Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri

Olen pidempään seurannut Satu Saunion kirjoittamaa Kamomillan konditoria -blogia, josta olen saanut monta oivaa vinkkiä vegaaniseen leivontaan. Kun Satu kertoi blogissaan tulevasta leivontakirjastaan, tiesin heti, että sen haluan ehdottomasti saada keittokirjahyllyyni. Olikin tosi kiva saada kirja vihdoin käsiini!

Satu on konkari vegaanisessa leivonnassa. Itse olen vielä aika noviisi sillä osa-alueella, mutta sitäkin innokkaampi olen oppimaan lisää! Tuulispään leivontakirja sopii hyvin myös keliaakikoille tai monille allergikoille, koska osa kirjan resepteistä on muunnettavissa gluteenittomaksi ja soijattomaksi. Ohjeet ovat simppeleitä, eivätkä sisällä turhia krumeluureja. Tosi hienoa, että tällainen suomalainen kirja on saatu markkinoille! 

Osa Tuulispään leivontakirjan tuotosta lahjoitetaan Eläinsuojelukeskus Tuulispään tominnan tukemiseen. Tuulispää toimii eläinten turva- ja vanhainkotina, joka tarjoaa kodin noin 50 eläimelle. Niiden joukossa on kanoja, lehmiä, sikoja, lampaita, vuohia ja hevosia. Kirjassa tutustutaan ihanien leivonnaisten lisäksi myös Tuulispään sympaattisiin asukkeihin. Ensimmäisenä otin kirjasta kokeiluun Anselmin suklaa-karamellipikkukakkuset, jotka Satu on nimennyt Tuulispäässä asuvan Anselmi-vuohen mukaan. Ideana kakkusissa on suolainen karamellikastiketäyte, joka yhdistyy suklaaseen ja suolapähkinöihin. Kuten aineksista päätellä saattaa, kakkusista tuli tosi tuhteja ja hyviä! Banaani-kinuskipiirakka, pekaanipähkinä-vaahterasiirappikeksit, törkyöverikakku ja muut kirjan ihanuudet jäävät vielä odottamaan vuoroaan...

Alla oleva ohje on siis Sadun käsialaa, johon lisäsin pari omaa huomiotani ja muokkasin työohjetta omaan suuhuni sopivaksi.







Anselmin suklaa-karamellipikkukakkuset
(9-12 kpl)

Pikkukakkuset:
2 1/2 dl kaura- tai soijamaitoa
1/2 dl öljyä
1 1/2 dl sokeria
1/4 tl suolaa
1/4 tl vaniljajauhetta tai 2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

Karamellikastike:
2 dl sokeria
100 g vegaanista margariinia
1 dl kookosmaitoa, kaurakermaa tai vaahtoutuvaa soijakermaa
1/4 tl suolaa 

Koristeeksi:
50 g vegaanista suklaata
n. 1 1/4 dl suolapähkinöitä


1. Aloita valmistamalla karamellikastike hyvissä ajoin ennen leipomista: Mittaa sokeri kattilaan ja laita levy päälle melko kovalle lämmölle. Sekoita sokeria puulastalla, kunnes sokeri on sulanut ja muuttunut kauniin ruskeaksi. Varo polttamasta! Muuten koko karamellikastike maistuu palaneelta. Ei haittaa, jos sokeriin jää paakkuja. Kun sokeri on sulanut, vähennä lämpö kolmasosaan ja lisää margariini. Sekoita, kunnes margariini on sulanut. Seos saattaa hieman roiskua, joten varo, ette polta itseäsi. Lisää kookosmaito tai kasvikerma ja keitä vielä minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon suola. Jos kastikkeeseen jää sokeripaakkuja, voit halutessasi siivilöidä sen. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja siirrä sitten jääkaappiin jähmettymään ainakin neljäksi tunniksi. (Minä jäähdytin karamellikastikkeen vesihauteessa ja jähmettymisen nopeuttamiseksi siirsin sen joksikin aikaa pakastimeen.)

2. Valmista pikkukakkuset: Mittaa kasvimaito, öljy, sokeri, suola ja vaniljajauhe kulhoon ja sekoita ne. Sekoita loput aineet erillisessä kulhossa. Siivilöi ne kosteiden ainesten sekaan. Taikina on koostumukseltaan melko löysää. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 190-asteiden uunin keskitasossa noin 20 minuuttia ja anna sen jälkeen jäähtyä kunnolla.

3. Täytä ja koristele pikkukakkuset: Paina peukalolla tai esim. piirakkapulikalla kakkusiin kolo melkein pohjaan saakka. Täytä kolot karamellikastikkeella. Tämä onnistuu näppärästi niin, että laitat kastikkeen vahvaan pakastuspussiin, leikkaat kulmaan aukon ja pursotat kastikkeen kolohin. Sulata suklaa ja levitä sitä lusikalla kakkusten reunoille. Laita reilu ruokalusikallinen (rouhittuja) suolapähkinöitä jokaisen kakkusen keskelle.

(Ohje: Satu Saunio, Tuulispään leivontakirja.)






lokakuuta 30, 2015 No kommenttia
Itsetehty hummus on aivan superhyvää ja sopii paitsi leivän päälle, niin myös monen muun ruuan kumppaniksi. Seuraavassa omat hummusvinkkini ja reseptini.

Tunnustaudun aikamoiseksi tahnafriikiksi. Olen niin hullaantunut erilaisiin tahnoihin, että aiheesta tehdään jopa pientä pilaa perhepiirissäni. Onkin jo korkea aika kirjoittaa postaus hummuksesta - tuosta suuresta ruokarakkaudestani ja tahnoista jaloimmasta.

Menetin hummukselle sydämeni vuonna 2010, kun olin au pairina israelilaisessa perheessä Torontossa. Ennen sitä en varmaan ollut hummusta maistanutkaan, saati sitten tehnyt. Host-perheessäni hummusta oli aina jääkaapissa ja sitä syötiin paitsi leivän kanssa, myös yleensä muutenkin aterialla. Hummus oli myös aina osa sapattiateriaa, jonka nautimme joka perjantai. Aterialle saatettiin kutsua vieraita, ja ruokaa valmisteltiin usein yhdessä. Ruuanlaiton lomassa nautittiin alkupaloja, kuten oliiveja, tahinikastiketta - ja hummusta. Tarjolle laitetun hummuksen päälle lorautettiin oliiviöljyä ja ripautettiin paprikajauhetta. Kaveriksi pilkottiin pitaleivästä sopivia suupaloja, joilla kauhaistiin kulhosta samettista hummusta. Ah, niin hyvää!

Host-perheeni ei koskaan tehnyt hummusta itse, sillä Kanadassa oli kaupoissa mahtavat valikoimat erilaisia laadukkaita hummuksia. Perheeni oli iloinen ja yllättynyt, kun itse aloin opiskella hummuksen saloja. Toronton-ajoista lähtien hummus on ollut jonkinlainen bravuurini, johon en näin monen vuoden jälkeenkään ole kyllästynyt. Olen tehnyt siitä monia eri variaatioita ja muussanut sekaan mm. avokadoa, punajuurta, bataattia, artisokansydämiä, oliiveja, jalapenoa, aurinkokuivattua tomaattia, paahdettua paprikaa, maapähkinävoita.... Erilaiset versiot virkistävät, mutta se klassisin hummus on kuitenkin eniten mieleeni.






Hummuksen tekeminen on nopeaa ja helppoa, mutta muutamia vinkkejä haluan antaa:

- On väliä mitä kikherneitä käyttää. Pirkka kikherneet ovat pehmeämpiä kuin joidenkin muiden merkkien, joten itse suosin aina Pirkkaa. Myös itse keitetyt kikherneet käyvät oikein mainiosti, ja käytänkin niitä aika usein. Koostumuksesta voi tulla vähän karkeampi kuin Pirkka kikherneistä.

- Mausta hyvin! Lukemattomia kertoja olen saanut ravintolaoissakin huonoa hummusta, joka on maistunut vain vetiseltä kikhernemössöltä. Käytä siis kunnolla sitruunaa ja mausteita. Isolla tahini- ja oliiviöljymäärällä saa hummuksesta tietysti maukasta, mutta myös aika tuhtia tavaraa. Itse tykkään syödä hummusta reilusti esim. osana ateriaa enkä vain leivän päällä, joten teen siitä usein vähän kevyempää vähentämällä tahinia ja oliiviöljyä, mutta maustamalla sitäkin paremmin.

- Suomessa myytävistä tahineista eli seeseminsiementahnoista parasta ja autenttisinta on mielestäni Macedonian Tahini -niminen tuote. Sitäkin useammin kaupoista löytyy Urtekramin tahinia, joka on valmistettu kuorimattomista seesaminsiemenistä. Maku on täysin eri, eikä ollenkaan vastaa vaaleaa laadukasta tahinia.

- Hummuksessa tavoitellaan samettista ja kuohkeaa koostumusta. Parhaiten olen sellaisen saanut aikaan isäni Vitamixilla, joka on todella tehokas värkki. Tehokkaat laitteet ovat myös teollisesti valmistettujen hummusten salaisuus. Kotona valmistan hummukseni aina sauvasekoittimella, jolla ei valitettavasti ihan samanlaiseen samettiseen koostumukseen pääse. Keitettyjen/säilöttyjen kikherneiden kuoriminen ilmeisesti edesauttaa samettisen koostumuksen saavuttamista, mutta itse en koskaan ole jaksanut kuoria kikherneitä, koska hummushirmuna valmistan hummusta aina aika ison määrän. :)

- Jos sinusta kehkeytyy samanlainen hummushirmu kuin minä, niin tiedoksi myös se, että hummusta voi pakastaa. Pakastaessa rakenne jonkin verran vetistyy, mutta minusta pakastettu hummus on oikein kelpo syötävää arjen kiireiden keskellä, kun kokkailuun ei ole aikaa.

- Hummus on monikäyttöistä. Se on hyvää levitettä leivälle, ja sopii toimii erinomaisesti esim. suomalaisen ruisleivänkin kanssa. Hummus sopii hyvin myös kasvisten dipiksi tai grillattujen/paistettujen kasvisten kaveriksi aterialle, kasvispyörykoiden ja -pihvien pariksi, falafelien kanssa... Käyttötarkoituksesta riippuen hummuksen paksuutta voi säädellä, eli esim. leivälle tönkömpää ja dipiksi vähän notkeampaa.


Hummukseen on reseptejä varmasti melkeinpä niin monta kuin tekijöitäkin. Seuraavassa oma versioni. Toivottavasti ihastutte hummukseen yhtä paljon kuin minä!  <3



Hummus

2 prk (á 380 g/230 g) kikherneitä (Pirkka) tai n. 6 1/2 dl keitettyjä kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
n. 1/2 dl sitruunamehua
1/2 dl tahinia
n. 1/2 tl suolaa
1 tl juustokuminaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
n. 1/2 dl vettä

1. Valuta kikherneet. Kuori ja hienonna valkosipuli.
2. Soseuta kikherneet sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon muut ainekset. Jos laitat hummuksen tarjoilukulhoon, valuta päälle halutessasi hiukan oliiviöljyä.




lokakuuta 27, 2015 5 kommenttia
Lainasin kirjastosta amerikkalaisen Emily Mainquistin Vegeherkkuja-leivontakirjan. Kirjassa oli monta ihanan oloista ohjetta, ja oli vaikea päättää, mihin niistä tarttuisi ensiksi. Lopulta päädyin valitsemaan maapähkinävoibrowniet, koska ainekset olivat niin yksinkertaiset ja löytyivät valmiiksi kaapista. Se onkin näiden brownieiden hyvä puoli, että leivontapuuhiin voi ryhtyä ihan ex tempore, kun perusainekset yleensä löytyvät kaapista automaattisesti. Ja kyllä, ainakin minulla maapähkinävoi kuuluu kaapin perussisältöön...:)

Yksinkertaisista aineksista huolimatta browniet olivat tosi herkkua! Rakenne oli hyvällä tavalla tiivis ja tuhti, ja maku tarpeeksi voimakas. Amerikkalaiseen tapaan annos on aika reilu, joten jos syöjiä on vähemmän, kannattaa harkita ohjeen puolittamista. Toisaalta browniet kyllä säilyvät useita päiviä jääkaapissa ja sopivat varmasti hyvin pakastettavaksikin.

Ulkomaalaisissa keittokirjoissa on usein se ongelma, että ainesten määrät ja suomennokset ovat vähän hassuja. Kaikkia alkuperäisessä ohjeessa käytettyjä aineksia ei myöskään välttämättä löydy Suomesta. Samat epäkohdat vaivasivat tätä Emilynkin kirjaa: Alkuperäiset mitat ovat cup-mittoja, jotka ovat desilitroissa vähän hassuja. Ainesosissa oli myös vähän outoja käännöksiä, kuten tummaa tai vaaleaa fariinisokeria. Lisäksi kuivien aineiden määrät oli ilmoitettu grammoissa, mikä on aika hankalaa, jos ei omista vaakaa. Muokkasinkin maapähkinävoibrownieiden reseptiä hiukan muuttamalla määrät suomalaisittain järkeviksi ja grammat desilitroiksi. Täysruokosokerin vaihdoin tavalliseen taloussokeriin.









Maapähkinävoibrowniet 

4 1/4 dl vehnäjauhoja
3 3/4 dl sokeria
2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 1/4 dl vettä
2 1/2 dl öljyä


Pinnalle:
3/4-1 dl maapähkinävoita
(noin 100 g tummaa suklaata)

1. Siivilöi kaakaojauhe kulhoon ja sekoita siinä kaikki taikinan kuivat ainekset keskenään. Lisää öljy ja vesi ja sekoita tasaiseksi.
2. Leikkaa leivinpaperista sopivan muotoinen pala ja rypistä se. Vuoraa sitten leivinpaperilla noin 20 cm x 33 cm:n kokoinen vuoka. Paperin rypistämisen ansiosta paperi asettuu paikoilleen paremmin. Kaada taikina vuokaan ja leivitä tasaiseksi.
3. Jos maapähkinävoi tuntuu turhan tönköltä, lämmitä sitä hetki mikrossa, kunnes saat siihen notkean koostumuksen. Lusikoi maapähkinävoi laikuiksi taikinan pinnalle. Marmoroi pinta: Pidä veistä kohtisuorasti taikinan pintaan nähden ja sekoita sillä pintaa hieman.
4. Paista maapähkinävoibrownieita 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Parhaimmillaan browniet ovat täysin jäähtyneinä. Halutessasi voit koristella browniet vielä suklaaraidoin. Brownieiden seurana maistuu jäätelö tai vaahdotettu kaura- tai soijavispi.








lokakuuta 23, 2015 No kommenttia
Heureka! Miten en olekaan ennen hoksannut, että haarukalla muussatusta tofusta saa maustamalla oivaa leivänpäällistä tai syötävää salaatin kanssa! En olisi tätä keksintöä hoksannut vielä tähänkään päivään mennessä, ellen olisi käynyt Forumissa sijaitsevassa Kippo-kahvilassa. Söin siellä tosi maistuvan täyteyn leivän, jonka väliin myyjä suositteli tofuricottaa. Tofuricotta olikin niin hyvää, että oli heti alettava suunnitella sellaisen väsäämistä kotioloissa. Kippo on muutenkin tosi kiva paikka, jossa kannattaa pistäytyä!

Tofuricottaan kannattaa laittaa kunnolla mausteita. Mausteita voi varioida, mutta nyt ekalla kerralla päädyin yrttiseen vaihtoehtoon. Kuivatun oreganon lisäksi silppusin mukaan tuoretta persiljaa. Basilika olisi varmaan ollut kivempi, mutta sitä ei nyt tähän hätään ollut saatavilla. Mutta tosi hyvää tästä tuli ja kaikki tuli syötyä kerralla!

Kerralla tuli syötyä myös koko satsi perunarieskoja, jotka leivoin tofuricotan kaveriksi. Perunarieskat valmistuvat näppärästi valmiista perunamuusijauheesta. Tein rieskat käyttämällä jauhoina ohra- ja kaurajauhoja. Kaurajauhot valmistin itse jauhamalla kaurahiutaleet blenderissä. Kokeilin tätä kikkaa ensimmäisen kerran, mutta hyödynnän sitä varmasti jatkossakin. Valmiit kaurajauhot ovat aika kalliita, koska niitä myydään vain gluteenittomana - tai ainakaan minä en ole nähnyt muita.



Perunarieskat
(noin 10 kpl)

1 ps (125 g) perunamuusijauhetta (K-Menu) + 6 dl vettä (TAI n. 6 1/2 dl valmista perunamuusia)
3/4 tl suolaa
1/2 dl öljyä
2 dl ohrajauhoja
n. 2 dl kaurajauhoja*

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen perunamuusijauhe. Lisää suola ja öljy. Sekoita taikinaan jauhot.
2. Jaa pellille noin 10 taikinanokaretta ja taputtele jauhotetuin käsin 1/2 cm paksuiksi rieskoiksi. Pistele haarukalla ja paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia,

*Voit valmistaa kaurajauhot itse jauhamalla kaurahiutaleita tehosekoittimessa.









Tofuricotta

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
2 valkosipulinkynttä
1 tl oreganoa
3/4 tl suolaa
3 rkl tuoretta basilikaa tai persiljaa hienonnettuna
1 rkl ravintohiivahiutaleita

Muussaa tofu haarukalla hienoksi muruksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki ainekset tofun joukkoon. Tofuricotta sopii leivän päälle tai vaikka salaatteihin.






lokakuuta 21, 2015 2 kommenttia
Tortillat hyvien itse tehtyjen täytteiden kanssa ovat ihanaa ruokaa niihin hetkiin, kun ruuanlaitolle on riittävästi aikaa. Ne sopivat oivallisesti myös porukalla kokkaamiseen, koska erilaisia täytteitä on kiva väsäillä yhdessä.

Tällä kertaa tein tortillojen lämpimiksi täytteiksi tacomaustettuja soijasuikaleita sekä lämpimiä mustapapuja. Soijasuikaleiden makuun olen alkanut päästä vasta viime aikoina, kun kokeilin Punnitse & Säästä -kaupan soijasuikaleita. Aika moni on varmasti joskus maistanut epämääräisessä kastikkeessa uiskentelevia löllöjä suikaleita, jotka maistuvat pelkältä soijalta. Oikein selkäpiitä karmii, kun ajattelee tuollaisia sörsseleitä! Valmistustavalla ja maustamisella on tosi suuri merkitys lopputuloksen kannalta, mutta myös itse soijasuikaleissa todella on eroja. Kannattaa siis antaa uusi mahdollisuus, jos podet vihasuhdetta soijasuikaleita kohtaan.

Minä valitsin P&S-kaupasta ohuita suikaleita, jolloin niihin tarttuisi vielä paremmin makua. Pyörittelin keitetyt soijasuikaleet ensin öljyssä, sitten korppujauho-mausteseoksessa ja paistoin uunissa. Pannulla runsaassa rasvassa paistamalla lopputulos olisi varmasti ollut rapeampi, mutta myös aika paljon tuhdimpi. Näin kevyemmin valmistettunakin oli oikein maistuvaa. Suikaleiden rinnalla mustapavut valmistuvat nopeasti paistinpannulla valmiista säilykepavuista.

Guacamole ja tomaattisalsa ovat raikkaita lisäkkeitä lämpimille täytteille. Käytin sekä guacamoleen että salsaan raakaa sipulia. Jos se tuntuu liian ärhäkältä suusi tai vatsasi mielestä, kannattaa hyödyntää yksinkertaista keinoa: Laita hienonnettu sipuli siivilään ja kaada sen läpi pannullinen kiehuvaa vettä. Huuhdo sipulit sen jälkeen vielä juoksevan kylmän veden alla. Toimii!

Jos valmistaa kaikki alla olevat täytteet (tacomaustetut soijasuikaleet, lämpimät mustapavut, tomaattisalsa ja guacamole), satsista riittää noin neljälle syöjälle. Varaa täytteiden lisäksi tuoretta korianteria ja tietysti tortillalättyjä. Tortillalättyjen sijaan voi käyttää myös cosmopolitan-salaattia, joka on muotonsa puolesta kiva ja kevyempi vaihtoehto.

Tällä kertaa aterian valmistuttua nälkä oli jo niin kova, että kuvat piti räpsiä nopeasti ennen syömistä. Tämän voinee päätellä ainakin viimeisestä kuvasta, jossa näkyvästä kattauksesta jäivät uupumaan aterimet ja servetit. :) Ne muistettiin vasta, kun käytiin kiinni pöydän antimiin.







Tacomaustetut soijasuikaleet

pari-kolme reilua kourallista soijasuikaleita (käytin Punnitse ja Säästä -kaupan ohuita suikaleita)
n. 1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
3 rkl rypsiöljyä
1 ps (25 g) tacomausteseosta (Pirkka)
3/4 dl korppujauhoja

1. Laita kattilaan vesi ja kasvisliemikuutiot ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää soijasuikaleet ja keitä pehmeiksi eli noin 5 minuutin ajan. Valuta suikaleet lävikössä ja painele painele kauhan avulla ylimääräinen neste pois.
2. Sekoita öljy soijasuikaleiden joukkoon. Sekoita tacomauste ja korppujauhot keskenään. Pyörittele soijasuikaleet mauste-korppujauhoseoksessa ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. (Mahdollisesti myös grillivastus olisi voinut toimia tässä.)

EDIT Alun perin reseptissä oli 50 g (kaksi kourallista) soijasuikaleita, mutta saamieni kommenttien perusteella määrää on muutettu reilummaksi.







Lämpimät mustapavut

2 prk mustapapuja (esim. Pirkka)
tomaattisalsasta yli jääneet tomaattien sisukset
1 valkosipulinkynsi
öljyä
1 1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
(vettä)

Paistamiseen:
1 rkl öljyä

1. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa. Kuullota siinä valkosipuli ja juustokumina kevyesti, varo polttamasta.
2. Lisää pavut, tomaatti ja suola. Sekoittele, kunnes seos on kuumentunut. Pavut todennäköisesti hajoavat osittain, mutta se ei haittaa. Halutessasi voit paistolastalla survoa osan pavuista hajalle. Jos seos tuntuu turhan kuivalta, lisää loraus vettä.








Tomaattisalsa

4-5 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
1/2 sipuli
2 rkl limettimehua
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
chiliä
tuoretta korianteria hienonnettuna

Lohko tomaatit neljään osaan ja poista niistä sisukset. (Säästä sisukset ja käytä ne lämpimiin mustapapuihin.) Kuutioi tomaatit pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään.








Guacamole

2 kypsää avokadoa
2 keskikokoista tomaattia
1 valkosipulinkynsi
1/2 sipuli
1/2 tl suolaa
chiliä
mustapippuria
2 rkl limettimehua
tuoretta korianteria hienonnettuna

1. Puolita avokadot pitkittäin ja poista kivi. Koverra hedelmäliha kuorista lusikan avulla. Muussaa avokadot haarukan avulla karkeaksi soseeksi. Soseeseen saa jäädä sattumia.
2. Kuutioi tomaatit pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään.







lokakuuta 17, 2015 No kommenttia
Härkäpapurouhe on kätevä raaka-aine ja sopii hyvin bolognesekastikkeeseen. Kunnon haudutus tekee härkäpapubolognesesta erityisen maukasta.

Härkäpapu on raaka-aine, jonka suosio on selvästi nosteessa, ja jonka tulevaisuuteen ainakin itse uskon vahvasti. Härkäpavussa on erinomaiset ravintoarvot, ja esimerkiksi proteiinia on noin 30 g/100 g. Se tarjoaakin oivan kotimaisen vaihtoehdon ulkomaiselle soijalle.

Suomessa viljeltävä härkäpapu menee pitkälti tuotantoeläinten rehuksi, mutta vihdoin on hoksatu, että ihmistenkin kannattaa syödä tätä ravintorikasta palkokasvia. Ja onhan se ekologisempaa ja eettisempää, että härkäpavut menevät suoraan ihmisten suihin, eikä välillisesti eläinten kautta - eikö? ;)

Olen käyttänyt kokonaisia kuivattuja härkäpapuja pataruokiin ja hummukseen, mutta ehkä kätevin härkäpaputuote on härkäpapurouhe, jolla voi monessa ruuassa korvata soijarouheen tai jauhelihan. Rouhetta ei tarvitse liottaa ennen käyttöä, ja kypsymisaika on vain noin 15 minuuttia. Härkäpavuissa ja härkäpapurouheessa huono puoli on vaan se, että tällä hetkellä niitä ei oikein ole saatavilla muuta kuin eko- ja luontaistuotekaupoissa. Härkäpapurouhetta olen toistaiseksi nähnyt myytävän vain Vihreä Härkä -merkkisenä. Uskon, että juuri huonon saatavuuden vuoksi härkäpapu ei vielä ole yleistynyt nykyistä enempää. Jos soijarouheen vieressä kaupan hyllyssä olisi härkäpapurouhetta, niin taatusti useamman tulisi kokeiltua sitä. Pidän siis peukkuja, että korjausta asiaan olisi tulossa!

Pyöräytin härkäpapurouheesta bolognesekastikkeen, johon selleri, porkkana ja punaviini antavat mahtavaa makua. Härkäpapurouhe pysyy kastikkeessa koostumukseltaan mukavan napakkana verrattuna soijarouheeseen. Suosittelen testaamaan! Kastikkeen maku vaan paranee, kun sen antaa hautua kunnolla.






Härkäpapubolognese
(6 annosta)


3 dl härkäpapurouhetta (Vihreä Härkä)*
2 sipulia
5 valkosipulinkynttä
3 lehtisellerinvartta
2 porkkanaa
2 rkl oliiviöljyä
2 tl timjamia
2 tl oreganoa
reilusti mustapippuria myllystä
n. 3 dl vettä
2 dl punaviiniä
2 tlk (à 400 g/240 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa (tai tomaattimurskaa)
1/2 dl tomaattisosetta
n. 1 1/2 tl suolaa
2 tl sokeria

Lisäksi:
tuoretta basilikaa
täysjyväspagettia
pähkinäparmesaania

1. Kuori sipuli, valkosipuli ja porkkana. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkana ja selleri.
2. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota siinä kasvikset. Lisää härkäpapurouhe ja sen perään loput ainekset. Sekoita, kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla ainakin puolen tunnin ajan. Lopputulos on maukkaampi, jos maltat antaa bolognesen hautua pidempäänkin.
4. Keitä härkäpapubolognesen seuraksi täysjyväspagettia. Silppua annosten päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa lisäksi pähkinäparmesaania.

*Verso Foodin myymä härkäpapurouheseos ei ole sama asia kuin härkäpapurouhe. Rouheseos on härkäpavusta ja herneproteiinista valmistettua "muroa", enkä suosittele sitä tähän ruokaan.







lokakuuta 14, 2015 4 kommenttia
Pähkinäparmesaani on vegaaninen korvike maidosta valmistetulle parmesaanille. Olemassa on valmiinakin myytäviä vegaanisia parmesaani"juustoja", joita en toistaiseksi ole testannut. Erilaiset vegejuustot ovat tekemässä tuloaan erikoiskaupoista tavallisiinkin ruokakauppoihin, joten lähitulevaisuudessa tulee varmasti tehtyä niiden kanssa lähempää tuttavuutta.

Pähkinäparmesaani valmistuu nopeasti ja näppärästi. Sen makua ei ihan voi verrata oikeaan parmesaaniin, mutta tykkään kovasti sen juustomaisesta ja suolaisesta mausta. Juustoinen maku tulee ravinto- eli oluthiivahiutaleista, joita voi ostaa erikoiskaupoista, esimerkiksi Punnitse ja Säästä -kaupasta tai Ruohonjuuresta. Useimmiten niitä taidetaankin käyttää ruuassa maun vuoksi, mutta ne ovat myös B-vitamiinin lähde. Suolaa saa pähkinäparmesaanissa mielestäni olla aika reippaasti, koska onhan oikeakin parmesaani suolaista. Halutessaan suolan määrää voi kuitenkin vähentää.

Pähkinäparmesaani sopii hyvin pastaruokien ja salaattien kaveriksi, mutta myös vaikkapa leipien päälle ripoteltavaksi. Aika ihania ovat avokadolla, tomaatilla, basilikalla ja pähkinäparmesaanilla päällystetyt leivät!






Pähkinäparmesaani
noin 3 dl

70 g kuorittuja manteleita
100 g cashewpähkinöitä
3 rkl ravintohiivahiutaleita
n. ¾ tl suolaa

1. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja käytä konetta, kunnes koostumus on sopivan hienoa. (Itse käytin Bamixin myllyosaa, joka on tällaisiin oiva väline. Siinä valmistin parmesaanin parissa erässä, koska mylly on kooltaan aika pieni.)
2. Säilytä pähkinäparmesaani kannellisessa astiassa jääkaapissa.
lokakuuta 11, 2015 No kommenttia
Tätä siemennäkkäriä on valmistunut keittiössäni lukuisia kertoja - niin hyvää tämä vaan on! Olen vienyt näkkäriä tuliaisiksi, antanut joululahjaksi, ottanut mukaan nyyttäripöytään, napannut mukaan evääksi...  Siemennäkkäri maistuu hyvin ihan sellaisenaankin, eikä välttämättä tarvitse mitään päällisiä.

Ohjeen olen napannut alun perin Bella Baie -blogista, mutta jonkin verran olen sitä muokannut lukuisten leivontakertojeni perusteella. Alkuperäiseässä ohjeessa käytetään kauraleseitä, mutta hyvällä menestyksellä olen aina vaihtanut ne kaurahiutaleisiin. Välillä olen korvannut osan auringonkukansiemenistä kurpitsansiemenillä. Myös gluteenittoman version olen näkkäristä valmistanut, kun vaihdoin ruisjauhot kaurajauhoihin. Homma toimi hyvin niinkin. (Kannattaa kuitenkin aina muistaa varmistaa, sopivatko syöjälle tavalliset kauratuotteet, vai tarvitaanko gluteenitonta eli ns. puhdasta kauraa.)

Vaikka siemennäkkäri on kohtuullisessa määrin terveellistä syötävää, niin yksi huono puoli siinä kuitenkin on: Näkkäriin saattaa tulla sellainen himo, että pellillinen hupenee alta aikayksikön!






 
Siemennäkkäri
(1 pellillinen)

1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä tai pellavarouhetta
1 dl ruisjauhoja
2 dl kaurahiutaleita tai -leseitä
3/4 tl suolaa
3 1/2 dl vettä

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota muutama minuutti, jolloin taikina on koostumukseltaan puuromaista.
2. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Silikonikaavin on tässä oiva apuväline.
3. Laita näkkäri 175-asteisen uunin keskitasolle ja paista 15 minuuttia. Ota pelti uunista ja jaa näkkäri pizzaleikkurilla tai veitsellä sopiviksi annospaloiksi. Jatka paistamista vielä 30 minuuttia. Laske lämpötila sen jälkeen 100 asteeseen ja paista vielä noin 30 minuuttia. Huom! Koko paistamisen aikana avaa uuninluukkua aina 15 minuutin välein niin, jolloin kosteaa hyöryä pääsee uunista ulos.
4. Anna valmiin näkkärin jäähtyä pellillä tai uuniritilän päällä.

Vinkki! Jos haluat näkkäristä gluteenittoman, vaihda ruisjauhot gluteenittomaan kaurajauhoon. Käytä samalla tarvittaessa myös gluteenittomia kaurahiutaleita.




lokakuuta 09, 2015 No kommenttia
Kokkasin taannoin myskikurpitsasta keittoa, ja nyt kurpitsakokkailut saavat jatkoa ruokaisan salaatin muodossa. Käytin pohjana kvinoaa, joka sopii hyvin ruokaisiin salaatteihin. Tykkään suosia kotimaista ohraa ja joskus käytän täysjyväcouscousiakin, mutta kvinoa tuo mukavaa vaihtelua. Sen etuina ovat myös gluteenittomuus sekä hyvät ravintoarvot.

Tässä salaatissa paahdetun kurpitsan makeus yhdistyy ihanan sitruunaiseen kastikkeeseen. Kvinoan kaveriksi lisäsin joukkoon myös kikherneitä antamaan lisäproteiinia ja ruokaisuutta. Salaatti sopii ateriaksi leivän kanssa tai vaikkapa illanistujaisiin. Totesin, että parhaimmillaan salaatti on pian valmistuksen jälkeen. Halutessaan sitä voi kuitenkin hyvin esivalmistella keittämällä kvinoan (ja kikherneet, ellet sitten käytä säilyketavaraa) jo edellisenä päivänä.








Kurpitsa-kvinoasalaatti
(4 annosta)

1/2 (n. 500 g kuorineen) myskikurpitsa
1 rkl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kvinoaa
4 dl vettä
4 tomaattia
4 dl keitettyjä tai säilöttyjä kikherneitä
tuoretta korianteria hienonnettuna

Kastike: 
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
n. 1/2 dl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1 tl sokeria

1. Kuori ja kuutioi kurpitsa sopiviksi paloiksi. Pyöräytä palat kulhossa oliiviöljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä kuutiot pellille leivinpaperin päälle. Paahda kurpitsat kypsiksi 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä.
2. Huuhtele kvinoa siivilässä. Kuumenne vesi kiehuvaksi, mausta se 1/4 tl:lla suolaa ja lisää kvinoa. Keitä kvinoa kypsäksi kannen alla noin 15 minuuttia ja valuta sen jälkeen siivilässä. Anna jäähtyä.
3. Pilko tomaatit. Nostele salaatin ainekset keskenään sekaisin.
4. Hienonna valkosipuli. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset salaatin joukkoon. Tarjoa hyvän leivän kanssa.











lokakuuta 07, 2015 No kommenttia


Korvapuustit ovat suomalainen klassikkoleivonnainen, joka ilman muuta ansaitsee oman päivän! Vaikka korvapuustit ovat tuttu leivonnainen, julkaisen silti niihin vegaanisen reseptin näin Korvapuustipäivän kunniaksi. Koska samalle päivälle osuu myös Eläinten päivä, niin sitä suuremmalla syyllä tänään kannattaa leipoa eläinystävällistä pullaa.

Olenkin jo aiemmin ehtinyt mainita, että pulla on leivonnainen, joka on äärimmäisen helppo muuntaa vegaaniseksi. Eroa vegaanisen ja ei-vegaanisen pullan maussa ei huomaa. Kananmunaa taikina ei todellakaan kaipaa ja nesteenä voi käyttää kasvimaitoa tai vettä. Rasvana voi käyttää joko vegaanista margariinia tai ihan vain rypsiöljyä. Pullien voiteluun käy sopivasti esimerkiksi soijajougurtti, kahvi tais sokeri-vesiseos. Itse olen tykästynyt soijajogurttiin, koska se on kätevä käyttää ja lopputulos on kaunis.Vegaaniseen leivontaan erikoistunut blogi Kamomillan konditoria on tehnyt pullanvoitelutestinkin, jonka tuloksiin voi tutustua täällä.

Yksi onnistuneen pullan salaisuus on huolellinen taikinan vaivaaminen, jota ei voi liikaa korostaa. Huolellisesti vaivaamalla taikinaan saa hyvän sitkon, eikä jauhoja tule lisättyä ylimäärin. Näin syntyy kuohkean pehmeitä pullia, eikä kuivia ja kovia kikkaroita. Koska jauhojen ominaisuudet vaihtelevat, tarkkaa tarvittavaa jauhomäärää on mahdotonta sanoa, vaikka ainekset mittaisikin muuten grammantarkasti. Myös pullien hyvä kohottaminen ennen uuniin menoa on tärkeää lopputuloksen kannalta.

Nämä korvapuustit täytin kookoshiutaleilla, fariinisokerilla ja kanelilla. Kookoksen ystävänä käytin myös taikinanesteenä purkillisen (400 ml) kookosmaitoa, jota jatkoin vedellä. Koska kookosmaito on aika rasvaista, vähensin samalla margariinin määrän 100 grammaan. Tosin kookosmaitoa ei lopputuloksesta oikeastaan huomannut. Kuten sanottu, vesikin käy erittäin hyvin taikinanesteeksi.

Makoisaa Korvapuustipäivää!






Vegaaniset korvapuustit

(noin 30 kpl)

5 dl vettä tai kasvimaitoa
50 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
2 dl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
150 g vegaanista margariinia 
noin 12-15 dl vehnäjauhoja

Täyte:
100 g vegaanista margariinia
sokeria (tai fariinisokeria)
kanelia
(kookoshiutaleita)

Voiteluun:
soijajogurttia

1. Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja liouta siihen hiiva. Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja osa vehnäjauhoista. Alusta loput jauhoista vähitellen ja loppuvaiheessa pehmeä rasva. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot ja vaivaa hyvin. Kohota liinalla peitettynä noin 20 minuuttia. (Itse tykkään laittaa isompaan kulhoon selvästi lämmintä vettä ja laittaa taikinakulhon kellumaan veteen liinalla peitettynä.)
2. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan ja kaaviloi toinen puoli suorakaiteen muotoiseksi levyksi, noin 30 cm x 50 cm. Leivitä taikinalevylle pehmeä tai sulatettu margariini ja ripottele päälle kanelia ja sokeria. Rullaa levy tiukaksi rullaksi niin, että sauma jää alaspäin. Leikkaa rulla paloiksi vinosti tyylillä / \ / \. Leivo toinen puoli taikinasta samoin.
3. Nosta palat pellille leveämpi puoli alaspäin. Paina jokainen pala keskeltä alas. Anna kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 20 minuuttia.
4. Voitele pullat ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.



lokakuuta 04, 2015 2 kommenttia
Newer Posts
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka inspiroituu erityisesti sesongin raaka-aineista. Ruokakonttuurissa kokkailen ja leivon kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Toivottavasti innostut kokeilemaan reseptejä ja poikkeat toistekin. 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

  • Vegaaniset nokkosletut
    Jos et ole vielä perehtynyt villiyrttien käyttöön, aloita paistamalla nokkoslettuja! Nokkosesta on helppo lähteä liikkeelle monestakin...
  • Vietnamilaiset kesärullat + maapähkinäkastike ja soija-limekastike
    Vietnamilaiset kesärullat ovat jo vuosia olleet yksi lempiherkkuni, joten on korkea aika julkaista täällä niihin resepti! Maapähkinäka...
  • Sushisalaatti
    Sushisalaatti - miksen aiemmin ole sitä keksinyt!? Törmäsin somessa erääseen hauskan näköiseen sushisalaattiin, josta välittömästi p...
  • Puolukkapullat
    Tuore pulla jotain uskomattoman hyvää. Kaiken lisäksi se on superhelppoa muuntaa vegaaniseksi. Kananmunaa pullataikina ei tarvitse ollenkaan...
  • Suppilovahveronuudelit - helppo, nopea ja vähän erilainen ruoka suppiksista
    Tänä vuonna ollaan kerätty useampi ämpärillinen suppiksia, ja siksi olen etsinyt sienille vähän uusia käyttötapoja. Aasialaisissa ruoissa kä...

Arkisto

  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2021 (22)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (53)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ▼  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ▼  lokakuuta (10)
      • Anselmin suklaa-karamellipikkukakkuset + esittelys...
      • Hummus
      • Maapähkinävoibrowniet
      • Perunarieskat ja tofuricotta
      • Tortilla-ateria: tacomaustetut soijasuikaleet, läm...
      • Härkäpapubolognese
      • Pähkinäparmesaani
      • Siemennäkkäri
      • Kurpitsa-kvinoasalaatti
      • Vegaaniset korvapuustit
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates