Sisällön tarjoaa Blogger.
facebook instagram pinterest
  • Etusivu
  • Info
  • Arkisto

Ruokakonttuuri

Arkiruokaklassikko lindströminpihvit vegaanisesti! Pihvit valmistuvat helposti tutusta ja halvasta soijarouheesta.



Kuten ennenkin olen täällä todennut, kaikkein eniten ruokaideoita tarvitaan arkiruokaan. Siihen tavalliseen, helppoon ja simppeliin arkiruokaan ilman kummempia kommervenkkejä. Viime viikkoina keskustelu ilmastonmuutoksesta ja on vellonut kovasti mediassa, ja joka päivä tulee ulos uusia artikkeleita siitä, mitä ilmastotekoja jokainen ihminen voi itse tehdä. Ruoka on yksilötasolla yksi merkittävimmistä valinnoista ilmaston kannalta. Ja koska kaikessa syömisessä arjen ruokavalinnoilla on se kaikkein isoin merkitys, yritän entistäkin enemmän jakaa täällä blogissa arkiruokavinkkejä. Siispä tällä kertaa resepti klassisiin lindströminpihveihin!

Nämä vegaaniset lindströminpihvit valmistetaan vanhasta tutusta soijarouheesta, joka mielestäni sopii oikein hyvin erilaisiin kasvispihveihin. Nykyään lisään soijarouheen pihveihin aina kuivana, koska näin se osaltaan sitoo massaa. Soijarouheen turvottaminen erikseen on aika turha ja jopa hankaloittava työvaihe. Sipuli kannattaa aina kuullottaa ennen massaan lisäämistä, koska muuten se jää helposti vähän raa'aksi.

Lindströminpihvien kanssa perinteisesti maistuvat paistetut sipulirenkaat. Pitkästä aikaa tuli paistettua sipulia reilumpi satsi, ja kylläpä muuten maistuikin tosi herkulliselta! Lisäksi kannattaa kaveriksi valmistaa niin ikään perinteinen perunamuusi. Hyvä vegaaninen perunamuusi syntyy, kun joukkoon lorauttaa keitinliemen lisäksi vähän kaurakermaa. Ja sekös sopiikin hyvin, kun kermapurkin kuitenkin avaa pihvitaikinaa varten.

Nyt kun ilmastoasiat tuli puheeksi, niin pari sanaa vielä soijasta: Soijahan usein liitetään sademetsien tuhoon. Soijan ongelmat globaalisti liittyvät siihen, että suurin osa viljeltävästä soijasta päätyy tuotantoeläinten rehuksi. Eli jos lihaa syötäisiin vähemmän, soijaa ei tarvitsisi viljellä niin paljon, eikä sademetsiä sen tieltä tuhottaisi. Ekologisesti olisi luonnollisesti järkevämpää, että soija päätyisi suoraan ihmisten syötäväksi. Suomessa myytävät soijaelintarvikkeet ovat yleensä eurooppalaista alkuperää, eli eivät sademetsäalueilta. 

Myös GMO-jutut puhuttavat. Suomessa myytävät elintarvikkeet eivät ole GMO:ta, mikäli pakkauksessa ei asiasta mitään mainintaa. EU:n lainsäädäntö nimittäin velvoittaa ilmoittamaan pakkauksessa, mikäli tuote sisältää muuntogeenisiä ainesosia, ja luonnollisesti tämä koskee myös soijaa. Eri tahoilla pyörii myös käsitys, että soijan syöminen olisi jotenkin haitallista. Viranomaistahot eivät kuitenkaan ole mitään rajoituksia antaneet, ja soija itse asiassa mainitaan ihan ravitsemussuosituksissakin laadultaan "lähes eläinkunnan proteiinin arvoisena". En siis ainakaan itse näe mitään syytä, miksi välttelisin soijaa. Toki jotkut saavat siitä esimerkiksi vatsa- tai allergiaoireita, mikä tietysti on asia erikseen. Tykkään suosia kotimaisia proteiinin lähteitä ja kasvisruokainnovaatioita, kuten nyhtökauraa, kaurajuomia ja härkäpapua. Soijarouhe ja muut soijatuotteet ovat kuitenkin mielestäni oikein hyvä lisä tasapainoiseen ja monipuoliseen kasvisruokavalioon.




Vegaaniset lindströminpihvit

(n. 13 kpl)

2 (300 g) punajuurta
1 (100 g) sipuli
1/2 rkl öljyä
2 1/2 dl soijarouhetta
1 dl korppujauhoja
2 tl timjamia
ripaus valkopippuria
mustapippuria
1 dl kaurakermaa
n. 1/2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta


  1. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota pehmeäksi öljytilkassa. Kuori ja raasta punajuuret hienoksi raasteeksi.
  2. Mittaa kuivat aineet kulhoon. Lisää punajuuriraaste, sipuli sekä muut loput ainekset ja sekoita massa tasaiseksi. Jos haluat, voit antaa massan levätä esim. puolisen tuntia tai vaikka seuraavaan päiväänkin.
  3. Muotoile massa pihveiksi ja paista öljyssä paistinpannulla kypsäksi kummaltakin puolelta. Tarjoa lindströminpihvit paistettujen sipulirenkaiden ja perunamuusin kanssa.






lokakuuta 23, 2018 4 kommenttia
Salmiakki yhdistyy mehevän makoisan porkkanamuffinin kanssa! Nämä vegaaniset herkut sopivat hyvin myös Halloween-kemuihin.



