Joistain ruuista tulee mieleen erityisiä muistoja, ja tahinikastike on minulle ehdottomasti yksi sellainen. Aika tasan 10 vuotta sitten tein omalla mittakaavallani uskomattoman rohkean tempun ja matkustin puoleksi vuodeksi Torontoon au pairiksi. Israelilaisen isäntäperheeni luona asuessa pääsin tutustumaan Lähi-idän ruokakulttuuriin. Perjantaisin söimme sapattiaterian, jolle yleensä liittyi mukaan myös ystäviä. Arkipäivät olivat usein kiireisiä, mutta sapattiateria oli aina viikon erityinen hetki, johon satsattiin tavallista enemmän. Sen myötä tutustuin myös ihanaan tahinikastikkeeseen, jota syötiin usein osana alkupaloja, kuten myös pitaleipää, hummusta ja oliiveja. Torontossa viettämäni ajan vuoksi myös hummuksella on erityinen paikka sydämessäni. Siitä onkin oma postauksesta, jonka olen kirjoittanut blogini alkutaipaleella. 

1 dl vaaleaa tahinia

2-3 rkl sitruunamehua

n. 3/4 dl vettä

1/4 tl suolaa

Mittaa ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Säädä sitruunamehun määrää sen mukaan, miten hapanta kastiketta haluat. Veden määrällä voit säädellä paksuutta. Tarjoa esimerkiksi falafelien, salaattien, uunijuuresten tai muiden paahdettujen kasvisten kanssa. Halutessasi voit lisätä mausteeksi myös hienonnettua valkosipulia ja juustokuminaa.

Vähän pohdin, onko hölmöä taaaas julkaista blogiin uusi jäätelöresepti. Kesäkin alkaa olla lopuillaan ja kaikkea. Mutta hei, kukapa ei rakastaisi syödä jäätelöä myös sohvan nurkassa iltojen hämärtyessä! Varsinkin, kun itse tehdyn jäätelön valmistaminen on tosi helppoa.

Jos rakastat sitruunaa ja salmiakkia, tämä jäätelö on sinulle! Tänä kesänä kirjoittelin jo itse tehdyn vegaanisen jäätelön perusreseptin tänne. Pohjaa voi maustaa mitä erilaisimmilla tavoilla, ja tämä on yksi niistä: siruuna ja turkinpippurikarkit.

Etsin jätskiä varten kaupasta turkinpippurirouhetta, mutta sen valmistus taitaa olla loppunut. Mutta ei se mitään, sillä kokonaisia karkkejakin pystyy murskaamaan kotikonstein, kunhan käytössäsi on vasara, leikkuulauta ja paksu pakastuspussi. Turkinpippureista tulee sitruunaiseen jäätelöpohjaan ihanan salmiakkinen maku.

Jos salmiakki ei ole mieleesi, voit tehdä jäätelön myös ilman turkinpippureita. Jäätelöpohjaan voi halutessaan lisätä vaikka lakritsikastiketta tai keksimuruja - tai tehdä ihan vaan sitruunajäätelön. Hauska vinkki on muuten lisätä massaan vähän kurkumaa, josta saat jäätelöön hennon keltaisen värin. Parilla eri testikerralla lisäsin kurkumaa 1/3-1/2 teelusikallista, joka antoi mukavasti väriä, mutta ei maistunut valmiissa jäätelössä.

1 tlk (250 ml) soija- tai kauravispiä

1 tlk (200-250 ml) vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta (esim. Oatly)

1 tlk (320 g) kondensoitua kookosmaitoa (esim. Spice Up)

1/3 tl kurkumaa (väriksi, ei välttämätön)

1 sitruunan raastettu kuori eli 3-4 tl sitruunankuorta raastettuna

3 rkl sitruunamehua

100 g turkinpippurikarkkeja TAI valmista lakritsikastiketta, esim. Pirkka

Vinkki! Jos haluat sitruunajäätelöä, jätä vain salmiakki pois! Halutessasi voit tällöin vähän lisätä sitruunamehua määrää eli käyttää mehua yhteensä noin 4 rkl.

Instagramin perusteella monet ovat nauttineet tänä kesänä muhkeistä sienisaaliista. Mekin löysimme mökiltä jonkin verran kantarelleja, joista syntyi muun muassa pizzaa. Valkoinen pizza olikin jo ehtinyt olla hetkisen aikaa to do -listallani, ja ajattelin kantarellien sopivan siihen hyvin. Ja näin tosiaan kävikin! 

Vegaanisessa pizzassa on mielestäni yksi kompastuskivi: juusto. En edelleenkään ole maistanut vegaanista juustoa, joka oikeasti olisi hyvää. (Tai no, herkullisia pähkinäpohjaisia herkuttelujuustoja on kyllä olemassa, mutta puhun nyt ns. perusjuustoista.) Siksi en halua laittaa niitä pizzaani. Pizzaan pitääkin saada makua jollain muulla tavalla. Tomaattikastikkeella varustettuun pizzaan sekoitan usein "juuston" kaurakermasta, ravintohiivahiutaleista ja ripauksesta suolaa. Tämän valkoisen pizzan pohjan päälle sivelin kauratuorejuustosta ja ravintohiivahiutaleista sekoitetun, maustetun tahnan. Se toimikin varsin hyvin. Valmiin pizzan päälle lisäsin vielä herkullista tuoretta pestoa ja basilikaa, jolloin tuloksena oli maukas pizza, joka ei ainakaan minun mielestäni jäänyt kaipaamaan mitään. Tähän pizzaan sopisivat kantarellien lisäksi myös tatit, ja mikä ettei vaikka suppilovahverotkin vähän myöhemmin syksyllä.

Lapsuudenkodissani meillä on ollut vuosikausia tapana, että pizzataikina kohotetaan vain kerran: Vaivattu taikina levitetään heti levyksi ja annetaan kohota täytteiden valmistuksen ajan. Tämä vähän nopeuttaa ja suoraviivaistaa valmistusprosessia. Taikinan voi hyvin valmistaa jääkaappiin jo päivää tai paria aiemminkin. Pizzakiveä en valitettavasti omista, mutta rapeamman pohjan saamiseen auttaa jo sekin, että pellin kuumentaa uunissa ennen kuin vetäisee pizzan sen päälle.

(2 pienempää pizzaa tai 1 pellillinen)

2 dl vettä

1/2 ps (= 1 1/2 tl) kuivahiivaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

3/4 tl suolaa

n. 400 g kantarelleja

2 rkl oliiviöljyä

1 iso (150 g) sipuli

suolaa

mustapippuria

1 rs (150 g) kauratuorejuustoa

1 dl ravintohiivahiutaleita

1 valkosipulinkynsi

1 tl sitruunankuorta raastettuna

1 tl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

1/2 ruukkua basilikaa

n. 1/2 dl ekstra-neitsytoliiviöljyä

1 pieni valkosipulinkynsi

1/2 dl kuorittuja manteleita

1/4 tl suolaa

Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että valmiiksi kypsennetyt pussiriisit ovat kuin ovatkin varsin käteviä. Aiemmin ihmettelin, että mihin niitä oikein tarvitaan, sillä kun valmistat kastikkeen, niin eikö se riisi kypsy kattilassa siinä samalla. Että onpa laiskuuden huipentuma tällaiset valmisriisit!? 😄 Lisäkeriisit keitän jatkossakin todennäköisesti kattilassa, mutta valmisriiseistä saa näppäristi aikaan vaikka mitä kivaa: Niistä saa jalostettua sukkelasti yhden pannun aterian niin kotona, mökillä kuin retkelläkin. Riisin lisäksi tarvitset vain jotain proteiinia, kasviksia ja mausteita. Makumaailma voi olla mitä vaan Intiasta Thaimaahan, Meksikoon ja Eurooppaan. Lisäksi valmisriisiä voi hyödyntää vaikka täytettyjen kesäkurpitsojen tai paprikoiden täytteeseen. Lämpimässä säilyvä, valmiiksi kypsennetty pussiriisi onkin kätevä kotivara niihin päiviin, kun ruoka pitää saada pöytään pikana.

Tänä kesänä on tullut kokattua valmisriiseistä intialaisittain maustettua paistettua riisiä. Se on maistunut retkellä (joskin valmisriisi on melko painavaa kannettavaa pidemmälle reissulle), mökillä sekä reissun päällä mökkimajoituksessa. Tähän versioon tulee proteiiniksi kikherneitä sekä paistettuja Beanit härkäpapusuikaleita, joista muuten tulee tosi hyviä, kun kunnolla antaa niiden tiristä pannulla. Lisäksi laitoin mukaan kasviksia ja pinnalle vielä pähkinöitä ja korianteria. Näistä jälkimmäiset voi tietysti tipauttaa pois, jos ei niitä satu olemaan, ja kasviksiakin voi vaihdella.

Itse käytin paistettuun riisiin Pirkan valmisriisiä, makuna basmati & lime-korianteri. Tämä, kuten monet muutkin valmisriisit ovat varsin miedosti maustettuja, joten ei ole niin väliä, mitä makua käytät vai käytätkö ihan maustamatonta versiota. Tietysti myös tähteeksi jäänyt keitetty basmatiriisi sopii tosi hyvin. Tai miksi et keittäisi yhdellä aterialla vähän ekstraaa, niin saat samalla vaivalla seuraavaksi päiväksi pohjan uuteen ruokaan?

(4 annosta)

1 rs (250 g) Beanit härkäpapusuikaleita (esim. valkosipuli & yrtit)

rypsiöljyä

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 pienehkö kesäkurpitsa

1 paprika

3 tl garam masalaa

1 tl kurkumaa

1 tl juustokuminaa

1/2 tl suolaa

1 tlk (380 g/230 g) kikherneitä

1 ps (250 g) valmisriisiä (esim. Pirkka basmati & lime-korianteria TAI basmati pilau)

cashewpähkinöitä

tuoretta korianteria

Ruis on mustikalle jotakuinkin täydellinen pari. Rrrrakastan mustikkakukkoa, ja tämä ruis-mustikkapaistos on tavallaan vähän simppelimpi versio siitä. Mustikoiden pinnalle vain ripotellaan ruisjauhoista ja kaurahiutaleista tehty muruseos ja homma heitetään uuniin. Valmistuu helposti mökilläkin! Kaveriksi tarvitaan vain vaniljajätskiä tai -kastiketta. Tässä suomalaisen kesän makuja parhaimmillaan. 💙Talvella paistoksen voi valmistaa myös pakastemustikoista.

(noin 5 annosta)