1. Päivä: Luontokeskus Ukko – Ryläys (~9 km)

Lähdimme kierrokselle Luontokeskus Ukosta, joka sijaitsee alueen pohjoispäässä. Välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Sokos-hotelli sekä Ukko-Koli upeine näkymineen. Hotellista olimme varanneet huoneen, jossa oli tarkoitus yöpyä vaelluksen päätteeksi. Luontokeskuksesta ostimme 5 € maksavan kartan retkeilyalueesta. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut panostaa laadukkaampaan karttaan, joita voi ostaa esim. Partioaitasta. Ostamamme kartta ei ollut kovin tarkka, jotain mielestäni olennaisia merkintöjä puuttui ja myös fyysinen materiaali oli kehnoa eli tavallista paperia. Kartta kastui ja repeytyi sateessa niin, että kierroksen jälkeen se oli roskiskamaa. Luontokeskuksessa täytimme myös useamman vesipullon, sillä olin lukenut vesitilanteen olevan heikko Ryläyksen ympäristössä, jonne olimme ensin suuntaamassa.

Pääsimme matkaan maanantai-iltana vähän ennen klo 17:aa. Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, niin kuin useimmilla tuntuu olevan tapana, ja jossain sitä muistaakseni suositellaankin. Suuntasimme kohti Ryläystä, jonka olimme suunnitelleet olevan ensimmäinen yöpaikkamme. Pian alkumatkan jälkeen alkoivatkin nousut ja laskut, joista olin lukenut. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet yhtään niin pahoilta, kun olin ajatellut. Pian hoksasimme, että mukaan otetut 4,5 litraa vettä olivat ihan liian vähän olettaen, että seuraavan kerran vettä saisi pahimmillaan vasta Kiviniemessä. Ryläys nimittäin sijaitsee keskellä metsää, ei minkään veden äärellä. 1,1 km ennen Ryläystä sijaitsi lähde, jota ei muistaakseni ollut ostamaamme karttaan merkitty. Lähde oli lätäkkö seisovan näköistä vettä, joka kyltin opastuksen mukaan kehotettiin keittämään. Meitä ei houkuttanut ottaa vettä siitä, mutta jälkikäteen ajatellen tiskivedet siitä ainakin olisi voinut napata matkaan.

Kierroksen aikana tällaiset nousut tosiaankin tulivat tutuiksi!

2. päivä: Ryläys – Ahvenlampi (~16 km)

Näkymä Herajärvelle.

Vegaanisia lettuja trangialla. Tästä lähtien lettuainekset pakataan meidän reissuille aina mukaan!

Ahvenlampi kylpee ilta-auringossa.

3. päivä: Ahvenlampi – Rykiniemi (~16 km)

Aamulla keitimme puurot ja kahvit, pakkasimme pullot täyteen vettä (vahingosta viisastuneena!) ja aloitimme matkan kohti seuraavaa yöpaikkaamme Rykiniemeä. Matkalla pysähdyimme Eteläpäässä ja Suopellossa. Eteläpäässä taisi olla jonkin sortin vedenottopaikka, mutta Suopellossa ei aivan vieressä ollut. Matkalla kuitenkin reitti kulki solisevan metsäpuron kautta, mutta se olikin taukopaikkojen yhteydessä olevien vesistöjen lisäksi harvoja vedenottopaikkoja luonnossa. Ennen Suopeltoa oli myös lähde, jonka vesi vaikutti raikkaalta. Päätimme kuitenkin ottaa varman päälle ja puhdistaa myös sen keittämällä tai vedenpuhdistustableteilla. Luontoon.fi:ssä nimittäin oli ristiriitaisia tietoja joidenkin lähteiden ja kaivojen veden laadusta. Jossain mainittiin, että Seppälän kaivon vesi on keitettävä, jossain muualla taas asiasta ei varoitettu ollenkaan.

Harvinainen kohtaaminen reitillä: metsäpuro!

Leirimme Pielisen rannalla Rykiniemessä.

4. päivä: Rykiniemi – Luontokeskus Ukko (~20 km)

Pari tuntia ennen Ukko-Kolia sade vihdoin loppui! Riisuin heti hiostavan sadeasun ja olo muuttui mukavammaksi märistä kengistä huolimatta. (Samalla hoksasin, ettemme varmaankaan olleet ihan asianmukaisesti käsitelleet kenkiämme kosteudelta suojaamiseksi, ja asia vahvistui myöhemmin kotimatkalla googlailun myötä. Vahingosta viisastuu ja joka reissulla oppii uutta!) Viimeisten kilometrien kohdalla alkoi olla jo aika voittajaolo, kun olimmekin ennakoitua nopeammin selvinneet kierroksesta. Ja vaikka sade vähän ärsyttikin, niin osasimme jo nauraa vesisähläykselle Ryläyksellä ja aloimme jopa jo suunnitella tulevia retkiä!

Illallisen jälkeen kaaduimme saman tien sänkyyn ja uni todellakin maistui! Olimme tyytyväisiä ratkaisuumme yöpyä hotellissa ennen pitkää ajomatkaa kotiin. Seuraavana aamupäivänä aamiaisen jälkeen kävimme vielä fiilistelemässä sateen jälkeen kirkastuneita maisemia Ukko-, Akka- ja Paha-Kolilla – ilman märkiä vaelluskenkiä ja painavia rinkkoja. Kotimatkalla käväisimme autolla myös Pirunkirkolla.

Vaelluksen jälkeisenä aamuna kävimme fiilistelemässä upeita kirkastuneita maisemia.

Vinkit Herajärven kierrokselle pähkinänkuoressa

• Mieti tarkkaan veden tarve ja kanna vettä mukanasi, etenkin luontokeskus – Kiviniemi -välillä. Kuten kerroin, vesitilanne yllätti meidät ja on yllättänyt monet muutkin! Helteellä asia pitää miettiä vielä erityisen tarkasti.

• Varoittelut reitin vaativuudesta kannattaa ottaa tosissaan. Meitä vaativuus ei yllättänyt, koska oli lukenut siitä paljon etukäteen, mutta ihan aloittelijalle tämä ei mielestäni ole paras valinta. Ja vaikka sanotaan, että ”ei se matka tapa vaan aika”, niin mielestäni reitille kannattaa lähteä aika hyväkuntoisena.

• Jälkikäteen ajateltuna ylämäkien kapuamista oli aika paljon suhteessa maisemiin – vaikka maisemat kyllä olivatkin upeita. En varmasti ihan heti lähtisi uudelleen juuri Herajärven kierrokselle, mutta toisaalta olen tosi iloinen, että tämä reissu tuli tehtyä. Tuli nähtyä selvästi erilaista maastoa kuin missä olimme aiemmin kulkeneet, tuli opittua paljon uutta vaelluksesta ja ennen kaikkea luonnossa oleminen irrotti ajatukset arjesta ihan totaalisesti.

• Monesti Facebookin Vaellus-ryhmässä kysytään, onko etelä- vai pohjoispään kierros parempi, jos pitäisi kiertää vain toinen. Varmastikin pohjoisen kierros tarjoaa vähän kauniimmat maisemat ja on se perinteisempi vaihtoehto, kun taas eteläpään kierros on perustettu vasta myöhemmin. Toisaalta eteläpäässäkin oli omat kivat juttunsa: Ahvenlampi oli ehdottomasti kivoin yöpaikka ja reitti kulki välillä pidemmän aikaa niin, että puiden takaa näkyi jatkuvasti kaunista järvimaisemaa. Maaston haastavuuden kannalta sanoisin, että molemmat olivat aika lailla yhtä vaativia.

• Yhdeksi Herajärven kierroksen plussaksi voinee laskea sen, että reitillä oli yllättävän rauhallista. Kesäkuun viimeinen viikko ei varmasti vielä ollut ihan ruuhkahuippu, mutta silti yllättävän vähän ihmisiä kohdattiin polulla ja yöpymispaikoilla. Ryläyksellä ja Rykiniemessä meidän lisäksemme yöpyi vain yksi toinen seurua kummassakin, Ahvenlammella ei ketään. Toisaalta tämä on aina vähän tuuristakin kiinni, sillä Lakkalassa kohtaamamme pariskunta kertoi, että heidän kanssaan Ryläykselle oli sattunut iso partiolaisryhmä. 😄

Jos olet suuntaamassa Herajärven kierrokselle, toivottavasti tästä postauksesta on sinulle apua! Jätä ihmeessä kommenttia, jos sait tästä jotain vinkkiä.