Olen pienestä pitäen tykännyt erityisen paljon salmiakkikarkeista. Sitä ei kyllä blogin perusteella arvaisi, sillä ennen tätä päivää blogissa ei ole ollut ainuttakaan salmiakkista reseptiä. Minulla on varmaan vuoden päivät pyörinyt mielessä yhdistää salmiakki porkkanamuffineihin. Nyt Halloweenin alla totesin, että on oikea aika laittaa idea toteutusasteelle. Se kannatti, sillä etenkin kaltaiseni salmiakin ystävän suussa nämä olivat kyllä aika herkkua! Lisäsin salmiakkia muffineihin kolmessa valmistusvaiheessa: taikinaan turkinpippurirouhetta, sydämeksi salmiakkikastiketta ja kuorrutuksen pinnalle vielä lisää turkinpippurirouhetta. Nam. 😋 Muffinipohjasta jätin perinteiset porkkanamuffini/-kakkumausteet pois, koska en uskonut niiden olevan paras mahdollinen match salmiakin kanssa. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä mehevä, sopivan neutraali (vaan ei kuitenkaan mauton) porkkanamuffinitaikina muodosti hyvän parin salmiakille.

Nämä muffinit ovat ihanan syksyisiä, ja salmiakkilisäys tekee niistä erityisen kivan Halloween-tarjottavan! Kannattaa kuitenkin tehdä koristelu vasta juuri ennen tarjoilua, sillä muuten niin ihanalla turkinpippurirouheella on hieman ikävä taipumus sulaa kostean kuorrutuksen päällä tosi nopeasti. Myös muffinin sydämeksi valutettu salmiakkikastike jonkin verran imeytyy muffiniin säilytyksen aikana, mutta mielestäni ei häiritsevästi. Halutessasi kuitenkin voit lisätä myös salmiakkikastikkeen (ja sitä myötä myös kuorrutteen) vasta juuri ennen tarjoilua.




Salmiakki-porkkanamuffinit

(noin 10 kpl)

3 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 1/4 dl fariinisokeria
1 1/4 dl rypsiöljyä
1 dl kauramaitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa
1 dl turkinpippurirouhetta

Täyte

salmiakkikastiketta (käytin Dr. Oetkeria)

Kuorrutus

1 rs (150 g) kauratuorejuustoa (käytin Oatly Påmackania)
50 g margariinia
1 dl tomusokeria
1-2 tl vaniljasokeria

Koristeluun

turkinpippurirouhetta


  1. Sekoita porkkanaraaste, fariinisokeri, öljy ja kauramaito. Yhdistä loput aineet toisessa kulhossa. Sekoita kaikki keskenään.
  2. Lusikoi taikina muffinivuokiin (tai voideltuihin ja korppujauhotettuihin muffinipellin kolohin). Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia muffinien koosta riippuen. Anna jäähtyä. (Jos käytit muffinipelliä, kumoa/irrota muffinit vuoasta varovasti.
  3. Paina jokaisen jäähtyneen muffinin keskelle kolo esim. veitsen varren avulla. Valuta kolohin salmiakkikastiketta.
  4. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään. Levitä kuorrutus muffinien päälle. Koristele turkinpippurirouheella juuri ennen tarjoilua, sillä rouhe sulaa nopeasti kostean kuorrutuksen päällä.

lokakuuta 17, 2018 No kommenttia
Suppilovahveroita kannattaa surauttaa myös tahnaksi!



En todellakaan ole mikään pro-sienestäjä, mutta olen selvästi kehittynyt viime aikoina. Tänä syksynä uskaltauduin keräämään ensimmäiset rouskuni ja viikonloppuna vanhempieni luona keräsin yli 20 litraa suppilovahveroita. Isoin saaliini ikinä! Isälläni on aika super kasvikuivuri, johon menee kerrallaan ämpärillinen sieniä. Puitteet pro-sienestäjälle on siis kunnossa!

Suurimman osan sienistä laitoinkin kuivuriin, mutta osan käytin heti tuoreeltaan. Kuten olen kertonut, olen todellakin tahnaihmisiä, ja tahnafriikkiyteni on jokin asteen vitsi myös perheessäni. Herättikin ruokapöydässä hilpeyttä, kun kerroin aikovani kokeilla suppiksista TAHNAA. 😄 Ymmärrettävästi tahna ei ruokalaji, joka metsäsienistä ensimmäisenä tulee mieleen. Eipä se tullut minunkaan mieleeni ennen kuin parin mutkan kautta bongasin mielenkiintoiselta ja hyvältä kuulostavan suppistahnan, joka alun perin on peräisin Gastronaatti-keittokirjasta. Kirjassa tahna ilmeisesti on tehty kantarelleista, mutta voin todeta, että tosi hyvin toimii myös suppilovahveroilla!






Suppilovahverotahnasta tuli siis tosi hyvää, ja ihan varmasti teen toistekin. Tahnan ainekset ovat yksinkertaiset, ja makumaailma vie jonnekin Italian ja Kreikan suunnille. Samalla fiilis on kuitenkin sopivasti kotoisan suomalainen, kun metsäsienistä kerran on kyse. Itse maistelin tahnaa ruisleivän päällä, mutta ihan varmasti se sopisi hyvin myös esimerkiksi bruschettoihin tai pienten ruisnappien päälle. Tuore basilika ja tomaatti sopivat hyvin tahnan kanssa, joten tätä comboa voisi noihin edellä mainittuihinkin yhdistää. Mainio juhlavakin tarjottava siis tahnasta syntyisi! Epäilemättä suppistahna istuisi hyvin myös pastaan, ja lisäksi ryhdyin miettimään, miten tämä menisi blinien kanssa.

Mutta kokeile siis ihmeessä ja ihastu! Samalla myös huomaat, miten pieneksi noin litra tuoreita sieniä kutistuu... 😄 Valmista tahnaa tällä ohjeella tulee sellaiset 3 dl.






Suppilovahverotahna


300 g (n. 1 l) suppilovahveroita
1 (100 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl + n. 1/2 dl oliiviöljyä
10 kivetöntä kalamataoliivia
suolaa
mustapippuria


  1. Hienonna suppilovahverot. Kuumenna niitä paistinpannulla ilman rasvaa, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
  2. Lisää pannulle sienten päälle 2 rkl oliiviöljyä sekä sipuli ja valkosipuli. Paista, kunnes sipuli on kuullottunut pehmeäksi.
  3. Laita suppilovahvero-sipuliseos sekä oliivit kulhoon ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimen avulla. Lisää oliiviöljyä noin 1/2 dl, kunnes koostumus on sopiva. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti esimerkiksi leivän päällä.
Vinkki: Voit valmistaa tahnan myös kuivatuista sienistä. Murenna sienet pieneen kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Liota noin 15 minuuttia. Laita sienet liemineen paistinpannulle (koska tuhlaustahan olisi heittää maukas liotusvesi pois!). Kuumenna, kunnes neste on haihtunut. Lisää öljy, sipuli ja valkosipuli ja jatka tahnan valmistus loppuun niin kuin ohjeessa.
lokakuuta 14, 2018 3 kommenttia
Suppilovahveropiirakka onnistuu heposti myös vegaanisena versiona. Pohjaan antaa väriä porkkanaraaste.



Tänä syksynä olen saanut saaliiksi noin kilon verran suppilovahveroita, mutta toivon, että tulevana viikonloppuna saalista karttuisi lisää. Haaveilen siitä, että joskus suppissaalista olisi niin paljon, että kuivattuja sieniä voisi säästelemättä ripotella ruokiin talven aikana. Nyt olen kuitenkin vielä siinä tilanteessa, että säästeliäästi mietin, minkä ruuan malttaisi arvokkaista sienistä valmistaa. Suppilovahverokeitto tai risotto on aina varma valinta, mutta ihanaa on myös sienipiirakka!

Testasin piirakkaan kaksi erilaista pohjaa, enkä oikein osannut päättää niiden välillä, joten jaan teille nyt molemmat: tuhdimman ja terveellisemmän vaihtoehdon. Kummassakin käytetään porkkanaraastetta, joka tuo makua ja väriä. Pohja 1:n idean bongasin Suklaapossulta. Pohjasta tulee ohjeella suhteellisen ohut, mutta hyvänmakuinen ja murea. Pohja 2 taas syntyi, kun halusin vielä testata vähän terveellisempää vaihtoehtoa vähentämällä rasvaa ja lisäämällä kuitupitoisia jauhoja. Tein pohjasta myös vähän paksumman. Oikein passeli tämäkin! Jos haluat murean ja juhlavamman piirakkapohjan, valitse pohja 1. Jos taas tykkäät suosia terveellisempiä piirakkapohjia, pohja 2 sopii sinulle. Kumpikin toimii, mutta toki rasvaisempi versio on herkullisempi - vähemmän yllättäen. 😃

Halusin täyttää sienipiirakkani tällä kertaa tosi perinteisillä täytteillä eli sienillä ja sipulilla. Muna-kermaseoksen korvasin kaurakermalla ja soijajogurtilla. Jos haluat lisätä täytteeseen enemmän kasviksia, tsekkaahan aiemmin julkaisemani kasvis-kantarellipiirakan resepti, jota voi mainiosti soveltaa myös suppilovahveroille! Kyseisen piirakan yhteydestä muuten löydät vielä yhden idean terveellisempään piirakkapohjaan.

Oletko muuten hoksannut, että monilla kasvipohjaisilla kerman ja voin "korvikkeilla" ruokavalion rasvahappokoostumusta saa hyvin viilattua parempaan suuntaan? Nykyään ravitsemussuosituksissa ei suositella niukkarasvaista ruokavaliota, vaan ennemminkin painotetaan, että rasvan laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi kaurakerman rasvahappokoostumus eroaa tosi paljon oikeasta kermasta: Pirkka kaura kasvirasvasekoite sisältää 16 % rasvaa, josta vain 1,3 g on tyydyttynyttä rasvaa. Rasva tulee lisätystä rypsiöljystä sekä osaksi kauran omasta rasvasta. Vastaavan tyyppinen "oikea", 15 % rasvaa sisältävä ruokakerma taas sisältää noin 8,8 g tyydyttynyttä rasvaa. Aikamoinen ero - vai mitä? Ravitsemuksellisesti myös kasvimargariini hakkaa voin. En aio laajentaa blogiani ravitsemusblogiksi, mutta halusin kuitenkin vähän havainnollistaa, että eettiset ja ekologiset tekijät (jotka itselleni ovat tärkeimmät) eivät suinkaan ole ainoat syyt suosia kasvipohjaista ruokaa! 😊






Suppilovahveropiirakka

Pohja 1

100 g margariinia (esim. tummansininen Keiju)
1 dl porkkanaa hienoksi raastettuna
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Pohja 2

50 g margariinia (esim. tummansininen Keiju)
2 dl porkkanaa hienoksi raastettuna
1 dl maustamatonta soijajogurttia (esim. Planti luomu)
2 dl kaurajauhoja
1 dl spelttijauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Sienitäyte

300 g (reilu 1 l) suppilovahveroita
1 rkl öljyä
2 (200 g) sipulia
3/4 tl timjamia
1/2 tl suolaa
mustapippuria

Kaurakermaseos

1 prk (2 dl) kaurakermaa (esim. Pirkka)
1 dl maustamatonta soijajogurttia (esim. Planti luomu)
2 tl perunajauhoja
(1-2 rkl ravintohiivahiutaleita)
ripaus suolaa ja pippuria

  1. Valitse kumman pohjataikinan haluat valmistaa. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja sekoita sitten joukkoon loput aineet. Painele taikina margariinilla voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
  2. Valmista sienitäyte. Paloittele sieniä pienemmiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna sieniä pannulla ilman rasvaa niin, että ylimääräinen neste haihtuu. Lisää öljy ja sipulit. Kuullota, kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää mausteet.
  3. Sekoita kaurakermaseoksen ainekset keskenään.
  4. Levitä puolet sienitäytteestä esipaistetulle pohjalle. Valuta päälle puolet kaurakermaseoksesta. Tee toinen kerros samoin ja tasoita kaurakermaseoksen pinta nuolijan avulla. Paista 200-asteisessa uunissa vielä noin 25 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.
lokakuuta 07, 2018 No kommenttia
Bataatti-kikhernesalaatin kruunaavat mantelifeta ja ihana tahinikastike.


Aika monta vuotta sitten, tarkemmin sanottuna vuonna 2013, Eeva Kolu julkaisi silloisessa Hesarin Kauhaa ja rakkautta -blogissaan bataatti-kikhernesalaatin. Reseptin innoittamana kokkasin jo tuolloin useamman kerran saman tyyppistä salaattia. Tahini ei vielä tuolloin ollut Suomessa yhtä käytetty raaka-aine kuin nykyään, mutta minulle sen käyttö oli tullut tutuksi, kun olin 2010-2011 vaihteessa au pairina Torontossa israelilaisessa perheessä.

Isäntäperheeni luona asuessan opin, että tahinista tulee tosi hyvää kastiketta, kun siihen sekoittaa sitruunamehua, valkosipulia, suolaa ja vettä. Ja ehkäpä vähän juustokuminaa. Lisäksi menetin lopullisesti sydämeni hummukselle, joka myös on klassinen käyttökohde tahinille. Vieläkin olen kiitollinen noista ruokakokemuksista sapattiaterioineen kaikkineen!

Eevan alkuperäistä ohjetta olen muokannut sen verran, että juuston sijaan käytän itse tehtyä mantelifetaa. Lehtipersiljan sijaan sopii käyttää myös korianteria, niin kuin tein tällä kertaa. Tahinikastikkeen tykkään tehdä ilman oliiviöljyä - sillä Torontossa oppimallani tavalla. Kikherneet voi hyvin vaihtaa linsseihin ja bataatin halutessaan vaikka porkkanoihin. Joka tapauksessa just hyvää salaattia syys- ja talvikauteen!



Bataatti-kikhernesalaatti tahinikastikkeella

(2 annosta)

1 (500-600 g) bataatti
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 prk (380 g/230 g) kikherneitä
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa hienonnettuna
mantelifetaa

Kastike

3 rkl tahinia
1 1/2 rkl sitruunamehua
1 pieni valkosipulinkynsi
suolaa
1/2 tl juustokuminaa
2-3 rkl vettä


  1. Kuori ja kuutioi bataatti sopiviksi suupaloiksi. Laita bataatit uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes bataatit ovat kypsiä.
  2. Valmista kastike: Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Mittaa ainekset vettä lukuun ottamatta pieneen astiaan ja sekoita. Lisää vettä sen verran, että koostumus on sopivaa.
  3. Valuta kikherneet liemestään. Laita kikherneet ja bataatit lautasille tai tarjoiluvadille. Ripottele päälle korianteri/lehtipersilja. Valuta päälle kastike. Lisää pinnalle vielä mantelifetaa pieninä nokareina. Tarjoa leivän ja esim. hummuksen kanssa. Salaatti maistuu lämpimänä tai kylmänä.
syyskuuta 14, 2018 No kommenttia
Nyhtökauralla ryyditetty vegaaninen kesäkurpitsalasagne valmistuu helposti ja nopeasti ilman kastikkeiden keittelyitä.



Satokausikalenteri julkaisi vähän aikaa sitten helpon kesäkurpitsalasagnen reseptin. Reseptistä omat versionsa ehtivät jo tehdä ainakin Hannan soppa ja Liemessä. Lasagne on yleensä aika suuritöinen ruoka, kun tyypillisesti ensin valmistetaan kaksi kastiketta, kootaan koko komeus vuokaan, ja vasta tämän jälkeen ruoan saa uuniin ja sieltä lopulta pöytään. Tässä reseptissä kuitenkin hypätään käytännössä suoraan kokoamisvaiheeseen, eli suuritöisin osuus jää pois kokonaan. Yksinkertaisuudessaan keräkurpitsaviipaleet ladotaan vuokaan muiden ainesten kanssa ja that's it.

Säilytin reseptin alkuperäisen idean, mutta tein muutoksia, kun muunsin reseptin vegaaniseksi. Juuston korvasin kaurakermasta, ravintohiivahiutaleista ja suolasta sekoitetulla "juuston korvikkeella".  Paljon parempaa kuin kauppojen vegaanijuustot. Alkuperäisessä reseptissä käytettyjen tomaattimurskan ja mausteiden kohdalla päätin vetää mutkat enstistäkin suoremmaksi ja käytin valmista tomaattipohjaista pastakastiketta, joka on jo valmiiksi haudutettu maukkaaksi. Hirveän kätevää! Lisäksi ripottelin kerrosten väliin tomaatinmakuista nyhtökauraa lisäproteiiniksi.

Lopputulos oikein onnistunut. Nopeiden työvaiheiden ansiosta kerrankin voi kuvitella tekevänsä lasagnea jopa arki-iltana!





Nopea kesäkurpitsalasagne

(4 annosta)

1 iso (n. 630 g) kesäkurpitsa
8-10 lasagnelevyä
2 prk (à 390 g) valmista tomaattipastakastiketta (esim. Pirkka Luomu tomaatti-basilika)
1 rs (250 g) nyhtökauraa, tomato
3 d kaurakermaa
3/4 dl ravintohiivahiutaleita
1/4 tl suolaa
mustapippuria


  1. Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi mandolinin tai juustohöylän avulla. Pienennä suurimpia nyhtökaurapaakkuja tarvittaessa. Sekoita keskenään kaurakerma, hiivahiutaleet ja ripaus suolaa. 
  2. Lado ainesosat uunivuokaan seuraavassa järjetyksessä: Pastakastiketta, nyhtökauraa, lasagnelevyjä, kaurakermaseosta ja kesäkurpitsaviipaleita. Toista, kunnet ainekset on käytetty, mutta levitä viimeisen kesäkurpitsakerroksen pinnalle vielä loppu kaurakermaseos. Rouhaise päälle mustapippuria. 
  3. Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Anna vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoamista.





syyskuuta 03, 2018 No kommenttia
Tomaatti-basilikapastassa maistuvat mehukkaat uunipaahdetut tomaatit, valkosipuli ja tuore basilika.



Harvoin tulee tehtyä oikein kunnon höttöhiilaripastaa valkoisesta vehnäpastasta, mutta on se vaan niin hyvää! Ainakin jos sopivan harvoin syö. Laadukas vehnäpasta ei välttämättä vaadi mitään monimutkaisia systeemejä kaverikseen, vaan usein yksinkertaiset asiat ovat parhaita. Varmasti sen vuoksi Instagramista bongaamani Lazy Cat Kitchenin ihanan kuuloinen tomaattipasta tuntui tosi houkuttelevalta. Keitetyn spagetin sekaan sekoitetaan uunissa paahdettuja pikkutomaatteja, tomaateista ja kapriksista haudutettu seos ja tuoretta basilikaa. Ajattelin, että uunipaahdetut tomaatit ovat niin hyviä, ettei tästäkään voi tulla kuin hyvää. Ja totta se olikin, niin hyvää simppeliä ruokaa! Jäin tähän niin koukkuun, että tein toisen satsin heti seuraavana päivänä. Silloin tosin käytin kikhernepastaa, ja myönnettävä on, ettei se ihan vedä vertoja vehnäpastalle - tietenkään.

Tässä reseptissä miniluumutomaatit niin sanotusti pikapaahdetaan 200-asteisessa uunissa noin 10-15 minuutin ajan. Näin ihan vaan siksi, ettei arki-iltana ehkä heti ekana tule mieleen alkaa paahtaa tomaatteja tuntikausia. Jos sinulla kuitenkin on aikaa, paahda tai pikemminkin uunikuivaa saman tien koko pellillinen tomaatteja 125 asteessa noin 1 1/2 tunnin ajan. Osan voit sitten säästää vaikka salaatteja varten - tai jos päätät heti uudelleen tehdä tätä herkullista pastaa. 😉 Matalampi lämpötila ja pidempi aika tekevät tomaateista todella maukkaita! Myös isoja "tavallisia" tomaattejakin voi paahtaa uunissa, ja ihan varmasti nekin sopivat tähän pastaan. Tsekkaa ohjeeni täältä!





Tomaatti-basilikapasta

(2 annosta)

250 g miniluumutomaatteja
1 tl + 2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 rkl pinjansiemeniä (tai auringonkukansiemeniä)
2 valkosipulinkynttä
2-3 (200 g) kypsää tomaattia
2 rkl kapriksia
1/2 dl valkoviiniä (ei välttämätön, mutta suosittelen käyttämään)
ripaus chilihiutaleita
ripaus sokeria
reilusti tuoretta basilikaa
200 g spagettia

  1. Puolita miniluumutomaatit ja kaada pellille leivinpaperin päälle. Kääntele joukkoon 1 tl oliiviöljyä sekä vähän suolaa ja pippuria. Kääntele leikkuupinnat ylöspäin. Paahda 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
  2. Paahda kuivalla paistinpannulla pinjansiemenet/auringonkukansiemenet. Siirrä sivuun odottamaan. 
  3. Hienonna valkosipulinkynnet. Kuutioi tomaatit pieniksi kuutioiksi ja hienonna kaprikset.
  4. Lorauta kuumalle (mutta ei liian kuumalle!) pannulle 2 rkl oliivöljyä ja kuullota valkosipulia hetki. Varo polttamasta. Lisää tomaatit, kaprikset, valkoviini, chili ja sokeri sekä mustapippuria. Anna porista pannulla hiljalleen noin 5-10 minuuttia, niin että tomaatit pehmenevät.
  5. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta, mutta säästä osa keitinliemestä. 
  6. Sekoita pasta, tomaatti-kaprisseos sekä uunipaahdetut tomaatit. Hienonna joukkoon reilusti tuoretta basilikaa. Lisää tarpeen mukaan pastan keitinlientä, noin 1/2-1 dl. Jos et käyttänyt valkoviiniä, voi olla tarpeen lisätä lientä reippaammin. Jaa pasta lautasille ja ripottele pinnalle paahdetut siemenet. Tarjoa heti.




elokuuta 28, 2018 No kommenttia
Maukas vegaaninen makaronilaatikko syntyy tosi helposti ilman makaronien keittämistä.


Makaronilaatikolla, tuolla suomalaisten arkiruokien kestosuosikilla, on monta valmistustapaa - varmaan melkein yhtä monta kuin tekijöitäkin. Yksi valmistustapojen ero liittyy makaronien keittämiseen, eli keitetäänkö makaronit ennen uuniin laittamista. Tästä on varmasti eri koulukuntia ja olen itse suuremmalta osin kuulunut siihen, joka keittää makaronit. Toki olen tiennyt, että keittämättäkin onnistuu, mutta tuttuun tapaan kangistuen en vaan ole toteuttanut kattilatonta taktiikkaa juurikaan. Ehkä siksi, että nesteen määrän pitäisi silloin olla tarkasti tiedossa, jotta laatikosta ei tule liian löysää eikä liian kovaa.

Tällä ohjeella tumpelompikin kokki onnistuu vegaanisessa makaronilaatikkossa helposti! Valmistustapa on hyvin yksinkertainen: pannua tarvitsee liata vain sipulin kuullotukseen, muuten ainekset vain sekoitetaan vuoassa ja annetaan uunin hoitaa loput. (Kokeilin myös laittaa sipulit raakana uuniin, mutta jäivät vähän ikävästi raaoiksi, joten suosittelen kuullottamaan. Sen sijaan parin minuutin mikrotus toimii!) Jos jätät sipulin pois, niin ainesten sekoitus ja veden kuumennus ovat ainoat työvaiheet. Lisäksi halvat raaka-aineet sopivat ohuemmallekin lompakolle. Aivan täydellistä arkiruokaa siis!

Alkuperäinen ohje on Vegaanihaasteen sivuilta, mutta muokkasin aineksia ja mausteita omaan makuuni sopivaksi. Minä esimerkiksi tykkään lisätä makaronilaatikkoon hiukan valkopippuria, vaikka muuten kyseinen mauste on keittiössäni suhteellisen vähällä käytöllä. Lisäksi laitan usein makaronilaatikkoon yrttejä. Tällä ohjeella makaronilaatikosta tulee maukasta pelkiltäänkin syötynä, mutta toisaalta makaronilaatikkon kanssa vaan kuuluu syödä ketsuppia. 😊



Vegaaninen makaronilaatikko

(noin 5 annosta)

1 ps (400 g) makaroneja (itse suosin tummia)
2 dl soijarouhetta
(1 sipuli + tilkka öljyä)
9 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
4 dl kaurakermaa
1 tl suolaa
2 tl timjamia
2 tl oreganoa
mustapippuria
pari ripausta valkopippuria

  1. Hienonna sipuli ja kuullota se tilkassa öljyä. Vaihtoehtoisesti kypsennä sipulisilppua pari minuuttia mikrossa. Halutessasi voit myös jättää sipulin pois. 
  2. Kuumenna vesi kiehuvaksi (esim. vedenkeittimellä), murenna siihen kasvisliemikuutio ja anna liueta. 
  3. Laita kaikki ainekset uunivuokaan ja sekoita. Kypsennä makaronilaatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Tarjoa perinteiseen tapaan ketsupin ja salaatin kanssa.

elokuuta 20, 2018 2 kommenttia
Vegaaniset nyhtökauralla täytetyt kesäkurpitsat ovat maukasta, värikästä ja terveellistä ruokaa!



Tein vähän aikaa sitten kahteenkin otteeseen lettuja nyhtökauratäytteellä, johon resepti löytyy K-Ruoasta. Kyseessä on tosi kiva täyte, johon kaprikset tuovat kivasti särmää. En ollutkaan muistanut ostaa kapriksia aikoihin, vaikka pidän niistä kyllä - niin kuin monista muistakin suolaisista ja/tai etikkaisista säilykejutuista. 😋 Nyhtökauratäyte oli oikein hyvää, joten kokeilkaa ihmeessä tekin noita lettuja! Nyt kun edullisista kesäkurpitsoista piti keksiä ruokaa, niin tulipa mieleen soveltaa samaa täytettä niihin. Ja sehän toimi oikein hyvin!

Täytteeseen käytetään tomaatin makuista nyhtökauraa, joka on loistotuote ja löytää tiensä ostoskoriini melkeinpä joka viikko. Kyseinen nyhtisversio on hyvää ihan sellaisenaan, ilman maustamista - ellei nyt pippuria vähän halua rouhaista. Kätevä tuote esim. salaatteihin ja leivän päälle, jos ei jaksa kokata sen kummemmin.

Tein pieniä muutoksia alkuperäiseen nyhtökauratäytteen reseptiin, mutta idea hyvin pitkälti siis K-Ruoasta. Tulipa muuten mieleen, että paprikatkin ovat tähän aikaan vuodesta niin edullisia, että tämän tyyppinen täyte sopisi hyvin myös niihin! Silloin täytteeseen voisi laittaa paprikan sijaan enemmän kesäkurpitsaa.

Usein täytettyjen kesäkurpitsojen pinnalle laitetaan juustoraastetta, ja tässä vegaanisessa versiossa "juusto" valmistetaan kaurakermasta ja ravintohiivahiutaleista. Kuten huomaat kuvista, se ottaa kivasti väriäkin uunissa ja maistuu ainakin omasta mielestäni paremmilta kuin valmiit vegaaniset juustot.



Nyhtökauralla täytetyt kesäkurpitsat

(4 annosta)

2 (800-900 g) kesäkurpitsaa
1 (100 g) sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 (200 g) punainen paprika
1 pkt (240 g) Nyhtökauraa, tomaatti
1 rkl öljyä
2 rkl kapriksia
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1 tl pizzamaustetta

Pinnalle

1 dl kaurakermaa (esim. Pirkka ja Planti ovat sopivan paksuja)
2 rkl ravintohiivahiutaleita
ripaus suolaa


  1. Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa ja koverra sisus pois lusikan avulla. Hienonna sisus täytettä varten. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuutioi paprika. Leikkaa nyhtökauran isoimpia paloja tarvittaessa vähän pienemmiksi.
  2. Kuumenna öljy paistinpannulla. Kuullota sipulia ja valkosipulia heti. Lisää kesäkurpitsan sisus ja paprika. Jatka paistamista, kunnes kesäkurpitsan sisuksen (joka on aika vetistä) ylimääräinen neste on haihtunut. Sekoita joukkoon vielä nyhtökaura, kaprikset ja mausteet.
  3. Aseta kesäkurpitsat uunivuokaan ja jaa nyhtökauratäyte niihin. Sekoita pinnalle tulevan kaurakermaseoksen ainekset keskenään ja lusikoi täytteen pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Täytetyt kesäkurpitsat maistuvat salaatin ja leivän kanssa.


elokuuta 14, 2018 No kommenttia
Helppo vegaaninen mustikkapiirakka maistuu ihanalta vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa!


Suuressa osassa maata on tänä kesänä kärsitty kuivuudesta ja mustikkasato on siksi ollut monin paikoin onneton. Tämän havaitsin myös itse Itä-Suomessa, jossa mökkeilin, mutta kaikeksi onneksi vanhempieni luona Länsi-Suomessa tilanne oli parempi. Läheisestä metsästä löytyi yllättävän isojakin mustikoita.

Vanhempieni luona nautiskelin tuoreita mustikoita sekä herukoita mm. lettujen, jogurtin, puuron ja talkkunan kanssa. Mutta tokihan mustikoista piti mustikkapiirakkakin tehdä. Blogista löytyykin jo yksi mustikkapiirakka, joka tehdään mamman marjapiirakan tyyliin. Nyt halusin tehdä piirakan, joka sopisi syötäväksi vaniljakastikkeen tai jätskin kanssa.

Tämä vegaaninen mustikkapiirakka syntyi, kun sovelsin vuosia perheemme käytössä ollutta piirakkareseptiä. Ohje on tosi helppo! Ainekset vain sekaisin ja vuokaan. Samalla sekoituksella saat piirakan pinnalle myös herkullisen muruseoksen. Jos syöjiä on enemmän, sen kun vaan tuplaat ainekset, niin saat pellillisen piirakkaa. Voit hyvin käyttää piirakkaan muitakin marjoja sesongin mukaan.




Vegaaninen mustikkapiirakka

(1 piirakkavuoallinen)

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
125 g margariinia
1 1/2 dl soijajogurttia
4 dl mustikoita
(2 tl perunajauhoja)

  1. Sekoita aineet kulhossa. Sulata margariini. 
  2. Sekoita kuivien aineiden joukkoon hieman jäähtynyt margariinisula. Tuloksena on murumainen seos. Siirrä vajaa 1/2 seoksesta toiseen astiaan.
  3. Sekoita jäljelle jäävään murutaikinaan soijajogurtti. Levitä taikina piirakan pohjaksi voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija noin 28 cm). Levitä päälle mustikat (ja niihin sekoitettu perunajauho, jos käytät pakastemustikoita).
  4. Ripottele piirakan pinnalle vielä loppu taikina muruina. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Paistoaikaan vaikuttaa, käytätkö tuoreita vai pakastemustikoita. Tarjoa haaleana tai täysin jäähtyneenä vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.


elokuuta 09, 2018 6 kommenttia

Luontoretkeily on mukavaa puuhaa, mutta vasta tänä kesänä olen tarkemmin ryhtynyt perehtymään varsinaiseen vaellukseen tarkemmin. Tähän mennessä luontoretkeily on koostunut vain päiväretkistä, ja telttailusta ainoat kokemukseni ovat rajoittuneet festareille ja lerintäalueelle. Yön yli -retket luontoon ovat olleet haaveissa jo jonkin aikaa, mutta jääneet toteuttamatta sopivien varusteiden puuttuessa. Tänä kesänä tapahtui suunnanmuutos, kun vihdoin päädyimme hankkimaan varusteet ja uskaltauduimme ensimmäiselle yön yli -vaellukselle ja pian sen perään toisellekin. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin oppikirjassa, mutta iisillä tahdilla aloittelijakin selviää ihan todistetusti hengissä. Toivottavasti näistä kokemuksista olisi vaikka inspiraatiota jollekin toiselle noviisille!


Kesälomasuunnitelmanamme oli ajaa Lappiin, jossa minä ja avopuolisoni emme koskaan olleet käyneet. Tosiaan, piti elää 31-vuotiaaksi ennen Lappiin matkustamista, vaikka paljon kauempanakin on tullut reissattua! Reissu suunniteltiin road tripiksi, jonka yksi osa oli Lapissa käyminen. Siellä meidän oli alun perin tarkoitus tehdä vain päiväretkiä kansallispuistoihin, mutta lopulta ajatukset johtivat siihen, että kun niin kauas lähdemme, niin enemmän saisi irti tekemällä "kunnon" vaelluksen yöpymisineen.  Koko reissun suunnittelu kuitenkin jäi niin viime tippaan, että mm. vaelluskengät, rinkat ja trangian hankimme vasta juuri ennen lähtöä ja ne pääsivät suoraan tositoimiin. 😅 Fiksumpi olisi tietysti suunnitellut tämän kaiken jo hyvissä ajoin, käynyt harjoittelemassa varusteiden käyttöä lähempänä kotoa viikonloppuvaelluksen muodossa ja suunnannut vasta sitten pidemmälle reissulle Lappiin... Mutta näistä lähtökohdista nyt kuitenkin startattiin ja päätimme uskaltautua yhden yön yli kestävälle vaellukselle Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Kun ottaa huomioon edellä mainitut lähtökohdat sekä keljun sääennusteen, joka lupasi koko reissun ajaksi sade- ja ukkoskuuroja, vähän jo pelkäsin heittäväni niin sanotusti hanskat tiskiin koko vaellustouhun kanssa heti alkuunsa. 🙈 Onneksi kaikki meni tosi hyvin lukuun ottamatta pieniä kommelluksia, kuten liekkeihin syttyneitä trangia-popcorneja. Näin siitäkin huolimatta, että vasta jälkikäteen tajusimme olleemme aika uhkarohkeita, kun ukkosriskin aikaan lähdimme tunturiin... Koko reissun aikana kastuimme vain kerran ja silloinkin vaatteet kuivuivat helteisen sään ansiosta nopeasti. Pari vuotta aiemmin päivitetty festariteltta piti erinomaisesti yöllisen rankkasadekuuron, ja sisäänajamattomat vaelluskengätkin istuivat jalkaan tosi hyvin.

Ja ne maisemat! Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu UKK-puistossa, mutta kuvissa maisemat eivät mitenkään pääse oikeuksiinsa, ainakaan nykyisen linssin läpi otettuina. Kiersimme maltillisen pituisen rengasreitin Kiilopää-Rautulampi (jossa yöpyminen)-Luulampi-Rumakuru-Kiilopää, yhteensä 27 km. Jos jotain tuli opittua, niin maltillinen vauhti todella kannattaa, jotta on aikaa pysähtyä ihastelemaan ympärilleen, eikä vain suorittaa. Lappi-ensikertalaiselle tunturien luonto vaivaiskoivuineen ja kirkkaine puroineen oli todella upea. Jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, ettei laadittu väljempää aikataulua, joka olisi mahdollistanut toisenkin yön viettämisen UKK-puistossa. Matkalla kohti etelää reitti kulki onneksi Kuusamon kautta, jossa vedimme loppulämmittelynä vielä Pienen Karhunkierroksen.



Ensimmäinen Lapin-reissu ei taatusti jäänyt viimeiseksi! Muutenkin innostuimme vaelluksesta sen verran, että kesälomalla suuntasimme vielä Seitsemisen kansallispuistoon telttailemaan. Sielläkin kaikki sujui muuten ihan mukavasti, mutta jouduimme kaatosateen alle (sisältäen myös hillosipulin kokoiset rakeet...), joka kasteli meidät läpimäriksi kenkiä myöten. Kuivat vaatteet oli kyllä onneksi mukana, mutta märissä vaelluskengissä ei ollut mukavaa kävellä loppumatkaa....

Ruokablogissa kun ollaan, niin tottakai pitää kertoa, mitä reissuilla syötiin! Ruokaihmisenä olen tietysti sitä mieltä, että ruoka on tärkeä juttu myös retkellä. Ja kyllähän ruoka maistuu ihan superhyvältä luonnon keskellä! Ennen ensimmäistä retkeä selailin netistä vinkkejä vegaaniseen retkimuonaan. Muonapuoli olikin hyvin helppo toteuttaa, sillä monet vegaaniset ratkaisut ovat aika yleisesti käytössä eräilijöillä: kaurapuuro, pussiateriat, soijarouhe, pähkinät, suklaa jne. Ainakaan näin ensimmäisillä reissuilla en alkanut hifistellä ruoan kanssa, ja valmis meksikonpata soijarouheella maistui oikein hyvin. Myös hyvin maustettu couscous + soijarouhe + kuivatut keittovihannekset -combo osoittautui oikein käyttökelpoiseksi ratkaisuiksi ja myös erittäin nopeasti kypsyväksi sellaiseksi. Lyhyellä vaelluksella ei niin tarvinnut harrastaa "grammanviilausta" (tämänkin käsitteen ole vasta viime viikkoina oppinut 😄), joten mukaan lähti myös hernekeittopurkki. Aamupalalla taas maistui reilu kaurapuuroannos maapähkinävoin ja kuivattujen karpaloiden/taatelien kanssa - nam! Leivän päälle tahini on kätevä levite säilyvyytensä vuoksi, ja leipänä taas toimii jälkiuunileipä, joka kestää aika hyvin rinkkaan sullomista. Kokeilimme valmistaa trangialla myös popcorneja - ihan vaan koska oli pakko kokeilla jostain bongaamaani ideaa. Mutta kuten aiemmin mainitsin, tämä taitaa vielä vaatia hieman harjoittelua...



Näiden kahden vaelluksen jälkeen voi ehkä jo todeta aloittaneensa uuden harrastuksen! Ihan mahtavaa, sillä uusia harrastuksia ei ole tullut aloitettua vuosiin - ellei tätä blogia nyt lasketa. 😊 Luonnossa liikkuminen tekee tutkitusti hyvää, ja lisäksi uskon, että ainakin näin alussa jokaisella reissulla tulee oppineeksi jotain uutta. Olen jo ehtinyt vakavasti koukuttaa itseni Facebookin Vaellus-ryhmään, jonka vilkkaista keskusteluista olen saanut jo ties minkälaisia vinkkejä. Onneksi nyt kun varusteet on olemassa, ei lähteminen ole ainakaan niiden puutteesta kiinni! Seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata telttailemaan Repovedelle.

Löytyykö muuten vaelluksen harrastajia ruudun siltä puolen? Olisi hauska kuulla teidän kokemuksista! 😊



elokuuta 07, 2018 No kommenttia
Newer Posts
Näytä lisää
Oma kuva
Wilhelmiina
Tarkastele profiilia

Blogin takana

Hei! Kiva, että löysit blogiini! Täällä häärii espoolainen ruoka-alan ja markkinoinnin ammattilainen, joka kokkailee kasvikunnan tuotteista niin arkiruokia kuin herkkujakin. Tällä hetkellä en päivitä blogiani säännöllisesti, sillä aika kuluu muihin juttuihin töiden ja lapsiperheen elämän parissa. Toivottavasti kuitenkin vanhoista resepteistäni on iloa! 😊 Jätä ihmeessä kommenttia käynnistäsi!

Hae blogista

Viikon suosituimmat

Arkisto

  • ▼  2023 (7)
    • ▼  joulukuuta (1)
      • Spicy tofuskagen eli tofuskagen aasialaisella twis...
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2021 (22)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2020 (30)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2019 (38)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2018 (42)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (54)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (7)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2016 (52)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2015 (35)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (11)
    • ►  elokuuta (1)

Tunnisteet

aamupala Aasia appelsiini aquafaba auringonkukansiemen aurinkokuivattu tomaatti avokado banaani basilika bataatti belugalinssi Biscoff cashewpähkinä couscous Etelä-Amerikka granaattiomena hapankaali herkkusieni herne härkis härkäpapu in English Intia Italia joulu juhlat juuriselleri kaakao kaali kakut kaneli kantarelli kaurahiutale kaurakerma kaurapala kaurarouhe keksit kesäkurpitsa kikherne kikhernejauho kookoskerma kookosmaito korianteri kukkakaali kurkku kurpitsa kuusenkerkkäjauhe kvinoa laatikkoruuat lanttu lehtikaali leivät lime linssit lipstikka Lähi-itä maapähkinävoi makeat piirakat mansikka manteli Marokko Meksiko minttu moussekakut munakoiso mustaherukka mustikka nuudeli nyhtökaura ohra ohrajauho omena palsternakka paprika parsa pasta pavut pekaanipähkinä persilja persimon peruna pienet makeat pihvit ja pyörykät pikkusuolaiset pinaatti porkkana pullat punajuuri punakaali punasipuli puolukka pähkinä pähkinät raparperi ravintohiivahiutale reissut retkeily retkiruoka ruis ruisjauho rusina sienet sitruuna soijajogurtti soijarouhe soijasuikaleet spelttijauho suklaa suolapähkinä suosikit suppilovahvero taateli tahini tilli timjami tofu tomaatti vadelma valkosipuli varhaiskaali veriappelsiini villiyrtit

Created with by ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates