Mausteinen kurpitsakeitto
(3-4 annosta)

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 (noin 1 kg) myskikurpitsa
öljyä
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1/2 tl juustokuminaa
n. 5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1/2 tl jauhettua korianteria
2-3 tl harissatahnaa
n. 1/2 tl suolaa
2 dl kookosmaitoa

Pinnalle:
kurpitsansiemeniä paahdettuna

1. Kuori ja pilko kasvikset.
2. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja kuullota kasvikset. Pyöräytä joukkoon inkivääri ja juustokumina.
3. Lisää vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää myös loput mausteet suolaan lukuun ottamatta. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 12 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
4. Soseuta keitto, mausta suolalla ja lisää kookosmaito. Kuumenna vielä kiehuvaksi. Ripottele annosten päälle paahdettuja kurpitsansiemeniä.

Pastavuoat ja makaronilaatikot ovat suomalaisten suosikkiruokia, jotka yleensä maistuvat koko perheelle. Laatikkoruuat ovat siitäkin kivoja, että niitä voi tehdä reilun annoksen kerralla. Omassa huushollissa ruoankulutus ei ole suuren suurta, eikä ole kiva syödä samaa ruokaa montaa päivää putkeen. Tapanani onkin tehtailla aina välillä reilu satsi ruokaa, jonka pakastan annoksina. Näin voi kätevästi napata annoksen töihin tai kotona syötäväksi silloin, kun ei ole aikaa kokata. Pastavuoat sopivat tähän tarkoitukseen hyvin.

Tällä kertaa käytin ruokaan Torino-merkkistä tummaa proteiinipastaa, josta saa kätevästi pientä proteiinilisää. Tuote sisältää proteiinia 23 g ja kuituakin 6 g / 100 g. Aineksina ovat mm. vehnägluteeni ja kaurakuitu. Mielestäni erittäin kelpo tuote! Lisäksi pastavuokaan päätyi tällä kertaa soijarouhetta sekä äitini poimimia ja kuivaamia suppilovahveroita. Suppikset antavat aivan ihanaa makua ruokaan!

Wokit ovat terveellisiä ja käteviä arkiruokia. Niihin saa helposti upotettua reippaasti kasviksia ja valmistus on nopeaa etenkin silloin, jos hyödyntää valmiita pakastevihanneksia. Aloittelevalle tofun käyttäjälle wokit ovat myös siitä käteviä, että pieneksi kuutioitu tofu imee itseensä hyvin makuja mausteisesta kastikkeesta, eikä marinointi ole välttämätöntä.

Tähän wokkiin käytin sobanuudeleita eli tattarinuudeleita, jotka tarttuivat mukaan shoppailureissulla Hämeentien aasialaiskaupoissa. Tutkimusretket aasialaiskauppoihin ovat mielipuuhaani, kun saa tutkailla kaikkea erikoista ja jännää! Aasialaiskaupasta olen ostanut myös paahdettua seesaminsiemenöljyä, jonka voimakkaan pähkinäinen maku sopii hyvin wokkeihin. Chilinä käytin Sriracha-kastiketta, joka yleensäkin toimii kokkailuissani tulisuuden antajana. Sriracha on sopivasti tulista ja se on helppoa annostella suoraan pullosta.







Tofu-nuudeliwokki
(2-3 annosta)

150 g soba- eli tattarinuudeleita tai muita nuudeleita
250 g tofua
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
100 g lehtikaalia
1 sipuli
2 porkkanaa
1 rkl rypsiöljyä + 1 rkl paahdettua seesamiöljyä

Kastike:
4 rkl vähäsuolaista soijakastiketta *
2-3 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl sokeria
1 tl Sriracha-kastiketta tai sopivasti muuta chiliä

1. Keitä nuudelit kovankypsiksi, eli lyhennä pakkauksen keittoaikaa parilla minuutilla. Omat sobanuudelini olivat niin ohuita, että keitin niitä vain reilun minuutin. Jos nuudeleissa ei ole lisättyä suolaa, voit suolata keitinveden kevyesti. Valuta nuudelit ja huuhtele kylmällä vedellä.
2. Kuutioi tofu, hienonna valkosipuli ja raasta inkivääri. Silppua lehtikaali, leikkaa sipuli puolirenkaiksi ja porkkana ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.
3. Kuumenna rypsi- ja seesamiöljy pannussa. Paista porkkanaa, sipulia, tofua, valkosipulia ja inkivääriä öljyssä muutama minuutti. Lisää hetken kuluttua lehtikaalit ja jatka paistamista. Kaada pannulle osa kastikkeesta ja jatka paistamista, kunnes kasvikset ovat lähes sopivan kypsiä.
4. Lisää pannulle nuudelit ja loput kastikkeesta. Sekoita ja paista sen aikaa, kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä. Koristele halutessasi (paahdetuilla) seesaminsiemenillä ja tuoreella korianterilla.

* Käytin Pirkka soijakastiketta, jossa on suolaa 8,5 %.  Jos käytät suolaisempaa soijakastiketta, tarvittava määrä on todennäköisesti pienempi.

Pataleipä oli taannoin aikamoinen hittileivonnainen, ja netti onkin pullollaan erilaisia ohjeita siihen. Suosio ei ole ihme, sillä pataleipä on tosi helppo valmistaa ja lopputulos herkullinen. Yksinkertaisimmillaan pataleipä valmistuu pelkistä vehnäjauhoista, mutta voit kokeilla osaksi vaikkapa sämpylä- tai spelttijauhoja. Jotkut lisäävät taikinaan myös esimerkiksi siemeniä. Pataleivän taikina on löysä, eikä sitä vaivata lainkaan. Tästä tuleekin englanninkielinen nimi no-knead bread. Usean tunnin kohotus huoneenlämmössä antaa leipään makua, ja paistaminen tapahtuu padassa. Näin lopputuloksena on sisältä pehmeä ja kuohkea leipä, jonka kuori on ihanan rapea. Valurautapadassa lopputulos on epäilemättä kaikkein paras. Itse en kuitenkaan pataa omista, joten olen tehnyt pataleivän aina teräskattilassa. Sekin siis käy paremman puutteessa.

Pyöräytin pataleivän kaveriksi vielä tomaattisen kikhernetahnan, joka saa makua aurinkokuivatuista tomaateista ja tuoreesta basilikasta. Olen aikamoinen tahnahirmu, ja keittiössäni valmistuukin usein erilaisia paputahnoja leivän päälle ja kasvisten dipiksi. Kylläpä tämäkin italialaishenkinen tahna maistui tuoreen leivän kanssa!



Kun valmistat pataleipää ensimmäistä kertaa, todennäköisesti ihmettelet samoja asioita kuin minä: Kuuluuko taikinan olla oikeasti näin löysää? Eikö tätä todellakaan kuulu vaivata? Eikö taikinaan tule rasvaa? Eikö leipä ota voitelemattomaan pataan kiinni? Ei huolta, kyllä tämä näin toimii! :)

Viime viikolla vietettiin Hävikkiviikkoa. Sen tarkoituksena tarkoitus on kiinnittää huomiota ruokahävikkiin ja kannustaa vähentämään hävikin määrää tuotannon ja kulutuksen kaikissa eri vaiheissa. Hävikkiaiheesta voisin paasata loputtomiin, mutta koska kampanjaviikkokin on jo ohi, jätän tällä erää aiheen sikseen. :)




Hävikkiviikosta saa kuitenkin aasinsillan banaanigranolaan, johon voi kätevästi upottaa ylikypsät banaanit. Ideana on, että hiutaleseos sekoitetaan soseutettuun banaaniin ja lopputuloksena on ihanasti banaanilta maistuva, hiukan paakkuinen granola. Usein granolat tuppaavat olemaan aikamoisen tuhteja herkutteluruokia, joihin on lisätty reippaasti öljyä ja sokeria. Banaanigranola on siitä kiva, että paakkuisen ja rapsakan koostumuksen saamiseksi joukkoon ei tarvitse lisätä öljyä, eikä lisämakeutustakaan mielestäni tarvita. Idean taisin alun perin bongata täältä. Saman tien banaanigranola löysikin paikkansa keittiöni vakkarireseptinä.

Tykkään käyttään mysliin ja granolaan aina isoja kaurahiutaleita, joita löytyy ainakin Myllyn Parhaalta ja Elovenalta. Ne näyttävät kivemmalta kuin tavalliset kaurahiutaleet ja tuovat vähän rouheisemman olemuksen. Granolareseptiä ei todellakaan tarvitse noudattaa orjallisesti, vaan soveltaa fiiliksen ja makumieltymysten mukaan. Kokeile erilaisia pähkinöitä (pekaanipähkinät ovat ihan parhaita!), siemeniä, hiutaleita ja hedelmiä.

Seuraavalla ohjeella granolaa tulee noin uunipannullinen, eli annos on aika reilu. Jos taloudessasi ei itsesi lisäksi asu muita granolansyöjiä, niin kannattaa harkita annoksen puolittamista.





Banaanigranola
(noin 1,4 l valmista granolaa)


7 dl isoja kaurahiutaleita
2 dl ruisleseitä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
2 dl hasselpähkinöitä rouhittuna
1 dl kookoslastuja (tai -hiutaleita)
2 tl kanelia
2 kypsää banaania
1 dl kuivattuja taateleita hienonnettuna
1/2 dl rusinoita

1. Sekoita keskenään kaikki muut ainekset paitsi banaani ja kuivahedelmät. Soseuta banaanit sauvasekoittimella sekoita hiutaleseoksen joukkoon.
2. Levitä seos uunipannulle leivinpaperin päälle ja paahda 150-asteisen uunin keskitasolla noin 45 minuuttia. Sekoita paahtumisen aikana vartin välein, varo polttamasta! Anna jäähtyä kunnolla.
3. Sekoita granolan joukkoon taatelit ja rusinat. Säilytä kannellisessa astiassa.

Tämän kakkureseptin postaamisesta sain toiveen jo ennen ennen kuin koko blogikaan oli vielä olemassa. Se ei ole ihme, sillä kyseinen suklaajuustokakku on todella hyvää! Lisäksi kakun valmistaminen on ihan älyttömän helppoa, eikä aineksiakaan ole kuin muutama.

Suklaajuustokakku valmistuu kokonaan ilman liivatetta tai muuta hyytelöimisaineita, ja lopputuloksena onkin hyllyvän tytinän sijaan ihanan moussemainen rakenne ja täyteläinen maku. Täytemassa muodostuu soijavispistä ja suklaasta, eli se on tosi helppo valmistaa. Kakussa ei ole mitään juustoa tai sen kaltaista tuotetta, mutta nimesin kakun silti suklaajuustokakuksi, kun tätä kuitenkin tarjotaan juustokakun tapaan.

Ainestensa puolesta kakku sopii niin vegaanille kuin maito- ja muna-allergisellekin.  Itse tein kakun pohjan digestivekekseistä, mutta vaihtamalla ne gluteenittomiin kekseihin kakusta saa helposti myös gluteenittoman. (Kannattaa toki varmistaa, että myös käyttämäsi suklaa sopii näihin erityisruokavalioihin.)

Alkuperäisen ohjeen bongasin Veikeä verso -blogista. Siinä kakku oli maustettu piparminttuöljyllä, jonka  itse jätin pois. Vaihtoehtoisesti kakkua voisi kokeilla maustaa vaikkapa raastetulla appelsiininkuorella. Koristelun voi toteuttaa mielensä mukaan. Kuvassa olevan kakun leivoin kesällä, kun marjasesonki oli parhaimmillaan.

Kakku ei kooltaan ole kovin suuri, joten jos on isompi porukka tulossa kylään, kannattaa harkita tupla-annoksen tekemistä - koska kauppansa tämä kyllä varmasti tekee! :)

Vegaaninen suklaajuustokakku

(noin 8 annosta)

Pohja:
60 g margariinia
170 g digestivekeksejä

Täyte:
200 g tummaa suklaata
1 prk (250 ml) Alpron vaahtoutuvaa soijakermaa
(2 rkl tomusokeria)

Koristelu:
esim. sesongin marjoja tai hedelmiä

1. Hienonna keksit monitoimikoneessa tai esimerkiksi muovipussissa kaulimella painellen. Sekoita keksimuru ja sulatettu margariini. Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle.
2. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja anna jäähtyä. Vaahdota soijakerma ja lisää joukkoon suklaa samalla sekoittaen. Mausta tarvittaessa tomusokerilla.
3. Kaada mousse vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Irrota kakku vuoasta ja koristele mieleiselläsi tavalla.

Tämän vuoden kukkakaalisesonki ihastutti minut kukkakaalicouscousiin. Miksiköhän ihmeessä en ole aiemmin tullut kokeilleeksi! Ideana siis on, että kukkakaali hienonnetaan pieneksi muruksi, jota käytetään riisin tai couscousin tapaan. Öljylorauksella, suolalla ja pippurilla maustettuna kukkakaalicouscous toimii lämpimänä lisäkkeenä. Takavuosina tämä ilmeisesti oli aika suosittu ruokalaji karppaajien ruokapöydässä. Raakana kukkakaalimurua voi käyttää esimerkiksi tabbouleh-tyylisiin salaatteihin.

Halusin nyt valmistaa kukkakaalicouscousin mukaillen Marokon makumaailmaa - Marokossahan couscuosia paljon käytetäänkin. Lopputuloksena oli nopeasti valmistuva mausteinen pannuruoka. Siinä makeat taatelit toimivat ihanasti kanelin, juustokuminan ja chilin rinnalla. Ruokaisuutta tuovat linssit, ja kokonaisuuden kruunaavat tuoreet yrtit sekä paahdetut mantelilastut. Marokkolainen kukkakaalicouscous toimii pääruokana leivän kanssa nautittuna tai ruokaisana lämpimänä lisäkkeenä. Ihanaa ruokaa pimeneviin syysiltoihin, kun kotimaista kukkakaaliakin on vielä tarjolla!