Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa - 11 päivää upeassa luonnossa

by - elokuuta 07, 2021


Elämme jo neljättä kesäämme vaellusharrastuksen parissa, ja retki retkeltä innostus vaan kasvaa. Jokaisella reissulla oppii edelleen uutta, mutta toisaalta kokemusta on karttunut jo sen verran, että tänä kesänä uskaltauduimme ensimmäistä kertaa retkeilemään merkittyjen reittien ulkopuolelle. 

Vaelluskohteeksi valikoitui Urho Kekkosen kansallispuisto (tuttavallisemmin UKK-puisto) ja siellä Luirojärven kierros. Lukemamme perusteella hieno reitti ja sopiva ensimmäiseksi vaellukseksi ei-merkityillä reiteillä. Olimme varanneet autojunaliput Helsinki-Rovaniemi-Helsinki jo hyvissä ajoin niin, että aikaa pohjoisessa olisi kaksi viikkoa: viikon verran vaellukselle ja toinen viikko Norjassa seikkailemiseen. Ikävä kyllä koronatilanne huonontui kesän aikana niin, ettei Norjaan lopulta päästykään. Niinpä olimme vähän epävarmoja, mitä tarkalleen tekisimme toisen viikon ajan. Lopulta päädyimme lähtemään vielä toiselle vaellukselle, joka suuntautui UKK-puistoon sekin. Niinpä teimme kaksi erillistä vaellusta vähän eri puolille kansallispuistoa, yhteensä 11 päivää maastossa. Päätös oli ehdottomasti oikea, eikä lopulta jäänyt harmittamaan, että tänä kesänä Norjan-reissu jäi väliin. Jos mielit vaeltamaan samalla suunnalle tai vielä keräät rohkeutta siirtyä päiväretkeilijästä vaeltajaksi, tästä postauksesta on toivottavasti hyötyä!

Avaan tässä postauksessa vaellusten päivämatkat, kohokohdat, mitä opittiin ja mitä on hyvä huomioida. Päivämatkat saattavat vähän erota virallisten lähteiden tiedoista, sillä joiltain osin ilmoitetut välimatkat vaikuttivat huomattavasti lyhyemmiltä kuin mitä toteutunut kävelymatka meillä oli.



Mitkä reitit vaelsimme?

6 päivän (5 yötä) vaellus - Luirojärven kierros

1. päivä: Kiilopää - Suomunruoktu 14 km
2. päivä: Suomunruoktu - Tuiskukuru 13 km
3. päivä: Tuiskukuru - Luirojärvi 8 km (+ Sokostin huiputus 12 km)
4. päivä: Lepopäivä Luirojärvellä + käynti Raappanan kammilla 5 km
5. päivä: Luirojärvi - Kotaköngäs 20 km
6. päivä: Kotaköngäs - Rautulampi - Kiilopää 20 km


Kohokohdat reitillä


Sokostin, Itä-Lapin korkeimman tunturin huiputus oli Luirojärven vaelluksen ehdottomia kohokohtia. Huippua lähetessä ei ollut ihan helppoa kiivetä kivistä rinnettä ylös, mutta käynti on ihan ehdottomasti vaivan arvoinen, mikäli sää vaan on suopea. Meillä kävi onneksi tuuri! Seuraava päivä olikin sitten lähes pelkkää sadetta, jolloin maisemat olisivat jääneet piiloon.

Luirojärvi itsessään oli yksi retken huipennus. Näkymä tunturien ympäröivälle järvelle on todella kaunis. Luirojärvellä retkeilijää hemmotellaan myös saunalla, josta maksetaan ennen tai jälkeen vaellusta saunamaksu. Saunomisen lomassa voi pulahtaa uimaan järveen.

Raappanan kammilla voi poiketa Sokostilla käynnin yhteydessä, sillä suunta on sama. Me kävimme erikseen lepopäivän aikana sateen tauotessa hetkeksi. Kammi on vuonna 1949 rakennettu ja siinä voi aistia menneiden vuosikymmenten hiukan karumman retkeilyfiiliksen. :)

Luirojärven-Kotaköngäs -välin voi kulkea pariakin eri reittiä. Me valitsimme reitin, jossa suunnataan Luirojärven länsirantaa kohti pohjoista ja sitten Vasanlyömäpäiden ja Joukhaispäiden välissä kulkevaa polkua luoteeseen. Alkumatkasta tarvottiin ensin soisella osuudella, jossa saatiin aika riittävästi väistellä märimpiä kohtia. Sen jälkeen nautiskeltiin ihastuttavista lammista ja puroista, joita oli etenkin Livikonlammien osuudella. Ennen Palovanganjoen ja Suomujoen kohtasimme hienon könkään, jota ei karttaankaan oltu nimetty tai erityisemmin merkitty. Meidän oli alun perin tarkoitus jatkaa tästä Lankojärvelle yöksi, mutta vedet olivat sateen jälkeen nousseet, emmekä pienen harhailun jälkeen keksineet, miten pääsemme järkevästi Palovanganjoesta yli. Niinpä päätimme muuttaa suunnitelmaa ja suunnata Kotakönkään laavulle yöksi ja sieltä seuraavana päivänä kohti Rautulampea. Toimiva valinta tämäkin!

Myös Rautulampi on todella kaunis paikka. Juuri tänä kesänä Rautulammelle on rakentumassa komeat ja modernimpaa arkkitehtuuria edustavat fasiliteetit palaneen tuvan tilalle. Seuraavalla reissulla sitten niitä ihastelemaan!


Näkymät Sokostilta olivat upeat!

Komea köngäs Palovanganjoessa ennen sen yhtymistä Suomujokeen.

Auringonlasku Luirojärvellä.


5 päivän (4 yötä) vaellus: Rengasreitti Aittajärveltä Muorravaarakkaan, Anterinmukkaan ja takaisin

1. päivä: Aittajärvi - Sarvioja 14 km
2. päivä: Sarvioja - Muorravaarakanruoktu 13 km
3. päivä: Muorravaarakanruoktu - Anterinmukka - Muorravaarakanruoktu (päiväretki) 19 km
4. päivä: Muorravaarakanruoktu - Jyrkkävaara 17 km
5. päivä: Jyrkkävaara - Aittajärvi 13 km


Kohokohdat reitillä

Sarvioja - Muorravaarakanruoktu -välille osuva Paratiisikuru on aivan upea paikka. Vehreä kuru upeine puroineen ja putouksineen sai aivan liikutuksen valtaan - miten etuoikeutettua onkaan olla juuri täällä ja nyt! Paratiisikurusta nousimme ylös Ukselmapään rinteelle ja jatkoimme matkaa Pirunportin läpi. Pirunportin karuus ja kivikko muodostivat puhuttelevan vastakohdan vehreälle Paratiisikurulle. 

Matkalla Sarviojalta Paratiisikuruun harhauduimme vahingossa ensin Paratiisikurun länsipuolella sijaitsevaan kuruun, joka oli ihastuttava sekin. Toisin sanoen onnekas harhautuminen! Noilla seuduilla olisi varmasti ollut ihasteltavaa ja ihmeteltävää enemmänkin, ja esimerkiksi Lumikuru jäi meiltä tällä kerralla väliin. Päiväretki ilman rinkkaa Muorravaarakanruoktusta käsin olisi varmasti hyvä idea. Voisi rauhassa pysähtyä ihastelemaan ja nauttia vaikka pitkän lounaan kauniissa paikassa.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta oli Anterinmukan sauna. Anterinmukka ei ensin meinannut mahtua reittisuunnitelmaamme, kun aika oli loppua kesken. Onneksi hoksasimme, että sinnehän voi tehdä päiväretkenkin. Anterinmukan tupa eli "Keskon kämppä" sijaitsee ihastuttavassa paikassa Anterijoen mutkassa. Aivan erityisen Anterinmukasta tekee sen sauna. Lempeät löylyt nokisessa erämaasaunassa ja pulahdus hyisevän kylmänä virtaavaan Anterinjokeen olivat aivan mieletön elämys ja elämämme mieleenpainuvin saunomiskokemus! Myös reitti Muorravaarakasta Anterinmukkaan oli oikein kaunis, ja vaaran laelta avautuivat hienot näkymät tuntureille. Sanon vielä kerran: Jos vaan mahdollista, Anterimukka kannattaa ehdottomasti sisällyttää reittisuunnitelmaan!

Muorravaarakka - Jyrkkävaara -välin odotimme olevan tylsähkö, mutta tuollekin välille sattui tosi kaunista maastoa: puroja, lampia ja kauniita soita. Melko paljon piti rämpiä soisilla poluillakin, mutta suolta bongasimme myös kypsiä hilloja. Osa poimittiin saman tien suuhun ja osan keräsin tyhjään pestopurkkiin talteen aamupuuroa varten. UKK-puiston syrjävyöhykkeellä saa leiriytyä vapaasti (pois lukien mm. Paratiisikuru, tarkemmat ohjeet luontoon.fi-sivustolta), ja tälle välille sattuikin ihan tosi kauniita paikkoja, joihin olisi voinut leirin pystyttää.

Lepotauko Muorravaarakan Purnuvaaran laella, matkalla Anterinmukan saunalle.

Näkymä Anterinmukkaan saavuttaessa. Rannalla näkyy Anterinmukan sauna, joka oli yksi retken ehdottomista kohokohdista.

Upea Paratiisikuru.

Paratiisikurun tunnelmallinen vesiputous ja lampi.

Laskeutuminen jylhästä ja karusta Pirunportista.


Lepotauko jossain Muorravaarakanruoktun ja Jyrkkävaaran välillä.


Valmistautuminen

Osaathan suunnistaa?

Tärkeä huomio on, että suurimmaksi osaksi UKK-puiston reitit eivät ole merkittyjä. Siksi kartta, kompassi ja suunnistustaito ovat välttämättömät. Kulkemamme reitit ovat kuitenkin sopivia ensimmäiselle vaellukselle merkittyjen reittien ulkopuolella, sillä suurelta osin polut ovat paljon kuljettuja. Täysin polutonta maastoa ei meidän reiteillä ollut. Retkeilijän pitää kuitenkin osata valita oikeat polut ja suunta. Lisähaastetta tuo, että kaikkia maastossa kulkevia polkuja ei karttoihin ole merkitty.

Minua hiukan jännitti etukäteen, miten kartan ja kompassin kanssa sujuu, sillä en oikeastaan ole pitänyt itseäni kummoisena suunnistajana. Mutta lopulta suunnan ottaminen kartan ja kompassin avulla on melko suoraviivaista. Opimme myös, että ilman reittimerkintöjä ympäristöään ja sen maamerkkejä tulee tarkkailtua ihan toisella tavalla. Nykyajan retkeilijälle apua tuovat karttasovellukset, jotka toimivat kännykän ollessa lentokonetilassa. Maastokartat-sovelluksesta olikin apua paikantamiseen. Maksullisen lisäominaisuuden avulla voi ladata haluamansa alueen kartan puhelimen muistiin ennakkoon. GPS-paikannus toimii myös puhelimen ollessa lentokonetilassa ja mobiiliverkon ulottumattomissa. Tämä luonnollisesti lisää myös turvallisuutta.


Reitin suunnittelu

Kartan avulla kannattaa tietysti käydä reitti läpi ja suunnitella sopivat päiväetapit. Yleensä auttaa kovasti, että lukee muiden kuvauksia reitistä ja sen haastavammista kohdista. Facebookin Vaellus-ryhmä on yksi hyvä, samoin blogikirjoitukset. Erityisen lämpimästi kuitenkin suosittelen Jouni Laaksosen kirjaan Pohjois-Suomen vaellusreitit. Tuon kirjan olen ostanut meille ihan omaksi, sillä kirjassa on loistavat reittiselostukset parhaista vaellusreiteistä ja käytännönläheisiä vinkkejä kokeneelta vaeltajalta. Kirjassa on myös kerrottu ylipäätään vaellusharrastamisen perusteet: vaatteet, varusteet, retkiruoka jne. Eli jos vielä haaveilet siirtyvästi päiväretkeilijästä vaeltajaksi, on kirja ehdottomasti hyvä sijoitus. Laaksosen kirjassa oli hyvä kuvaus Luirojärven kierroksesta ja jonkin verran asiaa UKK-puiston muistakin osista.


Mitä kannattaa erityisesti huomioida?

Mikäli olet retkeillyt lähinnä suosituilla merkityillä reiteillä, olet ehkä välttänyt jokien ja purojen yli kahlaamiset. UKK:ssa sillat ovat aika harvassa, eli kahluujalkineet pitää kaivaa esiin useita kertoja. Crocsien tyyppiset kahluukengät (ja samalla tietysti leirikengät) ovat tarpeen. Suosittelen lämpimästi myös vaellussauvoja, jotka auttavat hurjasti ylityksissä. Voimakkaammin virtaavien vesistöjen ylityspaikoilla on usein muiden jättämiä puukeppejä, mutta omat sauvat ovat aina toimivat. Joidenkin purojen yli pääsee kiveltä toiselle astumalla, ja silloinkin sauvat auttavat pitämään tasapainon. Reitillä riitti myös soisia osuuksia, joissa ei juuri pitkospuita ollut. Märimpiä kohtia vältellessä sauvat olivat kyllä ihan korvaamattomat. Tykkään kyllä muutenkin ihan tosi paljon vaeltaa sauvojen kanssa. Ne tekevät etenemisestä ergonomisempaa ja kevyempää, auttavat jakamaan rasitusta tasaisemmin sekä estävät hartioiden jumeja ja sormien turpoamista.

Muuten maasto oli vaativuudeltaan aika perustasoa. Tietysti jonkin verran oli kapuamista rinteitä ylös ja alas, puiden juuria ja kiviä mutta paljon myös helppokulkuisia polkuja. Minusta on kivointa edetä maltillista tahtia, jolloin jaksaa paremmin, ehtii ihailla ympäristöään ja riskit haavereihin vähenevät. Ja kun on vaeltamaan lähtenyt, miksi kiirehtiä pois?

Vesitilanne luonnollisesti vaihtelee sen mukaan, minkä verran on satanut ja miten pitkä aika lumien sulamisesta on. Nyt heinäkuun loppupuolella vaeltaessamme puroja, jokia ja lampia riitti, eikä vedestä ollut pulaa. Kartasta näkee vähänkään isommat vesistöt, ja veden ottamista kannattaa suunnitella sen mukaan. Jotkut juovat luonnon vesistä suoraan, mutta aina varmempaa on keittää tai puhdistaa vesi. Hyvän muistutuksen tästä saimme, kun ensimmäistä kertaa törmäsimme poron raatoon joen rannan läheisyydessä. Ruokaa laittaessa keitämme vettä 5 minuuttia ja juomaveteen käytämme vedenpuhdistustabletteja, jotka ovat osoittautuneet käteviksi.

Urho Kekkosen kansallispuistossa netti ja puhelinyhteys toimivat vain korkeimmilla paikoilla ja sielläkin aika huonosti. Käytännössä kannattaakin varautua vaeltamaan ilman yhteyttä muuhun maailmaan. Oman turvallisuuden kannalta on hyvä kertoa jollekin läheiselle oma reittisuunnitelma ja aikataulu, milloin on palaamassa reitiltä. 


Purojen ja jokien ylityksiä on UKK-puistossa useita.


Mitä muuta opittiin?

Luirojärven kierros oli tähän mennessä pisin vaelluksemme, 5 yötä. Pidempiä reissuja varten pitää erityisen tarkasti miettiä, mitä tarvitsee mukaan, paljonko ruokaa kuluu ja mihin kaikkeen varautua. Nämä asiat on pidemmällä vaelluksella ja monilta osin muutenkin hyviä oppeja:

  • Aina voi olla kylmä. Kun kotona pakkasimme kamoja, elimme pitkään jatkunutta hellejaksoa ja trooppisia öitä. Tuntuikin hullulta pakata rinkkaan lämmin fleece, pipo, hanskat ja villasukat. Mutta nämä kaikki tulivat tarpeeseen, kun jo vajaan viikon kuluttua päivän ylimmät lämpötilat tipahtivat lähelle 10 astetta ja yöllä noin 4 asteeseen. Seuraavalle reissulle hankintalistalla ovat vielä lämpimät housut, jotka pukea ylle nukkumaan mennessä ja mahdollisesti leirissä.
  • Aina voi sataa. Tähänastiset vaellukset ovat opettaneet, että vaikka sääennuste olisi luvannut selkeää koko yöksi, aina voi sadekuuro yllättää. Niin kävi nytkin. Lisähaasteen toi se, että ilman nettiyhteyttä emme juuri sääennusteistakaan tienneet. Siksi vedenpitävät varusteet ovat tärkeät ja yöksi pitää ottaa suojaan kaikki sellainen, mikä ei saa kastua.
  • Pakkauslista esim. Google Drivessä on superkätevä. Olen tehnyt Google Sheetsiin meille taulukkomuotoisen pakkauslistan. Miehen kanssa kumpikin merkkaamme omaan sarakkeeseen, että onko kaikki varmasti pakattu mukaan. Listaa voi kätevästi täydentää, kun keksii jotain uutta kätevää mukaan otettavaa.
  • Vaellusruoka. Ruoille minulla on Google Sheetsissä oma välilehti. Se helpottaa suunnittelemaan, montako lämmintä ateriaa ja aamupalaa tarvitaan ja minkä verran välipaloja pitää lisäksi varata. Pohjana voi käyttää aiempien vaellusten menu-suunnitelmia. Jotkut ruoat on kätevä laittaa ennallistumaan edellisen aterian yhteydessä. Ruokatermos osoittautui tähän tarkoitukseen aika käteväksi. Vaellusruoista blogissani onkin aiempi kattava postaus. Pidemmällä reissulla on tavallistakin tärkeämpää varata ylimääräistä ruokaa mukaan, sillä yllätyksiä voi aina sattua. Meillä oli yhden päivän ekstraruoat mukana.
  • Kaasupoltin voi tehdä ikävän yllärin. Luirojärven kierroksella kaasukäyttöinen Trangiamme alkoi temppuilla, kun poltin alkoi "yskiä" muutaman minuutin kuumennuksen jälkeen. Reissussa oli spriipoltin kaiken varalta mukana, ja se otettiinkin marinolin kanssa matkaan jälkimmäiselle vaellukselle. Nyt pohdimme, onko kaasu kaikkine epävarmuuksineen mutta muuten parempine käyttöominaisuuksineen meidän juttu vai tuntuisiko paremmalta vaihtaa vanhaan kunnon spriihin, jossa tekniikka ei petä.
  • Ei se matka tapa, vaan vauhti. Reissut ovat opettaneet, että maltillinen vauhti on järkevää monesta syystä ja että lähemmäs viikon vaelluksella lepopäiväkin tekee hyvää. Maltillisella tahdilla ehtii nautiskella enemmän, eikä kroppa ala niin helposti krempata rasituksen vuoksi. Myös loukkaantumisen riski pienenee, kun ei väsyneenä paahda eteenpäin. Tällä reissulla säästyttiikin isommilta krempoilta pientä hartiajumia lukuun ottamatta.
  • Kirja mukaan. Kirjasta on iloa ainakin lepopäivänä. Meillä lepopäivälle sattui monen tunnin rankkasade, joten silloin oli kiva kaivaa pokkari esiin rinkasta ja uppoutua tarinan vietäväksi sateen ropistessa teltan kattoa vasten. Jos päiväetappi on lyhyt eikä vie koko päivää, on myös kiva rauhoittua hetki kirjan parissa ennen nukkumaan menoa. 
  • Yönjuna on hintansa väärti, ainakin jos asut pääkaupunkiseudulla. Ensimmäistä kertaa meillä oli autojunaliput kumpaankin suuntaan Helsinki-Rovaniemi-Helsinki. Ihan mahtava palvelu. Koko matka tuntui uskomattoman helpolta, kun ei tarvinnut ajaa kuin Rovaniemeltä Saariselälle ja takaisin. Junalla mennään varmasti jatkossakin, eikä vähiten sen vuoksi, että se on myös ekologisempi valinta.
  • Riittävästi karkkia! Viimeisin mutta ei suinkaan merkityksettömin huomio. Pidemmälle reissulle kannattaa tajuta ottaa riittävästi välipaloja ja herkkuja mukaan. Helposti tulee aliarvioitua niiden tarve, kun ei hahmota, miten pitkään maastossa oikeastaan ollaankaan. Vaikka normaalioloissa syön vähänlaisesti karkkia, vaelluksella vetelen sitä senkin edestä. Rinkan kanssa kulkeminen kuluttaa niin paljon energiaa, että karkin hiilarit ovat oikeasti tarpeen. Ja mikä on ärsyttävämpää kuin joutua säännöstelemään karkkeja siinä tilanteessa!


Mikä fiilis jäi?

Huh, miten hieno reissu! Ennen kaikkea olo on kiitollinen, että oma keho pystyy kuljettamaan noin upeisiin paikkoihin luonnon äärelle. 11 päivää käytännössä ilman puhelinta teki superhyvää mielelle. Reissu antoi itseluottamusta ja varmuutta merkittyjen reittien ulkopuolella vaeltamiseen sekä pitkiin vaelluksiin. Lisäksi saatiin hieno läpileikkaus Urho Kekkosen kansallispuistosta. Nyt haaveilemaan ja suunnittelemaan tulevia retkiä! 




You May Also Like

0 kommenttia