Kun vuosi lähestyy loppuaan, on hauska pikakelata läpi, mitä onkaan tullut puuhattua!

Soijarouheesta valmistetut vegekoftat mausteisessa ja pehmeässä currykastikkeessa - nam!

Jouluruoka on ihan hyvää, mutta kun sitä vetää pari päivää putkeen, niin ainakin itse kaipaan jotain täysin erilaista syötävää. Niin kuin vaikka mausteista intialaista ruokaa! Koftat eli lihapyörykät mausteisessa tomaattisessa currykastikkeessa on intialaisia klassikkoruokia. Tein ruoasta vegeversion, joka ainakin omasta mielestäni oli tosi hyvää - niin hyvää, että olen kokannut sitä jo useamman kerran ja viimeksi tänään tapaninpäivänä. Kyllä maistui jouluruokien rippeiden kaverina. 😄 Myös töissä eväskoftia lämmittäessäni sain ihastuneita kommentteja ruoan vastustamattomasta tuoksusta.

Tein koftat käyttäen pohjana vanhaa tuttua soijarouhetta. Vaikka kaupan hyllyt ovat mukavasti täyttyneet nyhtiksistä ja härkiksistä, niin halpaa, terveellistä ja kätevää soijarouhetta ei silti kannata unohtaa. Olen todennut, että parhaiten soijarouhe toimii pihveissä ja pyöryköissä, kun sen lisää taikinaan kuivana. Näin soijarouhe itsessään jo pitää taikinaa jonkin verran kasassa ja myös imaisee itseensä hyvin makuja. Mausteiden lisäksi sekoitin pyörykkämassaan tomaattisosetta ja soijakastiketta. Autenttiseen koftataikinaan ne eivät varmasti kuulu, mutta tuovat kasvisversioon umamista täyteläistä makua. Kastikkeeseen lisäsin reilusti mausteita. Kurkumasta en oikeastaan kauheasti tykkää itse, mutta lisäsin sitä vähän väriä tuomaan.

Pyörykkätaikinan voi hyvin valmistella jo edellisenä päivänä, jolloin seuraavana päivänä vaikka töiden jälkeen ruoka valmistuu sukkelammin. Mutta aika ihanalta vegekofat täyteläisessä kastikkeessa maistuvat myös, kun viikonloppuna (tai nyt välipäivinä, jos olet lomalla toisin kuin minä) on paremmin aikaa kokkailla. Toivottavasti tykkäätte yhtä paljon kuin minä!

Vegekoftat currykastikkeessa

(4-5 annosta)

Koftat:

Jouluisilta mausteilta maistuva bataattilaatikko sopii oivasti joulupöytään perinteisten suomalaisten laatikoiden kaveriksi ja valmistuu helposti vegaanisista aineksista.



Meidän perheessä vakituiset joululaatikot ovat lanttu- ja porkkanalaatikko sekä imelletty perunalaatikko. Tosi monta vuotta on pitänyt tehdä jouluksi myös bataattilaatikkoa, mutta jotenkin se aina on jäänyt, sillä laatikoiden lisäksi muitakin ruokia on niin hurjan paljon. Joinakin vuosina olemme yrittäneet karsia valikoimaa jättämällä jonkin laatikon pois ja tehdä tilalle jotain uutta, mutta kun jokaisella seitsemällä perheenjäsenellä on oma lempparinsa, suunnitelmaa ei oikein koskaan ole saatu tuon pidemmälle. Ja sama ongelma koskee oikeastaan kaikkia muitakin jouluruokia. 😄

Edellä mainituista syistä en usko, että tänäkään jouluna bataattilaatikko päätyy pöytäämme, mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä sitä oli kiva nauttia näin jo ennen joulua! Jos teillä ei ole samaa laatikkodilemmaa, suosittelen kokeilemaan. Makea ja pehmeän makuinen bataatti sopii hyvin laatikkoon yhdessä jouluisten mausteiden kanssa. Vegaaninen bataatilaatikko on helppo valmistaa, sillä kananmuna ei ole lainkaan välttämätön ja kermaksi sopii tosi hyvin kaurakerma.

Bataattilaatikko

(joulupöydässä lisäkkeenä noin 6 hengelle)

1 kg bataattia
2 dl kaurakermaa
2-3 rkl siirappia
1 dl korppujauhoja
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl kanelia
ripaus kardemummaa
1 tl suolaa

Pinnalle:
korppujauhoja

1. Kuori ja paloittele bataatit. Laita bataatit kattilaan ja laske päälle vettä sen verran, että palat peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä pehmeiksi eli noin 15 minuuttia palojen koosta riippuen. Kaada vesi pois ja soseuta bataatit soseeksi sauvasekoittimella.
2. Sekoita bataattisoseen joukkoon kaikki muut ainekset. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja tasoita pinta. Koristele pinta halutessasi lusikan avulla. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran. Tarjoa joulupöydässä lisäkkeenä.

Pehmeä kaurarouheuunipuuro saa makua tuoreista omenoista.


Olen jo aiemminkin kirjoittanut täällä, miten kovasti olen ihastunut kaurarouheeseen. Tykkään superpaljon kauran mausta ja kaurarouheen suutuntumasta. Ensimmäistä kertaa kokeilin kaurarouheesta uunipuuroa. Halusin puuroon jotain ekstraa ja päätin kuutioida mukaan kotimaisia omenoita. Toimii! Erityisen hyvältä puuro maistui, kun pinnalle ripotteli kanelia ja lautaselle lorautti vielä kylmää kauramaitoa. Ennen joulun riisipuuroähkyjä kannattaa siis kokeilla kaurarouhepuuroa!

Uunipuuro valmistuu melkein itsekseen vaikka iltapalaksi - tai aamupalaksikin, jos jaksat herätä vähän aikaisemmin laittamaan ainekset uuniin. Jotkut harrastavat yön yli -uunipuuroja, jolloin puuro laitetaan 100-asteiseen uuniin yön ajaksi. Itse en ole kokeillut, mutta onko teillä kokemusta? 😊 Bongasin myös Viimeistä murua myöten -blogin Saaran hauskan idean valmistaa uunipuuro paistopussissa. Sen verran mielenkiintoinen innovaatio, että ehkä testaan samalla tekniikalla yön yli -puuroa ensi kerralla!

Omenainen kaurarouheuunipuuro

(4 annosta)

3 (300 g) kotimaista omenaa
3 dl kaurarouhetta (Myllärin)
1 l kauramaitoa (käytin Kaslinkin Aitoa)
3/4 tl suolaa

1. Leikkaa omenat pieniksi kuutioiksi. Voitele uunivuoka ja sekoita siinä kaikki ainekset.
2. Nosta vuoka 175-asteisen uunin keskitasolle ja kypsennä noin 1 1/2 tuntia. Sekoita kertaalleen, kun puuro on kypsynyt vajaan tunnin verran. Tässä vaiheessa rakenteen kuuluisi jo olla jonkin verran paksuuntunut. (Kypsennyksen alkuvaiheessa omenakuutiot todennäköisesti tuppaavat nousemaan pinnalle, joten tässä vaiheessa rakenne on hyvä laittaa sekaisin. ) Tarjoa valmiin puuron kanssa kanelia ja kylmää kauramaitoa.

Hyydytettävä vegaaninen juustokakku saa makua mustikkajauheesta ja raikkaasta sitruunasta.



Olen leiponut aika monenlaisia vegaanisia leivonnaisia, mutta ensimmäistä kertaa tein hyydytettävän kakun agar-agarilla. Aikaisemmin olen useamman kerran tehnyt helppoakin helpompaa suklaamoussekakkua, jonka hyydyttävä komponentti on yksinkertaisesti suklaa. Nyt Suomi 100 -juhlan kunniaksi testasin agar-agarilla hyydytettävää kakkua, jonka makumaailman halusin tuovan esille suomalaisia makuja. Mielestäni itsenäisyyspäivään sopii erityisesti sininen mustikka, joten sen pohjalta lähdin toteuttamaan reseptiä. Lisäsin mustikan mustikkajauheen muodossa, mikä osoittautuikin aika käteväksi tavaksi. Lisäsin mustikkajauhetta vain puoleen täytemassasta ja toisen puolen jätin valkoiseksi. Raikastin täytemassan makua vielä sitruunalla. Pohjan tein kaurakekseistä.

Keskellä talvea ei ole tarjolla suomalaisia tuoreita metsämustikoita, joten koristelin kakun jäisillä pakastemustikoilla. Jos teet samoin, kannattaa ne luonnollisesti lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Ulkomaiset tuoreet pensasmustikat ovat hyvä vaihtoehto varsinkin, jos haluat koristella kakun jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Agar-agarilla hyydyttäminen sujui näin ensikertalaiselta erittäin hyvin. Liivatteella hyydyttämiseen verrattuna agar-agarkakun lopputulos on helposti hieman rakaisempi, mutta tämän kokemuksen perusteella olin tosi positiivisesti yllättynyt hyvästä koostumuksesta. Agar-agar pitää liuottaa vähän isompaan nestemäärään kuin liivatelehdet. Kamomillan konditoriasta voi lukea hyviä vinkkejä agar-agarin käytöstä. Haluan kuitenkin vielä itsekin korostaa, miten tärkeää on käyttää mittaamiseen oikeita välineitä eli mittalusikoita! Ruokailuvälineillä mittaaminen on tosi epätarkkaa, jolloin lopputuloksesta ei välttämättä tule toivotunlaista.

Itsenäisyyspäivän juhlapöytään sopisi muuten myös uunissa paistettava mustikkamarmoroitu juustokakku. Jos taas kakut eivät ole juttusi ja kaipaat rustiikkisempaa herkkua, miten olisi aina yhtä ihana mustikkakukko? Pääruokapuolelle suosittelen kantarellikaurattoa vaikka punajuuri-härkäpapupihvien kanssa. Makoisaa Suomi 100 -juhlintaa! 😊

Vegaaninen sitruuna-mustikkajuustokakku

(noin 10 annosta)

Pohja

200 g kaurakeksejä (Kantolan ovat vegaanisia)
75 g margariinia (tummansininen Keiju)

Täyte

1 prk (250 ml) soijavispiä (Alpro)
2 rs (à 150 g) kauratuorejuustoa (Oatly På Mackan)
3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl sitruunankuorta raastettuna
3 rkl sitruunamehua
1 dl vettä
3 1/2 tl agar-agarjauhetta
1 rkl mustikkajauhetta

Pinnalle

tuoreita (pensas)mustikoita tai pakastemustikoita
koristelurakeita

1. Murskaa keksit monitoimikoneessa tai muovipussissa esim. puisen perunasurvimen avulla hienoksi. Sulata margariini ja sekoita keksimurskan joukkoon. Kiinnitä halkaisijaltaan 20 cm:n irtokakkuvuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi. Paine keksimuruseos vuoan pohjalle leivinpaperin päälle.
2. Vaahdota soijavispi. Pehmitä sen jälkeen toisessa kulhossa tuorejuusto sähkövatkaimen avulla. Lisää sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori. Yhdistä seos soijavispin kanssa.
3. Mittaa pieneen kattilaan vesi ja sitruunamehu sekä agar-agar. Kuumenna koko ajan sekoittaen kiehuvaksi. Vähennä lieden tehoa ja keitä vielä noin 2 minuuttia samalla koko ajan sekoittaen niin, että agar-agar liukenee kunnolla nesteeseen. Lisää agar-agarliuos täytemassaan samalla hyvin sähkövatkaimella sekoittaen. Tämä kannattaa tehdä ripeästi.
4. Levitä puolet täytemassasta kakkuvuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Lisää jäljelle jäävään osaan mustikkajauhe ja levitä tämäkin osa vuokaan. Tasoita pinta. Nämäkin vaiheet kannattaa tehdä ripeästi. Anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli.
5. Irrota kakun reunat vuoasta varovasti veitsen avulla ja avaa sitten vuoka. Siirrä kakku tarjoilulautaselle. Koristele tuoreilla (pensas)mustikoilla tai jäisillä pakastemustikoilla. Jos käytät pakastemustikoita, aseta ne kakun päälle vasta juuri ennen tarjoilua. Lisäsin itse vielä talvisia koristelurakeita. 

Herkullinen saaristolaisleipä on juhlapöydän klassikkoleipä.



Leivon saaristolaisleipää usein jouluksi ja juhannukseksi. Se on tosi hyvää, mutta sen verran makeaa, että arkileipänä suosin mieluummin jotain vähäsokerisempaa leipää. Toisaalta juhlavan leivän hohto ehkä katoaisi, jos sitä söisi liian usein? Saaristolaisleivän valmistus on varsin helppoa ja vaivatonta, sillä taikina vain sekoitetaan, kohotetaan suoraan vuoissa ja paistetaan. Vaivaamisvaihetta ei ole lainkaan, eikä leivinpöytääkään tarvitse liata. Niin sanotusti hollilla olemiseen menee kuitenkin useampi tunti, sillä kohotus ja paisto vievät aikaa. Mutta samalla voi tosiaan kätevästi puuhailla jotain muuta!

Useimmiten saaristolaisleivän taikinanesteenä käytetään piimää, mutta vegaaninen ja maidoton versio syntyy helposti omena- tai appelsiinitäysmehusta. Halutessaan taikinaan voi lisätä myös auringonkukansiemeniä, vaikka perinteisimpään versioon ne eivät taida kuulua. Saaristolaisleipä sopii erinomaisesti pakastettavaksi, sillä tuoreena se ei oikeastaan edes ole parhaimmillaan, vaan mielellään sen kannattaa antaa vetäytyä vähintään seuraavaan päivään. Jos siis suunnittelet saaristolaisleipää joulupöytään, sen voi erittäin hyvin tehdä jo muutaman viikon etukäteen.

Litran taikinasta tulee kolme leipää, ja fiksuahan se onkin kerralla paistaa useampi kappale. Ja jos totta puhutaan, niin kaljamaltaita ei oikein tule kulutettua mihinkään muuhun...😄 Jos ei itse tule kaikkia leipiä syötyä, anna vaikka kavereiden iloksi! Jos kuitenkin syöjiä on vain muutama, on ohjeesta helppo tehdä vaikka vain 1/3 annoksenkin yhtä leipää varten. Jos et omista leipävuokia, voit hyvin käyttää myös suorakaiteen mallisia foliovuokia.

Raikas sitruuna ja lehtipersilja ovat toimiva makupari kikhernetahnassa!



Surauttelen erilaisia paputahnoja varsin usein, mutten olekaan hetkeen postannut tahnareseptiä. No tässäpä tulee taas pienen tauon jälkeen. 😊 Ja ei, tämä ei ole yhtään jouluinen resepti, vaikka muissa ruokablogeissa joulusesonki on jo selvästi täydessä vauhdissa... Vaikka voihan tätä tietysti pikkujouluihin tehdä!

Inspiraatio ruokaan lähtee hyvin usein yhdestä tai kahdesta jollain tavalla hollilla olevasta raaka-aineesta. Tällä kertaa inspiroiduin, kun lehtipersilja oli tarjouksessa Cittarissa. Lehtipersilja sopii hyvin yhteen raikkaan sitruunan kanssa, joka on jääkaappini vakiokamaa. Sitruunoita pitää olla aina! Sitruunaa laitan tahnoihin yleensä aina vähintäänkin mehuna, sillä tavallisesti tahnat kaipaavat raikasta hapokkuutta. Tällä kertaa raastoin myös kuorta mukaan antamaan lisämakua. Itse tahnan tein nyt tällä kertaa kikherneistä, mutta aiemmin yksi versio syntyi myös punaisista linsseistä. Ensisijaisesti olisin halunnut käyttää valkoisia papuja, mutta ne olivat kaupasta loppu. Sovella siis kaappisi sisällön mukaan, hyvää tulee varmasti joka tapauksessa!

Sitruunainen kikhernetahna

2 prk (à 380 g/230 g) kikherneitä (Pirkka)
1 valkosipulinkynsi
1 1/2 tl sitruunankuorta raastettuna
n. 2 rkl sitruunamehua
3-4 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
1/2 tl suolaa
(vettä)
1 dl lehtipersiljaa hienonnettuna


Valuta kikherneistä pois liemi ja kaada ne korkeareunaiseen kulhoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Lisää valkosipuli ja sitruunankuori kulhoon. Soseuta tasaiseksi. Lisää sitruunamehu, öljy, pippuri ja suola. Ohenna tarvittaessa lorauksella vettä. Lisää lopuksi hienonnettu persilja lusikalla sekoittaen. Tarjoa leivän kanssa.

Tahmaista pähkinäkuorrutusta, omppua ja kanelia - mitä herkkupullaa!



Tuoretta pullaa ei voita ehkä mikään muu herkku. Pulla on myös siitä kiva, että sitä voi varioida melkein loputtomiin: Perustaikina on sama, mutta eri täytteitä ja muotoja voi helposti muokata. Tämä pulla taipui sticky buneiksi, jotka leivotaan bostonkakun muotoon ja saavat pinnalleen karamellisoituneelta sokerilta ja paahteiselta pekaanipähkinältä maistuvan herkkutahman. Sticky buneja leivotaan paljon Jenkkilässä, mutta ne sopivat loistavasti myös tänne Suomeen, kun aika vannoutunutta pullakansaa kuitenkin olemme.

Olen leiponut sticky buneja jo joskus aiemminkin veganisoituna versiona K-Ruoan ohjeella. Kun kollega on valmiiksi kehittänyt toimivan ohjeen, miksi keksiä pyörää uudelleen. Nyt kotimaisten omppujen aikaan halusin kuitenkin lisätä pullan täytteeksi vähän tuoretta omenaa. Kokeilin ensimmäisellä kerralla lisätä omenan pieninä kuutioina, mutta lopputulos oli vähän turhan kostea. Toimivammaksi vaihtoehdoksi osoittautui raastaa muutama omppu ja puristaa niistä hieman ylimääräistä nestettä pois ennen täytteeksi lisäämistä. Omena toimii hyvin yhdessä pähkinäisen tahman kanssa. Mutta kyllähän tuo tahmaosuus on parasta tässä pullassa...😋
Alkuperäisresepti löytyy siis täältä, mutta lisäilin ohjeeseen jonkin verran omia vinkkejäni, jotta lopputulos olisi onnistunut ja että uunisi säilyisi tahmasta puhtaana. Vaikka käyttäisit irtopohjavuoassa kunnon leivinpaperivuorausta, kannattaa silti asettaa uunipelti vuoan alle ihan varmuuden vuoksi!

Apple Sticky Buns eli omenaiset tahmapullat

12 palaa

1. Lisää sokeri, kuivahiiva, kardemumma ja suola 42-asteiseen taikinanesteeseen. Alusta jauhot taikinaan vähitellen. Lisää pehmeä margariini jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista. Anna taikinan kohota leivinliinan alla 20-30 minuuttia.
2. Aseta leivinpaperi mahdollisimman siististi pyöreän kakkuvuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Saat paperin asettumaan paremmin, kun ensin rypistät sen käsissä palloksi ja vasta sitten asetat vuokaan. Paloittele vuokaan tulevat pähkinät käsin noin 4 osaan ja levitä ne tasaisesti vuoan pohjalle. Sulata rasva kattilassa, lisää fariinisokeri ja sekoita hetki. Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon siirappi ja suola. Anna seoksen hieman jäähtyä. Lusikoi seos pähkinöiden päälle vuokaan.
3. Raasta omenat karkeaksi raasteeksi. Laita raaste siivilään ja purista siitä hieman ylimääräistä nestettä pois. Raastetta ei siis ole tarkoitus puristaa rutikuivaksi. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin 30 x 40 cm). Levitä taikinalevylle täytteeksi pehmeä margariini, sokeri ja omenaraaste. Ripottele pinnalle reilusti kanelia. Kääri levy pitkältä sivulta alkaen rullaksi. Leikkaa rulla 12 viipaleeksi. Nosta viipaleet vuokaan ympyrän muotoon leikkauspinta ylöspäin niin, että keskelle tulee 3 palaa ja loput niiden ympärille. Palojen väliin kuuluu jäädä hieman kohoamistilaa. Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä 20-30 minuuttia.
4. Nosta vuoka uuniin. Jos käytät irtopohjavuokaa, kannattaa vuoka asettaa uunipellille siltä varalta, että vuoasta sattuu vuotamaan rasvaa ja sokeria. Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 25-30 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, peitä vuoka paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla. Paiston kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä bostonpulla jää helposti raa'aksi keskeltä. Anna bostonin hieman jäähtyä ja kumoa se sitten tarjoiluvadille. Lusikoi mahdolliset vuokaan jääneet pähkinät ja "tahmat" pullan pinnalle.

Thaimaalainen currytahna sopii loistavasti linssikeittoon!

Thai-linssikeitto

(3-4 annosta)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl öljyä
n. 2 rkl punaista thaimaalaista currytahnaa (käytin Spice up -merkkiä)
1 1/2 dl punaisia linssejä (kuivia)
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
n. 4 dl vettä
2 dl kookosmaitoa

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta inkivääri. 
2. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja kuullota siinä valkosipulia ja sipulia muutama minuutti. Lisää inkivääri ja currytahna. (Huomaa, että eri currytahnojen tulisuudessa voi olla eroa, eli lisää maistellen!) Lisää myös linssit, tomaattimurska ja vesi. Keitä kannen alla noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. 
3. Lisää keittoon lopuksi kookosmaito. Tarkista maku. Tuore korianteri sopii hyvin keiton kanssa, mutta sitä ilmankin keitto on tosi hyvää.

Herkullinen pasta on aina varma sijoituskohde suppiksille! Mausta suppilovahveropasta vaihteeksi sitruunalla, valkosipulilla, yrteillä ja lorauksella oliiviöljyä.



Joskus se simppelein ruoka maistuu parhaalta, ja usein niin on metsäsienten kohdalla. Löysin jonkin aikaa sitten lähimetsästä hiukan suppiksia ja ne päätyivät tähän simppeliin pastaan. Aika usein tulee kokattua kermaista sienipastaa, mutta nyt halusin jotain vähän erilaista. Vaimomatskuu-blogista bongasin idean sitruunan yhdistämisestä suppilovahveropastaan. Miten ei olekaan koskaan tullut mieleen! Sitruunankuori ja -mehu antoivatkin kivan säväyksen. Lisäksi tämä simppeli pasta saa makua valkosipulista, oliiviöljystä ja tuoreista yrteistä. Käytin itse timjamia, kun sitä sattui olemaan kaapissa, mutta lehtipersilja epäilemättä sopisi myös hyvin. Juustomaista makua antamaan lisäsin vielä ravintohiivahiutaleita.

Pastana voit käyttää melkeinpä mitä vaan mieleistäsi pastaa. Itse ostin juuri Palmuston kikhernepastaa, joka on aikas huippua. Kyseinen tuote on melko hintava, mutta toisaalta jos haluaa nauttia aterialla proteiinia niin kikhernepastasta sen saa samassa paketissa. Ainakin minä tykkään välillä syödä sellaisiakin pastaruokia, joihin ei tule mitään erityisen proteiinipitoista ainesta muuten, joten niin niihin tilanteisiin kikhernepasta on tosi oiva valinta. Makukin on siinä hyvä, joskaan ei tietysti ihan samanlainen kuin valkoisessa vehnäpastassa.

Sitruunainen suppilovahveropasta

(1 annos)

n. 75 g pastaa
100 g tuoreita suppilovahveroita
1/2 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl sitruunankuorta raastettuna
n. 1/2 rkl sitruunamehua
1 1/2 rkl ravintohiivahiutaleita
mustapippuria
suolaa
tuoretta timjamia tai lehtipersiljaa hienonnettuna

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan samalla, kun valmistat sieniseoksen.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Puhdista sienet ja paloittele niitä vähän pienemmiksi. Kuumenna sieniä paistinpannulla ilman rasvaa niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Lisää oliiviöljy sekä sipuli ja valkosipuli. Kuullota, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Raasta sitruunankuori ja purista mehu.
3. Valuta pasta ja ota talteen osa keitinliemestä. Yhdistä pasta ja sieniseos. Lisää kaikki loput ainekset sekä sopiva louraus keitinlientä niin, ettei pasta jää liian kuivaksi. Tarjoa heti.

Simppelit kikhernepihvit valmistuvat käden käänteessä vaikka arki-illankin ruoaksi perunamuusin tai uunijuuresten seuraksi.

Olen näköjään lähtenyt blogissa linjalle nopeat ja helpot arkiruoat. Mutta mikäs siinä, kun oikeasti niitä arkiruokia tulee kokkailtua kaikkein eniten. Makeisiinkin herkkuihin on mietintämyssyssä muhimassa ideoita, jotka olisi tarkoitus päästää toteuttamisasteelle lähiaikoina.

Minulla on kuiva-ainekaapissa on aina varastossa ainakin pari purkkia säilykekikherneitä. Väsymättömänä hummusfanina kikherneet usein päätyvät jonkinlaiseen hummukseen, mutta myös arki-illan simppelit kikhernepihvit valmistuvat niistä tosi kätevästi. Aina ei jaksa olla niin suunnitelmallinen ja aikaansaava, että keittäisi kikherneet itse ja pakastaisi ne myöhempää käyttöä varten. Lisäsin pihveihin vähän porkkanaraastetta mehevöittämään massaa ja kiinteyttäväksi ainesosaksi terveellisiä kikhernejauhoja ja kaurajauhoja. Mausteena käytin nyt yrttejä, mutta tokihan kikhernepihveihin saa helposti vaikka intialaisen vivahteen maustamalla ne currytahnalla tai muilla intialaisilla mausteilla. Pihvit maistuvat hyvin ihan sellaisenaan, mutta aina parempi, jos ehdit valmistaa niille esimerkiksi kylmän jogurttikastikkeen.

Simppelit kikhernepihvit

(noin 10 kpl)

2 prk (a 380 g/230 g) kikherneitä (Pirkka)
2 pienehköä porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl kikhernejauhoja
1/2 dl kaurajauhoja (tarvittaessa gluteenittomia, jauhoin hiutaleista blenderissä)
1 1/2 rkl soijakastiketta
1 tl timjamia
1 tl rosmariinia
srirachaa tai muuta chiliä
mustapippuria

Paistamiseen:
öljyä

1. Valuta kikherneet liemestään ja soseuta ne sauvasekoittimella karkeaksi. Idea on, ettei soseesta tule ihan tasaista, vaan joukkoon saa jäädä paloja kikherneistä. 
2. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset kikhernesoseen joukkoon. Jos ehdit, voit antaa taikinan vetäytyä puolisen tuntia, mutta välttämätöntä se ei ole.
3. Muotoile taikinasta pihvejä. Vedellä kostutetuilla käsillä tämä käy helpommin. Paista pihvit paistinpannulla kohtalaisella lämmöllä kypsäksi ja kauniin ruskeaksi kummaltakin puolelta. Raaka kikhernejauho maistuu pistävältä, joten varo paistamasta liian kuumalla teholla. Liian kuumalla pannulla pihvien pinta palaa ja sisus jää raa'aksi. Tarjoa pihvien kanssa esimerkiksi perunamuusia tai uunijuureksia.

Pehmeä kurpitsakeitto saa ruokaisuutta linsseistä. Potkua antavat chili ja tuore inkivääri.


Syksyisin alkaa tehdä mieli lämmittäviä mausteisia keittoja. Myskikurpitsa on juuri nyt edullista, ja siitä syntyykin tosi kivoja keittoja. Blogini alkutaipaleelta löytyykin jo yksi kurpitsakeitto, jonka mausteena on harissatahnaa. Itse asiassa melkein teki mieli lisätä harissaa tähänkin keittoon, sillä olen viime aikoina tosi tykästynyt harissan makuun, mutta silloin tästä keitosta olisi melkein tullut vanhan reseptin toisinto. 😄 Niinpä maustoin keiton nyt chilillä sekä ihanalla tuoreella inkiväärillä. Lisäksi rouhin huhmaressa korianterinsiemeniä, jotka mielestäni sopivat tosi kivasti yhteen kurpitsan maun kanssa. Mutta jos haluat, kokeile ihmeessä maustamista myös harissalla. Tähän asti muuten olen nähnyt korianterinsiemeniä lähinnä aasialaiskaupoissa, mutta hiljattain bongasin Cittarissa myös SantaMarian korianterinsiemeniä. Mahtavaa, kun kivoja aineksia tulee jatkuvasti paremmin saataville! Paahdoin kurpitsasta jääneet siemenet keiton kaveriksi. Postauksen lopussa kokemuksia siitä puolesta. 😅

Myskikurpitsa-linssikeitto

1 (noin 1,2 kg) myskikurpitsa
1 iso (150 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 dl kuivia punaisia linssejä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna (laitoin itse vähän reilummin, mutta lisää maistellen)
chiliä (esim. srirachaa tai chilihiutaleita)
1 tl korianterinsiemeniä
1 kasvisliemikuutio
n. 7 dl vettä
2 dl kookosmaitoa
suolaa
1 rkl sitruunamehua

1. Paloittele ensin kurpitsa: Leikkaa kurpitsa pitkittäin kahtia. Koverra siemenet ja pehmeä "rihmasto" pois lusikan avulla. Älä kuitenkaan heitä siemeniä pois, sillä voit paahtaa ne kaveriksi keitolle. Viipaloi kurpitsanpuolikkaat poikittain. Leikkele kuoriosa pois viipaleista veitsellä. Paloittele sopiviksi paloiksi. Kuori ja paloittele myös sipuli ja valkosipuli.
2. Kuumenna öljy kattilan pohjalla. Kuullota siinä kurpitsaa, sipulia ja valkosipulia noin 5 minuuttia. Rouhi korianterinsiemenet huhmaressa. Lisää kattilaan loput keiton ainekset kookosmaitoa, suolaa ja sitruunamehua lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes kurpitsa on kypsää.
3. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito, sitruunamehu ja tarpeen mukaan suolaa. Tarjoa halutessasi keiton kanssa paahdettuja kurpitsansiemeniä (ks. ohje alla).

Paahdetut kurpitsansiemenet

kurpitsansiemeniä
loraus öljyä
suolaa

Poista "rihmat" kurpitsansiemenistä, huuhtele ne siivilässä ja kuivaa varovasti talouspaperin avulla. Jos aikaa on, vielä parempi on, jos annat siementen kuivua talouspaperin päällä vaikka puolisen tuntia. Sekoita siementen joukkoon loraus öljyä ja ripaus suolaa. Halutessaan voit toki lisätä muitakin mausteita. Paahda siemeniä 200-asteissa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa keiton päällä tai napostele sellaisenaan.

Kokeilin paahtaa siemenet pannulla, sillä pelkkien kurpitsansiementen takia uunia on vähän hölmöä lämmittää. Paahdoin ensin pelkkiä (hieman kosteita) siemeniä pannulla ja lisäsin hetken kuluttua öljyn ja suolan. Tässä vaiheessa alkoi hurja poksuminen - kuin valmistaisit poppareita paistinpannulla. 😄Onnistuu siis näinkin, mutta suosittelen käyttämään kantta suojana.

Tässä vegetärppejä Kreetan-lomalle!



Karkasimme syyskuun puolivälissä viikoksi syksyä pakoon Kreetan aurinkoon. Täytyy sanoa, että pieni paluu kesään oli kyllä paras idea hetkeen! Oli myös korkea aika käydä elämäni ensimmäistä kertaa Kreikassa. Aloitimme Kreikan-matkailun suomalaisille tutusta kohteesta eli Kreetasta.

Tältä lomalta lähdettiin ensisijaisesti hakemaan lämpöä, aurinkoa ja rentoutumista - ja niitä totisesti myös saatiin. Ajankohta reissulle osoittautui tosi nappivalinnaksi, sillä heinä-elokuun kuumimmat helteet olivat ohi, mutta lämpöä ja aurinkoa riitti koko viikoksi. Vain oikeastaan viimeisenä päivänä oli vähän pilvisempää. Lisäksi myös turistien määrässä huomasi high seasonin olevan ohi. Mutta ruokahan se aina on tärkeä osa ainakin minun matkailuani! Aurinkomatkalla yksi parhaita juttuja mielestäni on, kun voi lämpimässä kesäillassa nauttia illallista ravintolassa ulkosalla. Koska kerran vegaaninen kasvisruokablogi on kyseessä, haluan erityisesti antaa matkavinkkejä vegematkailijalle.

En kutsu itseäni vegaaniksi vaan ennemmin vaikka "vegaanihkoksi fleksaajaksi", joka joustaa ruokavalinnoissaan, mutta pyrkii suosimaan vegaanisia vaihtoehtoja aina mahdollisuuksien mukaan. Varsinkaan matkoilla en jaksa viilata pilkkua, mutta yritän silti aina löytää järkevät tavat löytää hyvää vegaanista syötävää. En jaksa stressata, jos jossain ruoassa vahingossa onkin voita. Viinien vegaanisuudesta en vaivaudu koskaan edes kysymään, kun ei kysymykseen kuitenkaan osattaisi vastata - juon vaan.

Kreetalaisista ravintoloista ei kannata etsiä varsinaisia vegaanisia annoksia, mutta silti vegaanista syötävää sai kohtuullisen helposti. Muutamia vinkkejä onnistuneisiin ruokailuihin:

Miten löytää vegaanista syötävää ?

Kannattaa katsastaa ravintolatarjontaa etukäteen. Tämä on vinkkini oikeastaan aina, matkustaa sitten kotimaassa tai ulkomailla ja oli sitten vegaani tai ei. Chocochililla on muuten oiva postaus vegaanin ulkomaanmatkailuun liittyen. Majoituimme Kreetalla Rethymnon-nimisessä kaupungissa, jossa ravintoloita onkin runsaasti. Etukäteissuunnittelua tosin vaikeuttaa, että monet ravintolat ovat perheyrityksiä, joilla ei välttämättä ole edes nettisivuja saati sitten netissä ruokalistoja, joihin voisi etukäteen tutustua.

Paras tapa mielestäni on etsiä mielenkiintoisia ravintoloita TripAdvisorin kautta. Monet ravintolat pitävät ruokalistoja esillä ravintolan ulkopuolella, joten niihin voi kätevästi tutustua ennen kuin päättää, haluaako jäädä juuri kyseiseen ravintolaan syömään. Kreikkalaiset olivat tosi ystävällistä porukkaa. Suhtautuminen vegaaniruokaan kuitenkin vähän vaihteli: osa tuntui olevan vähän nihkeitä valmistamaan vegaanista vaihtoehtoa, osa taas osasi oli hyvin vinkata, mitä ruokaa kannattaisi valita. Parasta on kysyä henkilökunnalta jo ennen pöytään istumista, olisiko jotain menun annoksista mahdollista muokata vegaaniseksi. Monesti ruokalistalta kannattaa myös itse etsiä muutamia vaihtoehtoja, joiden epäilisi olevan muunnettavissa vegaaniseksi, ja kysyä sitten neuvoa henkilökunnalta.

Varsinaisia kasvisravintoloita ei Kreetalta juuri löydy, mutta yksi sellainen löytyi Haniasta. To Stachi tarjosi ihan maittavan lounaan, ja valmiiksi vegaanisia pääruokiakin löytyi listalta. Kannattaakin pistäytyä kertaalleen, kun (todennäköisesti) saaren ainoa kasvisruokaravintola on kyseessä.

Tosi maukas pasta-annos ihanilla oliiveilla Rethymnonissa La Renzo -nimisessä tavernassa. Erityiset pointsit tarjoilijalle, joka avuliaasti opasti löytämään vegaanista syötävää listalta.

Haniasta löytyi jopa yksi kasviruokaravintola, To Stachi, josta sai mm. vegaanista moussakaa. Maku ok, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Kannattaa kuitenkin pistäytyä lounaalla, sillä ainakaan vegaanista moussakaa et muualta saa.

Mitä syödä?

Kreetan sijainnista johtuen olisin odottanut löytäväni falafeleja, hummusta ja muita tahnoja, mutta yllättäen etenkään falafeleja ei ollut missään. Sen sijaan tarjonta keskittyi hyvin perinteiseen kreikkalaiseen ruokaan: lihaa, kalaa ja muita mereneläviä, salaatteja, mezejä jne.

Alkuruoista eli mezeistä saa monesti koottua kokonaisen aterian. Esimerkiksi viininlehtikääryleet dolmádes (ilman jogurttidippiä), paputahna fava ja paistetut kasvikset sopivat vegaanille. Monen ravintolan listalta saattaa löytyä gemista, joka tarkoittaa riisillä täytettyjä kasviksia. Myös pasta-annoksista pystyy usein muokkaamaan vegaanisen version. Kovin proteiinipitoista ruokaa ei kannata odottaa saavansa, mutta yhden viikon hiilaritankkaus ei ainakaan minun maailmaani paljon hetkauta. 😊

Ihan parasta Kreetalla mielestäni olivat oliivit, sillä rakastan laadukkaita kreikkalaisia oliiveja! Hauskana yksityiskohtana panin merkille, ettei vähän isommissakaan ruokakaupoissa näkynyt myynnissä niitä värjättyjä tai paprikatahnatäytteisiä halpisoliiveja, joita suomalaiset ostavat. Kauppojen tarjonnasta myös sen verran, että vegaanisia jogurtteja tai vastaavia erikoistuotteita en ainakaan minä löytänyt edes isommista kaupoista. Kasvimaitoja oli paria laatua. Reissussa sitä taas muisti, miten mahtavalla tolalla ruokakauppojen valikoimat Suomessa ovatkaan!

Millaisia ruokavinkkejä muilla vegematkailijoilla mahtaa olla Kreikasta? 😊

Gemista eli riisitäytteisiä vihanneksia eräässä tavernassa Plakias-kylässä.

Jäätelökojuista saatat löytää vegaanisia gelatoja. Tämä appelsiinigelato oli aivan ihanaa.

Kissojen ystävänä olisin halunnut pysähtyä silittämään jokaista kohtaamaani kissaa!

 

Mitä muuta kuin syömistä?

Kuuluihan sitä lomaan toki muutakin kuin syömistä - tai makoilua auringossa. Kreetasta löytyy matkaoppaita vaikka kuinka, joten en ala kirjoittaa omaa tähän postaukseen. Omasta mielestäni yksi reissun kohokohdista kuitenkin oli ehdottomasti patikointi Samarian rotkolla. Aivan huikeat maisemat! Kaikissa lukemissani lähteissä painotettiin, että 16 km:n patikointi on sen verran haastava, että kohtalainen kunto on välttämätön ja että kenkien pitää olla hyvät. Meillä oli hyvät lenkkarit, joilla pärjäsi hyvin. Jos omistat vaelluskengät, ne ovat vielä paremmat. Mutta älä missään nimessä harkitsekaan sandaaleita tai henkkamaukkatennareita. Näin ei tarvitse keskittyä jalkaparkojen selviytymiseen kivikoista, vaan voit täysillä ihailla ympäröivää luontoa.

Huikea Samarian rotko.

Eräs Samarian rotkon asukas.

Kantarellirisoton suomalainen versio syntyy pehmeän makuisesta kaurarouheesta!



Olen löytänyt raaka-aineen, joka on isoin ihastukseni hetkeen. Se on kaurarouhe, josta olen ehtinyt hihkaista jo vähän Instagramin puolella. Nyt vaan ihmettelen, miten en ole tullut hankkineeksi kaurarouhetta aikaisemmin! Tai oikeastaan tiedän kyllä syyn: Kaurarouhetta on tällä hetkellä myynnissä Myllärin-brändillä, ja yleensä tuote on kaupassa sijoitettu gluteenittomien viljatuotteiden hyllyyn. Koska en gluteenittomia viljatuotteita tarvitse, en juuri kyseisellä hyllylläkään vieraile. Mutta ehkä joskus tosiaan kannattaisi!

Olen kokannut kaurarouheesta "couscous"salaattia sekä lämmintä lisäkettä paistetuista kasviksista ja keitetystä kaurarouheesta. Olen keittänyt kaurarouhetta sellaisenaan lisäkkeeksi riisin tapaan sekä ihanaa kaurarouhepuuroa. Nyt kokeilin vielä ensimmäistä kertaa tehdä kaurattoa eli kaurarisottoa. Kaurarouhe toimii näissä kaikissa tosi kivasti! Nyt minulla on menossa jo toinen pussillinen.

Tykkään paljon kauran pehmeästä ja lempeästä mausta, joka sopii moneen ruokaan ja leivonnaiseen. Ja mikä parasta, nyt niin trendikäs kaurahan on ihan superterveellistä. Myllärin kaurarouhe on lisäksi valmistettu suomalaisesta gluteenittomasta kaurasta. Monta hyvää juttua samassa paketissa!

Sesongin mukaisesti valmistin kaurarouheesta sienikaurattoa, johon kauran maku sopii tosi hyvin. Käytin sieninä kantarelleja, koska niitä minulla oli valmiina pakastimessa. Voit hyvin käyttää myös esimerkiksi suppilovahveroita tai tatteja. Loraus valkoviiniä antaa kauratolle juhlavan maun, ja tätä kehtaa tarjota vähän hienommallakin aterialla.


Tämän postauksen kuvat muuten ovat ensimmäiset ikinä, jotka olen muokannut kuvankäsittelyohjelma Lightroomilla. En olisi arvannut pari vuotta sitten ruokablogiharrastusta aloittaessani, että päätyisin hommaamaan järkkärin, lisäobjektiivin (toistaiseksi niitä on vasta yksi), kamerajalustan (huomaa kaurattoa haarukoiva käteni alla olevassa kuvassa! :D) ja vielä Lightroominkin. Näissä kaikissa ja etenkin Lightroomissa riittää ihan älyttömästi opeteltavaa. Vähän onneksi auttaa, että olen toki aiemminkin käsitellyt kuvia ilmaisohjelmilla. Valokuvausharrastajat kuitenkin tietävät, että Lightroom on ihan eri tason ohjelma, jota käyttävät ammattilaisetkin. Lähitulevaisuudessa blogiin saattaakin ilmaantua tyyliltään aika erilaisia kuvia, kun YouTube-tutoriaalien opastuksella testailen, millä eri tavoilla kuvia voi muokkailla.



Kantarellikauratto
(3-4 annosta)

1 l (300 g) kantarelleja (tai vastaava määrä pakastettuja)
1 sipuli
6-7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
3 rkl oliiviöljyä
3 dl kaurarouhetta
2 dl valkoviiniä
mustapippuria
1-2 rkl ravintohiivahiutaleita
(suolaa)

1. Puhdista ja paloittele sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kiehauta vesi ja liuota siihen murennettu kasvisliemikuutio.
2. Kuumenna sieniä paistokasarissa ilman rasvaa, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää sitten oliiviöljy ja sipuli. Kuullota. Lisää kaurarouhe (sekä pakastimesta sulatetut kantarellit, jos käytät niitä) ja kääntele hetki. 
3. Ala lisätä kasariin vähitellen viiniä ja kasvislientä samalla sekoitellen. Lisää uusi erä vasta, kun edellinen on imeytynyt. Jatka, kunnes kaurarouhe on sopivan kypsää. Kaurarouheen kypsymisaika on noin 20 minuuttia. Tarjoa kauratto lisäkkeenä tai sellaisenaan.

Lusikoi kuohkeaa ruis-mustikkavispipuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi.



Kattilallinen valmiiksi tehtyä vispipuuroa on arjen keskellä on oiva aamiainen. välipala tai iltapala - ja miksei osa hidasta viikonloppuaamiaistakin. Puuro vaan kiehumaan kattilaan, ja sen jälkeen jäähdytys ja vatkaus kuohkeaksi. Tein vispipuuron vaihteeksi kuitupitoisista ruisjauhoista ja käytin marjoina mustikoita, joita tuli kesällä poimittua aika reilusti. Jälleen kerran mustikan ja rukiin yhdistelmä toimii tässäkin.

Omasta mielestäni parhaiten ruis-mustikkavispipuuron kanssa maistuu kylmä kauramaito. Jos et jaksa tehdä puutosta kylmää vispipuuroa, voit hyvin syödä sen myös lämpimänä.


Mutta puurosta toiseen aiheeseen: Miten kävi Kotilieden ruokablogikilpailussa, josta kerroin teille muutama viikko sitten? Osallistuin tosiaan kisaan, jossa etsittiin ruokablogeja Kotiliesi.fi:n uuteen ruokablogiyhteisöön. Pääsin finaaliin, josta ns. voittajat valittiin yleisöäänestyksellä. Sain äänestyksen jälkeen tiedon, että blogini on näiden voittajien joukossa. Tämä oli tietysti todella iloinen uutinen! Voittajille tarjottiin paikkaa ruokablogiyhteisössä, ja tarkat speksit ja sopimusehdot tälle yhteistyölle sain finaaliäänestyksen ratkettua. Superkiitollisena saamistani äänistä tein kuitenkin ehtojen pohjalta päätöksen olla lähtemättä mukaan blogiyhteisöön ja jatkaa blogini pitämistä vanhaan tuttuun tapaan.

Mutta tiedättekö, olen ihan äärettömän kiitollinen äänistänne kilpailussa! Finaalivaihe ei vielä sitonut bloggaajia mihinkään, ja tiesin kilpailusta silloin oikeastaan saman verran kuin äänestäjätkin. Eli tosin sanoen en osallistuessani oikein itsekään tiennyt, mitä ihan tarkalleen olisi luvassa. Vaikka lopputulos olikin nyt tällä kertaa tämä, itse kisa oli hieno kokemus - ja suuri osa siitä on juurikin teidän äänestäjien ansiota! Kiitos. <3
Mutta tästä puuroreseptin pariin. :)


Ruis-mustikkavispipuuro
(4-5 annosta)

1 l vettä
6 dl mustikoita
3 dl ruisjauhoja
(1/4 tl suolaa)
n. 1 dl sokeria

1. Mittaa kattilaan vesi ja mustikat. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kiehuvaan nesteeseen ruisjauhot vähän kerrallaan, samalla hyvin vispilällä vatkaten. Hauduta puuroa kannen alla 45 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta halutessasi suolalla sekä maun mukaan sokerilla.
2. Ruis-mustikkaruispuuro maistuu hyvältä lämpimänä, mutta vielä parempaa se on vispipuurona. Anna puuron jäähtyä täysin kylmäksi ja vaahdota se sen jälkeen sähkövatkaimella kuohkeaksi. Nauti kylmän kauramaidon tai muun kasvimaidon kanssa.

Tämä linssicurry saa aivan mahtavan maun maapähkinävoista ja harissasta.


Rakastan maapähkinävoita, mikä on ehkä saattanut käydä blogista ilmi joskus aiemminkin. Aika usein käy niin, että ostan purkillisen maapähkinävoita johonkin ruokaan tai leivonnaiseen, mutta loppu purkillinen hupenee kaapista kuin itsekseen. Onko tuttu kuvio jollekin muulle?

Ihanasta maapähkinävoista lähti idea myös tähän mausteiseen linssicurryyn. En halunnut maustaa currya intilaisittain, joten päädyin makumatkallani jonnekin Pohjois-Afrikkaan. Chocochilin ihanasta maapähkinä-bataattikeitosta sain idean maustaa curryn harissalla. Harissa on eri mausteita sisältävä tulinen maustetahna, joten koostumuksessa on eroja eri merkkien välillä. Yleisimmin kaupoista taitaa löytyä Al'Fez-merkkistä harissaa, josta itse tykkään kovasti. Siinä on mukana aavistus anista, joka tuo ruokiin tosi kivan säväyksen. Kannattaa kokeilla! Maapähkinävoi antaa currylle ihanan pähkinäisen maun, ja lisäksi pehmesin kokonaisuutta vielä kookosmaidolla.

Nyt täytyy sanoa, että tästä currysta tuli heti yksi uusi lemppariruokani! Ehdinkin ensimmäisen satsin jälkeen tehdä jo toisen annoksen. Toivottavasti tykkäätte yhtä paljon kuin minä!


Maapähkinä-linssicurry
(4-5 annosta)

2 (200 g) sipulia
2 reilun kokoista valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
n. 1 1/2  rkl harissatahnaa (Al'Fez)
1 1/2 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminaa
2 1/2 dl punaisia linssejä (kuivia)
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
n. 3 dl vettä
3/4 tl suolaa
3 rkl maapähkinävoita
1-2 dl kookosmaitoa (itse laitoin 1 dl)

Pinnalle:
suolapähkinöitä
tuoretta korianteria

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Lisää harissa (lisää varovasti samalla maistellen, sillä eri merkkien harissojen tulisuus vaihtelee!), huhmaressa rouhittu korianteri sekä juustokumina ja kääntele vielä hetki kasarissa.
2. Lisää kasariin huuhdellut linssit sekä tomaattimurska, vesi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla noin 15 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes linssit ovat kypsiä. 
3. Sekoita curryyn lopuksi maapähkinävoi ja kookosmaito. Lisää tarvittaessa hiukan vettä, jos rakenne tuntuu liian paksulta. Kuumenna vielä tarvittaessa. Tarjoa maapähkinä-linssicurryn kanssa basmatiriisiä. Viimeistele annokset ripottelemalla päälle tuoretta korianteria rouhittuja suolapähkinöitä.