hyviksi havaittuja juhlavinkkejä.

elokuuta 20, 2019 No kommenttia


Joskus uudet ruokaoivallukset syntyvät ihan vahingossa! Niin kävi myös tämän savutofusalaatin kanssa: Tein savutofuburgereita ja kun aineksia jäi yli, keksin seuraavana päivänä kasata ne lautaselle salaatiksi. Totesin salaatin olleen niin onnistunutta, että sellaista kannattaisi tehdä muutenkin kuin jämistä!

Niinpä modailin raaka-ainesuhteet kohdilleen. Koska kesää on vielä jäljellä, haluan jakaa reseptin teillekin. Tämä nimittäin maistuu ihan kesältä! Makumaailmasta tulee vahvasti mieleen savukalasalaatti: savuisen makuista tofua, herneitä, tillä, piparjuurta ja hölskytyskurkkuja - aikas ihanaa. Jos haluat salaatista ruokaisamman, mukaan voisi pilkkoa pari keitettyä uutta perunaa. Salaatin kaverina kannattaa nautiskella hyvää ruisleipää tai saaristolaisleipää.



Savutofusalaatti ja piparjuurikastike

(2 annosta)

200-300 g savutofua (nälästä riippuen)
rypsiöljyä
pari keitettyä uutta perunaa (jos haluat ruokaisamman salaatin, itse en nyt laittanut)
3 dl herneitä (tuore tai pakaste)
jääsalaattia
tillinoksia
2 rkl auringokukansiemeniä

Hölskytyskurkut
250 g kurkkua
2 rkl sokeria
1 1/2 rkl etikkaa
ripaus suolaa

Piparjuurikastike
1/4 dl majoneesia + 3/4 dl soijajogurttia (tai 1 dl kaurafraichea)
3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
1/2-1 tl piparjuuritahnaa
ripaus suolaa


  1. Valmista hölskytyskurkut: Viipaloi kurkku ohueksi esim. juustohöylällä. Laita ainekset tiiviiseen kannelliseen astiaan, sulje kansi ja ravistele voimakkaasti niin, että kurkut mehustuvat. Jätä maustumaan salaatin valmistuksen ajaksi.
  2. Valmistaa piparjuurikastike sekoittamalla ainekset keskenään. Jätä maustumaan.
  3. Paloittele savutofu ja paista kauniin ruskeaksi öljyssä. Viipaloi perunat. 
  4. Levitä lautasille tai tarjoiluvadille revittyä salaattia, tillinoksia, herneet, tofu ja kurkut. Ripottele pinnalle siemenet. Tarjoa kastike erikseen. Salaatin kanssa maistuu ruis- tai saaristolaisleipä.


elokuuta 09, 2019 No kommenttia


Paluu arkeen alkaa monella olla ajankohtainen, ja itsekin aloitin taas työt ihanan kesäloman jälkeen. Kesällä ei tullut ihmeempiä kokattua, jos nyt retkiruokia ei lasketa. Ravintoloissa tuli syötyä useampia kertoja, mutta on sanottava, että kaiken sen jälkeen tavallinen kotiruoka maistuu taas niin hyvältä!

Pasta toimii arkiruokana aina, ja nyt kun helteiden jälkeen viitsii taas lämmittää uunia, voi pastaruoankin heittää sinne kypsymään. Ruoan valmistumiseen menee näin vähän pidempi aika kuin liedellä kypsentäen, mutta toisaalta lieden äärellä tarvitsee seistä vain kasvisten kuullottamisen ajan; loput hoitaa uuni. Pastaakaan ei keitetä, vaan se sekoitetaan muihin aineksiin raakana. Näin on yksi (turha) työvaihe vähemmän!

Itse valmistin nyhtökaurapastan lomani viimeisenä sunnuntai-iltana, niin sain kätevästi seuraavaksi alkuviikoksi syötävää. Valmistus oli iisiä ja lopputulos maukas, joten tulen varmasti toistamaan tämän kaavan tulevaisuudessakin.




Nyhtökaurapasta uunissa

(4-5 annosta)

1 (100 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g kesäkurpitsaa
tilkka öljyä (esim. aurinkokuivatuista tomaateista)
250 g (7-8 dl) (täysjyvä)pennepastaa
1 pkt (240 g) Nyhtökauraa, tomaatti
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
3 dl vettä
1 dl kaurakermaa
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina
1 tl timjamia
2 tl oreganoa
n. 1 tl suolaa
mustapippuria
ripaus chilihiutaleita

Pinnalle
1 dl kaurakermaa (esim. Pirkka tai Planti ovat sopivan paksuja)
3 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa


  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kesäkurpitsa. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, kunnes ne ovat pehmeitä.
  2. Laita uunivuokaan (noin 2 l) keittämättömät pastat, kuullotetut kasvikset sekä kaikki loput ainekset. (Osalla vedestä kannattaa huuhtaista tomaattimurskatölkii ja loput voi lisätä vedenkeittiömessä kiehautettuna. Kiehauttaminen ei ole välttämätöntä, mutta voi hiukan nopeuttaa kypsymistä uunissa.) Sekoita ainekset vuoassa ja tasoita pinta.
  3. Sekoita pinnalle tuleva kaurakerma, hiivahiutaleet ja suola. Lusikoi seos pastavuoan pinnalle. Paista nyhtökaurapastaa 175-asteisen uunin alatasolla noin 50 min, kunnes pasta on sopivan kypsää. Jos pinta tummuu liikaa, peitä vuoka paistamisen loppuvaiheessa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Tarjoa kaverina raikasta salaattia.

elokuuta 05, 2019 No kommenttia


En ole aiemmin kirjoittanut blogiin tarkempia reissukuvauksia vaellusretkistämme. Nyt kuitenkin haluan korjata asian, sillä olen huomannut muiden tekemien kuvausten olevan tosi hyödyllisiä omaa reissua suunnitellessa. Ja koska minulla on sopiva alustakin kirjoittamiseen valmiina, niin miksi en sitä hyödyntäisi!

Meillä oli juhannuksen jälkeen viikko lomaa, jonka päätimme hyödyntää Herajäven kierrokseen. Emme olleet aiemmin käyneet Kolilla, joten nyt oli hyvä hetki täyttää tämä aukko sivistyksessä. Herajärven kierroksesta kannattaa lukea tarkemmin Luontoon.fi-sivustolta – niin kuin mistä tahansa Suomen retkeilyalueesta. Lyhyesti sanottuna on mahdollista valita ns. pohjoispään kierros 45 km tai yhdistää siihen lyhempi eteläpään kierros, jolloin yhteispituudeksi tulee noin 61 km. Varauduimme ensisijaisesti koko 61 km:n kierrokseen, mutta pidimme myös optiona lyhentää matkaa ja pitäytyä pelkässä pohjoispään kierroksessa, jos siltä alkaisi tuntua.

Etukäteen olin lueskellut reitistä mm. Facebookin Vaellus-ryhmästä, minkä johdosta alkoi jo hiukan hirvittää etukäteen. Moni nimittäin kertoi reitin olevan fyysisesti rankka lukuisien nousujen vuoksi. ”Jos et ole matkalla ylös, olet todennäköisesti matkalla alas kivutaksesi jälleen ylös” ja ”en voi kehua nauttineeni” -kommenttien jälkeen vähän epäilytti, mihin tässä ollaankaan ryhtymässä. Olemme kuitenkin sen verran hyväkuntoisia, että päätimme uskaltautua matkaan.



1. Päivä: Luontokeskus Ukko – Ryläys (~9 km)


Lähdimme kierrokselle Luontokeskus Ukosta, joka sijaitsee alueen pohjoispäässä. Välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Sokos-hotelli sekä Ukko-Koli upeine näkymineen. Hotellista olimme varanneet huoneen, jossa oli tarkoitus yöpyä vaelluksen päätteeksi. Luontokeskuksesta ostimme 5 € maksavan kartan retkeilyalueesta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut panostaa laadukkaampaan karttaan, joita voi ostaa esim. Partioaitasta. Ostamamme kartta ei ollut kovin tarkka, jotain mielestäni olennaisia merkintöjä puuttui ja myös fyysinen materiaali oli kehnoa eli tavallista paperia. Kartta kastui ja repeytyi sateessa niin, että kierroksen jälkeen se oli roskiskamaa. Luontokeskuksessa täytimme myös useamman vesipullon, sillä olin lukenut vesitilanteen olevan heikko Ryläyksen ympäristössä, jonne olimme ensin suuntaamassa.





Pääsimme matkaan maanantai-iltana vähän ennen klo 17:aa. Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, niin kuin useimmilla tuntuu olevan tapana, ja jossain sitä muistaakseni suositellaankin. Suuntasimme kohti Ryläystä, jonka olimme suunnitelleet olevan ensimmäinen yöpaikkamme. Pian alkumatkan jälkeen alkoivatkin nousut ja laskut, joista olin lukenut. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet yhtään niin pahoilta, kun olin ajatellut. Pian hoksasimme, että mukaan otetut 4,5 litraa vettä olivat ihan liian vähän olettaen, että seuraavan kerran vettä saisi pahimmillaan vasta Kiviniemessä. Ryläys nimittäin sijaitsee keskellä metsää, ei minkään veden äärellä. 1,1 km ennen Ryläystä sijaitsi lähde, jota ei muistaakseni ollut ostamaamme karttaan merkitty. Lähde oli lätäkkö seisovan näköistä vettä, joka kyltin opastuksen mukaan kehotettiin keittämään. Meitä ei houkuttanut ottaa vettä siitä, mutta jälkikäteen ajatellen tiskivedet siitä ainakin olisi voinut napata matkaan.

Ryläyksellä sijaitsee komea kota, jossa voi myös yöpyä. Me kuitenkin päätimme pystyttää oman teltan. Ryläyksellä meitä entistä enemmän huoletti veden vähyys. Päätimme, että ruokailemme mahdollisimman vettä säästävästi ja kuumensin trangialla purkkihernekeiton. Sen kaverina söimme leipää ja joimme säästeliäästi vettä (vaikka yleisesti vaelluksella ei kannata veden juonnissa kitsastella!).


Kierroksen aikana tällaiset nousut tosiaankin tulivat tutuiksi!



2. päivä: Ryläys – Ahvenlampi (~16 km)


Aamulla veden vähyys oli taas ensimmäisenä mielessämme. Siksi emme kasanneet trangiaa ollenkaan, eli kahvit jäivät keittämättä. Vettä myös säästyi, kun puuron sijaan söimme mysliä ja sen kanssa jauheesta ja vedestä sekoitettua kiisseliä. Tiskitkin jätimme tiskaamatta.
Kasasimme leirin ja suuntasimme Ryläyksen näkötornin kautta kohti Kiviniemeä. Jälleen useita nousuja ja laskuja ja välissä myös hienoja näkymiä Herajärvelle. Veden vähyys edelleen huoletti, mutta olimme iloisia, ettei ollut helle. Silloin vasta olisimmekin olleet pulassa. Metsässä ei tosiaankaan ollut puroja tai mitään muutakaan, josta olisi saanut juomavettä! Vasta pari kilometriä ennen Kiviniemeä ylitimme puron, josta pystyi täyttämään vesipullon. Lopulta kuitenkin pääsimme luontokeskukselta asti kantamien vesien voimin Kiviniemeen asti.

Pari päivää myöhemmin Lakkalassa kohtasimme pariskunnan, jolla vaikutti olevan aika paljon kokemusta vaeltamisesta. Hekin kertoivat lähteneensä luontokeskukselta Ryläykselle yöksi mukanaan vain litran juomapullot, joilla olivat tottuneet aina pärjäämään. Ilmeisesti he eivät olleet tienneet varautua veden vähyyteen, ja olivatkin olleet vähän pulassa. Pariskunta kertoi kohdanneensa Ryläyksen kodalla pojat, jotka olivat janoissaan keittäneet sammutusvesiämpärin vedet, vaikka ämpärissä oli ollut kuollut hiiri. Huh! Ilmeisesti olimmekin varautuneet paremmin kuin muut, vaikka meilläkin vesi meinasi huveta.



Näkymä Herajärvelle.


Kiviniemessä sijaitsee tila, jonka seinässä olevasta vesihanasta saa täytettyä juomapullot. Joimmekin heti reilusti vettä ja täytimme kaikki pullot. Kokkasimme trangialla ruokaa ja lepäilimme laavussa pitäen sadetta, joka alkoi sopivasti juuri, kun olimme saaneet syötyä. Kiviniemi itsessään ei mielestäni ollut erityisen tunnelmallinen leiriytymispaikka – rannassa sijaitsevassa saunasta huolimatta. Hyvin lähellä sijaitsevalta Kiviniemen tilalta voi ostaa juotavaa ja yöpaikan aitassa. Ihan mukavaa toimintaa, mutta kesken vaelluksen halutti pysytellä kunnon erämaisemissa. Päätimmekin lepäilyn jälkeen lähteä kävelemään vielä Ahvenlammelle, joka sijaitsee eteläpään kierroksen varrella. Samalla se oli myös päätös lähteä kiertämään koko 61 km:n lenkki.

Ahvenlammen olin lukenut olevan kiva paikka ja sellainen se todella olikin! Aiemmin varaustupakäytössä ollut tupa oli nyt autiotupana. Tuvan kamiinalla pystyy halutessaan kokkailemaan, lämmittelemään tai kuivailemaan sateen kastelemia vaatteita. Autiotuvassa olisi voinut yöpyä, mutta päätimme jälleen laittaa teltan pystyyn. Ahvenlampi muutenkin oli tunnelmallinen ja hyvin luonnonläheinen paikka. Olimme tyytyväisiä, että olimme päättäneet jatkaa vielä sinne asti yöpymään. Iltaruoaksi keittelimme nyhtökauralla tukevoitettua texmex-kaurapataa ja paistoimme jälkkäriksi lettuja. Kylläpä maistuikin herkulliselta! Sen jälkeen oli mukavaa nukahtaa telttaan lintujen äänien säestämänä. Ihan parasta!


Vegaanisia lettuja trangialla. Tästä lähtien lettuainekset pakataan meidän reissuille aina mukaan!

Ahvenlampi kylpee ilta-auringossa.


3. päivä: Ahvenlampi – Rykiniemi (~16 km)


Aamulla keitimme puurot ja kahvit, pakkasimme pullot täyteen vettä (vahingosta viisastuneena!) ja aloitimme matkan kohti seuraavaa yöpaikkaamme Rykiniemeä. Matkalla pysähdyimme Eteläpäässä ja Suopellossa. Eteläpäässä taisi olla jonkin sortin vedenottopaikka, mutta Suopellossa ei aivan vieressä ollut. Matkalla kuitenkin reitti kulki solisevan metsäpuron kautta, mutta se olikin taukopaikkojen yhteydessä olevien vesistöjen lisäksi harvoja vedenottopaikkoja luonnossa. Ennen Suopeltoa oli myös lähde, jonka vesi vaikutti raikkaalta. Päätimme kuitenkin ottaa varman päälle ja puhdistaa myös sen keittämällä tai vedenpuhdistustableteilla. Luontoon.fi:ssä nimittäin oli ristiriitaisia tietoja joidenkin lähteiden ja kaivojen veden laadusta. Jossain mainittiin, että Seppälän kaivon vesi on keitettävä, jossain muualla taas asiasta ei varoitettu ollenkaan.


Harvinainen kohtaaminen reitillä: metsäpuro!


Päivän reitti kulki jälleen yli vaarojen, joten nousua ja laskua riitti. Kolmantena päivänä nousut alkoivat jo hieman tympiä ja myös pakaraosastossa alkoi todellakin tuntua. Maltillisella vauhdilla kuitenkin jaksoimme hyvin, vaikka olikin melko lämmin päivä. Kannoimme myös koko päivän reilusti vettä mukanamme, eikä se tällä kertaa uhannut loppua. Vaikka vesi painaa rinkassa, on mieli huomattavasti kevyempi, kun ei tarvitse stressata sen riittävyydestä!

Koko alkumatkan ajan olimme seurailleet sade-ennusteita, jotka näyttivät torstain kannalta varsin pahalta. Huomattavan kovaa sadetta nimittäin ennustettiin koko päiväksi. Sateessa ikävää on paitsi kastuminen (tietenkin), myös loukkaantumisriskin nouseminen. Sateen liukastamia kiviä, kallioita ja puunjuuria täynnä olevat polut ovat paljon vaarallisempia kävellä. Siksi olimmekin budjetoineet torstaille varsin lyhyen matkan kuljettavaksi ja ajatelleet kävelevämme reitin loppuun perjantaina. Loppumatkasta ei yöpymispaikoilla ollut laavuja, kotia, tupia tai mitään valmista kattoa pään päälle, joten olisi ollut varauduttava kulkemaan koko päivä sateessa ja pystyttämään myös leiri samassa säässä. Keskiviikon aikana kuitenkin päädyimme siihen, että meidän kannattaa vaeltaa kierros päätökseen jo torstaina – sekä sateen takia että myös siksi, että vaaramaisemassa vaeltaminen ei kaikista nousuista huolimatta ollut käynyt kunnon päälle niin paljon kuin olimme arvioineet. Päätimme, että torstaina jaksaisimme hyvin kävellä koko matkan Rykiniemestä hotellille. Soitimme hotelliin ja kun huonevarauksen siirto torstaille onnistui, sinetöityi päätös saada kierros loppuun reilussa kolmessa vuorokaudessa.






Illalla saavuimme Pielisen rannalle Rykiniemeen, joka oli jälleen mukava paikka leiriytymiseen – joskaan ei yhtä tunnelmallinen kuin Ahvenlampi. Rykiniemessä oli hieno hiekkaranta ja sen puolesta paikka muistutti miljööltään yleistä uimarantaa kuin vaellusreitin taukopaikkaa. Aiemmin ei ole tullut telttailtua ihan samanlaisessa paikassa kansallispuistossa! Ihmisiä oli kuitenkin meidän lisäksemme vain yksi toinen seurue, eli rauhallista oli kaikesta huolimatta. Oli ihanaa pulahtaa uimaan viileään veteen vajaan kolmen päivän hikoilun jälkeen. Virittelimme päivän päätteeksi vielä trangian ja kokkasimme vöneriä ja perunamuusia. Pian sen jälkeen kävimmekin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä pääsisimme matkaan ajoissa.


Leirimme Pielisen rannalla Rykiniemessä.


4. päivä: Rykiniemi – Luontokeskus Ukko (~20 km)


Sade alkoi ropistella teltan kattoa varhain aamulla. Herätessämme satoi sen verran, että päätimme jättää trangian kasaamatta ja söimme teltassa aamupalaksi mysliä ja kiisseliä. Sen jälkeen vedimme päälle sadevermeet, kasasimme teltan ja aloitimme matkan kohti ensimmäistä välipistettä eli Lakkalaa. Lähes heti Rykiniemen jälkeen oli vuorossa veden ylitys vajerin avulla. Eipä sitten muuta kuin kengät pois, crocksit ja jalkaan ja kahlaamaan hyttysten samalla iloisesti syödessä kinttuja! Itse jouduin riisumaan myös sade- ja vaellushousut pois, kun vesi ulottui sen verran korkealle.
Lakkalassa pysähdyimme valmistamaan lounasta. Sade onneksi taukosi hetkeksi, kun kokosimme trangian pussi-italianpadan valmistusta varten. Juuri kun saimme ruoan valmiiksi, sade yltyi ja juoksimme puuvajaan syömään, sillä Lakkalassa ei ollut mitään muuta kattoa pään päälle. Herajärven rannalla sijaitseva Lakkala itsessään oli aika hauska paikka, joskaan ei taaskaan ihan perinteisin taukopaikka vaellusreitillä. Lakkalassa on perinnemaalaistoimintaa, ja näimmekin hevosia melkeinpä nuotiopaikan vieressä laiduntamassa. Ilmeisesti välillä Lakkalassa laiduntaa myös lampaita.

Lakkalassa täytimme taas juomapullot ja lähdimme sateessa taivaltamaan eteenpäin. Reitti oli jälleen tuttuun tapaan kivikkoista ja juurakkoista polkua nousuineen ja laskuineen. Oman lisämausteensa toi nyt poluille kertynyt sadevesi, joka lopulta tunkeutui kenkien läpi sukkiin asti. Onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä. Alkoi jo tuntua, että nousut saisivat jo hiljalleen riittää, eikä jatkuva sadekaan erityisesti tunnelmaa nostanut. Sen sijaan se nosti mielialaa, että päivän päätteeksi meitä odottaisivat suihku ja hotellin puhtaat lakanat! Välillä sade onneksi välillä heikkeni ja oli mukavampi pysähtyä katselemaan maisemia vaarojen huipulta.

Etenimme Pitkälammen ja Havukankorven taukopaikkojen kautta kohti Ukko-Kolia. Kummassakaan edellä mainituista paikoista ei saa yöpyä, eli reitin itäpuolella Luontokeskus Ukkoa lähin telttailualue on yllättävän kaukana. Pitkälammesta ei minulle jäänyt kummempaa mielikuvaa, eli siinä ei tainnut mitään sen erikoisempaa olla. Pitkälammen jälkeen olisi ollut mahdollista kiertää myös Pirunkirkon kautta, mutta koska se olisi tuonut pari kilometriä lisämatkaa, emme sateessa lähteneet tarpomaan sinne. Havukankorven nuotiopaikan ympärillä olevat penkit sen sijaan olivat aivan lahonneet ja muutenkin paikka oli häpeällisenkin heikossa hapessa pientä uudehkoa pöytää ja sen katosta lukuun ottamatta.

Pari tuntia ennen Ukko-Kolia sade vihdoin loppui! Riisuin heti hiostavan sadeasun ja olo muuttui mukavammaksi märistä kengistä huolimatta. (Samalla hoksasin, ettemme varmaankaan olleet ihan asianmukaisesti käsitelleet kenkiämme kosteudelta suojaamiseksi, ja asia vahvistui myöhemmin kotimatkalla googlailun myötä. Vahingosta viisastuu ja joka reissulla oppii uutta!) Viimeisten kilometrien kohdalla alkoi olla jo aika voittajaolo, kun olimmekin ennakoitua nopeammin selvinneet kierroksesta. Ja vaikka sade vähän ärsyttikin, niin osasimme jo nauraa vesisähläykselle Ryläyksellä ja aloimme jopa jo suunnitella tulevia retkiä!






Kolin hotellille saavuimme pari tuntia aiemmin kuin olimme ajatelleet, noin klo 19. Tuntui aika ihanalta heittää märät haisevat vaatteet kuivumaan, käydä suihkussa ja mennä sitten hotellin ravintolaan syömään supernälkäisenä. Grill It! -ravintolan listalla oli vegaaninen kolmen ruokalajin menu, joten tartuin tilaisuuteeni ja tilasin sen. Ruoka oli yllättävän hyvää ja nälkä varmasti vielä toimi hyvänä särpimenä. Pakko sanoa, että S-ryhmän ravintoloissa on mukavasti panostettu vegaaniruokiin. Monessa paikassa ei noin vaan voi marssia sisään syömään vegaanista menua etukäteen mitään ilmoittamatta.

Illallisen jälkeen kaaduimme saman tien sänkyyn ja uni todellakin maistui! Olimme tyytyväisiä ratkaisuumme yöpyä hotellissa ennen pitkää ajomatkaa kotiin. Seuraavana aamupäivänä aamiaisen jälkeen kävimme vielä fiilistelemässä sateen jälkeen kirkastuneita maisemia Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla – ilman märkiä vaelluskenkiä ja painavia rinkkoja. Kotimatkalla käväisimme autolla myös Pirunkirkolla.


Vaelluksen jälkeisenä aamuna kävimme fiilistelemässä upeita kirkastuneita maisemia.


Vinkit Herajärven kierrokselle pähkinänkuoressa


  • Mieti tarkkaan veden tarve ja kanna vettä mukanasi, etenkin luontokeskus – Kiviniemi -välillä. Kuten kerroin, vesitilanne yllätti meidät ja on yllättänyt monet muutkin! Helteellä asia pitää miettiä vielä erityisen tarkasti.
  • Varoittelut reitin vaativuudesta kannattaa ottaa tosissaan. Meitä vaativuus ei yllättänyt, koska oli lukenut siitä paljon etukäteen, mutta ihan aloittelijalle tämä ei mielestäni ole paras valinta. Ja vaikka sanotaan, että ”ei se matka tapa vaan aika”, niin mielestäni reitille kannattaa lähteä aika hyväkuntoisena.
  • Jälkikäteen ajateltuna ylämäkien kapuamista oli aika paljon suhteessa maisemiin – vaikka maisemat kyllä olivatkin upeita. En varmasti ihan heti lähtisi uudelleen juuri Herajärven kierrokselle, mutta toisaalta olen tosi iloinen, että tämä reissu tuli tehtyä. Tuli nähtyä selvästi erilaista maastoa kuin missä olimme aiemmin kulkeneet, tuli opittua paljon uutta vaelluksesta ja ennen kaikkea luonnossa oleminen irrotti ajatukset arjesta ihan totaalisesti.
  • Monesti Facebookin Vaellus-ryhmässä kysytään, onko etelä- vai pohjoispään kierros parempi, jos pitäisi kiertää vain toinen. Varmastikin pohjoisen kierros tarjoaa vähän kauniimmat maisemat ja on se perinteisempi vaihtoehto, kun taas eteläpään kierros on perustettu vasta myöhemmin. Toisaalta eteläpäässäkin oli omat kivat juttunsa: Ahvenlampi oli ehdottomasti kivoin yöpaikka ja reitti kulki välillä pidemmän aikaa niin, että puiden takaa näkyi jatkuvasti kaunista järvimaisemaa. Maaston haastavuuden kannalta sanoisin, että molemmat olivat aika lailla yhtä vaativia.
  • Yhdeksi Herajärven kierroksen plussaksi voinee laskea sen, että reitillä oli yllättävän rauhallista. Kesäkuun viimeinen viikko ei varmasti vielä ollut ihan ruuhkahuippu, mutta silti yllättävän vähän ihmisiä kohdattiin polulla ja yöpymispaikoilla. Ryläyksellä ja Rykiniemessä meidän lisäksemme yöpyi vain yksi toinen seurua kummassakin, Ahvenlammella ei ketään. Toisaalta tämä on aina vähän tuuristakin kiinni, sillä Lakkalassa kohtaamamme pariskunta kertoi, että heidän kanssaan Ryläykselle oli sattunut iso partiolaisryhmä. 😄


Jos olet suuntaamassa Herajärven kierrokselle, toivottavasti tästä postauksesta on sinulle apua! Jätä ihmeessä kommenttia, jos sait tästä jotain vinkkiä.




heinäkuuta 15, 2019 3 kommenttia


Alkaa taas olla aika mustikkaherkkujen! Jos mustikat eivät vielä ole ehtineet kypsiksi, niin nyt on viimeiset hetket tuhota edellisen kesän sato - jos siis sellaista satuit saamaan. Niin onneton kun mustikkatilanne oli viime kesänä ainakin osassa maata. Itä-Suomessa mökin lähellä jouduimme haromaan lähes tyhjiä mustikanvarpuja, mutta onneksi vanhempieni luota Länsi-Suomesta löytyi ihan kelpo apajat. Niinpä mustikoita on riittänyt meidän pakastimessa näihin päiviin asti.

Viime vuoden mustikat olivatkin oiva sijoitettava jäätelöön, jota halusin kokeilla kondensoidusta kookosmaidosta. Kondensoitua kookosmaitoa on aiemmin saanut vain erikoiskaupoista, mutta nyt sitä on tullut ihan tavallisiin ruokakauppoihin. Itse asiassa kokeilin nyt ensimmäistä kertaa jäätelöä ylipäätään mistään kondensoidusta maidosta. Ei-vegaaniset reseptit kondensoidusta maidosta ovat viime vuosina yleistyneet aika paljon, koska jäätelöpohja on niin helppo valmistaa: kondensoitua maitoa ja kermaa + makuaineet. Oikeita maitotuotteita en kuitenkaan ole viime vuosina juuri ostellut, niin pitikin nyt heti päästä testaamaan samaa ideaa vegaanisena.

Jäätelö totta tosiaan valmistui helposti vain muutamasta raaka-aineesta ja rakenteesta tuli todella hyvä! Jäätelö oli sopivan pehmeää kauhottavaksi heti pakastimesta ottamisen jälkeen. Myös mausta tuli hyvä - jos pidät kookoksesta. Ainakin omasta mielestäni kookoksen maku tulee aika selvästi esiin lopputuotteessa, joten en uskalla suositella reseptiä kookoksen makua vierastavalle. Muussa tapauksessa kannattaa kokeilla!

Edit. Tsekkaa myös tästä postauksesta myöhemmin kehittämäni toimiva pohja vegaaniseen jäätelöön sekä vinkit sen maustamiseen!




Kardemumma-mustikkajäätelö

(6 annosta)

1 prk (250 ml) kauravispiä (Kaslink Aito)
1 tlk (320 g) kondensoitua kookosmaitoa (Spice Up)
4 dl mustikoita
1 tl kardemummaa

  1. Vaahdota kauravispi. Sekoita joukkoon kondensoitu kookosmaito ja kardemumma.
  2. Jos käytät pakastemustikoita, sulata niitä mikrossa hieman. Soseuta mustikoista puolet. (Itse soseutin vain 1 dl:n, mutta totesin, että isompi määrä soseena olisi ollut parempi.) Sekoita sose ja kokonaiset mustikat jäätelömassaan. Kokonaisena olevat mustikat saavat rikkoutua.
  3. Kaada seos pakastuksen kestävään astiaan ja jäädytä yön yli. Jäätelöä ei tarvitse sekoittaa jäätymisen aikana. Jäätelö oli ainakin minulla sopivan pehmeää kauhottavaksi heti pakastimesta ottamisen jälkeen.




heinäkuuta 12, 2019 No kommenttia


Vähän aikaa sitten höpöttelin ja kuvasin Instagram Storiesin puolelle, mitä kaikkea olin pakannut neljän päivän vaelluksellemme mukaan. Yllätyin tosissaan, miten moni kiitteli hyvistä vinkeistä! En osannut arvata, että aihe kiinnostaisi niin monia. Tästä innostuneena päätin tehdä tänne blogiinkin oman postauksen vaellusruoista ja lisätä myös pari iisiä reseptiä.

Tässä kohtaa haluan korostaa, että olen aika aloitteleva eräilijä vielä itsekin, sillä innostuin vaeltamisesta vasta viime kesänä. Mutta sitä painokkaammin sanon, että jos homma yhtään kiinnostaa, niin kokeilemaan vaan! Perusasiat oppii nopeasti. Tämä postaus ei siis sisällä vinkkejä kokeneelta eräilijältä, vaan enemmänkin aloittelijan hyväksi havaitsemia ruokavinkkejä sellaiselle, joka on ehkä lähdössä ensimmäiselle retkelleen tai etsii vinkkejä vegaanisiin vaelluseväisiin.

Päiväretkillä pärjää yksinkertaisemmilla eväillä, kuten tuhdeilla eväsleivillä, makkaralla, hedelmillä ja pähkinöillä. Kahvit ja teet voi pakata termariin. Mutta kun päiväretket pitenevät yön yli -reissuiksi tai useamman päivän vaelluksiksi, pitää ruokapuolta miettiä jo vähän tarkemmin. Vaikka tietysti myös päiväreissuilla on tosi kiva kokkailla ruokaa trangialla tai nuotiolla! Vaeltaminen rinkka selässä vie energiaa, joten kunnon ruoka ja myös riittävä määrä on tosi tärkeää. Esimerkiksi aamupuurohiutaleita kannattaa varata 1 1/2 - 2 dl /hlö (riippuen lisäkkeistä ja siitä, syökö puuron lisäksi muutakin), ja jos italianpatapussista riittää pakkauksen mukaan 3-4 annosta, niin vaelluksella se syödään kahdestaan.

Jos innostut kuivattelemaan ruokia itse, vain taivas on rajana luovuudessa! Ruokia voi kuivattaa uunissa, mutta kunnon kuivuri on toki tehokkaampi. Netistä etsimällä löytää vaikka mitä ideoita ja reseptejä. Facebookissa kannattaa liittyä ryhmiin Vaellus ja Vegaanivaeltajat, joissa keskustellaan niin retkiruoasta kuin kaikesta muustakin vaeltamiseen liittyvästä. Seuraavassa kuitenkin omia vinkkejäni, jotka olen näin aloittelijan näkökulmasta havainnut hyviksi.


Vöneriä ja muusia Pielisen rannalla.

Aamupala


Kaurapuuro toimii aina! Mittaa hiutaleet + suola valmiiksi pusseihin. Mukaan voit laittaa myös mm. pellavarouhetta, leseitä, siemeniä tms. Kannattaa myös varata lisäkkeitä puurolle. Maapähkinävoi on ihanaa puuron kanssa ja sopii hyvin mukaan myös vaellukselle tiiviiseen purkkiin pakattuna. Myös kuivatut marjajauheet tai Lämmin kuppi -kiisselit toimivat. Jos puuro tökkii, voi osaksi aamuja varata mysliä. Sitäkin voi nauttia kiisselin kanssa. Itse olen huomannut, että kiisselin kanssa toimii paremmin pähkinäinen kuin hedelmäinen mysli, jotta kokonaisuudesta ei tule liian makeaa. Jos et ole intohimoinen grammanviilaaja, lyhyemmälle reissulle voi pakata mukaan myös pienen purkin lämpimässä säilyvää kasvimaitoa.

Leipää voi syödä aamupalalla, jos pelkkä puuro ei tahdo mennä alas. Oma suosikkini on jälkiuunileipä, joka ei niin kärsi pidempään säilyttämisestä ja kestää hyvin rinkkaan survomista. Myös rieskat toimivat ja toki myös näkkileipä - joskaan jälkimmäinen ei ehkä ole niin survomisystävällinen valinta. Leivän päälle tykkään laittaa tahinia, joka säilyy hyvin lämpimässäkin. Leipä on hyvä eväs myös välipalaksi tauoille.

Jos juot kahvia, voit keittää pannukahvit trangialla tai nuotilla. Helpommalla pääsee, kun pakkaa mukaan pikakahvia. Teen juojille teepussit ovat kätevät.


Lämmin ruoka


Olen itse lyhyen vaelluskokemukseni aikana todennut, että one pot mealit ovat kaikkein kätevimpiä. Trangialla voi kerrallaan käyttää vain yhtä kattilaa, joten nopeimmin ruoka valmistuu yhden kattilan taktiikalla. Eli ei esimerkiksi niin, että teet pastaa ja kastiketta erikseen. 

Valmiit pussiateriat ovat hyvin klassinen ja toimiva retkiruoka ja takaan, että luonnon helmassa nekin maistuvat oikein hyvältä! Kaupoista löytyy meksikonpataa, italianpataa ja ties mitä. Vegaanituotteet.net -sivustolla on hyvät listaukset vegaanisista pussiaterioista. Proteiiniksi patoihin sopii soijarouhe, joka kannattaa mitata valmiiksi pussiin. Itse olen laittanut 1 1/2 - 2 dl soijarouhetta, kun pussin ohjeessa on neuvottu lisäämään 400 g jauhelihaa. Olen kuivannut uunissa myös nyhtökauraa ja vöneriä, jotka niin ikään toimivat proteiinilisänä eri ruoissa.

Purkkihernekeitto on hyvää evästä myös, joskin hieman painavampaa, koska siinä on vesi mukana. Yhdestä purkista tulee kaksi pienehköä annosta, joten ellei koko purkkia vetäise yksinään, voi lisäksi syödä kunnolla leipää tai paistaa jälkkäriksi trangialla vielä lettuja. Letut valmistuvat, kun pakkaat kotona kuivat ainekset pussiin ja lisäät veden ennen paistamista. Paistamiseen pitää varata paistinlasta, öljyä ja päälle ripoteltavaksi sokeria. Jotkut tekevät hilloa aiemmin mainituista valmiskiisseleistä. Voin luvata, että luonnossa paistetut letut maistuvat parhaalta ikinä! Viime reissulla paistoin lettuja ekaa kertaa ja jatkossa pakkaan ainekset varmasti aina mukaan.

Kikhernepasta tai proteiinipastat ovat kätevä, koska siitä saat hiilaria ja proteiinia samasta paketista. Yksinkertaisimmillaan joukkoon voi sekoittaa vegaanista pestoa. Esim. Urtekramin vihreä pesto tai Pirkka arrabbiata-pesto ovat vegaanisia. Jos koko purkki ei kulu pastan kanssa, kannattaa loput käyttää pian avaamisen jälkeen leivän päällä. Kuivatuista sienistä (jos sinulla sellaisia sattuu olemaan) voi tehdä sienipastaa tai miksei vaikka risottoa. Risotto ei tosin ole kovin kaasupihi ruoka suhteellisen pitkän kypsennysajan vuoksi. Mutta lyhyillä retkillä jos haluaa keskittyä nautiskeluun, on risotto yksi lempparini! Tämän kevään ensimmäisellä telttaretkellä tehtiin parsarisottoa. 

Punaiset linssit kypsyvät suhteellisen nopeasti, joten niistä voi valmistaa muhennoksia tai keittoja. Couscous on oikea pikaruoka, josta voi tehdä patoja tai vaihtoehtoisesti kypsentää nopeasti jonkin kastikkeen lisäkkeeksi kaatamalla kiehuvaa vettä päälle. Myös perunamuusijauheesta tai pussinuudeleista saa nopean lisäkkeen. Risetti-merkillä myydään kaupassa kuivattuja keittokasviksia, jotka ovat käteviä, jos ei itse halua alkaa kuivatteluhommiin. Kookosmaitojauhetta on kätevä lisätä curryihin, ja itse laitoin sitä myös lettutaikinaan.

Jos raaka-ainesuhteet ovat tiedossa, voi kaikki ruoan ainekset mitata jo kotona yhteen pussiin, niin ruoanlaitto retkellä sujuu helpommin. Toinen vaihtoehto on pakata mausteita mukaan minigrip-pusseihin. Joka tapauksessa on hyvä ottaa jotain mausteita mukaan, jotta ei vahingossakaan joudu kärsimään mauttomasta ruoasta. Ainakin suola ja pippuri kannattaa pakata matkaan. Myös tuore valkosipuli on kiva, ja johonkin ruokaan voi kasvisliemikuutio olla tarpeen. Ensi kerralla ajattelin kokeilla kuivata currytahnaa linssikeittoa varten.


Välipalat


Välipalaksi olen tykännyt ottaa seuraavia: pähkinöitä, kuivattuja härkäpapuja ja soijapapuja, kuivattuja hedelmiä, välipalapatukoita ja tummaa suklaata. Myös leipää voi nauttia tauoilla snackina. Äläkä unohda herkkuja! 😃 Jos yhtään tykkäät karkista, se todellakin maistuu vaelluspäivän päätteeksi - ellet sitten tosiaan päädy paistamaan lettuja. Suolaisen ystävät voivat valmistaa trangialla popcornia. Siemenien lisäksi siis suola ja öljy mukaan.


Esimerkkiruokalista Herajärven kierrokselta 


Olimme budjetoineet Kolin Herajärven kierrokseen (60 km) neljä vaelluspäivää ja olin miettinyt ruoat sen mukaan. Kyseessä olikin itse asiassa meidän toistaiseksi pisin vaellus niin ajan kuin kilometrienkin puolesta. Olin pakannut mukaan myös ylimääräisen puuroaterian ja ylimääräistä snackia varmuuden vuoksi. Yksi ylimääräinen lämminkin ateria olisi ollut hyvä lisä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä odottamatonta tapahtuu! Lopulta kierros menikin meiltä vähän nopeammin, reilussa 3 vuorokaudessa, joten pari ateriaa jäi yli.


Maanantai (lähtö klo 17)

  • Illallinen: hernekeittoa ja leipää.


Tiistai

  • Aamupala: Mysliä ja kiisseliä.
  • Lounas: Couscouspata.
  • Illallinen: Myllärin texmex-kaura-ateria + kuivattua tomaattinyhtökauraa. (Nyhtökauran lisäsin 5 minuutiksi pata-ainesten mukaan kiehumaan, mutta olisi vaatinut ennallistuakseen vähän pidemmän ajan, ehkä 10 minuuttia. Muuten nyhtis toimi oikein hyvin. Itse ateria-ainekset olivat tosi positiivinen yllätys, ja ruoasta tuli tosi hyvää. Suosittelen!) Iltapalaksi syötiin vielä lettuja sokerin kanssa.


Keskiviikko

  • Aamupala: Kaurapuuroa, jonka kanssa syötiin maapähkinävoita, mustikkajauhetta, kuivattuja karpaloita, pähkinöitä ja taateleita.
  • Lounas: Linssicurry ja rieskaa (naanleivän korvikkeena).
  • Illallinen: Perunamuusia valmiista jauheesta ja vöneriä. (Kuivattua vöneriä keittelin vesitilkassa. Olisi voinut keittää vedet ihan loppuun asti ja vielä paistella hetken öljytilkassa, mutta nälkä oli liian kova, niin paistaminen jäi tekemättä. Kelpo ateria, vaikkei pussimuusi nyt ihan vertoja vedäkään oikealle muusille.)


Torstai (perillä klo 19)

  • Aamupala: Mysliä ja kiisseliä. (Satoi, joten ei haluttu viritellä trangiaa ollenkaan, joten kahvitkin jäi keittämättä.)
  • Lounas: Italianpata valmiista pussista + joukkoon soijarouhetta.


Lisäksi syötiin sopivissa väleissä leipää ja muita snackeja. Varsinaisista aterioista syömättä jäivät valmis meksikonpata sekä proteiinipasta, jonka joukkoon olin varannut pestoa ja nyhtökauraa. Ne jäävät odottelemaan seuraavaa retkeä.

Seuraavassa vielä muutama resepti helppoihin retkiruokiin. Resepteistä tuli sopiva määrä syötävää minulle ja miehelleni, mutta ruoan tarve tietenkin voi vaihdella henkilön ja nälän asteen mukaan. Itselle sopivat ruokamäärät löytää kokeilemalla. Luonnosta otetun veden kanssa pitää tietysti muistaa, että tarvittaessa sitä pitää keittää suositellut 5 minuuttia. Reseptien vesimäärät ovat arvioita. Minä en mittaillut tarkasti retkellä, ja tuskinpa kukaan mukaan. 😃


Marokkolainen couscouspata

(2 annosta)

Kuivat aineet
1 3/4 dl couscousia
1 1/4 dl soijarouhetta
1 dl kuivattuja keittokasviksia (Risetti)
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl kanelia
chilihiutaleita

Valmistuksen yhteydessä
noin 8 dl vettä
1/2 kasvisliemikuutio
loraus (oliivi)öljyä
suolaa
rusinoita/taateleita, pähkinöitä (eivät pakolliset, mutta ovat tosi hyvä lisä!)


  • Kotona: Mittaa pussiin kaikki kuivat ainekset valmiiksi. Pakkaa erikseen valmistuksen yhteydessä lisättävät ainekset. (Kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä on hyvä ottaa mukaan välipalaksi muutenkin, joten niitä voit hyödyntää kokkaamiseenkin.)
  • Retkellä: Kuumenna kattilassa vesi ja liuota siihen murennettu kasvisliemikuutio. Kaada pussista kuivat ainekset. Halutessasi voit heittää sekaan myös rusinoita tai pilkottuja taateleita. Anna kiehua pari minuuttia. Lorauta joukkoon myös oliiviöljy ja mausta tarpeen mukaan suolalla. Lisää halutessasi vielä pähkinöitä.

Unohdin lisätä valkosipulin heti kattilaan, niin pilkoin sen myöhemmin mukaan. Currysta tuli myös hieman harmaata, kun unohdin myös kurkuman. Ihan hyvää tuli silti! 😄

Linssicurry

(2 annosta)

Kuivat aineet
2 dl punaisia linssejä (kuivia)
1 dl kuivattuja keittokasviksia (Risetti)
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
1/2 tl kurkumaa
1/4 tl inkivääriä
1/2 tl suolaa
chilihiutaleita (riippuen, miten tulista garam masala on)

Valmistuksen yhteydessä
noin 7 dl vettä
1-2 valkosipulinkynttä
3 rkl kookosmaitojauhetta
noin 1 pienen limetin mehu


  • Kotona: Mittaa pussiin kaikki kuivat aineet valmiiksi. Pakkaa valmistuksen yhteydessä lisättävät aineet erikseen.
  • Retkellä: Kuumenna noin 7 dl vettä. Kaada kiehuvaan veteen pussin sisältö ja pilkottu valkosipuli. Hauduttele kannen alla, kunnes linssit ovat kypsiä eli noin 10 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa kookosmaitojauhe. Purista lopuksi joukkoon sopivasti limetinmehua. Tarjoa esimerkiksi rieskan kanssa. 


Jatkossa pakkaan lettuainekset AINA retkelle mukaan!

Vegaaniset letut trangialla

(noin 4 keskikokoista lettua)

Kuivat aineet
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl kookosmaitojauhetta

Valmistuksen yhteydessä
vettä
öljyä
sokeria

  • Kotona: Mittaa pussiin kuivat aineet valmiiksi. Pakkaa öljy ja sokeri erikseen. Muista myös paistinlasta!
  • Retkellä: Sekoita trangian kattilassa kuivat ainekset ja sopiva määrä vettä niin, että taikinan koostumus on sopiva. Paista trangian pinnoitetulla pannulla öljyssä lettuja ja nautiskele sokerin kanssa.
Vinkki! Kookosmaitojauhe ei liene ollenkaan välttämätön, mutta oli mielestäni kiva lisä, kun kuitenkin olin sitä hankkinut muuhunkin kokkailuun.



heinäkuuta 04, 2019 4 kommenttia


Mansikkakakku on joka kesän must do, ja tämän kesän ensimmäisen sellaisen kokosin vuokajuustokakun muotoon. Periaatteessa kyseessä on hyydytettävä juustokakku, josta vain hyydytysaineet on jätetty pois. Se ei kuitenkaan näyttävyyttä vähennä, kun "kakun" tarjoaa läpinäkyvästä vuoasta. Näin kun asiaa ajattelee, niin kyseessähän on oikeastaan juustokakun ja pappilan hätävaran välimuoto! Niin tai näin, kesällä on ihanaa vetää mutkia suoriksi.

Tätä limellä maustettua mansikkaista juustokakkua nautiskelimme mökillä juhannuksena. Kakku maistui ihanalta pian valmistuksen jälkeen, mutta ei kyllä ollut huonontunut ollenkaan, kun katoimme loput pöytään seuraavana päivänä. Toivottavasti tämä maistuu sullekin!




Vuokajuustokakku

(noin 8-10 annosta)

Pohja
200 g kaurakeksejä (Kantolan kaurakeksit ovat vegaanisia)
75 g margariinia

Täyte
1 prk (250 ml) kauravispiä (Kaslink Aito)
2 prk (à 150 g) kauratuorejuustoa (Yosa on suosikkini)
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl limetinkuorta raastettuna
2 rkl limetinmehua
1 l tuoreita mansikoita


  1. Murskaa keksit hienoksi muruksi. Tämä onnistuu mökkioloissa vaikka niin, että laitat keksit paksuun/kaksinkertaiseen pakastuspussiin ja painelet kaulimella tai lasipullolla. Sulata margariini ja sekoita keksimurun joukkoon. Painele seos uunivuoan pohjalle. (Minun vuokani oli noin 25 cm x 20 cm.) Siirrä jääkaappiin odottamaan.
  2. Vaahdota kauravispi. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuuston joukkoon sokeri, vaniljasokeri sekä limetinkuori ja -mehu. Nostele kauravispivaahto joukkoon.
  3. Levitä keksipohjan päälle puolet täytemassasta. Viipaloi tai paloittele päälle noin puolet mansikoista. Levitä mansikoiden päälle loppu täytemassa ja sen päälle loput mansikat. Halutessasi voit ripotella mansikoiden päälle vielä hiukan keksimurua ja limetinkuorta.



kesäkuuta 29, 2019 No kommenttia


Jokin aika sitten opin, miten parhaat naanleivät syntyvät. Sellaiset pinnalta hieman rapeat, sisältä pehmeän mehevät ja rakenteeltaan hiukan sitkeät naanleivät, joita saa intialaisissa ravintoloissa.  (Tosin valitettavasti nuo ravintoloiden leivät eivät yleensä ole vegaanisia...) Uunissa paistetut naanleivät eivät edellä mainittuihin ominaisuuksiin yllä, vaan ovat koostumukseltaan enemmänin sämpylämäisiä. Mutta salainen ase on nyt löytynyt: paistinpannu! Bongasin idean Viimeistä murua myöten -blogin Saaralta (montakohan inspiroivaa ideaa olenkaan häneltä bongannut?) ja olin aivan myyty testattuani pannulla paistamista. Naanleivistä tuli nimittäin aivan huikean herkullisia! Päätin oitis, etten enää ikinä paista niitä uunissa. Googletuksen jälkeen huomasin, aika moni muukin on harrastanut pannuhommia jo kauan sitten. Yhtä hyvin naanleivät voi laittaa myös grilliin paistumaan. Onneksi minäkin nyt valaistuin!

Suosittelen naanleipien paistamiseen nimenomaan valurautapannua, joko tavallista tai parilaversiota. Pinnoitettua pannua ei kannata käyttää, koska se voi mennä leipien paistossa pilalle liian kuumentumisen vuoksi. Joskus olen yhden pannun pilannut tortillalettujen paistossa, joten en suosittele kokeilemaan samaa. Näin kesällä naanleivät voi paistaa hyvin muurikassa tai grillissä. 

Taikinan voi tehdä lämpimään nesteeseen ja kohottaa lämpimässä paikassa. Yhtä hyvin voit käyttää kylmää nestettä ja kohottaa taikinan yön yli jääkaapissa. Suosin melkeinpä useammin jälkimmäistä tapaa, koska näin voi vaikka heti töiden jälkeen ryhtyä varsinaisiin leipomispuuhiin. Saaran vinkkaamana voitelin leivät ennen paistoa, kun taas yleisempi tapa on tehdä se vasta paiston jälkeen. Etukäteen voitelu onkin aika kätevä tapa, koska silloin ei enää paiston jälkeen tarvitse alkaa säätää kuumien leipien kanssa. 

Ehkä ihmettelet, kuka nyt naanleipiä ja intialaista ruokaa kesällä haluaa kokkailla. Mausteinen intialainen ruoka maistuu ainakin omasta mielestäni parhaalta vuoden kylminä aikoina, mutta naanleipä istuu monen muunkin ruoan kylkeen. Grillatut tai paistetut kesäkasvikset sekä hummus, tsatsiki tai muu dippi toimivat oivallisesti naanleivän kanssa. Leivän voi myös täyttää flatbread-tyyliin. Joten itse asiassa nyt tullaankin siihen kysymykseen, että mikä ero flatbreadilla ja naanleivällä oikeastaan on tai onko naanleipä oikeastaan flatbreadin yksi ilmentymä. 😄 Tiedättehän: italialainen pasta vs. kiinalaiset nuudelit tai venäläinen pelmeni vs. kiinalainen wonton... Onhan näitä ruokaserkkuja! Ja saattaapa niitä kylmiä ja sateisia kesäpäiviäkin tulla, jolloin lämmittävä curry tai linssikeitto naanleivän kanssa on ihan käypä ratkaisu...



Naanleivät pannulla tai grillissä

(8 kpl)

1 1/2 dl kauramaitoa
1 dl maustamatonta soijajogurttia
1 tl kuivahiivaa
3/4 tl suolaa
1 rkl öljyä
noin 5 dl vehnäjauhoja

Voiteluun
öljyä tai juoksevaa margariinia


  1. Sekoita kauramaito ja jogurtti ja lämmitä seos hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita joukkoon kuivahiiva ja suola. Lisää jauhot vähitellen samalla vaivaten. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa. Koostumuksen kuuluu jäädä aika löysäksi.
  2. Peitä taikinakulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä paikassa tunnin verran tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.
  3. Kumoa taikina pöydälle ja muotoile se tangoksi. Jaa tanko kahdeksaan palaan. Muotoile taikinapalat ohuiksi leiviksi taputtelemalla ja venyttelemällä.
  4. Kuumenna valurautainen paistinpannu tai parilapannu. (Itse käytin tehoa 4 asteikolla 1-6. Sitä kuumemmalla pannulla leivät tuntuivat palavan herkästi.) Voitele leipien pinta kevyesti juoksevalla tai sulatetulla margariinilla. Laita kukin leipä paistumaan pannulle ensin voideltu puoli alaspäin. Voitele yläpinta, käännä leipä ja paista vielä toinenkin puoli kypsäksi. Samaan tapaan voit paistaa leivät myös grillissä.
  5. Peitä valmiit leivät leivinliinalla, jotta ne pysyvät pehmeinä. Parhaimmillaan naanleivät ovat tuoreina ja lämpiminä.

Vinkki! 

Voit tehdä taikinan myös kylmään nesteeseen ja kohottaa taikinan jääkaapissa seuraavaan päivään. Tällöin sinulla on taikina paistovalmiina, kun haluat aloittaa kokkailun.


kesäkuuta 07, 2019 No kommenttia



Ei kesää ilman perunasalaattia! Tein tätä ensimmäisen kerran vapuksi vanhan sadon perunoista ja kirjaamatta mitään määriä ylös. Postasin kuvan Instagramiin ja saman tien sain kysymyksen, että saisiko tähän tarkempaa reseptiä. Toisin sanoen sain hyvän syyn tehdä tuon salaatin pian uudelleen! Ja mikäs siinä, koska siitä tuli tosi hyvää.

Pidän erityisesti perunasalaateista, joissa on kirkas öljypohjainen kastike. Etenkin vielä sitruunankuorella ja -mehulla höystetystä salaatista tulee näin kivan raikas. Sitruunat muuten ovat yksi jääkaappini perusvarustuksesta. Niitä pitää olla aina! Ilman sitruunaa kokkailusta ei tunnu tulevan yhtään mitään.

Tähän pottusalaattiin hienonsin reilusti tuoretta tilliä, joka maistuu jotenkin tosi kesäiseltä. Suomalaiset mieltävät tillin usein lähinnä kalan mausteeksi, mutta oikeastihan tilli sopii tosi monenlaisiin juttuihin. Kreetalla käydessäni huomasin, miten tilliä lisättiin moniin vihersalaatteihin - ja sehän toimikin erittäin kivasti. Lisäksi se sopii hyvin esimerkiksi hummukseen. Vanha kunnon tilli kannattaa siis ottaa monipuoliseen käyttöön!




Sitruunainen linssi-perunasalaatti

(4-6 annosta)

1 kg varhaisperunoita
1 tlk (380 g/230 g) punaisia linssejä suolaliemessä (esim. Pirkka)
1 prk (50 g/35 g) pieniä kapriksia (esim. Pirkka)
2 nippusipulin vartta (+ sipuliosat, jos ovat pienet)
1 ruukku tuoretta tilliä hienonnettuna
3 tl sitruunankuorta raastettuna
n. 3 rkl sitruunamehua
4 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
ripaus sokeria

  1. Pese perunat hyvin. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä ja jäähdytä. 
  2. Valuta linssit lävikössä ja huuhtaise kylmällä vedellä. Valuta kaprikset liemestään. Hienonna nippusipulit ja tilli.
  3. Yhdistä kaikki salaatin ainekset kulhossa. Kannattaa antaa salaatin maustua jääkaapissa ainakin hetken ajan ennen tarjoamista. Sitruunaisen linssi-perunasalaatin seurana maistuvat grilliherkut.


toukokuuta 29, 2019 2 kommenttia
Newer Posts
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka kokkailee kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Tällä hetkellä en päivitä blogiani säännöllisesti, sillä aika kuluu muihin juttuihin töiden ja lapsiperheen elämän parissa. Toivottavasti kuitenkin vanhoista resepteistäni on iloa! 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

  • Vietnamilaiset kesärullat + maapähkinäkastike ja soija-limekastike
    Vietnamilaiset kesärullat ovat jo vuosia olleet yksi lempiherkkuni, joten on korkea aika julkaista täällä niihin resepti! Maapähkinäka...
  • Vegaaniset nokkosletut
    Jos et ole vielä perehtynyt villiyrttien käyttöön, aloita paistamalla nokkoslettuja! Nokkosesta on helppo lähteä liikkeelle monestakin...
  • Sushisalaatti
    Sushisalaatti - miksen aiemmin ole sitä keksinyt!? Törmäsin somessa erääseen hauskan näköiseen sushisalaattiin, josta välittömästi p...
  • Ruisleipä hapanjuuresta + näin teet oman ruisjuuren
    Korona-aikana kaikki tuntuivat hullaantuvan hapanjuurileivonnasta. Aloin perehtyä asiaan itsekin, ja laitoin alulle oman vehnäjuuren. Asiaa ...
  • Miso-suklaakeksit - ehkä elämäsi parhaat (vegaaniset) suklaakeksit
    Tutustuin näihin kekseihin, kun ystäväni oli leiponut niitä Tara Junkerin kirjasta Kasviksia viikon jokaiselle päivälle . Onneksi pääsin ma...

Arkisto

  • ▼  2023 (7)
    • ▼  joulukuuta (1)
      • Spicy tofuskagen eli tofuskagen aasialaisella twis...
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2021 (22)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (52)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi Biscoff cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates