Muistan, kun joskus opiskeluaikoina ostin elämäni ensimmäisen tofupaketin, eikä minulla ollut hajuakaan, miten se kannattaisi valmistaa. Ei siitä kovin syötävää tullut, ja seuraavan tofupaketin ostamiseen menikin useampi vuosi. Jos siis tofun maustaminen tuntuu hankalalta, et todellakaan ole ainoa. Todellisuudessa tofun valmistaminen ei ole vaikeaa, mutta se vaatii vähän eri niksit kuin liha. Maustamista kannattaa harjoitella, sillä parhaimmillaan tofu on aivan loistava ja todella monipuolinen raaka-aine! 

Mielestäni tofusta saa helpoiten maukasta, kun sen murentaa. Murennetussa tofussa on enemmän pintaa ja siksi se ottaa enemmän makua kuin kuutiot tai viipaleet. Joskus kun haluan siistejä suupaloja, murennan tofusta sellaisia käsin yksi kerrallaan. Arjen kotikokkailussa kuitenkin yleensä vaan ronskisti murennan tofun aika pieneksi muruksi suoraan pannulle. Murut eivät tällöin ole tasakokoisia, mutta ei haittaa.

Tämä tofuresepti on näppärä ja maukas proteiini salaattiin. Se on jäänyt itselleni ihan vakituiseen arkikäyttöön. Makumaailma muistuttaa hiukan hunamarinoitua kanaa, sillä curry, savupaprika, valkosipulijauhe ja soijakastike yhdessä luovat vähän saman tyylisen ja umamisen maun. Tämä paistettu tofu toimii sekä lämpimänä että kylmänä salaateissa. Tottakai sitä voisi laittaa täytteeksi myös vaikka suolaiseen piirakkaan tai pizzaan. 

(noin 2 annosta)

Tofuskagenröra on helppotekoinen tahna, joka on jäänyt minulla ihan vakkarikäyttöön. Ensimmäinen kohtaamani tofuskagenresepti oli Jalotofun, mutta meni pitkään ennen kuin uskalsin kokeilla sitä. Epäilytti, voiko muka maustamattomasta tofusta tulla hyvänmakuinen tahna!? No kyllä voi, ja tuleekin.

Tofuskagenröra on ihanaa keitettyjen varhaisperunoiden kanssa, saaristolaisleivällä tai perunasalaatissa (ota mallia Chocochilistä!). Se sopii hyvin myös joulun kalapöytään. Joka tapauksessa, tofuskagenröra on erittäin hyvä vaihtoehto, kun kaipaat vegaanista vaihtoehtoa kalatahnoille! Harju 8:ssa Helsingissä on muuten tosi maukas Tofuskagen-annos, jota kannattaa käydä kokeilemassa. Annos taitaa olla jo suoranainen klassikko.

Minun tofuskagenröraani tulee varsin perusraaka-aineita. Joissain resepteissä käytetään myös cavi-artia, mutta yleensä jätän sen omasta versiostani pois, koska muuten loppu purkki vaan jäisi jääkaappiin pyörimään. Kesällä mukaan kannattaa silputa nippusipulia varsineen. Talvella nippusipulin voi korvata keväsipulilla, ruohosipulilla tai pienellä määrällä ihan vaan tavallista sipulia - tai näiden yhdistelmällä.  

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua

1 dl vegaanista majoneesia

1 dl kaurakermaviiliä

2 rkl kapriksia

1 dl tuoretta tilliä hienonnettuna

1 nippusipuli hienonnettuna (pieni sipuliosa ja varsi, talvella voi käyttää kevätsipulia tai ruohosipulia)

2 rkl sitruunamehua

2 tl sitruunankuorta raastettuna

mustapippuria myllystä

n. 1/3 tl suolaa

Viime kesänä olin hakemassa ystäväni puutarhasta raparperia ja juttelimme sen lomassa ihanista raparperiherkuista. Hän kuvaili leivonnaisen, jonka tekemisestä haaveili: pehmeäksi kypsynyttä raparperia ja rapea pohja. Tästä inspiroituneena kehitin raparperipaistoksen, jossa nämä asiat yhdistyvät!

Paistoksessani ei ole varsinaista pohjaa, vaan taikina tulee raparperien päälle. Aluksi raparpereja esikypsennetään piirakkavuoassa sokerin ja kardemumman kanssa. Hieman myöhemmin päälle lisätään simppeli taikina, joka sekoitetaan ihan vaan käsin. Kun taikina on näin raparperien päällä, se paistuu uunissa pinnaltaan ihanan rapeaksi - kostean raparperimuhjun allahan pohjasta ei oikein voi tulla rapeaa. Esipaiston ja siten riittävän pitkän kypsennyksen ansiosta taas raparpereista muodostuu pehmeän hillomainen raparperimuhju. Rapea taikinakuori ja makean kirpeä raparperimuhju, siis nam! 

(Huom! Tämän postauksen kuvat voivat hiukan hämmentää, sillä otin ne ensimmäisellä testauskerralla, jolloin en hoksannut esikypsentää raparpereja. Siksi ne jäivät turhan napakoiksi, eivätkä ehtineet hajota hillomaiseksi. Ohjetta seuraamalla saat raparperista ihanan hillomaista.)

1 l (500g) raparperipaloja

1 dl sokeria

1 tl kardemumma

100 g pehmeää margariinia (leivontamargariini tai esim. tummansininen Keiju sopivat hyvin)

1 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Kun haluan ison satsin ruokaa mutta kuluttaa mahdollisimman vähän aikaa aktiiviseen ruoanvalmistukseen, teen usein jonkin helpon kiusauksen. Toisin sanoen: Sekoitan ainekset vuoassa ja nostan vuoan uuniin. Tähän tarpeeseen syntyi myös kapris-savutofukiusaus, josta tuli niin maukasta, että päätin jakaa ohjeen tännekin.

Olen tosi tykästynyt makuyhdistelmään savutofu-kapris-lehtipersilja-sitruuna-valkosipuli. Olen tehnyt tällä tyylillä pastoja ja ilman savutofua myös perunasalaatteja. Nyt keksin soveltaa samaa myös perunapohjaiseen kiusaukseen. Kuten olen ennenkin sanonut, pienen padasjokelaisen Tofumoonin savutofu (vaihtelevasta laadustaan huolimatta) on suosikkini. Sitä saa ostettua jostain K-kaupoista, ja kauppaa voi myös pyytää tilaamaan tuotetta Keskon varaston kautta. Myös Lidlin tai Jalotofun savutofut käyvät.

(4 annosta)

300 g-400 g savutofua (Tofumoon on suosikkini, myös Lidlin tai Jalotofun savutofu käy)

1 prk (50 g/35 g) kapriksia

1 ruukku lehtipersiljaa

1 sitruunan kuori raastettuna

3 valkosipulinkynttä raastettuna

4-5 dl kaurakermaa

3/4-1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

Kaada vuokaan peruna-sipulisekoitus. Murenna sen päälle tofu melko pieneksi muruksi käsin. Valuta kaprikset ja lisää nekin vuokaan. Lisää hienonnettu persilja (käytä myös varret!), sitruunankuori, valkosipuli, kaurakerma ja mausteet. Nostele kaikki ainekset sekaisin. Paista kiusausta 200-asteisen uunin keskitasolla (tai alatasolla, jos uunisi on ärhäkkä) noin tunnin ajan, kunnes perunat ovat kypsiä. Kiusauksen seurana maistuu raikas salaatti.

Minulla on tapana käydä aina välillä ruokamatkalla Leppävaaran turkkilaisessa kaupassa, Sun Marketissa. Siellä tuntuu kuin olisin yhtäkkiä hypännyt ulkomaille! Välillä ostoskoriin tarttuu uusia kokeiluja, mutta vaalea tahini, paahdettu munakoisosäilyke ja valtavat yrttipuskat kuuluvat minulla vakituisiin ostoksiin.

Nyt haluan vinkata erityisesti tuosta munakoisosäilykkeestä, josta syntyy helposti baba ganoushin tyylisiä tahnoja! Kyseessä on eräänlainen "munakoisomuhju", eli ei sosetta eikä paloja, vaan jotain siltä väliltä. Säilyke myydään lasipurkissa ja se sisältää käytännössä suolalla maustettua paahdettua munakoisoa. Munakoisoissa on ihana savuinen grillauksen aromi, jollaista en ainakaan itse ole kotiuunissa onnistunut saamaan aikaan. Kesällä tuoreet munakoisot voisi tietysti grillata, mutta tämä säilyketavara on niin näppärää, etten ole vuosiin jaksanut alkaa paahtamishommiin itse. Tykkään kyllä kovastikin kokata tuoreista munakoisoista, mutta mieluummin upotan ne johonkin muuhun kuin tahnoihin. Olen maistanut parin eri merkin munakoisosäilykettä, ja Burcu on suosikkini. 

Baba ganoushiin ei perinteisesti tule jogurttia, mutta itse tykkään lisätä sitä mukaan. Jogurtti antaa kivan pehmeän ja raikkaan maun, joka tasapainottaa tuhdin savuista munakoisoa. Turkissa tietääkseni kyllä syödään jogurtti-munakoisotahnaakin, mutta nimi taitaa olla jotain muuta kuin baba ganoush. Mutta tämän tahnani nimeän nyt silti jogurttiseksi baba ganoushiksi. Se maistuu ihanalta leivän, salaattien ja paahdettujen kasvisten kanssa lisäkkeenä tai meze-pöydän osana.

1/2 prk (á 540 g) paahdettua munakoisosäilykettä (esim. Burcu, myydään turkkilaisissa erikoiskaupoissa)

3/4 dl maustamatonta soijajogurttia (Planti Luomu Soygurt on parasta!)

3 rkl vaaleaa tahinia

n. 1 rkl sitruunamehua

mustapippuria

1 valkosipulinkynsi

tuoretta lehtipersiljaa 

loraus oliiviöljyä

chilirouhetta tai -hiutaleita (jos haluat)

Vuosien varrella oma kokkailuni on kehittynyt suoraviivaisempaan suuntaan. Välillä on tietysti kiva tehdä jotain spesiaalimpaa ajan kanssa, mutta etenkään arkikokkaamisen vuoksi en jaksa viettää keittiössä tuntikausia. Olen alkanut aktiivisemmin etsiä tapoja, miten kokata hyvänmakuista ruokaa helpolla kaavalla. Töissä, oman blogini ja ihan oman henkilökohtaisenkin kokemuksen kautta olen huomannut, että riittävän yksinkertaiset mutta samalla maukkaat reseptit puhuttelevat eniten ja jäävät varmimmin käyttöön. Siksi olen alkanut arvostaa oivaltavia reseptejä, joissa mutkia suoristetaan eikä liikaa hifistellä. 

Korona-aika on vain vahvistanut siirtymääni kohti suoraviivaisempaa kokkaamista. Kun lähes kaikki ateriat syödään kotona, on yhtälö "helposti, nopeasti, reilusti" puhutellut itseäni viime aikoina. Yhdessä uunivuoassa valmistuva vegaaninen lihapullaspagetti menee juuri tähän kategoriaan. Bongasin idean Instagramin tai Tiktokin syövereistä, ja uunipastoja on näkynyt viime aikoina muuallakin, ainakin Hesarissa ja Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Ideana on, että koko ruoka valmistuu helposti yhdessä astiassa - jos nyt valkosipulin pilkkomista ja kuorruteseoksen sekoittamista ei lasketa. Tuloksena on maukas, koko perheelle maistuva ruokalaji, josta todennäköisesti jää lämmitettävää seuraavaksikin päiväksi. Minusta tomaattikastikkeesta tuli näin valmistamalla myös aika kivan raikas. Kuorrutteeseen voi tietysti käyttää mieleistään vegejuustoa, mutta itse tykkään sekoittaa kuorrutuksen kaurakermasta ja ravintohiivahiutaleista. 

2 rkl oliiviöljyä

250 g spagettia

1 prk (500 g) tomaattimurskaa

3 isoa valkosipulinkynttä

1/2 ps (à 200 g) pakastesipulikuutioita (esim. Pirkka)

3 tl oreganoa

1 tl timjamia

ripaus chilihiutaleita

mustapippuria myllystä

1 tl sokeria

2 rkl kasvisfondia 

2 tlk (à 400 g) kirsikkatomaatteja tomaattimehussa (Mutti)

2 dl vettä

noin 400 g vegaanisia pyöryköitä (esim. Hälsans Kök, Apetit kasvisjauhispyörykät)

1 prk (2 dl) kaurakermaa (Pirkka, Planti ja Elovena ovat sopivan paksuja)

4 rkl ravintohiivahiutaleita

ripaus suolaa

1/2 tl valkosipulijauhetta

tuoretta basilikaa

Blogin arkistosta löytyvä thai-linssikeitto on jäänyt vakituiseen käyttöön omassa keittiössäni, ja reseptiin on ihastunut moni muukin. Keiton juju on punainen thaimaalainen currytahna, joka antaa keitolle ihanan maun. Samaa maustamisideaa olen soveltanut myös tomaattiseen curryyn, joka tarjotaan riisin kanssa. Aika usein tämän tyyppiset keitot ja curryt maustetaan intialaisin maustein, mutta thai-maut ovat tosi kivaa vaihtelua. Alla muutama pointti tämän curryn valmistamisesta. Toivottavasti resepti päätyy sinunkin arkiruokalistallesi! 😊

Oletko tullut ajatelleeksi, että eri kasviproteiineja voi yhdistää samaan ruokaan? Itse teen näin useinkin, ja curryruoat ovat siitä hyvä esimerkki. Yksi 250 gramman tofupaketti ei usein oikein riitä kuin parin hengen annokseen, niin lisään usein mukaan jotain muutakin sopivaa proteiinia. Tässä tapauksessa käytin punaisia linssejä, jotka antavat currylle myös rakennetta. Yhtä hyvin voisi käyttää vaikka kiherneitäkin. Tofun tilalle taas sopisi esimerkiksi Härkis tai Nyhtökaura, jotka kannattaa lisätä vasta valmistuksen loppuvaiheessa.

Nykyään tosi usein murennan tofun ruokaan, jolloin se imee itseensä hyvin makuja. Ihan ensin puristan tofupalasta enimmät nesteet käsin pois. Sitten murennan tofun käsin tai "revin" siitä haarukan avulla kokkareita. Tämän jälkeen paistan tofua kovalla lämmöllä öljyssä, jolloin ylimääräiset nesteet haihtuvat. Tämän jälkeen tofu ottaa hyvin makuja currysta hautuessaan sen joukossa.

Kun riisiä, korvaan yleensä puolet kauranjyvillä. Niitä myydään ainakin Myllärin Kaura-ateriajyviä ja Fazer Alku Ruokakaurana. Näin saa ateriasta ravitsemuksellisesti vähän paremman, mutta saa silti nauttia aromaattisesta jasmiiniriisistä. Sama toimii basmatiriisin kanssa. Keitän kaura-riisiseosta 15 minuutin ajan, jotta kaura ehtii kunnolla kypsyä.

(4-5 annosta)

1 pkt (250 g) maustamatonta tofua

2 rkl öljyä

1 (100 g) sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

n. 4-5 rkl punaista thai-currytahnaa (Spice Upin tahna on sopivan tulista omaan makuuni)

1 1/2 dl punaisia linssejä (kuivattuja)

1 prk (500 g) tomaattimurskaa

n. 2-3 dl vettä 

1 tl sokeria

1 pieni purkki (2-2,5 dl) kookosmaitoa tai -kermaa

jasmiiniriisiä (tai jasmiiniriisiä ja kauraa suhteessa 1:1)

tuoretta korianteria

Kiusaukset ovat näppäriä ruokia, sillä ennakkovalmistelu sujuu sutjakasti ja sen jälkeen uuni hoitelee loput. En käytännössä ikinä kuori ja pilko perunasuikaleita kiusaukseen, sillä pakastealtaan perunasuikaleet ja peruna-sipulisekoitukset ovat niin käteviä, hyviä ja edullisia. Peruna on mahtava mutta välillä työlääksi koettu raaka-aine, joten sen käyttöä helpottavat ratkaisut ovat tervetulleita! Samassa yhteydessä suositus myös valmiiksi pilkotulle pakastesipulille - siis niin näppärää. Ainakin Pirkalta löytyy suomalaista pakastesipulia.

Kermaiset kiusaukset ovat yleisimpiä, mutta mukavaa vaihtelua tuo maukas texmex-kiusaus, johon tulee tomaattinen nyhtökaura-papukastike. Nyhtökauran sijaan voi hyvin käyttää myös esimerkiksi härkistä. Maustamisessa voi oikaista käyttämällä valmista tacomausteseosta, mutta yhtä hyvin voit maustaa kastikkeen myös esimerkiksi juustokuminalla ja savupaprikalla. Kiusauksen päälle tulee kaurakermasta ja ravintohiivahiutaleista tehty seos ikään kuin kuorrutukseksi. Vegaaniset juustot eivät oikein ole makuuni, niin kaurakermaseos toimii juuston tilalla erinomaisesti.

Texmex-kiusaukseni on saanut inspiraationsa kollegani tekemästä K-Ruoan reseptistä.

(6 annosta)

1 (120 g) sipuli TAI 100 g pakastesipulia

1 (250 g) punainen paprika

1 rkl öljyä

1 rs (240 g) Nyhtökauraa, tomaatti (myös Härkis sopii mainiosti!) 

1 prk (380 g/230 g) mustapapuja

1 ps (28 g) tacomaustetta (TAI maun mukaan savupaprikaa, juustokuminaa, suolaa, valkosipulia)

1 prk (500 g) tomaattimurskaa

1 dl vettä

1 kg perunasuikaleita (pakaste) TAI peruna-sipulisekoitusta, jolloin voit halutessasi jättää sipulin pois kastikkeesta

n. 1/4 tl suolaa

1 prk (2 dl) kaurakermaa (esim. Pirkka, Planti ja Elovena ovat sopivan paksuja)

1/4 tl suolaa

ripaus valkosipulijauhetta (1/4 tl)

3 rkl ravintohiivahiutaleita

Joulun ajan klassikkojälkkäri: luumurahka! Ja se luonnollisesti onnistuu myös vegaanisena. Halutessaan rahkan voi maustaa raastamalla joukkoon hiukan klementiinin- tai appelsiininkuorta. Myös tujaus rommia sopii joukkoon mainiosti. Pinnalle ripotellut puolukat tuovat kivaa pientä raikkautta ja piparkakkumurut rouskuvaa rakennetta. 

(6-8 annosta)

1 prk (250 ml) kasvipohjaista vispiä

1 prk (400 g) maustamatonta "soijarahkaa" eli Alpro Greek Styleä (No Sugars, Plain ja Vanilla sopivat kaikki, Vanillalla tulee hieman makeampaa)

1 prk (300 g) luumumarmeladia

(sokeria)

klementiinin- tai appelsiinikuorta raastettuna

loraus rommia

piparkakkuja

puolukoita

Jälleen yksi jäätelöresepti lisää vanhojen jatkoksi! Mutta minkäs teet, kun jätski on niin herkullinen ja helppo herkku. Tällä kertaa vuorossa on rommirusinajäätelö, joka on lapsuuteni lempimaku. 😀 Luulen kuitenkin, ettei kaupan rommirusinajäätelössä käytännössä ollut juurikaan rommia, kun sain sitä syödä. Niin tai näin, rommirusina kiilaa edelleen jätskimakujen kärkikastiin! Ja tässä versiossa on sitä rommiakin. 

Yksinkertaisesti sanottuna jäätelö syntyy näin: Leikkaa rusinoita halutessasi pienemmiksi paloiksi. Anna rusinoiden tai rusinasilpun kylpeä rommissa yön yli ja sekoita sitten helpon jäätelöpohjan joukkoon. Yön yli pakastuksen jälkeen saat ihanaa herkkua. Tujaus rommia tekee myös sen, että jäätelön rakenne on erityisen hyvä: helppo kauhottava ja lusikoitava. Tämä johtuu siitä, että alkoholi laskee jäätelön jäätymispistettä.

Jäätelöä tulee tällä ohjeella lähemmäs 1,5 litraa, eli aika reilu annos. Jos et halua koko määrästä rommirusinajäätelöä, on jäätelömassa hyvin helppoa jakaa kahtia ennen maustamista ja tehdä samalla kahta eri makua. Valmistele tällöin eri makuaineita (rommirusinoita, puolukkaa - tai mitä sitten käytätkään) tietysti vain puolikkaaseen annokseen. Jäätelön maustamisvinkkejä voit katsoa täältä. 

(noin 1,5 l)

2 dl rusinoita
3/4 dl tummaa rommia

Olen julkaissut Instagramissa useita kuvia retkiltä, joissa meillä on mukana ruokatermokset. Joka kerta saan kysymyksiä: Minkä merkkisen termoksen omistan? Miten sitä käytän? Siksi päätin koostaa ruokatermosvinkkini yhteen postaukseen.

Ostin Thermos-merkkiset ruokatermokset itselleni ja miehelleni viime vuonna joululahjaksi. Ensisijaisesti haaveilin lusikoivani termoksesta lämmittävää linssikeittoa hiihtoretken lomassa. Ostopäätöstä edelsi tutkimustyö eri merkkisistä termoksista. Thermos-merkin puolesta puhuttiin useammassa nettikeskustelussa, ja myös eri merkkien vertailussa se oli pärjännyt hyvin. Thermos ei missään nimessä ole halvin valinta, mutta mielelläni sijoitan laadukkaaseen tuotteeseen vähän enemmän ja käytän sitäkin pidempään. Olisihan aika ikävää syödä pakkaskelillä ihan jäähtynyttä ruokaa siksi, ettei termos ole toiminut kunnolla!

Päädyin siis hankkimaan meille kummallekin omat 470 ml:n Thermos ruokatermokset. Tähän malliin mahtuu mukavasti yhden hengen ateria. Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut hankkia vain yksi isompi, mutta omat termarit kummallekin ovat toimineet juuri täydellisesti. Etenkin talvella on kiva saada syötyä oma ruoka oikeasti kuumana suoraan termoksesta, eikä kaataa sitä turhaan jäähtymään erilliselle lautaselle. Kahden termoksen etu on myös se, että halutessaan voi ottaa vaikka kummallekin omat eri ruoat mukaan.

Termokset ovat myös siitä kivat, että eväät voi pysähtyä syömään missä tahansa. Kun lähden luontoon retkelle, en ihan ehdoin tahdoin halua hakeutua ihmisruuhkaan jonottamaan makkaranpaistovuoroani. Termosten kanssa taas voi istahtaa mieluisaan paikkaan kauniiden maisemien äärelle ja nauttia rauhasta ruokailun lomassa.

Eniten olemme käyttäneet ruokatermoksia päiväretkillä. Talvella tai muulloinkin viileällä säällä on kiva istahtaa lounastauolle luskoimaan lämmittävää ruokaa, jonka voimalla jaksaa mukavasti kulkea viimeisenkin etapin.

Olen todennut, että termokseen sopivat parhaiten "tiiviit" ja hautumista sietävät ruoat. Tiiviit ruoat saa pakattua oikeasti kuumina ja jotka ovat sitten syömishetkelläkin höyryävän kuumia. Kerran pakkasin evääksi pennepastasta tehdyn pestopastan, mutta tällainen "ilmava" ruoka ei ole mielestäni kaikkein optimaalisin termokseen, koska ei syödessä tuntunut niin lämpimältä, eikä pastan lämpösäilytys muutenkaan varsinaisesti parantanut makukokemusta.

Erilaiset keitot ovat loistavia termosruokia: linssikeitot (kuten thai-linssikeitto), kasvissosekeitot tai ihan vaan tölkkihernekeitto (sellaisenaan tai tuunattuna). Myös riisi ja lämmittävä curry tai perunamuusi ja kastike toimivat kivasti. Joulun aikaan ollaan otettu evääksi myös riisipuuroa. Silloin tietysti kannattaa muistaa pakata mukaan kaneli ja sokeri. 

Vaikka ruokatermos on ennen kaikkea kätevä lämpimälle ruoalle, pitää se yhtä lailla kylmän kylmänä. Jos kuumana kesäpäivänä maistuu mieluummin kylmä ruoka, voi termokseen pakata vaikka pasta- tai perunasalaattia (ehkä sen nuotiomakkaran kaveriksi?), gazpachoa, tuorepuuroa tai vaikka lusikoitavan smoothien.

Maailmani koki pienoisen mullistuksen, kun luin, että termokseen voisi pakata jäätelöä. Siis ihan tosi! En ole testannut maksimikestoa, mutta kun eräänä kesäpäivänä pakkasin jäätelöä termokseen (ja sitten viilensin avonaisen termoksen vielä pakastimessa), jäätelö säilyi kovana ja yhtään sulamatta yli 2 tuntia. Ulkolämpötila oli tuolloin 20 astetta. Eli jäätelö olisi varmasti kestänyt hyvänä vielä parikin tuntia lisää. Vähänkö luksusta herkutella kesäisellä päiväretkellä raparperipiirakkaa tai mutakakkua vaniljajäätelön kanssa! 🤩 Tällä jos jollain saat ystävien leuat loksahtamaan, kun kaivat termarijätskit esiin evästauolla. Somesta bongasin myös vinkin pakata mehujää kahvitermariin vaikka uimarannalle. Tätä kikkaa testaan ensi kesänä!

Useamman päivän vaelluksilla termaria voi käyttää muutamallakin eri tavalla - riippuen valmitsemastasi ruoasta.

Termos on kätevä kuvattujen ruoka-aineiden ennallistamiseen. Eli toisin sanoen: kuivat ruoka-aineet termariin ja kuumaa vettä päälle. Kun ruoka-aineet saavat näin liota seuraavaan ateriaan asti, on niiden kypsennysaika huomattavasti lyhyempi kuin ilman liottamista. Sen lisäksi, että ruoka on nopeammin valmista, sinulta säästyy myös keittimen polttoainetta. Kun esimerkiksi linssikeiton ainekset (kuivatut punaiset linssit, kuivatut kasvikset ja mausteet) laittaa likoamaan, soppa keittyy sukkelasti kypsäksi. Välillä ennallistan myös pelkkää nyhtökauraa (+ mausteita, koska ennallistuessaan nyhtis imaisee hyvin makuja itseensä), jos vaikkapa haluan laittaa sitä seuraavalla aterialla pestopastan joukkoon. Nyhtökaura nimittäin jää helposti keskeltä kovaksi ilman etukäteen ennallistamista.

Jos ruoka vaatii vain kuuman veden lisäyksen valmistuakseen voi sen laittaa tekeytymään termokseen. Näin saat aikanaan valmiin aterian. Esimerkiksi pussinuudelit kuivatuilla kasviksilla ja soijarouheella tuunattuna toimivat näin. Voit tietysti myös keitellä lounaan valmiiksi jo aamutoimien yhteydessä ja laittaa termokseen odottamaan ruoka-aikaa. Näiden metodien etu on tietysti se, ettei seuraavalla aterialla tarvitse kaivaa retkikeitintä lainkaan esiin. Itse en kuitenkaan ole näitä kahta viimeistä metodia juuri käyttänyt, sillä on ollut yleensä ihan mukavaa pitää kunnon lepotauko lounaalla ja ehkä keitellä ruoan lisäksi myös kahvit tai teet. Mutta kukin tapansa mukaan!

Luonnollisestikin ruoka pysyy termoksessa pidempään kuumana, kun lämmität myös itse termarin. Ainakin kotona tämän yleensä teen, koska se käy helposti. Vaelluksella todennäköisimmin jätän väliin. Minulla on tapana kaataa vedenkeittimestä kiehuvaa vettä termokseen ja antaa seistä muutaman minuutin ajan. Sitten kaadan veden pois, laitan tilalle kuuman ruoan ja suljen kannen.

Vastaavasti jos pakkaat termariin vaikka kylmän pastasalaatin, on termos hyvä viilentää ensin jääkaapissa.

Jäätelön kanssa olen yleensä tehnyt niin, että pakkaan jätskin termokseen ja laitan sen ilman kantta pakastimeen joksikin aikaa. Siten kansi kiinni ja retkelle!

Mitkä ovat omat suosikkiruokasi ruokatermokseen? Jaa ihmeessä vinkkisi alla!