Syksyn mittaan olen innostunut helppojen uuniruokien kokkaamisesta. Sellaisten, joiden valmisteluun kuluu vain vähän aikaa ja uuni hoitelee itsenäisesti loput. Vaikka pidän paljon ruoanlaitosta, välttelen turhia kikkailuja ja pyrin pääsemään hommassa yleensä helpomman kautta. Kokatessa ja leipoessa en ole näpertelijä, vaan haluan herkullisen lopputuloksen järkevällä työpanostuksella.

Ehkä näistä edellä mainituista syistä uunipuuro on vieraillut aamupalapöydässämme viime aikoina useampaan otteeseen. Hoksasin nimittäin tehdä puuron yön yli hauduttamalla. Nyt vaan ihmettelen, miksen aiemmin ole ottanut tätä tavaksi, sillä homma käy superhelposti: Ainekset vaan vuokaan, kansi päälle ja puuro uuniin yön ajaksi. Ja tadaa, aamulla sinua odottaa valmis aamupala! Koska valmistus on niin yksinkertaista, eikä vaadi aamulla minkäänlaista panostusta, voi yön yli -uunipuuroa hyvin tehdä viikollakin arkiaamujen iloksi.

Tämä puuro on tehty kaurarouheesta, josta kovasti tykkään. Mutta yhtä lailla uunipuuron voi yön yli -taktiikalla valmistaa esimerkiksi ohrasta tai riisistä. Kuvissa olevaan puuroon käytin kaurarouhetta 3 dl/1 l kauramaitoa. Vähän pehmoisemman puuron saat, kun käytät kaurarouhetta 2 1/2 dl. Kummallakin määrällä siis onnistuu! Omasta mielestäni kaurarouhepuuro maistui parhaimmalta omenasoseen ja kylmän kauramaidon kanssa. Näillä eväillä päivä ei voi alkaa kovin huonosti.

Yön yli -uunipuuro kaurarouheesta

(4 annosta)

1 l kauramaitoa
2 1/2 -3 dl kaurarouhetta (Myllärin)
3/4 tl suolaa

Voiteluun
margariinia tai öljyä

1. Voitele uunivuoka (minulla oli 2 litran vuoka) tai uunin kestävä pata. Mittaa vuokaan kaurarouhe ja suola. Kaada päälle kauramaito. Peitä kannella. 
2. Laita vuoka 100-asteiseen uuniin illalla ja anna hautua yön yli, 8-11 tuntia. Nauti esimerkiksi marjojen tai omenasoseen ja kylmän kauramaidon kanssa.

Loppukesällä kirjoittelin tarjoiluista, jotka tein isäni 70-vuotissynttäreille. Yhdeksi tarjottavaksi tein hummusta, johon lisäsin porkkanaa ja valkosipulia, molemmat uunissa pehmeäksi paahdettuina. Aiemmin olen täällä ylistänyt paahdetusta valkosipulista valmistettavaa dippiä, joka on superherkullista. Siitä sain idean, että paahdettu valkosipuli voisi toimia kivasi myös hummuksessa. Ja niinhän se toimikin! Kun porkkanat on kuitenkin kypsennettävä hummusta varten (jos siis teet porkkanahummusta), paahtuvat valkosipulit kätevästi siinä samalla. Tässäpä siis jälleen yksi herkullinen lisä tahnavalikoimiin!

Paahdettu valkosipuli-porkkanahummus

2-3 (300 g) porkkanaa
1 kokonainen (n. 60 g) valkosipuli
1 prk (380 g/230 g) kikherneitä
2 rkl tahinia
1-2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
1/2 tl juustokuminaa
n. 1/2 tl suolaa

1. Kuori porkkanat ja leikkaa viipaleiksi. Levitä palat uunipellille leivinpaperin päälle ja lorauta päälle hiukan öljyä. Laita pellille myös kokonainen kuorimaton valkosipuli. Paahda 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes porkkanat ja valkosipuli ovat aivan pehmeitä. Anna jäähtyä.
2. Laita kulhoon kikherneet, porkkanat ja kuoritut valkosipulinkynnet. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon loput ainekset. Tarjoa leivän kanssa, dippinä tai erilaisten ruokien lisäkkeenä.

Suppilovahveropasta ei-perinteisellä tavalla

(2 annosta)

150-200 g pastaa (käytä 200 g ainakin silloin, jos et paista kaveriksi mitään proteiinilisäkettä)
savutofua (tai muuta mieleistäsi proteiinia, ei pakollinen)
rucolaa
suolaa
mustapippuria


Suppilovahverotahna

300 g (n. 1 l) suppilovahveroita
1 (100 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl + n. 1/2 dl oliiviöljyä
10 kivetöntä kalamataoliivia
suolaa
mustapippuria

1. Valmista suppilovahverotahna: Hienonna suppilovahverot. Kuumenna niitä paistinpannulla ilman rasvaa, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
2. Lisää pannulle sienten päälle 2 rkl oliiviöljyä sekä sipuli ja valkosipuli. Paista, kunnes sipuli on kuullottunut pehmeäksi.
3. Laita suppilovahvero-sipuliseos sekä oliivit kulhoon ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimen avulla. Lisää oliiviöljyä noin 1/2 dl, kunnes koostumus on sopiva. Mausta suolalla ja pippurilla. 
4. Jos käytät savutofua, kuutioi se ja paista pannulla öljyssä. Voit käyttää jotain muutakin proteiinilisäkettä.
5. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Ota talteen mukillinen keitinvettä.
6. Sekoita n. 1 1/4 - 1 1/2 dl suppilovahverotahna pastan joukkoon. Lisää noin 1/2 dl keitinvettä sekä tarpeen mukaan suolaa ja pippuria. Maistele, että tahnan ja mausteiden määrät ovat sopivat. Itse laitoin tahnaa noin 1 1/4 dl, kun keitin pastaa 150 g.
7. Annostele lautasille pastaa, tofua ja rucolaa. Tarjoa heti.

Bongasin mainiosta Vegeviettelys-blogista herkulliselta kuulostavan, mutta sitäkin simppelimmän reseptin. Siinä kukkakaali paahdetaan uunissa intialaisilla mausteilla maustettuna. Resepti pääsi heti testiin, kun jääkaapissa makoili jo valmiiksi yksi kukkakaali. Ai että, miten hyvää tästä tulikaan! Pian oli ostettava toinen yksilö ja kokata samaa ruokaa toistamiseen. Tämä tulee jatkossa olemaan varmasti yksi suosikkitapani valmistaa kukkakaalia. Paahdettu, intialaiseen tapaan maustettu kukkakaali maistuu hyvin lisäkkeenä esimerkiksi vegepyöryköiden ja jogurttikastikkeen kanssa. Kaveriksi voi keittää riisiä keittää tai leipoa naanleipiä.

Kai muuten tiesit, että myös kukkakaalin lehdet ja kanta ovat syötäviä? Lehdet suojaavat herkkää kukkakaalia, ja siksi ne ovat tallella kaupassa myytävissä kukkakaaleissa. Monet repivät lehdet pois ennen punnitsemista, koska eivät halua maksaa "turhasta". Mutta niin ei kannata tehdä! Kukkakaalin lehdet kannattaa vaikka paistaa pannulla lisäkkeeksi tai wokin osana tai laittaa muun kukkakaalin kanssa uuniin paahtumaan. Turhaa heittää pois hyvää raaka-ainetta.

Paahdettu kukkakaali intialaisittain

1 (noin 800 g) kukkakaali
3-4 rkl rypsiöljyä
2 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1/2 tl suolaa

1. Leikkaa kukkakaalista kanta ja lehdet. Paloittele kaali kukinnoiksi. Leikkaa myös kanta ja lehdet pienempiin paloihin. Koko kukkakaali kaikkine osineen kannattaa käyttää!
2. Sekoita isossa kulhossa öljy ja mausteet. Lisää kukkakaali. Sekoita niin, että mauste-öljyseos tarttuu mahdollisimman tasaisesti joka puolelle kukkakaalipaloja.
3. Levitä kukkakaalit uunipellille leivinpaperin päälle. Kaavi kulhosta mukaan kaikki mauste-öljyseos. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia, kunnes kukkakaali on sopivan kypsää. Paahtoaika riippuu kukintojen koosta ja siitä, tykkäätkö rapsakammasta vai ihan pehmeästä kukkakaalista. Minulla lehdet eivät palaneet tässä ajassa ja lämpötilassa, mutta kannattaa tarkkailla niitä paiston aikana ja tarvittaessa ottaa uunista aiemmin.

Teki mieli leipoa omenapiirakkaa. Tartuin Satu Koiviston ohjeeseen, johon olet ehkä Instagramissa törmännyt #somenapiirakka-nimellä. Sadun IG-tilillä piirakka on vilahtanut useita kertoa, ja resepti on julkaistu myös Gastronaatti II -keittokirjassa. Tämä omenapiirakka ei ole alun perin vegaaninen, mutta muuttui sellaiseksi helposti parilla raaka-ainevaihdoksella: voi margariiniksi ja munat soijajogurtiksi. Lopputulos oli oikein onnistunut! Jos piirakkaa pitäisi kahdella sanalla kuvailla, sanoisin sitä meheväksi ja herkulliseksi. Tämä kuuluu niihin piirakoihin, joista on vähän vaikeampi leikata siistejä paloja, mutta ovat sitäkin mehevämpiä.

Pohjataikinan juju on mantelijauheessa, joka on oiva raaka-aine lisäämään lopputuotteen mehevyyttä. Esimerkiksi sitruuna-marenkipiirakan pohjasta olen huomannut tulevan tosi paljon parempi, kun osan vehnäjauhoista korvaa mantelijauheella. Mantelijauhe teki tehtävänsä myös tässä piirakassa!

Kuten Satu blogissaan vinkkaa, piirakan täytteeksi voi käyttää muutakin kuin omenaa. Itse en ole kokeillut muuta (vielä), mutta epäilemättä tällä ohjeella syntyisi myös herkku vegaaninen raparperipiirakka.

Omenapiirakka

(8-10 annosta)

Pohja
200 g pehmeää margariinia
2 1/2 dl sokeria
1 dl maustamatonta soijajogurttia
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhetta

Päälle
noin 500 g happamia omenoita
1 rkl sokeria
1 tl kanelia

1. Vaahdota margariini ja sokeri sähkövatkaimella kulhossa. Lisää soijajogurtti ja vaahdota tasaiseksi.
2. Sekoita leivinjauhe, kardemumma, vehnäjauhot ja mantelijauhe toisessa kulhossa. Lisää jauhoseos muutamassa erässä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. 
3. Levitä taikina uunivuokaan tai hyvin pienelle uunipellille leivinpaperin päälle. (Satu kertoo käyttävänsä 29 cm x 24 cm. Itse käytin nyt hiukkasen isompaa Teeman vatia 32 cm x 24 cm. Ensi kerralla yritän valita vähän pienemmän vuoan, jolloin piirakasta tulee paksumpi.)
4. Pese ja kuivaa omenat. Leikkaa omenat lohkoiksi ja poista siemenkota. Itse en koskaan kuori kotimaisia enkä ulkomaisia omenoita, sillä viranomaisten mukaan se ei ole tarpeen. Lado omenaviipaleet tiiviisti taikinan päälle. Ripottele kaneli ja sokeri omenalohkojen päälle.
5. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes se ruskettuu kevyesti. Nauti jäähtyneenä, vielä hiukan lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Mehevä piirakka maistuu hyvin yksikseenkin, mutta vielä parempaa sen on vaniljajätskin tai -kastikkeen kanssa.

Kun vegaanisiin ruokiin keskittyvissä someryhmissä kysytään reseptivinkkejä leivontaan, melko todennäköisesti joku ehdottaa Chocochilin blogista löytyvää Sadepäivän porkkanakakkua. Chocochilissä resepti on julkaistu jo yhdeksän vuotta sitten, mutta on kestosuosikki edelleen. Eikä ihme, koska siinä on moni asia kohdillaan: kakku on helppotekoinen ja herkullinen, raaka-aineita ei ole liikaa ja ne ovat ainakin suurimmaksi osaksi tuttuja, vaikkei olisi koskaan leiponut mitään vegaanista. Vain kasvipohjainen tuorejuusto voi olla joillekin vieraampi tuote. Olen itsekin leiponut kakkua useampaan otteeseen, ja aina se on tehnyt kauppansa. Siksi haluan laittaa reseptin jakoon myös tänne! Vain pari pientä muutosta olen tehnyt alkuperäiseen ohjeeseen, mm. lisännyt kuorrutuksen määrää - sitähän pitää olla kunnolla, vai mitä. 😋 Olen myös leikannut kakun kahtia, jolloin kuorrutusta on myös välissä.

Blogistani itse asiassa löytyy jo entuudestaankin yksi porkkanakakkuresepti, jonka olen bongannut jenkkiläisestä vegaanileivontakirjasta. Muistelen kakun olleen tosi hyvää, mutta erilaisia aineksia tulee siihen niin paljon, ettei resepti lopulta ole jäänyt minulla vakituisempaan käyttöön. Vaikka kovasti tykkään kokata ja leipoa, monimutkaisemmat ohjeet jäävät Hauskaa muuten huomata, että kun tuota vanhaa reseptiä katsoo, niin kuvaustaidoissani (toki kuvausvälineissäkin) on muutaman vuoden aikana tapahtunut ainakin hieman kehitystä. 😄

Porkkanakakku

(noin 10 annosta)

230 g (4 1/2 dl) hienoksi raastettua porkkanaa
3 1/2 dl fariinisokeria
2 dl rypsiöljyä
1 1/2 dl kauramaitoa
5 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1 tl kanelia
1 tl neilikkaa

Kuorrutus

2 prk (à 150 g) kauratuorejuustoa
100 g pehmeää margariinia (esim. Keiju)
3 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle
pähkinä- tai mantelirouhetta

1. Sekoita kulhossa fariinisokeri, rypsiöljy ja kauramaito. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet. Lisää kuiva-aineseos kosteisiin aineisiin. Sekoita joukkoon lopuksi porkkanaraaste.
2. Kaada kakkutaikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisija 20 cm). Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 45 minuuttia, kunnes kakku on kypsää. 
3. Valmista kuorrutus: Pehmitä tuorejuusto vatkaamalla sitä hetki sähkövatkaimella. Vatkaa joukkoon margariini. Lisää tomusokeri ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi.
4. Kumoa jäähtynyt kakku vuoasta tarjoiluvadille ja leikkaa kahteen osaan. Siirrä päällimmäinen kerros sivuun. Levitä alemmalle kerrokselle puolet kuorrutteesta. Nosta päälle päällimmäinen kerros päälle ja levitä sille loput kuorrutteesta. Koristele pähkinä- tai mantelirouheella.

100 % kaurarieskat

(10-12 kpl)

4 dl (pika)kaurahiutaleita
2 dl kaurajauhoja*
2 tl leivinjauhetta
2 rkl rypsiöljyä
3 dl kauramaitoa tai vettä
1/2 tl suolaa

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet suolaa lukuun ottamatta lusikalla kulhossa. Lisää maito ja öljy ja sekoita löysäksi taikinaksi. Jos leivot vauvalle, lusikoi häntä varten neljännes taikinasta ruokalusikallisen kokoisiksi rieskoiksi pellille leivinpaperin päälle.
2. Sekoita suola loppuun taikinaan ja lusikoi isommiksi rieskoiksi pellille.
3. Ripottele jauhoja ja hiutaleita taikinan päälle ja painele kevyesti. Jos on aikaa, jätä rieskat lepäämään 15-30 minuutiksi.
4. Kypsennä rieskoja uunin yläosassa yhteensä 6-8 minuuttia, grillivastus kytkettynä viimeiset pari minuuttia, jotta rieskat saavat hieman väriä. Vedä rieskat leivinpapereineen pöydälle jäähtymään.

• Juhlapaikka ja ruokien valmistuspaikka. Juhlat pidettiin mökillä, jossa oli mukavasti kylmäsäilytystilaa, mutta ei kovinkaan paljoa työtilaa keittiössä. Käytössä oli ihan tavallinen liesi ja kiertoilmauuni, eli lämmityskapasiteettia ei ollut liiaksi. Siksi tarjoilut kannatti suunnitella pitkälti kylmien tarjottavien varaan, jotka pystyi valmistelemaan ennen juhlapaikalle siirtymistä.

• Valmisteluihin käytettävä aika. Juhlapäivä oli lauantai ja otin edeltävän päivän vapaaksi töistä. Vanhemmilleni matkustin torstai-iltana, jolloin äidin kanssa käytiin kaupassa. Muuten en kokkaamiseen pystynyt käyttämään aikaa. Äiti auttoi jonkin verran perjantaina töiden jälkeen ja iskä valmisti etukäteen lihapullat. Osa tarjottavista päätettiin suosiolla hankkia valmiina. Kaikki juhlia järjestäneet tietävät myös, että juhlapäivänä riittää kaikenlaista säätöä ja valmistelua jo ilman ruokahommiakin. Ei ole kiva ryhtyä juhlimaan, jos on koko aamun hikoillut keittiössä! Siksi suunnittelin tarjottavat niin, että ne olivat mahdollisimman pitkälti valmisteltavissa etukäteen. 

• Erityisruokavaliot. Eli kertauksena: 2 x vegaani, 2 x kala-kasvis, 3 x sovellettu FODMAP ja 1 x perunaa, vehnää ja riisiä välttävä ruokavalio. Kaikille halusin taata monipuolisen kattauksen maistuvaa ruokaa, koska ainakin minulle hyvä ruoka on olennainen osa juhlaa. On tosi kurjaa, jos jonkun ruokavaliota ei ole edes yritetty kunnolla huomioida ja tarjottavat ovat kehnoja.

• Päivänsankarin toiveet. Tarjoilujen pitää luonnollisestikin olla päivänsankarin näköiset ja hänelle mieluisat. Omiin juhliini olisin tietysti tehnyt vegaaniset tarjoilut, mutta isäni halusi tarjota myös lihaa ja kalaa. Siksi ruokalistalle päätyi esimerkiksi graavilohta, savulohta ja sinappisilakoita. Henkeen ja vereen luomuviljelijänä iskä myös halusi valmistaa lihapullat luomulaatuisesta niittylihasta ja hyödyntää vihersalaattiin itse kasvattamiaan vihanneksia.

• Käytettävissä oleva raha. Budjetti vaikuttaa aina siihen siihen, millaiset juhlat ja tarjoilut voi järjestää. Itse tekemällä homma tulee aina halvemmaksi, mutta tilaamalla kaiken pitopalvelusta voi säästyä isolta vaivalta. Yksi vaihtoehto on tehdä osa ruuasta itse ja tilata osa valmiina. Niin toimittiin näiden juhlien kohdalla, ja ihan varmasti tarjoiluihin menikin huomattavasti pienempi summa verrattuna siihen, että kaikki olisi tilattu valmiina. Jos budjetti on pieni, voi itse tekemällä ja huolellisella raaka-aineiden valinnalla silti saada maittavat tarjoilut aikaan.

Vihersalaatin iskä halusi valmistaa itse ja hyödynsi siihen kasvimaansa satoa: avomaankurkkuja, kesäkurpitsaa, lehtikaalia, purjoa ja fenkolia. Sitruunaisen perunasalaatin valmistin sitruunaisen linssi-perunasalaatin reseptillä, mutta FODMAP-ruokailijoiden vuoksi jätin linssit pois. Välimerellisen kaura-kasvissalaatin tein Välimeren pastasalaatin ohjeella, mutta korvasin pastan vastaavalla määrällä kaura-ateriajyvillä ja munakoison pannulla paistetulla kesäkurpitsalla (uunissa kesäkurpitsasta tulee helposti vetistä). Tomaatit ja basilikan lisäsin vasta tarjoilukulhoon, muuten tein salaatin edellisenä päivänä. Pakko muuten mainita, että gluteenittomasta kaurasta valmistetut Myllärin kaura-ateriajyvät on huikean hyvä tuote! Kauranjyvät pysyvät keitettäessä irtonaisina ja siksi käytänkin niitä paljon erilaisiin salaatteihin. Savulohi, graavilohi ja sinappisilakat tilattiin paikalliselta kalafirmalta ja noudettiin aamulla torilta. Tzatziki tehtiin perinteiseen tyyliin turkkilaisesta jogurtista. Paahdettu valkosipuli-porkkanahummus oli uusi kokeiluni, ja siitä tuli sen verran hyvää, että voisin lisätä reseptin myös tänne blogiin! Perunat pestiin edellisenä iltana ja keitettiin mökillä. Lihapullat iskä teki etukäteen ja käytti korppujauhojen tilalla kaurahiutaleita, niin ruoka sopi myös vehnättömälle syöjälle. Halutessaan voisi käyttää myös gluteenittomia kaurahiutaleita tai kaurajauhoja, jolloin lihapullat sopisivat myös keliaakikolle. Punajuurifalafelit tein blogini ohjeella. Äidin kanssa vedettiin kikhernemassa yleiskoneen lihamyllyosan läpi, koska vanhemmillani ei ole monitoimikonetta. Kävihän se näinkin! Taikinaan lisäsin hiukan vehnäjauhoja, mutta varmasti myös jokin gluteeniton ja vehnätön jauho olisi toiminut. Leivät haettiin valmiina juhlapäivän aamuna leipomosta ja kaupasta: 100 % kauraleipää ja ruisleipää sekä vehnästä leivottua kiviarinaleipää. Eli kaikille jotain sopivaa. Levitteenä oli Oivariinia ja Keijua.

Iskä halusi pöytään "kunnon täytekakun", eikä juustokakkua. Niinpä paikallisesta leipomosta tilattiin vadelma-kermakakku. Valmiin kakun tilaaminen oli meidän perheessä hyvin poikkeavaa; oli varmasti ensimmäinen kerta, kun juhlissa ei syöty itse tehtyä kakkua! Tällä kertaa haluttiin kuitenkin vähän helpottaa valmisteluja. Vegaaniseksi ja vehnättömäksi kakuksi tein helpon suklaajuustokakun, jonka pohjan tein gluteenittomista Pirkka kauradigestivekekseistä. Kasvikermana käytin Kaslinkin kauravispiä (sekin gluteenitonta), koska soijavispi ei olisi sopinut FODMAP-ruokailijoille. Lisäksi leivoin maapähkinävoikeksejä. Kahvin kanssa kaikille tarjottiin kauramaitoa, paitsi 96-vuotiaalle mummulle hankittiin kermaa. 😀

Varsinaisen juhlaruuan lisäksi illalla syötiin iltapalaksi hodareita, joista saa helposti kaikille sopivia. Täytteeksi hankittiin sekä liha- että vegemakkaroita, vegaanista majoneesia, kurkkusalaattia, paahdettua sipulia, sinappia, ketsuppia ja hapankaalia.

Hyvin valmisteltu on enemmän kuin puoliksi tehty 

Summa summarum voi sanoa, että juhlapäivänä tehtäviä valmisteluja olivat melkeinpä vain perunoiden keitto, lihapullien ja falafelien lämmitys, vihersalaatin teko, kaurasalaatin viimeistely ja valmiina tilattujen ruokien nouto. Yhteisvoimin laitoimme kaikki tarjoilut esille. Kaiken muun pystyi tekemään etukäteen. Tätä taktiikkaa tosiaankin suosittelen - järjestit sitten synttäreitä, lakkiaisia, tupareita tai mitä tahansa.

Lopuksi vielä Excel-vinkki! Excel on hyvä työkalu myös juhlien suunnitteluun. Suunnitteluvaiheessa merkkasin kaikki ruuat Exceliin ja minkä verran niitä tehtäisiin. Exceliin rakensin myös kauppalistan, johon jaottelin tarpeet osastojen mukaan: hevi, tuoretuotteet, lämpimässä säilyvät ja kodintarvikkeet (esim. servetit).

Juhlan jälkeen kannattaa samaan Exceliin merkitä muistiin, minkä verran mitäkin meni. Näin seuraavalla kerralla osaa aina paremmin arvioida menekkiä, jos valmistelee yhtään samantyyppistä tarjoilukokonaisuutta. Menekin arviointi kun on aina vähän haastavaa. Tämä jälkityö jää minultakin tosi usein tekemättä, ja joka kerta kadun sitä myöhemmin. Onneksi nyt kunnostauduin ja lämpimästi suosittelen samaa myös muille!


Toivottavasti tästä postauksesta on sinulle hyötyä kekkereiden suunnittelussa! Kerro myös ihmeessä kommenttiosioon, jos sinulla on jotain hyviksi havaittuja juhlavinkkejä.

Joskus uudet ruokaoivallukset syntyvät ihan vahingossa! Niin kävi myös tämän savutofusalaatin kanssa: Tein savutofuburgereita ja kun aineksia jäi yli, keksin seuraavana päivänä kasata ne lautaselle salaatiksi. Totesin salaatin olleen niin onnistunutta, että sellaista kannattaisi tehdä muutenkin kuin jämistä!

Niinpä modailin raaka-ainesuhteet kohdilleen. Koska kesää on vielä jäljellä, haluan jakaa reseptin teillekin. Tämä nimittäin maistuu ihan kesältä! Makumaailmasta tulee vahvasti mieleen savukalasalaatti: savuisen makuista tofua, herneitä, tillä, piparjuurta ja hölskytyskurkkuja - aikas ihanaa. Jos haluat salaatista ruokaisamman, mukaan voisi pilkkoa pari keitettyä uutta perunaa. Salaatin kaverina kannattaa nautiskella hyvää ruisleipää tai saaristolaisleipää.

Savutofusalaatti ja piparjuurikastike

(2 annosta)

200-300 g savutofua (nälästä riippuen)
rypsiöljyä
pari keitettyä uutta perunaa (jos haluat ruokaisamman salaatin, itse en nyt laittanut)
3 dl herneitä (tuore tai pakaste)
jääsalaattia
tillinoksia
2 rkl auringokukansiemeniä

Hölskytyskurkut
250 g kurkkua
2 rkl sokeria
1 1/2 rkl etikkaa
ripaus suolaa

Piparjuurikastike
1/4 dl majoneesia + 3/4 dl soijajogurttia (tai 1 dl kaurafraichea)
3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
1/2-1 tl piparjuuritahnaa
ripaus suolaa

1. Valmista hölskytyskurkut: Viipaloi kurkku ohueksi esim. juustohöylällä. Laita ainekset tiiviiseen kannelliseen astiaan, sulje kansi ja ravistele voimakkaasti niin, että kurkut mehustuvat. Jätä maustumaan salaatin valmistuksen ajaksi.
2. Valmistaa piparjuurikastike sekoittamalla ainekset keskenään. Jätä maustumaan.
3. Paloittele savutofu ja paista kauniin ruskeaksi öljyssä. Viipaloi perunat. 
4. Levitä lautasille tai tarjoiluvadille revittyä salaattia, tillinoksia, herneet, tofu ja kurkut. Ripottele pinnalle siemenet. Tarjoa kastike erikseen. Salaatin kanssa maistuu ruis- tai saaristolaisleipä.

Paluu arkeen alkaa monella olla ajankohtainen, ja itsekin aloitin taas työt ihanan kesäloman jälkeen. Kesällä ei tullut ihmeempiä kokattua, jos nyt retkiruokia ei lasketa. Ravintoloissa tuli syötyä useampia kertoja, mutta on sanottava, että kaiken sen jälkeen tavallinen kotiruoka maistuu taas niin hyvältä!

Pasta toimii arkiruokana aina, ja nyt kun helteiden jälkeen viitsii taas lämmittää uunia, voi pastaruoankin heittää sinne kypsymään. Ruoan valmistumiseen menee näin vähän pidempi aika kuin liedellä kypsentäen, mutta toisaalta lieden äärellä tarvitsee seistä vain kasvisten kuullottamisen ajan; loput hoitaa uuni. Pastaakaan ei keitetä, vaan se sekoitetaan muihin aineksiin raakana. Näin on yksi (turha) työvaihe vähemmän!

Itse valmistin nyhtökaurapastan lomani viimeisenä sunnuntai-iltana, niin sain kätevästi seuraavaksi alkuviikoksi syötävää. Valmistus oli iisiä ja lopputulos maukas, joten tulen varmasti toistamaan tämän kaavan tulevaisuudessakin.

Nyhtökaurapasta uunissa

(4-5 annosta)

1 (100 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
250 g kesäkurpitsaa
tilkka öljyä (esim. aurinkokuivatuista tomaateista)
250 g (7-8 dl) (täysjyvä)pennepastaa
1 pkt (240 g) nyhtökauraa, tomato
1 tlk (500 g) tomaattimurskaa
3 dl vettä
1 dl kaurakermaa
3/4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja kuutioina
1 tl timjamia
2 tl oreganoa
n. 1 tl suolaa
mustapippuria
ripaus chilihiutaleita

Pinnalle
1 dl kaurakermaa
3 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kesäkurpitsa. Kuumenna öljy paistokasarissa ja kuullota siinä sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, kunnes ne ovat pehmeitä.
2. Laita uunivuokaan (noin 2 l) keittämättömät pastat, kuullotetut kasvikset sekä kaikki loput ainekset. (Osalla vedestä huuhtaisin ensin tomaattimurskatölkin ja osan lisäsin vedenkeittimessä kuumaksi kiehautettuna. Kiehauttaminen ei ole välttämätöntä, mutta voi hiukan nopeuttaa kypsymistä uunissa.) Sekoita ainekset vuoassa ja tasoita pinta.
3. Sekoita pinnalle tuleva kaurakerma, hiivahiutaleet ja suola. Lusikoi seos pastavuoan pinnalle. Paista nyhtökaurapastaa 175-asteisen uunin alatasolla noin 50 min, kunnes pasta on sopivan kypsää. Jos pinta tummuu liikaa, peitä vuoka paistamisen loppuvaiheessa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Tarjoa kaverina raikasta salaattia.

1. Päivä: Luontokeskus Ukko – Ryläys (~9 km)

2. päivä: Ryläys – Ahvenlampi (~16 km)

3. päivä: Ahvenlampi – Rykiniemi (~16 km)

4. päivä: Rykiniemi – Luontokeskus Ukko (~20 km)

Vinkit Herajärven kierrokselle pähkinänkuoressa

• Mieti tarkkaan veden tarve ja kanna vettä mukanasi, etenkin luontokeskus – Kiviniemi -välillä. Kuten kerroin, vesitilanne yllätti meidät ja on yllättänyt monet muutkin! Helteellä asia pitää miettiä vielä erityisen tarkasti.

• Varoittelut reitin vaativuudesta kannattaa ottaa tosissaan. Meitä vaativuus ei yllättänyt, koska oli lukenut siitä paljon etukäteen, mutta ihan aloittelijalle tämä ei mielestäni ole paras valinta. Ja vaikka sanotaan, että ”ei se matka tapa vaan aika”, niin mielestäni reitille kannattaa lähteä aika hyväkuntoisena.

• Jälkikäteen ajateltuna ylämäkien kapuamista oli aika paljon suhteessa maisemiin – vaikka maisemat kyllä olivatkin upeita. En varmasti ihan heti lähtisi uudelleen juuri Herajärven kierrokselle, mutta toisaalta olen tosi iloinen, että tämä reissu tuli tehtyä. Tuli nähtyä selvästi erilaista maastoa kuin missä olimme aiemmin kulkeneet, tuli opittua paljon uutta vaelluksesta ja ennen kaikkea luonnossa oleminen irrotti ajatukset arjesta ihan totaalisesti.

• Monesti Facebookin Vaellus-ryhmässä kysytään, onko etelä- vai pohjoispään kierros parempi, jos pitäisi kiertää vain toinen. Varmastikin pohjoisen kierros tarjoaa vähän kauniimmat maisemat ja on se perinteisempi vaihtoehto, kun taas eteläpään kierros on perustettu vasta myöhemmin. Toisaalta eteläpäässäkin oli omat kivat juttunsa: Ahvenlampi oli ehdottomasti kivoin yöpaikka ja reitti kulki välillä pidemmän aikaa niin, että puiden takaa näkyi jatkuvasti kaunista järvimaisemaa. Maaston haastavuuden kannalta sanoisin, että molemmat olivat aika lailla yhtä vaativia.

• Yhdeksi Herajärven kierroksen plussaksi voinee laskea sen, että reitillä oli yllättävän rauhallista. Kesäkuun viimeinen viikko ei varmasti vielä ollut ihan ruuhkahuippu, mutta silti yllättävän vähän ihmisiä kohdattiin polulla ja yöpymispaikoilla. Ryläyksellä ja Rykiniemessä meidän lisäksemme yöpyi vain yksi toinen seurua kummassakin, Ahvenlammella ei ketään. Toisaalta tämä on aina vähän tuuristakin kiinni, sillä Lakkalassa kohtaamamme pariskunta kertoi, että heidän kanssaan Ryläykselle oli sattunut iso partiolaisryhmä. 😄