1. Murskaa digestivekeksit pieneksi muruksi monitoimikoneessa tai esim. vahvassa muovipussissa kaulimella painellen. Sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele muruseos piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Kuvissa olevan rapoffeen tein halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuokaan. Haasteena kuitenkin oli, että reunat helposti hajoavat, kun leivonnaisen irrottaa vuoasta.) Laita pohja jääkaappiin odottamaan.
2. Kuori raparperit ja leikkaa ne melko ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon sokeri. Levitä raparperit uunipellille ja laita 200-asteiseen uuniin noin 10 minuutiksi. Tarkoitus on, että raparperit pehmenevät kauttaaltaan, mutta eivät vielä ala hajota. Tarkkaile siis raparpereja paiston aikana! Anna jäähtyä.
3. Valmista kinuski. Mittaa kattilaan soijavispi ja fariinisokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 10-15 minuuttia, kunnes koostumus sakenee sopivasti. Jäähdytä.
4. Mittaa kulhoon kauravispija ½ dl soijavispiä. Vaahdota kuohkeaksi ja mausta vaniljasokerilla.
5. Levitä pohjan päälle raparperipalat ja valuta niiden päälle kinuski. Halutessasi jätä pieni tilkka kinuskia piirakan koristeluun. Levitä kinuskin päälle kasvivispivaahto. Koristele kinuskiraidoilla ja esim. syötävillä kukilla tai tuoreilla mansikoilla.

Tofuun saa halloumimaisen vivahteen simppelillä marinadilla. Kannattaa testata!



Törmäsin jo aikaa sitten jännältä kuulostavaa tofuhalloumiin. Resepti majaili Pinterestini muistissa varmaan vuoden päivät, ja vasta kun bongasin Viimeistä murua myöten -blogin Saaran testanneen samaista reseptiä, päätin itsekin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen! Ja itse asiassa ryhdyin jo kahdestikin, sillä mielestäni tofuhalloumi ansaitsi ehdottomasti paikan toisella kierroksella.

Ei varmaan kannata edes mainita, että eihän tämä ihan halloumilta maistu - tietenkään. Mutta jännästi siinä on jotain samantapaista vivahdetta. Varmaan ainakin sitruunan happamuus yhdistettynä suolaan aiheuttaa halloumimaisen efektin vähän samaan tapaan kuin mantelifetakin jännällä tavalla muistuttaa oikeaa fetaa. Joka tapauksessa kannattaa testata tätä etenkin nyt grillauskaudella! Ensimmäisellä testikerralla laitoin tofuhalloumia kesän parhaiden hedelmien nektariinien kanssa samaan raikkaaseen salaattiin. Tykkään!






Tofuhalloumi

1 pkt (250-270 g) maustamatonta tofua
1 rkl kuivattua minttua
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
(mustapippuria)

1. Leikkaa tofu noin 1/2 cm:n paksuisiksi siivuiksi. Painele siivuista talouspaperin avulla pois nestettä. Aseta viipaleet leikkuulaudalle parin talouspaperikerroksen päälle. Lisää paperia vielä tofujen päälle. Aseta päälle leikkuulauta ja paino, esim. jauhopussi. Anna tofun kuivua näin noin 10 minuuttia, jotta saat puristettua mahdollisimman paljon pois ylimääräistä nestettä.
2. Sekoita marinadin ainekset ja laita tofu marinadiin maustumaan ainakin puoleksi tunniksi tai mielellään yön yli. Itse tykkään käyttää marinoinnissa muovipussia, jota on helppo käännellä marinoinnin aikana.
3. Paista halloumitofu paistinpannulla, grillissä vai vohveliraudalla.

Kotitekoiset vegeburgerit, nam!



Nyt voin todeta täyttäväni blogin lukijan reseptitoiveen, sillä veljeni on patistanut minua jo ties kauan lisäämään blogiin nuoria kiinnostavan burgerireseptin. Olkoon tämä postaus hänelle omistettu. ;) Haluan jakaa hyväksi havaitun ohjeen, jota on tullut sovellettua niin omassa keittiössä kuin vanhempieni luona äidin toimesta.

Hyvän burgerin tärkeä osa on maukas pihvi. Aiemmin postaamani tomaattiset soijarouhepihvit Jere Niemisen ohjeella valmistettuna on useaan kertaan havaittu tosi toimiviksi burgereihin. Muutenkin kyseiset pihvit ovat keränneet monelta maistajalta kehuja. Suosittelen siis kokeilemaan! Kastikkeeksi sopii niin ikään aiemmin postaamani vegaaninen majoneesi esimerkiksi valkosipulilla maustettuna. Lisäksi tykkään kovasti marinoidusta punasipulista, joka antaa kivasti hapokkuutta ja sopivaa terävyyttä. Marinoitu sipuli sopii hyvin myös salaatteihin. Tietysti burgereihin lisätään vielä reilusti tuoreita kasviksia!

Koska varsinaiset ohjeet pihveihin ja majoneesiin löytyvät blogista jo entuudestaan, on tämän postauksen tarkoitus lähinnä vinkata idea, miten koota maukkaat vegeburgerit ruokakaapin perusaineksista. Burgerit sopivat hyvin tulevan juhannuksen ruokalistalle, mutta maistuvat erinomaisesti ympäri vuoden. Makoisia burgerihetkiä!





Vegeburgerit

sämpylöitä (itse tehtyjä tai valmiita)
tomaattisia soijarouhepihvejä
vegaanista majoneesia (esim. valkosipulilla maustettuna)
marinoitua punasipulia (ks. ohje alla)
(ketsuppia, Shrirachaa)
jääsalaattia, tomaattia yms. tuoreita kasviksia


Lämmitä sämpylät leivänpaahtimessa, uunissa tai mikrossa. Halkaise sämpylät ja kasaa jokaisen väliin lämmin pihvi sekä muut täytteet. Tarjoa heti.



Marinoitu punasipuli

2 punasipulia
1/2 dl (puna)viinietikkaa
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä


Viipaloi sipulit ohuksi viipaleiksi. Yhdistä loput ainekset marinadiksi ja sekoita sipulit sen joukkoon. Jätä jääkaappiin marinoitumaan ainakin muutamaksi tunniksi tai mieluiten seuraavaan päivään. Marinoitu sipuli säilyy jääkaapissa hyvin muutaman päivän tai viikonkin verran, kunhan astia on puhdas.

Klassinen britakakku mansikoilla kuuluu erottamattomasti kesään! Tällä ohjeella ihana brita valmistuu vegaanisista aineksista.


14.7. 2019 Vegaaninen britakakku on onnistuessaan ihanaa, mutta pomminvarma vegaaninen leipomus se ei valitettavasti ole vieläkään. Olen parannellut reseptiä niin, että pohjataikina on nyt paksumpi, jotta kakkupohjaa on helpompi käsitellä. Lisäksi ohjeessa aiemmin ollut uunin luukun raottelu on korvattu pitämällä uunin luukkua hiukan raollaan koko paiston ajan. Alla olevaa tekstiäkin on muokattu näiltä osin. Olen kuitenkin toistaiseksi tullut siihen lopputulokseen, että uuni vaikuttaa olennaisesti britan onnistumiseen.

Britakakun veganisointi on ollut to do -listallani pitkään. Jo kahtena edellisenä kesänä tein muutaman koeleipomuksen, joista ensimmäiset kosahtivat aika täydellisesti. Viime kesän versio pääsi jo melko lähelle toivottua lopputulosta. Annoin reseptin edelleen muhia talven yli seuraavaan seonkiin ja NYT voin vihdoin hehkuttaa, että vegaaninen britakakku on totta!

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmaan pitänyt onnistua jo aiemminkin, sillä lopullinen resepti muistuttaa varsin paljon alkuperäistä ei-vegaanista versiotaan. Ensimmäisissä versioissa lähdin merta edemmäs kalaan. Lopullisessa versiossa käytin pohjataikinassa kananmunankeltuaisten tilalla Alpro Go On soijarahkaa, voin vaihdoin simppelisti margariiniin ja maidon kasvimaitoon. Marenkiosassa on kikhernelientä - mitäpäs muutakaan!

Lisäsin marenkiin hiukan ksantaania, joka on gluteenittomasta leivonnasta tuttu kiinteyttävä ainesosa. Kokeilin leipoa kakun myös ilman sitä, mutta tällöin marenkinvaahto jonkin verran lähti vetistymään ja sulamaan alapinnaltaan vetistäen samalla myös taikinaa. Toisaalta marengin pinnasta tuli ainakin omassa uunissani jonkin verran rapeampi. Tämä johtuu varmasti siitä, että ksantaanilla on kosteutta sitova vaikutus. Ksantaania sisältävä versio oli kuitenkin mielestäni selvästi parempi, joten ehdottomasti suosittelen käyttämään sitä. Voit ostaa ksantaania hyvin varustetuista ruokakaupoista. Eikä kannata pelätä purnukan jäävän käyttämättömäksi, sillä voit hyödyntää ksantaania myöhemmin vaikka sitruuna-marenkipiirakkaan tai veriappelsiini-marenkipiirakkaan!

Ksantaanilla vai ilman - valinta ei suinkaan ollut ainoa eikä pienin murheenkryyni marenkiosan suhteen. Jos rehellisesti sanotaan, meinasin jo jossain vaiheessa heittää pyyhkeen kehään. Sain kuvissa olevan kakun onnistumaan vanhempieni luona aivan täydellisesti, ja sen johdosta hihkuin ympäriinsä onnesta. Päätin vielä ihan varmuuden vuoksi testata kakkua omassakin uunissa, mutta silloin en enää päässytkään samaan lopputulokseen! Kun vanhempieni uunissa ja jopa mökillä ikivanhassa uunissa marengista tuli ihanan rapeaa (eli juuri sellaista kuin britassa kuuluu ollakin), sain omassa uunissa aikaiseksi epämääräistä nahkeaa ja sulanutta marenkia. Ihmettelin tätä aikani, kunnes hoksasin (tai oikeastaan mieheni hoksasi), että meillähän on kalusteisiin sijoitettu uuni, joka ei nähtävästi poista kosteutta paiston aikana yhtä tehokkaasti kuin ns. perinteiset liedet, joissa höyrynpoistoaukko on takaosassa. Useamman kokeilun seurauksena olen todennut parhaaksi tavaksi käyttää Rosenlew-uunissamme kiertoilmatoimintoa ja lisäksi pitää uuninluukkua raollaan paiston aikana kosteuden poistamiseksi. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa tämä huomioon, jos sinullakin on kalusteisiin sijoitettu uuni tai muuten epäilet uunisi höyrynpoistoa tehottomaksi. Ainakin kolmessa eri uunissa britaa testanneena olen silti todennut, että kaikissa marengista ei siltikään välttämättä tule rapeaa, vaan ennemmin pehmeää. Eli toistaiseksi en ole onnistunut keksimään pomminvarmaa reseptiä, joka onnistuisi aina ja kaikkialla. Erinomainen oppitunti siitä, miten valtavasti uuneissa onkaan eroja!

Summa summarum: Jos kokeilet britaa ensimmäistä kertaa tai teet sitä sinulle vieraassa uunissa, en ehkä uskalla suositella kokeilua esim. hetkeen, kun tapaat appivanhempasi ekaa kertaa ja haluat tehdä heihin vaikutuksen. 😅 Britakakun leipomishommiin kannattaa ryhtyä, kun olet kokeilumielellä ja asennoitunut siihen, ettei uuni välttämättä paista kakkuasi täydelliseksi. Toivottavasti kuitenkin saat britakakun näillä vinkeilläni onnistumaan! Jätä myös ihmeessä kommenttia, millaisia havaintoja teet oman uunisi suhteen.

Britakakku täytetään perinteisesti tuoreilla marjoilla. Tietysti myös hedelmiä voi käyttää talviaikaan. Halutessaan marjojen ja soijavispin lisäksi kakkuun voi laittaa myös raparperihilloketta. Ainakin minun suosikkibritani sisältää raparperihilloketta ja tuoreita mansikoita. Myös lemon curd -tyyppinen sitruunatahna sopisi oivasti. Siihen löydät ohjeen pavlovareseptini yhteydestä.

Vegaaninen britakakku

(10-12 annosta)

Pohja
Pinnalle
1 dl säilykekikherneiden lientä (esim. Pirkka)
1 1/4 dl sokeria
1/2 tl ksantaania
1/2 dl mantelilastuja

Täyte
1 prk (250 ml) kaura- tai soijavispiä (Kaslink Aito on parasta jämäkkyytensä puolesta, Alprosta tulee löysempi vaahto)
1 tl vaniljasokeria
n. 500 g tuoreita mansikoita tai muita marjoja
(raparperihillokettta)

1. Aloita marengin valmistuksesta, koska näin vatkaimia ei tarvitse pestä välissä. Mittaa kulhoon kikherneliemi marenkia varten. Vatkaa se sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista muutama minuutti, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää. Vaahdon kuuluu olla niin jämäkkää, että kulhon pystyy kääntämään ylösalaisin. Ripottele joukkoon ksantaani ja vatkaa vielä hetki, jotta se sekoittuu kunnolla vaahtoon. Tässä vaiheessa vaahto on entistäkin jäykempää.
2. Mittaa pohjataikinaa varten kulhoon margariini ja sokeri. Vaahdota seos sähkövatkaimella. Lisää soijarahka ja vatkaa tasaiseksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kasvimaito. Älä enää turhaan sekoittele jauhojen lisäämisen jälkeen, ettei taikina sitkisty. Levitä pohjataikina tasaisesti leivinpaperin päälle syvälle uunipellille. Taikinaa ei tarvitse levittää ihan reunoille asti.
3. Levitä marenkivaahto pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastut. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes marenki on kullanruskeaa. Jos sinulla on kalusteisiin sijoitettu uuni tai muuten epäilet uunisi poistavan höyryä vähän huonosti, käytä kiertoilmatoimintoa ja pidä paiston ajan uuninluukkua raollaan asettamalla sen väliin puulasta. Anna jäähtyä.
4. Vaahdota täytettä varten kaura- tai soijavispi. Mausta vaniljasokerilla. Paloittele mansikat ja jätä muutama koristeeksi.
5. Leikkaa jäähtynyt pohja kahtia ja siirrä varovasti toinen puoli pohjaksi tarjoiluvadille. Levitä päälle raparperihilloketta (halutessasi, ks. resepti alla), vaahto ja mansikat. Nosta toinen puoli pohjasta kanneksi ja koristele vielä mansikoilla. Tarjoa heti, sillä britakakku vettyy säilytyksen aikana.

Raparperihilloke

5 dl raparperipaloja
2 rkl vettä
1 dl sokeria

Mittaa raparperipalat ja vesi kattilaan. (Jos käytät pakastettua raparperia, lisää ne jäisenä kattilaan ja jätä vesi pois.) Kuumenna höyryäväksi. Sekoita joukkoon sokeri ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes raparperi on soseutunut. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.