Ruokakonttuuri: tammikuuta 2019

tammikuuta 27, 2019 No kommenttia

Viime vuosia kun katsoo, on lentäminen ollut selvästi suurin ilmastosyntini. Vielä pari vuotta sitten en oikeastaan ajatellut koko asiaa sen kummemmin, vaikka toki tiesin lentopäästöjen kuormittavan ympäristöä. Itse asiassa vielä reilu vuosi sitten haaveilin joululomamatkasta jonnekin Aasian lämpöön. Vuosi 2018 kuitenkin laittoi ajatuksia uuteen järjestykseen, sillä lentämiseen liittyvistä ilmastovaikutuksista kirjoitettiin kaikkialla: uutissa, kolumneissa ja tosi monessa blogissakin. Konkreettisen herätyksen taisin saada Sitran Elämäntapatestistä. Vaikka syön pääasiassa kasvipohjaista ruokaa, se ei läheskään riitä kompensoimaan lentomatkustamistani, vaikka matkustaisin "vain" kerran vuodessa lomalle Eurooppaan.

Kun lentämisestä tuli normi

Lapsuudenperheessäni ei lennetty koskaan. Joskus seitsemänhenkinen perheemme pakkautui autoon ja ajoimme yön yli -lomalle kylpylään. Lentämistä en osannut kaivata, ja siihen yksi syy oli varmasti se, että luokkakavereistakin matkusteli vain harva. Lapsena sitä nauttikin tosi tavallisista jutuista: Muistan, miten yhtenä kesänä äiti kysyi meiltä lapsilta, haluaisimmeko lähteä Särkänniemeen. Ja mitä vastasimme? Ennemmin halusimme lähteä mökille, jossa sai mielin määrin uida ja saunoa!

Lukion jälkeen muutin opiskelemaan Helsinkiin. Yhtäkkiä huomasin olevani ympyröissä, joissa matkustelu oli tosi tavallista lomatekemistä - siitäkin huolimatta, että opiskelijoilla rahat ovat usein tiukassa. Toisin sanoen siirryin elämässäni yhtäkkiä lentämättömyyden kuplasta ympäristöön, jossa matkustelu on suorastaan normi. Nykyään kun joku jää lomalle, on tavallinen kysymys: "Lähdetkö jonnekin reissuun?" On suorastaan oletettavaa, että lennähdetään jonnekin lomailemaan. Ensimmäisen lentomatkani tein reilu parikymppisenä, minkä jälkeen monta vuotta on kulunut niin, että olen tehnyt yhden ja välillä kaksikin lentomatkaa Eurooppaan. Toiselle mantereelle olen lentänyt kerran, kun matkustin Torontoon au pairiksi. Tämä ei ehkä kuulosta kovin paljolta, sillä kuten sanottu, aika tavallista on lentomatkailla montakin kertaa vuodessa. Mutta ympäristön kannalta se on liikaa.

Matkailua ekologisemmin

Haluan nauttia elämästä, mutta haluan elää myös siten, että myös tulevat sukupolvet saisivat nauttia terveestä planeetasta - oli sitten kyse ihmisistä tai eläimistä. Nykytekniikan puitteissa on kuitenkin aika mahdotonta sisällyttää ekologiseen elämäntapaan lentämistä, vaikka kuinka perustelisin itselleni tarvitsevani breikkiä pimeästä talvesta tai että "matkailu avartaa". Vaikka kokisin saavani matkasta hyvinvointia ja miten upeita kokemuksia tahansa, ne eivät millään peittoa sen ympäristövaikutuksia. Joka tapauksessa lentomatkani jättää jälkeensä paljon enemmän pahaa maailmalle kuin hyvää minulle. Tästä lähtökohdasta minun on tosi vaikeaa perustella lentomatkailua itselleni - ikävä kyllä. Lentomatkoista voi maksaa päästökompensaatiota, mutta tämä moderni anekauppa ei valitettavasti saa tehtyä tekemättömäksi ja poista aiheuttamaani päästökuormaa ilmakehästä. Ja luonnonsuojelujärjestöjähän voi tukea myös ilman, että lentäisi kilometriäkään.

Viimeisimmän lentomatkani tein syyskuussa 2017, kun mieheni kanssa lensimme Kreetalle. Vuonna 2018 panostimme lähimatkailuun, ja halusin aktiivisesti etsiä vaihtoehtoja lentämiselle. Matkustimme junalla Pietariin ja roadtrippasimme ympäri Suomea Lappiin asti. Sekä Pietarissa että Lapissa me kumpikin kävimme ensimmäistä kertaa koskaan. Eikö ole ihan hullua, kun on tullut reissattua paljon kauempanakin! Kesälomalla kokeilimme vaellusta ja ihastuimme siihen kovasti Lapin-reissumme myötä. Teimme vielä kesälomalla ja myöhemmin syksyllä useampia reissuja Etelä-Suomen kansallispuistoihin patikoimaan ja telttailemaan. Uskallan sanoa, että nuo olivat tähänastisessa elämässäni yksiä mahtavimmista reissukokemuksista! Juuri nyt odotamme kevättä ja kesää uusine retkineen.

Myönnettäköön, että retkeilyharrastusta helpottaa oman auton omistaminen. Auto on meillä tällä hetkellä varsin vähäisellä käytöllä, mutta olemme päättäneet pitää sen suhteellisen suurista kuluista huolimatta. Auton omistaminen on meidän kohdallamme suuri helpotus retkeilyn ja muun lähimatkailun näkökulmasta, ja sen avulla voimme saada elämään paljon sellaista mielekästä sisältöä, joka on lentomatkailua todella paljon ekologisempi vaihtoehto. Uskon, että lähivuosina tulemme Suomen lisäksi matkustamaan vaikka Ruotsissa, Norjassa tai Baltiassa. Tai ehkä lähdemme yöjunalla Moskovaan! Liityin muuten vähän aikaa sitten Facebookissa Maata pitkin matkustavat -ryhmään, josta kannattaa käydä bongaamaassa vinkkejä ekologisempaan matkailuun.

Luopumista vai sittenkin jotain muuta?

Ihan vähän aikaa sitten julkaistussa Hesarin artikkelissa todettiin, että suomalaiset vaativat tiukkoja toimia ilmaston hyväksi, mutta jonkun muun pitäisi tehdä ne. On helppo vaatia lentoveroa, jos itse ei lennä. Tai ruuhkamaksuja, jos ei omista autoa. Mutta totuus on, että jokaisen suomalaisen on oltava valmis muuttamaan elämäntapojaan. Eikä se merkityksellisin teko yleensä ole se helpoin.

Omalla kohdallani lentämisen vähentäminen on yksi merkittävin teko. En ole tehnyt varsinaista lupausta ryhtyä lentolakkoon, enkä voi sanoa, että olisin lopettanut lentämisen kokonaan. Mutta ainakin aion lentää huomattavasti aiempaa vähemmän ja pyrkiä sen sijaan katsomaan uusin silmin lähikohteita. Tämän myötä luovun kyllä jostain, mutta toisaalta saan jotain muuta hienoa tilalle. Eli loppujen lopuksi: Onko ilmastoteoissa kyse sen kummemmasta kuin ajattelutavan muutoksesta? Pitäisikö vain opetella uudelleen nauttimaan yksinkertaisemmista jutuista - niin kuin silloin lapsena? En silti väitä, että muutokset olisivat helppoja. Eivät varmasti ole.

Pohdin pitkään, onko ihan typerää kirjoittaa koko postausta ollenkaan. Sopiiko tällainen postaus ruokablogiin? Ja onhan tästä aiheesta jo kirjoitettu vaikka missä! Lisäksi tiedän, etten ole mikään ilmastopyhimys itsekään. En aina tee ilmaston kannalta optimaalisimpia kulutusvalintoja, oli sitten kyse avokadojen ostamisesta tai auton omistamisesta. Ajattelin kirjoittamisen kuitenkin kannattavan, jos se inspiroi edes yhtä ihmistä tarkastelemaan valintojaan uudelleen. Sillä ilmastosta olemme kaikki tasavertaisesti vastuussa.